Taaperon kanssa Tamperetta valloittamassa osa 1

IMG_8927Elämämme on kääntynyt nyt joksikin aikaa sellaiseen asentoon, että vietämme paljon aikaa Tampereella. Syynä kuvioon on Aleksin uusi työpaikka ja siitä, kuinka usein tai kuinka pitkälle aikajanalle nämä ”Tamperekomennukset” tulevat jatkumaan ei meillä toistaiseksi ole tietoa. Joka tapauksessa olen päättänyt ottaa käsillä olevista päivistä kaiken irti ja viettää Pikku-Kokin kanssa mahdollisimman rentouttavaa äiti-poika -laatuaikaa; tutkia väliaikaista kotikaupunkiamme taaperon silmin, unohtaa oikeutetusti kotityöt ja vain nautiskella elämän pienistä iloista – kuten kivestä, joka voi hetken olla se suurista suurin aarre, mutta jonka tiputtaminen katukaivoon onkin pian jotakin vielä paljon mahtavampaa. Suurenmoiset nämä pienen ihmisen silmälasit.

Kun Tampere-viikoistamme ensimmäinen on takana, ajattelin jakaa kanssanne hieman sen satoa. Kyseessä on kaupunki, josta eivät näkemisen ja kokemisen kohteet ihan heti tule loppumaan. Vietimme vallan täyteliäitä päiviä, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä sangen paljon odotettavaa.

Heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme Tampere-talossa sijaitsevaan maailman ainoaan Muumimuseoon. Olin etukäteen pohtinut, että museovierailu alle kaksivuotiaan kanssa saattaisi osoittautua melko hankalaksi tapaukseksi, mutta turhaan. Pikku-Kokki tuntui nauttivan jopa minua enemmän ja jaksoi hienosti kiertää koko museon. Mahtavaa, tästä sain kimmokkeen lähteä tutustumaan hänen kanssaan museoihin enemmänkin.

Iltapäivällä teimme vielä retken Näsinpuistoon, jossa pääasiallisena tavoitteenamme oli löytää Tiitiäisen satupuisto. Löytyihän tuo, ja ihan kivakin se oli, joskin tuntui hieman tylsältä nähdä sen sotkettu ja monin paikoin rikottu ulkomuoto. Takaisin kävelimme Finlaysonin palatsin piha-alueen halki, jonka ehdottomaksi kohokohdaksi nousi pieni suihkulähde, oivallinen piste hankkiutua eroon puistosta asti käsissä puristetuista pikkuaarteista.

Toisen päivän aamu kului Pikku Kakkosen puistossa, jonne tulemme varmasti tekemään paluun jos toisenkin. Huippupuisto. Iltapäivällä kävelimme kivenheiton päähän Särkänniemeen, jossa Pikku-Kokki pääsi elämänsä ensimmäiselle Possujuna-ajelulle. Sanat eivät riitä kuvailemaan hänen ilmettään; ensi viikolla täytynee vierailla tällä niemellä uudelleen. Särkänniemeltä löytyy kolme laitetta, joissa nämä kaikkein pienimmät hurvittelijat saavat nautiskella aivan omin päineen, vanhempien mieliksi vieläpä ilmaiseksi.

Kolmantena päivänä teimme aamukävelyn Tammerkosken rannalle, jossa pauhaava koski riitti mainiosti pitämään mielenkiinnon yllä. Tämän jälkeen pujahdimme Keskustorin laidalla sijaitsevaan entiseen Vanhaan kirjastotaloon avattuun Kulttuuritalo Laikkuun, tarkemmin sanottuna sen Lastenkulttuurikeskus Rullaan. Sekä elämystila että Unikudelmia-näyttely vakuuttivat meistä molemmat. Tämäkin todella suositeltava kohde, mikäli lasten kanssa Tampereella seikkailee.

