Taatelikakku kuuluu jouluun – ja miksei juhannukseen

Harmaa ja hiukan sateinen aamu sai minut keittiöpuuhastelutuulelle. Ulos ei nimittäin huvittanut lähteä ja viideltä sekä itsensä että minut ylösnostanut Pikku-Kokkikin alkoi jo vaikuttaa hieman kyllästyneeltä. Mutta leipominen; se piristää mukavasti mieltä ja saa Pikku-Kokinkin syttymään.

IMG_9407Koska ainekset olivat pahemman kerran kortilla, oli tyydyttävä mummin ehdotukseen ja leivottava taatelikakku. Itse olen kaikista leivonnaisista vähiten juuri kuivakakkujen ystävä. Tämän takia en suuremmin innostunut tästäkään, mutta onneksi tekemisen haluni vei voiton; kakusta tuli todella hyvää ja päätin heti, että päiväni rengasvuoattomana saavat olla luetut. Kuivakakkuja minä haluan tehdä enemmänkin ja mitä luultavammin jatkojalostaa niitä esimerkiksi erilaisin täyttein naked cake -tyyliin. Hienoa, että odottelemme sopivasti muutamia juhlia saapuviksi.

Tällä kertaa tämä taisi olla tässä. Kokeilkaa tekin reseptiikkaa ja ihan rohkeasti vaikka näin keskikesän juhlaa odotellessa. Täytyy myöntää, että itsekin hiukan ihmettelin näin selkeästi jouluherkuksi mielletyn kakun leipomista juhannusjuhlaan, mutta mikäs tässä, ei se mielestäni liikaa joululta maistunut. Kun kumppaniksi ottaa vielä vähän vaniljajäätelöä ja koristukseksi jotakin kesäistä, on joulu jo lähes tiessään.

Taatelikakku

IMG_9419 - Versio 2250 g taateleita
3 dl vettä
200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Vuoan leivitykseen:
voita ja korppujauhoja

Kiehauta vesi ja taatelit kattilassa. Sulata voi.
Lisää voisula taateliseokseen ja anna jäähtyä. Oikein kuohkea kakku tulee, kun kiehautetut taatelit jäähdytetään sähkövatkaimella sekoittaen. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita kauhalla. Sähkövatkainta ei mahdollista taatelien jäähdyttämistä lukuun ottamatta tarvita.
Lisää taikinaan sokeri sekä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu sooda, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi.
Kaada taikina korppujauhoilla leivitettyyn kakkuvuokaan.
Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin tunti.

Taaperotallustelua ja raparperipiirakkaa

IMG_9344Minä ja Pikku-Kokki tulemme viettämään seuraavan puolitoista viikkoisen niin sanotusti keskellä ei-mitään, paikassa josta ette todennäköisesti aiemmin ole kuulleet halaistua sanaa. Tällä pienellä etelä-pohjanmaalaisella sivukylällä, Kätkänjoella, asuu oma mummini. Koska monet lapsuuteni kesämuistoista kumpuavat juuri täältä, on huippuhienoa kerätä nyt samoista maisemista muistoja myös Pikku-Kokin elämän aarreaittaan.

Koska ulkoiset puitteet täällä ovat sangen vaatimattomat, niin leikkipuistot kuin kaikki muukin ”valmiiksi rakennettu” loistaa poissaolollaan, on ollut mielenkiintoista vain seurata pienen ihmisen reaktioita asioihin, joihin ei valmiimmissa ja yksinkertaisemmissa ympäristöissä edes tule kiinnitettyä huomiota. Kuinka paljon iloa voivat tuottaa yksin puhalluskukat, kuinka mahtavaa on löytää muuten tyhjältä hiekkakentältä metallinen vieteri? Kyllä pienen pojan maailma vaan on ihmeellinen paikka, siitä jos saisi edes osasen itselleen. Tai saahan siitä, kun vaan jaksaa taapertaa tunteella perässä ❤

Ja jotta otsikon lupaus tulee täytetyksi, liitän loppuun vielä reseptiikan raparperipiirakalle, jonka väkersimme kolmen sukupolven voimin Pikku-Kokin tällä kertaa tosin keskittyessä lähinnä maistelupuoleen. Mutta onhan taikina hyvää, kuka sitä voisikaan kieltää. Ja niin siinä vaan käy, että vähiin käyvät omat herkkuhetket vispilöiden ja taikinakulhojen parissa, kun paikalla onkin yhtäkkiä nuorempi herkkusuu, jonka silmistä loistavaa iloa ei voi mikään maku voittaa. Aika aikaansa kutakin; täytyy vaan toivoa, että hyvin alkanut yhteinen keittiöharrastuksemme jatkuisi mahdollisimman pitkään.

