Harmaa ja loskainen lauantai-ilta, luihin ja ytimiin imeytyvä talvituuli, siis niin sanottu koiranilma. Mutta ei hätää, me olemme juuri astelleet sisään Porvoon tuomiokirkon juurella sijaitsevaan ravintola Wanhaan Laamanniin, jonka kodikas tunnelma ja ravintolasalia hallitseva takan lämpö ottavat vieraansa heti ihastuttavaan syleilyynsä. Tästä paikasta olen kuullut paljon hyvää, enkä ihmettele miksi. Ja niin, on tämä Porvoo vaan uskomaton paikka; kolme kertaa olemme etsineet mukavaa ravintolaa, kolme kertaa olemme astelleet ravintolasta ulos tyytyväisyyttä täynnä. Kaksi edellistä paikkaa olivat jo toisaalle toimintansa siirtänyt pikkuruinen, eräästä tulipalopakkasesta meidät takan ääreen pelastanut El Alba sekä aivan mahtavan kihlapäivän illallisen meille muutamia vuosia sitten tarjoillut SicaPelle. Molempia suosittelisin, jos se vaan olisi mahdollista, mutta näin ollen toivotan teidät tervemenneeksi SicaPelleen.
Mutta takaisin lauantai-iltaan, takaisin Wanhaan Laamanniin, jonka vuonna 1790 valmistuneeseen ravintolarakennukseen olemme juuri yksitoista henkisen seurueemme kera kokoontuneet. Tilaisuus on tärkeä, olemme hetki sitten käyneet laskemassa ukin haudan lepoon. Mutta nimineen kaikkineen tämä tuntuisi olevan tähän hetkeen sopiva paikka, täällä kelpaa nostaa malja hienolle miehelle.
Nyt kun lienee selvää, että sekä miljöö että tunnelma miellyttävät, voimme siirtyä seuraavaan asiaan, ruokaan. Aluksi meille tarjoillun erilaisia leipiä sisältävän tervetuliaiskorin jälkeen siirrymme alkuruokiin. Perinteisin lisukkein koristeltu blini (14,00€) nousee seurueemme suosikiksi ja maku onkin kuulemma maukas, joskin annos on alkupalaksi melko tuhtia tavaraa. Yksi meistä valitsee bliniannoksen 
pääruokakokoisena (22,00€) ainoaksi suolaisekseen ja pitää annosta liian suurena loppuun asti vietäväksi. Oma alkupalani, pitkään ja mureaksi haudutettu villisika perunarieskalla ja erilaisin kurpitsakommervenkein (13,00€) on todella hyvää.
Pääruoaksi valikoin Laamannin falafelia (21,00€), joka sekä viettelee että tuottaa pienoisen pettymyksen. Falafelia ympäröivät tsatsiki, hummus, linssit sekä erilaiset kaalit ovat viedä kielen mennessään, mutta itse falafel on kuivaa ja hajoaa leikattaessa sirpaleiksi. Se lienee uunissa paistettua, eikä näin ollen sisällä ollenkaan falafelin rapeaa paistopintaa. No, lisukkeet pelastavat annoksen kuitenkin arvosanaltaan hyväksi. Fakta joka tapauksessa on, että ei tämä Levantin tai Fafa’sin falafel-annoksille pärjää, mutta onpahan tullut nyt maistettua myös fine dining -falafelia. Pöytäseurueemme hittiannoksesta, päivän kalasta eli kuhasta (26,00€) ei moitteen sanaa kuulu ja myös vasikan entrecôtea tummalla timjamikastikkeella (26,00€) valinnut kaksikko pitää annostaan varsin maukkaana.
Koska ateria on annoskokojensa vuoksi jo tähän mennessä täyttänyt vatsojamme melko tehokkaasti, päädymme valtaosin valitsemaan jälkiruoaksi sitruunaa ja lakritsia (10,00€), siis raikasta sitruunasorbettia sekä crème brûléetä Brunbergin lakritsilla ja rapealla lakritsirouheella täydellistettynä. Mikä oivallinen lopetus tälle kokonaisuudelle. Muutama valitsee jälkiruokalautaselleen tämän sijaan banaania ja 
suklaata (10,00€), joka tarkoittaa banaanimaustekakkua erilaisin suklaa- ja banaanilisukkein. Tämä annos ei kuitenkaan kerää sitruunan ja lakritsin tyylistä suosiota, on kuulemma hiukan kuivaa ja kaipaisi jotakin suklaamoussea raikkaampaa rinnalleen.
Takana siis maukas ja täyttävä – annokset ovat ehkä hiukan tavallista fine diningia kookkampia – ateria, jonka hinta-laatusuhde on mukavasti kohdallaan, kun kalleimmatkin vaihtoehdot tuovat kolmelle ruokalajille henkilöä kohden hintaa 52,00€. Ravintolan palvelu on perusystävällistä, joskin melko pienimuotoista – mitään sen suurempia selityksiä ei annoksille anneta – ja ruoat saapuvat juuri sopivin aikavälein.
Siis suosittelen; niin Wanhaa Laamannia kuin koko Porvootakin.
Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 3+/5
Kokonaisuus: 4/5
Tunnelmallisia makuja 