Loppuun vielä muutama kehu ja kuva Piazza Foodfactory -ravintolasta, jossa nautimme ensimmäisen komennuksemme viimeisen illallisen. Itse pidin lohitoast-annoksestani todella paljon, samoin Aleksi omasta burgeristaan kuten myös Pikku-Kokki lihapullistaan perunamuusin, puolukkahillon ja kirsikkatomaattien sekä maitolasillisen kera. Koko perhe oli siis tyytyväinen ja leikkipaikka toi oman bonuksensa viihtyvyyteen. Kun tähän lisätään ravintolan muutenkin miellyttävä ilmapiiri, voin suositella sitä moneen makuun, niin lapsellisille kuin muillekin seurueille.

Näin. Varsin antoisa ensiviikko, joka saakin jatkoa jo tulevalla. Odotan innolla!
Kiva, jos jaksoit kanssani tänne asti. Alla vielä kertauksena lista artikkelissa esille tulleista suositeltavista taaperokohteista Tampereella. Palataan asiaan.

1. Tampere-talon Muumimuseo
2. Tiitiäisen satupuisto sekä Näsinpuisto kokonaisuudessaan
3. Pikku Kakkosen puisto
4. Särkänniemi
5. Lastenkulttuurikeskus Rulla
6. Piazza Foodfactory

Lounaspiirakkaa taaperoystävälliseen tapaan

Kuten Tunnelmallisissa pyörineet tietävät, minä harrastan vahvasti tähteistä tähdiksi -ruoanlaittoa. Yksi parhaista tavoista käyttää erilaisia tähteitä ovat piirakat, joihin on helppo upottaa mitä oudoimpia asioita ja yhdistelmiä saaden silti aikaiseksi herkullisen lopputuloksen. Erityisesti piirakkapohjat ovat mainioita rippeiden viimeisiä sijoituspaikkoja ja minusta onkin usein alkanut tuntua, että tavalliset jauhopohjat ovat kovin kuivakoita näihin ripepohjiin verrattuna. Mikäli tällainen kiinnostaa, katsopa luottoreseptini ripepohjaan täältä.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ole puhe ripepiirakasta vaan piirakasta, jonka kehittelin  sopivaksi jo melko pientenkin syöjien lounaslautasille. Itse nimittäin koen, että piirakoissa usein tuppaa olemaan huisin paljon suolaa ja muita ei niin terveellisiä asioita, jonka takia en viitsi ainakaan kovin usein tarjoilla niitä Pikku-Kokille juhlatilaisuuksia lukuun ottamatta. Seuraava piirakka kuitenkin soveltuu pohjiaan myöten myös pienten syötäväksi vaikka ihan tavallisena arkilounaana. Se on myös oivallinen sormiruoka. Resepti pohjataikinaan löytyi Ideakeittiö -ruokayhteisöstä, täytteen taas kehittelin itse lähinnä Pikku-Kokin mieltymyksiä sekä terveellisyyttä mielessä pitäen.

IMG_8569

Lopputulos oli täytteen osalta hyvä, pohjan osalta tarpeeseensa sopiva. Pikku-Kokille piirakka maistui hyvin, itse koin pohjan ehkä jonkin verran kuivaksi ja turhan terveellisen makuiseksi. Mutta hyvä näin, pääasia että taapero tykkäsi. Koska halusin piirakasta kasvisaterialle sopivan, valitsin täytteen pääraaka-aineeksi linssit, joiden ympärille oli helppo kehittää maukas kokonaisuus.

Siis suosittelen. Pohjan tuunatkoon jokainen mieleisekseen, mutta tässä hyvä vaihtoehto juuri pikkuruokailijoille tai miksikäs ei myös linjojaan tarkkaileville.