Piirakasta tuli mainiota ja sitä voi suositella sellaiseksi helpoksi kesäherkuksi, jonka leipomiseen ei tarvita sen kummempia vempeleitä tai raaka-aineita. Oivallinen päätös vaikkapa juhannusaterialle tai yllättävien kesävieraiden kestitsemiseen. Vielä parempaa muuten tulee, jos piirakan pukee vaniljajäätelöön. Pikku-Kokin sanoin: Hyvää!

Raparperipiirakka

Vuoallinen

125 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl sämpylä- tai vehnäjauhoja
1 tl kanelia
0,5-1 tl leivinjauhetta
0,5 l raparperinpaloja
200 g kermaviiliä
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna ja jauhot, joihin on sekoitettu kaneli ja leivinjauhe. Levitä taikina vuokaan.
Kaada raparperinpalat taikinan päälle.
Sekoita kermaviili, kananmuna, sokeri ja vanilliinisokeri keskenään. Kaada seos vuokaan.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30-40 min.

2-vuotisjuhlia odotellessa: suolaiset briossit

Niin se vaan on, että reilun kuukauden päästä Pikku-Kokki on jo kaksivuotias. Hui, jo kaksi vuotta äitinä, melko huikeaa!

Koska elämämme tällä hetkellä on keskittynyt niin pitkälti Kotikolon ulkopuolelle, päätin aloittaa tulevien kekkereiden valmistelun jo hyvissä ajoin. No, koskapa minä toisaalta en niin tekisi; en ole ikinä pitänyt niin sanotusta viime tingan puurtamisesta. Ja niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eli kun suunnitelmat valmistuivat, päätin heti aloittaa toteutuksen. Sellaisista pakastimeen hyvin sopeutuvista asioista.

IMG_9241 - Versio 2Viime vuonna juhlimme Pikku-Kokkia sangen suurin menoin. Koska vieraskunta oli todella lukuisa, päädyimme tarjoilemaan ainoastaan makeita leivonnaisia. Tänä vuonna juhlat ovat huomattavasti pienemmät, joten tuntui kivalta idealta tarjoilla ihan ”oikeaa” ruokaa ja sen päälle herkkuja. Ruokapuoleksi valikoituivat paella sekä vesimelonigazpacho, jonka oheen leivoimme Pikku-Kokin kanssa nyt esittelemiäni suolaisia briosseja.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, joka oli sekä maukas että lopulta myös ihan herkullisen näköinen ottaen huomioon sen, että ainakaan minun taidoillani ei taikinasta saanut leivottua muuta, kuin epämääräisiä juuri ja juuri vuokiin sullottavia kasoja. No, minä en tunnetusti ole kummoinen mitä hiivan ja jauhojen kanssa pelehtimiseen tulee. Taitavammat luultavasti pärjäävät tämän taikinan kanssa mainiosti, joten reseptiä voin ilomielin suositella. Kokeilkaa toki!

Suolaiset briossit

14-16 kpl

IMG_92472,5 dl maitoa
1,5 tl suolaa
25 g hiivaa
7 dl vehnäjauhoja
75 g voita
1 kananmuna
1 dl porkkanaa hienoksi raastettuna
2 dl kesäkurpitsaa hienoksi raastettuna

Täyte:
25 g voita
200 g juustoraastetta
1 ruukku basilikaa
1 ruukku rucolaa

Lisäksi:
suurehkoja muffinssivuokia

Sekoita haaleaksi (37 astetta) lämmitetty maito, suola ja hiiva. Lisää vähän yli puolet jauhoista ja sekoita taikinaa voimakkaasti pari minuuttia. Lisää pehmeä voi, kananmuna sekä loput jauhot ja alusta pehmeän kimmoisa kulhon laidasta irtoava taikina. Lisää kasvisraasteet alustuksen loppuvaiheessa taikinaan. Peitä ja kohota kaksinkertaiseksi.
Jauhota työpöytä, kumoa taikina ja taputtele se 30×40 cm:n kokoiseksi levyksi. Voitele levy sulatetulla voilla, ripottele kolme neljäsosaa juustoraasteesta levylle ja levitä basilikan- ja rucolanlehdet juustoraasteen päälle.
Rullaa levy, leikkaa 14-16 osaan ja siirrä palat vuokiin kierrepuoli ylöspäin. Peitä leivinliinalla ja kohota. Ripottele loput juustoraasteesta briossien pinnalle.
Paista 200-asteessa 18-20 min.

