Tunnelmallinen lukutoukka osa 10: Taikurin hattu

Jep, jep. Hujauksessa vaihtui etukansi takakanteen, kun pääsin käsiksi Taikurin hattuun. Muumi-romaanit ovat mahtijuttu!

Tove Jansson: Taikurin hattu
WSOY, 1956
Suom. Laila Järvinen, suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010
Trollkarlens hatt, Schildts, 1948
Kuvitus: Tove Jansson

Nyt kun olen peräjälkeen päässyt kahdesti kurkistamaan Muumilaaksoon, olen yhä tyytyväisempi päätöksestäni lähteä lukemaan sarjaa läpi edellistä kertaa aikuisemman lukulampun valossa. Ja voi hyvänen aika sentään tuota Janssonin mielikuvituksen rikkautta; jos nämä eivät olisi ennalta tuiki tuttuja tarinoita, olisi niiden lukeminen varmasti mitä mahtavampi kokemus. Vaikka on se toki näinkin.

Taikurin hattu on taikojen ja omituisuuksien täyteinen tarina hatusta, jonka Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät vuorenhuipulta kevään ensimmäisellä retkellään. Sitä, että se on sisäänsä heitettyjä asioita toisiksi muuttava Taikurin hattu, he eivät kuitenkaan tiedä ja kuljettavat hatun Muumitaloon, jossa se saa paperikorin roolin. Pian alkaa kuitenkin tapahtua, ja kun onnettoman piiloleikin seurauksena Muumipeikko muuttuu kummituseläimeksi, toteavat Muumipeikon vanhemmat hatun vaaralliseksi ja se on hävitettävä. Mutta kuinkas sitten kävikään, sen jätän toistaiseksi kertomatta.

Tarinan aikana Muumilaaksoon saapuu myös sangen kummallinen parivaljakko, Tiuhti ja Viuhti, jotka puhuvat ulkomaan kieltä, ovat säikkyjä kuin sähköiskun saaneet ja raahaavat mukanaan kokoonsa nähden valtavaa matkalaukkua. Se, mitä laukku kätkee sisälleen ei olekaan mitään ihan pientä ja pian saavat sekä Mörkö että Taikuri syyn vierailla Muumilaaksossa.

IMG_8340

Näiden kuvioiden lisäksi teoksessa entistä suurempaan rooliin pääsevät myös hattivatit, kun muumit ystävineen päätyvät veneretkellään hattivattien yksinäiselle saarelle ja erityisesti Hemuli saa tuta noiden hiljaisten ja vakavien, tyhjäkasvoisten, loputtomasti vaeltavien otusten kosketuksen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että postimerkkikokoelmansa kanssa täydellisyyteen päässyt Hemuli, on tätä nykyä kasvitieteilijä.

Tuo juonikuvioista. Taikurin hattu on romaanisarjasta yksi eniten lapsi-itselleni selkeitä muistikuvia jättänyt teos eittämättä juurikin sen tapahtumien laadusta, taianomaisuudesta ja jännittävyydestä johtuen. Sen esittelemät uudet henkilöhahmot, Tiuhti ja Viuhti, Taikuri sekä Mörkö ovat niin ikään mystisyydessään varmasti lapsen mieltä liikuttavia. Joka tapauksessa ainakin Pyrstötähteen nähden se on selvästi kirjaimellisemmin käsitettävissä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että janssonmainen filosofia loistaisi siinä poissaolollaan. Kyllä tästäkin aikuinen löytää paljon pohdittavaa.

”Toisinaan epätavalliset asiat ovat hauskoja. Kaameat jutut tai kastuminen tai että selviytyy yksin ja sen sellaiset. Mutta ne eivät ole viihtyisiä ajan pitkään.”

Näin. Nyt on jo kova kiire päästä availemaan Muumipapan urhokkaita muistelmia.

Pienen kalamiehen keitto

Pikku-Kokki on osoittautunut kalamieheksi. No juu, ihan oikeaan kalaan hän vielä ei ole ehtinyt, mutta kalat kiinnostavat – niin kuvissa, leluissa kuin lautasellakin. Tämä on hyvä juttu; saan minäkin innostusta kehittää itseäni kalakokkina.

Seuraava kalakeitto osoittautui maukkaaksi valinnaksi. Pidin erityisesti sen tomaattisuudesta, joka teki siitä seljankamaisen. Happamuutta se sai sitruunasta. Nyt meiltä uupui smetana, mutta valkoinen silmä olisi ollut ehdoton bonus keiton pinnalle.

Suositukseni.