Linssi-kasvispiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_8564Pohja:
1 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl raejuustoa
25 g voita / margariinia

Täyte:
2 dl punaisia linssejä
1 punainen paprika
3 tomaattia
2 kevätsipulia
1,5 dl raejuustoa
1 tl basilikaa
(ripaus suolaa)
1 dl kuohukermaa + 0,5 dl maitoa / 1,5 dl ruokakermaa
1 kananmuna
(1 dl juustoraastetta)

Nypi pohjan aineet tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa 30 min. ja painele vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 15 min.
Huuhtele linssit ja keitä ne kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ylimääräinen vesi pois.
Paloittele paprika ja tomaatit. Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi.
Kuullota paprika ja sipulit kevyesti öljyssä paistinpannulla. Lisää tomaatit, linssit ja raejuusto. Mausta basilikalla ja mahdollisella suolalla.
Kaada linssi-kasvisseos esipaistetun piirakkapohjan päälle. Valuta päälle keskenään sekoitettu kerma-kananmunaseos. Ripottele halutessasi pinnalle juustoraaste.
Paista piirakkaa noin 30 min.

Yhden keiton kolmet kasvot

Meidän perheessämme on kolme jäsentä. Vaikka yleensä pidämmekin samoista ruoista, ja ainakin me kaksi perheemme aikuisjäsentä syömme yhteisillä aterioilla samasta padasta, on meilläkin joitakin poikkeavia ruokamieltymyksiä. Yksi suurimmista makueroavaisuuksistamme liittyy keittoihin. Minä söisin suurimman osan keitoista mieluiten kirkasliemisinä, Aleksi ei käsitykseni mukaan pidä kirkasliemisyydestä ollenkaan. Kun soppaan lisätään se, että Pikku-Kokki ei vielä oikein pärjäile liemen kanssa laisinkaan, olemme oikeastaan melko haastava keittoperhe.

IMG_7933Niin tai näin, keitot ovat joka tapauksessa yksi omia suosikkiruokiani ja näinpä valmistan niitä usein, kaikesta huolimatta. Tällä kertaa työn alla oli jauhelihakeitto ja koska tietysti on mukava aikaansaada kaikkia ruokailijoita miellyttävä lopputulos, syttyi matkan varrella päälleni idealamppu; päätin muokata ruokaa pikkuhiljaa jokaiselle meistä sopivaksi.

Pikku-Kokki söi keittonsa ilman lisättyä suolaa ja pienen liemimäärän kera. Seuraavaksi erottelin keitosta oman runsasliemisen versioni, johon lisäsin hieman suolaa. Aleksin kuvissa näkyvään annokseen sujautin reilun tuorejuustotujauksen, jolloin keiton luonne muuttui täysin toisenlaiseksi. Kaikki olivat tyytyväisiä versioihinsa ja päätinkin hyödyntää tätä keinoa tulevaisuudessa niin ikään. Tällä tavoin ei myöskään tarvitse syödä montaa päivää tismalleen samaa ruokaa, jos sattuu tekemään kattilallisen keittoa vaikka vain itselleen. Oivallista ja sangen helppoa!

Monen maun jauhelihakeitto

4 annosta

IMG_79361 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
400 g naudan jauhelihaa
1 l vettä
1 lihaliemikuutio
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
4 perunaa
3 porkkanaa
300 g maissia

Mahdolliseen muunteluun:
50-200 g maustamatonta tuorejuustoa

Pinnalle:
tuoretta yrttisilppua ja/tai tomaattia

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljyssä kattilassa. Lisää jauheliha ja ruskista se kevyesti. Lisää vesi, lihaliemikuutio ja mausteet. Mikäli haluat tehdä pienelle lapselle ystävällisen, vain liemikuution suolan sisältämän version, jätä suola vielä tässä vaiheessa lisäämättä.
Kuori ja paloittele perunat. Kuori ja viipaloi porkkanat. Lisää perunat ja porkkanat kattilaan. Keitä keskilämmöllä kannen alla 15–20 min. kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää maissit joukkoon hieman ennen keiton valmistumista.
Erottele tässä vaiheessa suolaton annos omaan astiaansa.
Lisää suola ja tarkista maku.
Mikäli haluat tehdä juustoisen version, lisää keittoon tai osaan siitä sopivaksi katsomasi määrä tuorejuustoa. Lämmitä, mutta älä enää keittele kovasti.
Koristele lopuksi haluamallasi tapaa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 63: Ravintola Bella Roma; taaperoystävällisyyttä ennen kaikkea