Kirkas lohikeitto? Toimii!

IMG_9224Harvemmin – jos koskaan – on tullut maisteltua kirkasliemistä lohikeittoa. Jotenkin tuohon ruokalajiin tuppaa aina yhdistymään liemen valkoisuus tai silloin tällöin punaisuus, mikäli kala on kerman tai vastaavan sijaan polskahtanut tomaattien sekaan. Seuraavan tyyppinen kirkkaus lienee kuitenkin kalakeittomaailmassa yleisesti ottaenkin harvinaisempaa.

Minä päätin joka tapauksessa kokeilla tätä Maku-lehdestä joitakin aikoja sitten löytämääni ohjetta ja niinhän siinä kävi, että tykästyin kovasti. No, ihmekös tuo, lukeudunhan niin kirkasliemisyyden kannattajiin kuin lohen ystäviinkin. Pikku-Kokki näytti niin ikään vihreää valoa, joten homma meni kaiken kaikkiaan putkeen ja sain taas uuden reseptin, jota käyttää jatkossakin. Kiva kalajuttu!

Kirkas lohikeitto

4 annosta

5 perunaa
2 porkkanaa
puolikas purjo
2 lehtisellerin vartta
1 rkl rypsiöljyä
1 l vettä
2 rkl kalafondia / 1-2 kalaliemikuutiota
2 laakerinlehteä
8 maustepippuria
8 valkopippuria
300 g lohifileetä
150 g kylmäsavulohta
1 tl sitruunan kuoriraastetta
2 rkl sitruunamehua
1 dl tuoretta tilliä

Kuori ja kuutioi perunat ja porkkanat. Halkaise, huuhdo ja viipaloi purjo. Huuhdo ja viipaloi lehtiselleri.
Kuullota kasviksia öljyssä pari minuuttia. Lisää vesi, fondi, laakerinlehdet ja pippurit.
Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla 15 min.
Leikkaa lohi kuutioiksi ja lisää keittoon. Anna sen kypsyä muutama minuutti.
Paloittele kylmäsavulohi ja lisää se keittoon. Keittele vielä hetken aikaa ja mausta keitto sitruunan kuorella ja -mehulla. Lisää lopuksi tilli hienonnettuna.

Taaperon kanssa Tamperetta valloittamassa osa 2: tähänhän saattaa vahingossa tottua

Muutama viikko sitten julkaisin ensimmäisen osan Taaperon kanssa Tamperetta valloittamassa -artikkelisarjastani. Se kertoo perheessämme nyt vallitsevasta määrittelemättömän ajanjakson kestävästä uudesta elämäntilanteestamme, jossa espoolainen kotikololaisuus on vaihtunut suurilta osin tamperelaisuudeksi. Viimeisen kuukauden aikana majapaikkamme on vaihtunut tiuhaan ja kotona olemme käyneet lähinnä pesemässä pyykkiä ja täyttämässä ruokavarantoja. Kyllä, valmisruokaa kartteleva ja omasta keittiöstään pitävä Pikku-Rouva valmistaa ruoat kotona valmiiksi, jotta valloitusreissuilla voidaan sitten nauttia toden teolla siitä itsestään, siis lomailusta.

IMG_9196Sillä vaikka tämä niin sanotusti arkea onkin, tuntuu koko ajan siltä, kuin olisi lomalla. Siitä pienestä yksityiskohdasta huolimatta, että Aleksi käy normaalisti töissä. Välillä hieman huolettaakin, että mitä sitten, kun tämä loppuu. Pitää palata takaisin oikeaan arkeen; omaan koti-kotipiha-leikkipuisto -kuvioon, siihen että ei enää asuta kaupungin keskustassa ja siihen, että joka päivä ei enää tulekaan vastaan uusia maisemia. Sillä niin se vaan on, että tähänhän alkaa vahingossa tottua…

Mutta artikkelisarjani viralliseen tavoitteeseen palatakseni, esittelen teille jälleen muutamia kohteita, joita suosia, mikäli satutte Tampereelle tupsahtamaan. Erityisesti ajatuksenani on kertoa suosituksia lapsiystävälliseen tekemiseen, mutta ainakin tällä kertaa nämä sopivat yhtä hyvin matkalaisille kuin matkalaisille, ikään sen kummemmin katsomatta. Kurkistakaa toki!