Tomaattinen kalakeitto

6 annosta

IMG_84431 sipuli
4 valkosipulinkynttä
0,5 rkl rypsiöljyä
0,5 tl kurkumaa
12 dl vettä
4 rkl kalafondia
2 laakerinlehteä
1 tl kokonaisia valkopippureita
4 perunaa
4 porkkanaa
200 g juuriselleriä
500 g tomaattimurskaa
400 g pakasteseitiä
2 rkl sitruunamehua
tuoretta tilliä

Lisäksi:
smetanaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljyssä isossa kattilassa. Mausta kurkumalla.
Mittaa kattilaan vesi ja fondi. Lisää joukkoon laakerinlehdet ja pippurit.
Kuori ja paloittele perunat, porkkanat ja selleri.
Kiehauta liemi ja lisää joukkoon juurekset. Anna kiehua 15–20 min.
Lisää keittoon tomaattimurska ja kuutioitu seiti. Anna porista vielä joitakin minuutteja, kunnes kala on kypsää.
Mausta sitruunamehulla ja tillillä. Tarkista maku.
Nauti smetanasilmän kera.

Iisi kanakastike

Tekaistiinpa Pikku-Kokin kanssa aamun varhaisina tunteina tällaista simppeliä kanakastiketta à la Perinneruokaa Prkl -blogin Mika. Kastikkeesta tuli ihan hyvää, täysin vaivansa arvoista, ja varsinkin kun sekaan heitti vielä hieman yrttejä. Perunajauhoilla suoritetusta suurustamisesta johtuen kastike on myös gluteeniton. Lisäkkeeksi minä valitsin toisiin annoksiin peruna-porkkanamuusin, toisiin pastan, Mika villiriisisekoituksen eli sopivia vaihtoehtoja löytyy jokaisen makuun.

Hyvä kiirepäivän peruskastike.

Kanakastike

4 annosta

IMG_84072 rkl rypsiöljyä
2 tl currya
1 tl paprikajauhetta
400 g broilerin fileesuikaleita
1 sipuli
1 paprika
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl perunajauhoja
3 dl vettä
150 g ranskankermaa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 rkl hunajaa

Lisäksi:
riisiä / pastaa / perunaa

Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää curry ja paprikajauhe. Anna mausteiden kiehua hetki öljyssä ja lisää broilerin fileesuikaleet. Ruskista hetki.
Kuori ja hienonna sipuli, kuutioi paprika pieniksi kuutioksi. Lisää pannulle ja paista kunnes sipuli on pehmennyt.
Lisää tomaattipyree ja veteen sekoitettu perunajauho. Lisää lopuksi ranskankerma ja mausta suolalla, mustapippurilla ja hunajalla.
Anna kastikkeen hautua 10 min.

Kyllä kesäkin vielä tulee -paistos

Nyt kun oikeasti on saatu jo joitakin maistiaisia saapuvasta keväästä – unohdetaan tämän päivän karmivat uutiset muka-tulossa-olevasta kylmästä jaksosta – teki mieleni valmistaa jotakin oikein keväistä ruokaa.

IMG_8383Syntyi seuraava Maku-lehden Meillä kotona -sivustolta bongaamani kesäkurpitsa-linssipaistos, jonka reseptiikkaa muuntelin hiukan ruokavarastojamme sekä makunystyröitämme paremmin helliväksi versioksi. Lopputulos oli kiva; ruoka sopii hyvin syötäväksi myös sellaisenaan, mutta ehkäpä joku voisi haluta sen kumppaniksi vaikkapa lihaa tai kanaa. Näen tämän istuvan hyvin myös grilliruoan rinnalle.

Kokeilkaa ja sovitelkaa.

P.S. Reseptin mausteöljyssä paistetut kesäkurpitsaviipaleet ovat vallan hyviä vaikka sellaisenaan lisäkkeeksi ja niitä kannattaa tehdä samalla kertaa hieman suurempi annos. Itse asettelin niitä seuraavana päivänä suolaisen piirakan päälle, jossa ne ainakin toimivat mainiosti.