Aloitetaan vaikka siitä, kuinka päädyimme viettämään tamperelaista päivällishetkeämme pizzeria Bella Romassa. No, talvilomapäiviä suunnitellessamme ja ruokapaikkoja valikoidessamme kirjoitin Googleen yksinkertaisesti: Tampere ravintola leikkipaikka. Siinä siis ensisijainen kriteerimme. Vähän se toki hirvittää, kun ympärillä on hienosta ravintolatarjonnastaan tunnettu kaupunki, mutta näin tällä kertaa. Me valitsimme ennen kaikkea mahdollisuuden nauttia – kiireettömästä ruokailuhetkestä.

Tampereen keskustassa, Finlaysonin historiallisessa teollisuusympäristössä, sijaitseva ravintola on miljööltään perusmukava. Takka, röpelöiset kiviseinät, kuparipannut ja valkosipuliköynnökset tuovat sopivasti ilmettä, punavalkoruudullisilta liinoilta ei tietysti italialaisuuden nimissä voida välttyä. Mutta mikäs niissä. Jos olisi perjantai- tai lauantai-ilta, ravintolassa olisi luultavasti sangen lämmin tunnelma. Näin tiistai-iltapäivänä ympärillä näkyy vain muutama toinen seurue.

Valikoimme pöydän leikkinurkkauksen välittömästä läheisyydestä ja toteamme oitis, että ainakin tältä osin ravintolavalinta osui nappiin. Pienen pöydän ympärille on koottu leluja, kirjoja, piirustustarvikkeita sekä kaiken huipuksi pieni – mutta sitäkin suuremman huomion nappaava – televisioruutu. Pikku-Kokki vaikuttaisi tyytyväiseltä tilanteeseensa.

Puhutaanpa sitten hieman ruoasta, syömään tänne kuitenkin on tultu. Alkuruokalistalta mikään ei onnistu viekoittelemaan meitä puolelleen, joten päätämme käydä oitis pääruokien kimppuun. Pizzeriassa kun ollaan, valikoi Aleksi kuuliaisesti oman annoksensa ravintolan laajalta, liki kolmekymmentä vaihtoehtoa sisältävältä pizzalistalta. Maalaiskanaa, pestoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja parmesania sisältävä pizza (15,90€) kuulostaa kieltämättä hurmaavalta. Itse sitä vastoin päädyn maalaissalaattiin, sen paistettua nieriää sisältävään versioon (16,00€). Pikku-Kokin kohdalla hyödynnämme ravintolan tarjoamaa etua valikoida lastenlistalta annos eurolla aikuisen ruoan yhteydessä. Hänelle siis spaghetti bolognese.

IMG_7767Annosten saapuessa ensituntuma on hyvä. Sekä pizza että salaatti näyttävät maukkailta. Todellisuus on sitten kuitenkin hieman toinen. Kun kalanpalasia siirtää, paljastuu oma salaattini melko pitkälti pelkäksi salaattisekoitukseksi, mitä nyt mukana on hiukan tomaattia, artisokkaa, oliiveja ja perunoita sekä krutonkeja, joiden rasvaisuus ei houkuttele. Plussaa kuitenkin siitä, että nieriää on runsaasti ja salaatin muutkin komponentit – paitsi se tylsä salaattisekoitus ja ylirasvaiset krutongit – ovat maullisesti kohdallaan. Kun raastepöydästä noutaa annokseen valkosipulikastiketta ja rinnalle hiukan leipää, voidaan puhua jo ihan kelpo suorituksesta, jossa hinta-laatusuhde on hyvä.