Amurin työläismuseokortteli sijoittuu nimensä mukaisesti Tampereen Amurin kaupunginosaan. Tampereen kasvavan työväestön tarpeisiin 1860-luvulta alkaen rakennetuista puutalokortteleista jäljellä on vain tämä työläismuseokortteli, johon on sisustettu koteja vuosien 1882 ja 1973 väliseen tyyliin. Koteihin on kuviteltu myös asujansa, heidän tarinansa löytyvät asuntojen ovista. Ideana on, että asunnot näyttäisivät siltä, että niiden asukkaat ovat poistuneet juuri äsken ja vain hetkeksi. Kotien lisäksi alueelta löytyvät myös esimerkiksi yleinen sauna, leipomo ja osuuskauppa.

Mielestäni tämä ulkomuseo on erittäinkin käymisen arvoinen kohde. Se sijaitsee vain reilun kilometrin päässä Keskustorista, vaikka sen nimestä voisi helposti päätellä muuta: nimi Amuri juontaa juurensa tamperelaisten 1800-luvun puolivälin ajatuksesta, jonka mukaan alue sijaitsi niin kaukana kaupungin keskustasta, että sitä oli vertauskuvallisesti hyvä verrata Siperian Amurinmaahan. Voi, voi, mitähän he meistä Espoon viimeisellä laidalla asuvista olisivatkaan ajatelleet!

Myös Pikku-Kokki viihtyi museokorttelissa hyvin; vilisti paikasta toiseen ja pyrki parhaansa mukaan pääsemään käsiksi mahdollisimman moniin asioihin, joten kieltosanat ottivat kierroksellamme valitettavan suuren roolin. Joka tapauksessa kohdetta voi hyvin suositella taaperon tai vaikka pienemmänkin kanssa koettavaksi – kunhan pikkuinen museovierailija vain selviää reissusta – ja sen hyvin monista portaista – joko omin jaloin tai esimerkiksi kantorepussa, rattaista ei alueella oikeammin ole hyötyä.

Alueella palvelee ympäri vuoden – Museokortteli itse on avoinna vain toukokuusta syyskuuhun – esimerkiksi aamiaista ja lounasta tarjoileva kahvila Amurin Helmi. Ja Huom! Mikäli haluaa museovierailla tarkan markan tyyliin, kannattaa hyödyntää perjantain ilmaistunnit kello 15-18.

Toinen kohde, jonka haluan tällä kertaa tuoda esille, on Hatanpään arboretum, 1970-luvulla perustettu puulajipuisto. Pyhäjärven rannalle sijoittuvan puiston alueelle on istutettu puita, pensaita ja kukkia, jotka on tunnistamisen helpottamiseksi varustettu nimikyltein. Kaunis alue tuntuisi olevan erityisesti piknik-seurueiden suosiossa, eikä ihme, korvamerkitsimme tämän paikan ehdottomana ehdokkaana, kun joku kerta Tampereella piknik-hammasta kolottaa.

Pikku-Kokille arboretumissa suurinta hottia oli juoksennella pieniä istutusten lomaan rakenneltuja polkuja. Myös aaltoileva järvi sekä ruusutarhan asukkaiden ihastuttava tuoksu kiinnostivat kovasti, joten niin meidän aikuisten kuin taaperonkin näkökulmasta Hatanpään arboretum ansaitsee ehdottomasti suosituksen.