IMG_8387

Kesäkurpitsa-linssipaistos

4 annosta

IMG_83852 dl linssejä (minä käytin punaisia, mutta alkuperäisessä reseptissä suositeltiin vihreitä, jotka ehkä olisivatkin toimineet tässä paremmin)
5 dl kasvislientä
400 g kesäkurpitsaa
suolaa ja mustapippuria
150 g juustoraastetta (minä korvasin tämän raejuustolla)
kirsikkatomaatteja
2 rkl tuoretta minttua

Mausteöljy:
4 rkl rypsiöljyä
1 tl jauhettua fenkolia
1 tl juustokuminaa
1 tl oreganoa
0,5 tl chilijauhetta
0,5 tl (savu)paprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä

Mikäli käytät vihreitä linssejä, anna linssien liota kylmässä vedessä 1 tunti. Valuta linssit. Punaisille linsseille riittää huuhtelu.
Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi. Keitä linssejä liemessä noin 20 min. Valuta siivilässä.
Leikkaa kesäkurpitsat puolen sentin viipaleiksi joko poikittain tai pitkittäin.
Sekoita mausteöljyn ainekset. Paista kesäkurpitsat mausteöljyssä pannulla kahdessa erässä.
Pane yksi kerros kesäkurpitsaa uunivuoan pohjalle. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kaada päälle linssit ja ripottele pinnalle puolet juustosta. Peitä linssikerros kesäkurpitsalla. Lisää loput juustosta, puolitetut tomaatit ja minttu.
Kypsennä paistosta 225-asteisessa uunissa noin 30 min. Anna makujen tekeytyä hetki ennen tarjoamista.

Lisää nyhtölihakokeiluja: espanjalainen uunimunakas

IMG_8353Koska pakastimen syövereistä yhä edelleen löytyi muutama nyytti valmista lampaan nyhtölihaa, päätin kokeilla kuinka tuo istuisi munakkaaseen. Ja istuihan tuo, vallan mainiosti vielä.

Syntyi espanjalainen uunimunakas, nyhtölampaalla ryyditettynä. Tämän tyyppinen ruokaisa munakas on hyvä valinta esimerkiksi lounasruoaksi tai osaksi brunssia. Kannattaa kokeilla ja pitää muutenkin mielessä munakkaiden oivallinen toimivuus erilaisten tähteille jääneiden ruoka-aineiden loppusijoituspaikkana. Maukasta riperuokaa.

Espanjalainen uunimunakas

4 annosta

4 keitettyä perunaa
muutama kevätsipuli tai pala purjoa / keltasipulia
öljyä
nyhtölihaa ja sen valmistuksen yhteydessä mahdollisesti syntynyttä kastiketta tai valmista grillikastiketta
200 g pakastevihanneksia (itse käytin wokkivihanneksia)
4 kananmunaa
0,5 dl vettä (myös esimerkiksi turkkilainen jogurtti toimii hyvin)
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
minttua, basilikaa tai oreganoa (huomioi lihan maku)
100 g juustoraastetta (jos veden korvaa jogurtilla, ranskankermalla yms. juustoa ei välttämättä tarvita)

Kuori ja kuutioi perunat. Silppua sipuli.
Kuullota sipulia hetki paistinpannussa öljyssä ja lisää sitten sekaan perunat. Lisää joukkoon myös nyhtöliha ja ”marinoi” paistos nyhtölihakastikkeella. Myös valmiit grillikastikkeet sopivat tähän hyvin. Lisää seokseen vielä pakastevihannekset.
Kaada paistos voideltuun uunivuokaan.
Sekoita keskenään kananmunat, vesi / jogurtti sekä mausteet. Kaada seos vuokaan.
(Peitä pinta juustoraasteella.)
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20-30 min.

Lihaisa nyhtöpata stroganoffin tyyliin

IMG_8323Kerroin muutama postaus sitten tekemästämme suhteellisen mauttomasta nyhtölampaasta, jota sulloin jälkikäteen pakastimeen melko monta annosta. Nyhtöliha on siitä mukava ruoka, että vaikka siitä alun alkaen olisikin onnistunut tekemään tavalla tai toisella tylsää tai epäonnistunutta, se on useimmiten jatkokäsittelyllä muokattavissa oikeinkin maukkaaksi ruokalajiksi.

Tällä kertaa ajattelin lähteä kokeilemaan nyhtölihan sopivuutta lihapataan. Sopivuus oli vallan mainio ja lopputulos hieman stroganoff tyyppinen, johtuen luultavasti kastikkeeseen lisäämistäni maustekurkuista ja smetanasta. Valmistusprosessi oli valmiin nyhtölihan ansiosta tietysti tavanomaisiin lihapatoihin nähden sutjakka, joten tätä voi hyvin valmistaa vaikkapa arki-illan suhteellisen vaivattomaksi ateriaksi. Samoin lihaksi sopii nyhtöliha kuin nyhtöliha, varsinkin jos mausteissa ja niiden määrässä pelailee vähän lihan mukaisesti. Lisäksi on syytä huomioida, että suhteessa tavanomaisempaan patalihaan, nyhtölihaa kannattaa käyttää huomattavasti vähemmän, jos ei sitten halua todella lihapitoista kastiketta. No, tässäkin kukin tavallaan…

Siis suosittelen, kannattaa kokeilla tätäkin oivallista tapaa käyttää aina niin hyvää nyhtölihaa.