Myös Aleksin pizza vaatii visiittiä raastepöydässä, sillä kokki on pihistellyt täytteissä ja lopputulos on luultua kuivempi. Pizzassa on melko runsaasti pelkkää pohjaa sisältäviä kohtia, eikä tuo pohjakaan ole ihan sitä, mitä ravintola nettisivuillaan lupaa: ”Hartaudella tehty huippulaadukas pizzapohja.” No jaa. Niiltä kohdin, joihin täytteet osuvat maku on kuitenkin mainio – ja raastepöydän lisäfetalla lopuiltakin osin. Mutta eihän tämä nyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mene. Pikku-Kokin pasta-annos on nimensä mukainen: spaghettia ja jauhelihakastiketta, ihan maukasta sellaista. Kyllä tästä mielellään euron pulittaa. Lastenannoksella on mukavasti kokoa, joten pikkuisemme evästää tästä vielä seuraavanakin päivänä.

1f445820-4aa1-4e7b-9987-1bef7d7bd922Jälkiruokahampaan kolotusta Aleksi hoitaa suklaakakkuannoksella (7,50€), jossa lisäkkeiden rooleihin on valittu vaniljaliköörillä marinoituja marjoja (eli jonkin sortin puolukkahilloa) sekä vaniljajäätelöä. Minä ja Pikku-Kokki sen sijaan haluamme herkutella jäätelöllä. Koska jäätelöallas sattuu olemaan rikki, on valinta tehty helpoksi: molemmille pallot vaniljaa (à 3,20€). Suklaakakku on hyvää, joskin Aleksi toteaa ”liköörisöidyt” marjat mauttomuudessaan annoksen kannalta täysin turhiksi, pelkkä vaniljajäätelö riittäisi. Meille tarjoiltu italialainen jäätelö onkin todella hyvää ja niin ikään minä sekä Pikku-Kokki nautimme jälkiruoistamme.

Pienistä kompasteluistaan huolimatta Bella Roma tarjoaa meille mukavan perhepäivällisen ja mikä tärkeintä kaikista, viihtyvyyttä koko konkkaronkalle. Vaikka ruoka ei olekaan täydellistä – tai edes ihan lähellä sitä – maistuu se paljon paremmalle, kun kaikilla on oikeasti kivaa. Kyllä nuo leikkipaikat vaan saavat ihmeitä aikaan ja näinpä ihmettelenkin, miten niitä on niin kovin vaikea löytää. Tietenkään ne eivät sovi kaikenlaisiin paikkoihin, mutta hyvin moniin kuitenkin. Niiden ei tarvitsisi olla isoja, ne veisivät vain pienen nurkan ravintolasalista. Tämä pieni nurkka saisi paljon iloa aikaan. Miettikääpä tätä, ravintoloitsijat, vähintäänkin perheystävällisyyden nimissä. Nuo pienet leikkijät ovat jonakin päivänä ihan ”oikeita” asiakkaita.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Taapero (ja moni muukin) tykkää osa 7: Intialainen perunacurry

Todettakoon heti alkuun, että nämä ”Taapero tykkää” -kategorian ruoat eivät sinänsä ole mitään erityistä taaperoruokaa, ne vaan ovat niin sanotusti taaperotestattuja eli todettu ainakin yhdelle taaperolle mieluisiksi. Lisäksi niiden kohdalla on otettu erityishuomioon suolan käyttö, tai oikeammin sen käyttämättömyys ja siitä aiheutuva muun maustamisen erityistärkeys. Eli toisin sanoen, vaikka taaperoita ei olisi lähimaillakaan, kannattaa näihinkin resepteihin ilman muuta tutustua.

IMG_4264Jotta Pikku-Kokki oppisi syömään erilaisia makuja mahdollisimman monipuolisesti, olen yrittänyt valmistaa hänelle eri tavoin maustettuja ruokia jo niin kauan, kun se vaan on ollut mahdollista. Menestys on ollut hyvä, eikä Pikku-Kokki tuntuisi vierastelevan oudompia tai voimakkaampiakaan makumaailmoja.