Loppuun ajattelin vielä vinkata ravintolasta. Tampereen vanhin pizzeria Napoli osoittautui vallan mainioksi uudeksi tuttavuudeksi, joka sopi hyvin lauantain perhepäivälliselle. Päätellen siitä, että jonoa oli kolmelta iltapäivällä ulos asti, tarjoilee Napoli kelpo pizzaa myös paikallisten mielestä. Ja olihan se hyvää. Ei mitään maailman parasta, mutta varsin hyvää joka tapauksessa. Kun vielä vaihtoehtojakin on sata, lienee listalla miltei jokaiselle jotakin. Lisäksi tarjolla on pastaa sekä salaatteja, joten Napoliin voi tehdä makumatkan, vaikka ei niin pizzamielellä olisikaan. Leikkipaikkaa tai muutakaan erikoisesti lapsille suunnattua palvelua, lastenruokalistaa lukuun ottamatta, ravintola ei tarjoa, mutta ainakin meidän pikkumiehemme viihtyi mainiosti ensimmäisen oman pizzansa seurassa. Odotteluun toi suuren avun annoksiin sisältynyt salaattipöytä, joka ei kuitenkaan muuten ollut kovinkaan kummoinen vaan lähinnä perustylsällä herne-maissi-oliivilinjalla varusteltu. No, pääasia että Pikku-Kokki sai ajanvietettä.

Tällä kokemuksella totean, että voipi hyvinkin olla, että perheemme tekee Napoliin vielä paluun. Luultavasti ei ihan lähitulevaisuudessa, Tampereella kun riittäisi mielenkiintoisia ravintoloita vaikka joka illaksi, mutta joskus. Eiköhän tuo tuossa pysy. Tai ainakin on pysynyt jo vuodesta 1978.

Näin. Tällaista tällä kertaa. Nyt onkin hyvä palata muutamaksi päiväksi Kotikoloon seuraavia Tampere-päiviä odottelemaan. Listaan alle vielä linkit edellä esittelemistäni kohteista, mikäli onnistuin herättämään mielenkiintonne.

Amurin työläismuseokortteli
Hatanpään arboretum
Pizzeria Napoli

Kalakeittoa, nam!

Pikku-Kokin ilmoittaessa aikoinaan tulostaan kiinnostuin ruoasta ja ravitsemuksesta hieman uudella tavalla. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut terveellisestä ruoasta ja syönytkin mielestäni suhteellisen järkevästi, vasta silloin taisin oikeasti alkaa ajatella, mitä ihmisen pitää syödä, saadakseen ravinnostaan tarpeelliset terveen elämän rakennusaineet.

Uskon pääasioiden olleen kunnossa kohdallani jo pitkään, mutta joitakin kompastuskiviä on toki osunut matkan varrelle. Yksi niistä on aina ollut kala, tuo sangen herkullinen tapa saada elintärkeitä Omega-3 rasvahappoja. Se, että olen aina ollut niin laiska kalakokki johtuu varmasti lähinnä siitä, että kiinnostukseni ruoanlaittoon syttyi vasta Aleksin tavattuani. Koska Aleksi taas vasta minun myötäni on alkanut ottaa lähempää kontaktia kalaruokiin, on meillä kala yksinkertaisesti jäänyt varjoon. Se on ollut minulle enemmänkin ravintolaruokaa tai ruokaa, jota toivon saavani esimerkiksi vanhempieni luona vieraillessani. En siis ole koskaan ottanut asiakseni opetella kalankäsittelyä; tässä toinen syy vähäiseen kalakokkailuuni.

IMG_7841

Koska halusin alusta alkaen opettaa Pikku-Kokin pitämään kalasta, ryhdyin erilaisiin kalakokeiluihin heti hänen tultuaan tuohon ikään. Mielestäni olen onnistunut hyvin; pieni mies pitää kalasta ja olen itsekin ollut tyytyväinen tuotoksiini. Ainakin suurimpaan osaan niistä.

IMG_3776 - Versio 2

Tällä artikkelilla on kuitenkin myös reseptillinen tarkoituksensa. Haluan nimittäin esitellä teille joitakin hyväksi toteamiani kalakeitto-ohjeita. Keittoja siitä syystä, että niiden kautta on mielestäni helppo tutustua hyvin erityyppisiin kalamaailmoihin; käydä nuuhkaisemassa venäläisiä seljankan tuoksuisia tuulia, ujuttaa joukkoon erilaisin maustein vaikkapa lähi-itämaisia makuja tai nautiskella jotakin täysin kotoista ja simppeliä. Kannatan.

 

Seuraavaksi esittelemissäni keitoissa olen käyttänyt lohta tai pakasteseitiä. Viimeksi mainittu ei tietysti houkuttelevalta kuulosta ja ekologisuudenkin nimissä on osattava valita käyttämänsä tuote oikein, mutta uskokaa tai älkää pakastekaloista ravintoaineet löytyvät tuoreiden tapaan. Siis lohesta hyviä Omega-3 rasvahappoja, seitistä runsaasti valkuaisaineita ja vain vähän rasvaa; kaksi vaihtelevaa kala-ateriaa viikossa ja jälleen on yksi askel kohti terveellisempää elämää kuitattu.