Lampaan nyhtöpata

5 annosta

IMG_83281 sipuli
1 paprika
500 g tomaattimurskaa
1,5 tl kuivattua minttua
1 lihaliemikuutio
0,5 rkl sokeria tai 1 rkl hunajaa
mustapippuria
300 g lampaan nyhtölihaa
60 g smetanaa
muutama rkl turkkilaista jogurttia
1 maustekurkku
puolikas rasia kirsikkatomaatteja

Lisäksi:
riisiä / pastaa / perunamuusia

Kuori ja paloittele sipuli lohkoiksi. Leikkaa paprika suikaleiksi. Ruskista sipulia ja paprikaa erikseen pannulla.
Kaada tomaattimurska kattilaan, mausta kuivatulla mintulla. Kuumenna ja lisää murennettu liemikuutio sekä sipulit. Anna ruoan hautua kannen alla noin 15 min.
Mausta sokerilla ja mustapippurilla. Lisää kattilaan nyhtöliha sekä paprika. Anna kypsyä vielä 15 min. Lisää lopuksi smetana ja jogurtti sekä paloiteltu kurkku ja tomaatit. Hauduta vielä kannen alla 10 min. Tarkista maku ja lisää halutessasi mausteita.
Tarjoa valitsemasi lisukkeen kera.

Kikhernepataa ja kuraleikkejä

Kevät on täällä! Voi kunpa se vaan jatkuisi, jatkuisi ja jatkuisi – kunnes koittaisi kesä. Pian. Olen niin kesäihminen. Ja niin on muuten Pikku-Kokkikin: loppusyksyn ja alkutalven ”ulkoilutin” häntä puoliväkisin, sitten meni jonkin aikaa jo hiukan paremmin ja kevättalvi on taas ollut enemmän ja vähemmän pakkopullaa. No, rattaista herra sentään jaksaa katsella maisemia, kunhan työntäjä vaan muistaa pitää reipasta tahtia yllä. Sinänsä tämä tietysti on ihan hyvä, pysyy itse askeleissa.

Viime päivät aurinkoineen ja vesilätäköineen ovat kuitenkin tuoneet asiaan täyskäännöksen. Nyt itketään sisälle joutumista ja mitä syvemmälle lätäkköön pääsee sukeltamaan sen ihanampaa elämä on. Huvinsa jokaisella.

IMG_8269Itse päätin auringon kunniaksi viettää keittiössä mahdollisimman vähän aikaa. Koska lounasta oli kuitenkin valmistettava, päädyin joitakin aikoja sitten Kipparin morsian -blogissa törmäämääni kikhernepataan, joka valmistui pikavauhtia. Olin valmis jo Pikku-Kokin herätessä seitsemän tietämillä. Melko tehokasta tämä viideltä herääjän elämä, kun toisten vasta pohdiskellessa ylösnousemista minulla on usein jo aamukahvit nautittuna – omassa ihanassa rauhassa – aamutreeni suoritettuna, vähän kirjallisia töitä tehtynä ja ruokavalmistelut ainakin aluillaan…

Kikhernepadasta, jota muokkasin hieman alkuperäisestä ohjeestaan, tuli yksinkertaisuudessaan hyvää, sellaista helposti pöytään hoituvaa arkiruokaa. Tarjoilin ruoan tällä kertaa yrtein maustetulla polentalla, mutta ehkäpä riisi olisi kuitenkin se luontevin kumppani. Tällaisenaan padasta tuli melko miedon makuista eli mausteisempien ruokien ystäville suositan vaikkapa pientä chililisää.

Kikhernepata

4 annosta

IMG_82612-3 porkkanaa
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
0,5-1 rkl currya
1 cm tuoretta inkivääriä raastettuna tai 1 tl inkiväärijauhetta
1 prk tomaattimurskaa
1 prk kikherneitä huuhdottuna ja valutettuna
200 g (pakaste)herneitä
suolaa, mustapippuria

Kuori ja raasta porkkanat, kuori ja hienonna sipulit sekä valkosipulinkynnet.
Kuullota porkkanaraastetta sekä sipuleita kattilassa hetki öljyssä. Lisää curry sekä inkivääri.
Kaada tomaattimurska joukkoon ja anna hautua 15 min.
Huuhdo ja valuta kikherneet. Lisää kikherneet ja herneet kattilaan, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
Tarjoa valitsemasi lisukkeen kera.