Koska suola on tähän asti ollut Pikku-Kokin kohdalla pannassa, ja on pitkälti vieläkin, ovat muut mausteet nousseet arvoon arvaamattomaan. Vaikka käytämme itsekin sangen maltillisesti suolaa, on pikku ihmiselle ruokaa valmistaessa tullut huomattua, kuinka suuri merkitys ihan pienelläkin suolan lisäyksellä on. Tämän takia maustamista on täytynyt miettiä erityisen tarkasti, jotta ruokiin kuitenkin saisi makua. No, joskus tämä onnistuu, joskus ei.

IMG_4288Tällä kertaa esittelemäni intialainen perunacurry ei mielestäni suolattomuudestaan pahastunut, sen verran hyvin se sai muita mausteita osakseen. Pikku-Kokki popsi perunakuutioita hyvillä mielin, ekstrailoa tuotti ruoan helppo sormisyötävyys. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä, että mikäli hermot menevät ruokapöydässä, on syynä se, että lusikka ei tottele. On sen käyttely vielä siinä määrin hankalaa.

Omaan annokseen ripottelin pikkuriikkisen sormisuolaa ja se oli siinä, maukas lounasannos esimerkiksi runsaan salaatin ja/tai keitettyjen kasvisten kera. Myös lihapullat tai falafel voisivat maistua rinnalla varsin mainiosti. Siis suosittelen; joko lisäkkeenä tai lisäkkeiden kera.

Intialainen perunacurry

4-6 annosta

6 kiinteää perunaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl inkivääriraastetta
2 rkl öljyä
1 tl kurkumaa
0,5 tl chilijauhetta (taaperoystävälliseen lisäsin vain pienen hyppysellisen)
1 tl juustokuminaa
1 tl garam masalaa
0,25-0,5 dl vettä
(0,5-1 tl suolaa)
0,5 tl mustapippuria
(1 dl kookoskermaa)

Pese ja kuori perunat. Leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit, raasta inkivääri.
Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja inkivääri ja kuullota hetki.
Lisää kuivat mausteet ja perunat. Kuullota vielä minuutti. Lisää vesi ja hauduta miedolla lämmöllä noin 15 min. välillä sekoittaen, kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä.
Mausta (suolalla) ja pippurilla.
Jos haluat, lisää 1 dl kookoskermaa pehmentämään currya ja kuumenna uudelleen.

Taapero tykkää osa 6: Lohipastaa, nam!

Lohi ja makaroni, siinä melkoinen herkkukaksikko – ainakin jos keskiverto taaperolta kysytään. Kun tämän kaksikon liittää yhteen ja asuttaa uunin lämpöön syntyy jotakin vieläkin parempaa, nimittäin lohi-makaronilaatikkoa. Ai että, kyllä taapero nyt tykkää!

IMG_4234Alkuperäinen resepti taisi olla Myllyn Parhaan, mutta muokkasin sitä jonkin verran ”vihreämmäksi” lisäämällä joukkoon pinaattia ja kesäkurpitsaa. Lohta taas laitoin alkuperäisohjetta hieman vähemmän, jolloin ruoasta tuli proteiinimäärältään enemmän taaperoille sopivaa.

Pikku-Kokki ainakin tykkäsi – eikä tämä ole kalajuttu – ja minä sain taas yhden sulan kalankokkaajahattuuni. Tässäpä sitä tarpeeksi yhdelle lauantaipäivälle.