Näin. Alle laitan kaksi tuoretta reseptiä sekä listan aiemmin esittelemistäni kalakeitoista. Valitse toki oma suosikkisi, tai testaa vaikka kaikkia.

Lohi-pastakeitto

4 annosta

IMG_7830puolikas purjo
3-4 lehtisellerin vartta
1 tuore chili
tilkka rypsiöljyä
0,5 l kalalientä
4 dl kookosmaitoa
100 g nauhapastaa tai nuudeleita
400 g lohta
1 limetin mehu
(tuoretta korianteria tai tilliä)

Leikkaa purjosipuli sekä lehtisellerinvarret ohuiksi suikaleiksi ja hienonna chili tai leikkaa se renkaiksi.
Kuumenna öljy kattilassa, lisää purjosipuli, lehtiselleri sekä chili ja kuullota hetki. Kaada kalaliemi sekä kookosmaito joukkoon ja kuumenna kiehuvaksi.
Lisää pasta tai nuudelit sekä paloiteltu lohi. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes sekä pasta että lohi ovat kypsiä. Purista keittoon limetin mehu (ja höystä keitto korianterilla tai tillillä).

Kookos-kalakeitto

4 annosta

IMG_9034400 g pakasteseitiä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g porkkanoita
400 g perunoita
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl punaista currytahnaa (minä korvasin tämän kuivamausteilla: 1 tl currya, 1 tl jauhettua korianteria ja ripaus chilijauhetta)
6 dl vettä
1 kalaliemikuutio
4 dl kookosmaitoa
(tuoretta korianteria)

Leikkaa kohmeinen kala kuutioiksi.
Kuori ja pilko sipuli, valkosipulinkynnet, porkkanat ja perunat. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipulit ja kuullota 3 min. Lisää muut kasvikset ja currytahna. Paista sekoitellen toiset 3 min.
Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä 10 min.
Kaada kattilaan kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää paloiteltu kala ja keitä vielä, kunnes kala on kypsää.
(Hienonna keiton pinnalle tuoretta korianteria.)

Tomaattinen kalakeitto
Linssi-lohikeitto
Lohikeitto
Kalaseljanka

Sitruunainen broileri-ohrakeitto

IMG_9128 - Versio 2Vaikka tapaankin suosia ohraa riisin tilalta, en muista aiemmin käyttäneeni sitä keitoissa. Niinpä seuraava Maku-lehdestä silmiini osunut broileri-ohrakeitto vaikutti ilman muuta testaamisen arvoiselta.

Mukavan kepeä keitto sai ruokaisuutta ohrasta ja makua erityisesti sitruunasta, jota tykkään muutenkin lisätä kanakeittoihin pirteyttä tuomaan. Kun vielä ujutin sekaan maissia, tuli keitosta mielestäni vielä alkuperäistäkin parempaa ja myös Pikku-Kokki oli innoissaan noista keltaisista suosikeistaan.

Tämä keitos keiteltiin jälleen aamutuimaan ennen päivän hiekkalaatikkohommiin lähtöä, joten helppoudestaan se ansaitsee niin ikään erityismaininnan.

Kiva keltainen piristysruiske vaikkapa lounasseuralaiseksi.

Broileri-ohrakeitto

4 annosta

IMG_91282 dl keitettyä ohraa (hieman alle 1 dl kypsentämätöntä)
400 g maustamattomia broilerinsuikaleita
2 rkl rypsiöljyä
1 purjo
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl kurkumaa
10 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl timjamia
0,5 dl sitruunamehua
2 dl ruokakermaa

Jos sinulla ei ole valmiiksi keitettyä ohraa, keitä se pakkauksen ohjeen mukaan.
Ruskista broilerisuikaleet öljyssä kattilassa.
Halkaise ja huuhtele purjo, suikaloi se hienoksi. Lisää purjo kattilaan ja kuullota sitä muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja kurkumalla. Lisää vesi, liemikuutio ja timjami.
Keitä broileri kypsäksi kannen alla ja keskilämmöllä, noin 10 min.
Lisää kypsä ohra, sitruunamehu ja ruokakerma. Hauduta hetki, mutta älä enää keitä.
Tarkista keiton maku.