Lohi-makaronilaatikko

6 annosta

IMG_42485 dl täysjyvämakaronia (muodon voit valita itse, esim. fusilli toimii makaronilaatikossa hyvin)
1-2 sipulia
öljyä paistamiseen
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
(1-2 tl suolaa)
1 tl currya
1 tl sitruunapippuria (minä korvasin tämän sitruunamehulla ja pippurilla, sitruunapippurin suolaisuuden takia)
300 g raakaa lohta
2 kananmunaa
8 dl maitoa tai kalalientä
1 tl kuivattua tilliä

Keitä makaronit kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota niitä pannulla öljyssä muutamia minuutteja ja lisää pannulle myös pinaatinlehdet. Mausta seos mahdollisella suolalla, currylla ja sitruunalla sekä pippurilla tai sitruunapippurilla.
Laita yhteen suurehkoon tai muutamaan pienempään voideltuun vuokaan kerroksittain makaroni-sipuliseosta ja lohta suikaloituna.
Sekoita kananmunat, maito tai kalaliemi sekä tilli keskenään. Kaada vuokaan.
Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 1 tunti.

Taapero tykkää osa 5: Sano muikku!

Nyt kun Pikku-Kokin terveellisestä sekä täysipainoisesta ravitsemisesta on tullut yksi tämänhetkisen elämäni keskeisistä johtotähdistä, olen ottanut asiakseni perehtyä edes hieman paremmin kaloihin, noihin terveellisiin ja herkullisiin pikku eväkkäisiin. Sillä niin paljon kuin kalasta pidänkin, jäävät nuo useimmiten kauppojen tiskeille odottamaan ”seuraavaa kertaa”. Samoin jäävät kaikki hurmaavat kalareseptit muiden jalkoihin, yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta ilmassa on parannuksen tuoksua, edistysaskeleita on jo otettu.

Yhden suuren harppauksen kohti kalakokkeutta otin muutama päivä sitten, kun yllättäen poistuin kaupasta muikkunyytin kera. Vaikka ne ihan koko komeudessaan sieltä tiskin toiselta puolelta minua lasittunein katsein silmäilivätkin, olin kai jotenkin alitajunnassani kuvitellut ne hiukan ”valmiimmiksi tapauksiksi”. No, kun sitten silmästä silmään katselimme toisiamme Kotikolossa, olin iloinen, että joskus lapsena olin muutaman sintin onnistunut perkaamaan. Ja että nyt käsittelyssä olivat muikut, ne Ahdin antimista varmasti helpoimmat tapaukset.

Mutta se siitä, siis perkaamisesta. Todettakoon ainoastaan, että ensi kerralla käytän hanskoja, terässaippuasta ei ollut muikun hajun tappajaksi, joka leijaili mielestäni koko loppupäivän ympärilläni. Ei niin kiva.

IMG_4170Muikkuparfyymistä huolimatta olin tyytyväinen hankintaani. Valmistin muikkulaatikkoa, josta tuli mielestäni hyvää ja Pikku-Kokkikin piti ensimmäisestä muikkukokemuksestaan vallan paljon. Eli siis: sanokaa muikku!

P.S. Laatikko onnistuisi varmasti lähes kalasta kuin kalasta, joten tässä kohtaa muikut eivät suinkaan ole välttämättömyys.

Muikkulaatikko

4 annosta

IMG_4183500 g muikkuja
500 g perunoita
1 iso sipuli
suolaa ja jauhettua mustapippuria
2 dl tuoretta ruohosipulisilppua (minä korvasin tuoreella tillillä ja kuivatulla ruohosipulilla)
2 dl ruokakermaa

Perkaa ja huuhdo muikut kylmällä vedellä. Kuori, huuhtele ja leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi. Mitä ohuempia viipaleita teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy.
Öljyä uunivuoka. Lado vuokaan ensin perunaviipaleita, sitten muikkuja ja mausteita ja päällimmäiseksi ruohosipulisilppua. Toista näin kerrostaen jättäen päällimmäiseksi kerros perunaviipaleita. Kaada laatikkoon lopuksi ruokakerma.
Paista 200-asteisessa uunissa 1-1,5 tuntia, kunnes perunat ovat kypsiä.