Lohikastiketta aasialaistwistillä

Kun jääkaapissa majailevalle lohifileelle piti alkaa keksiä käyttötarkoitusta, osui silmiini seuraava reseptiikka. Kotona-blogissa, josta ohjeistuksen löysin, ruokalaji oli nimetty mausteiseksi lohipadaksi, mutta mielestäni hieman kuvaavampi nimitys olisi esimerkiksi mausteinen lohikastike. Itse nimittäin miellän pataruoat usein pitkällistäkin hauduttelua vaativiksi tai vähintäänkin padassa valmistuviksi. Tämä ruoka oli kuitenkin sangen nopeatekoinen ja valmistettiin padan sijasta kasarissa. No, ei nimityksellä niinkään väliä, ruoka oli joka tapauksessa makoisaa. Kiitos siis Arleenalle vinkistä.

IMG_0180

Me perheemme kalansyöjät tykkäsimme kovasti; kookosmaito sekä chilin pieni polte tekivät kokonaisuudesta mainion. Lisäkkeeksi sopivat hyvin niin riisi, ohra kuin perunakin, jokainen valitkoon omansa makunsa mukaan.

Ja kalasta vielä: tähän ruokalajiin lohi ei ole laisinkaan se ainoa sopiva vaihtoehto, kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia kaloja, ihan vaikka poiketa pakastealtaalla ja lähteä valmistusprosessiin seiti kainalossa. Uskon vakaasti toimivuuteen.

Mausteinen lohikastike

4 annosta

IMG_0186400 g lohifilettä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
200 g luumu-/ kirsikkatomaatteja
1 punainen paprika
puolikas punainen chilipalko (tai halutun tulisuusasteen mukaan)
2 rkl rypsiöljyä
2 tl paprikaa
2 tl garam masalaa
3 dl vettä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa
1 limen mehu

Pinnalle:
tuoretta persiljaa tai korianteria

Lisäksi:
esimerkiksi riisiä, ohraa tai perunaa

Poista kalasta mahdollinen nahka ja paloittele se.
Kuori ja silppua sipulit. Kuutioi tomaatit ja paprika, silppua chili.
Kuumenna öljy kasarissa. Lisää paprikajauhe sekä garam masala ja kääntele hetki.
Sekoita joukkoon sipulisilput ja kuullota. Lisää tomaatit, paprika ja chili. Kuullota muutama minuutti.
Kaada mukaan vesi ja kookosmaito sekä laakerinlehdet ja suola. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 8 min.
Lisää liemeen lohipalat ja anna poreilla, kunnes kala on kypsää.
Purista joukkoon limen mehu. Tarkista maku ja hienonna pinnalle yrttejä makusi mukaan.
Tarjoile valitsemasi lisäkkeen kera.

Savuinen kaali-makaronilaatikko

IMG_0141-1Vaikka Pikku-Kokki sinänsä ei mikään makaronifanaatikko olekaan, eikä meillä ehkäpä juuri tästä syystä kovinkaan usein vietetä makaronilaatikkopäiviä, teki mieleni juuri tänään tuota kaikkien kotiruokien äitiä. Halusin kuitenkin täydentää kasvisruokakokoelmaamme, joten perus jauhelihaversio oli tällä kertaa poissuljettu ja laatikkoon makaronin seuraksi uiskentelivatkin kaaliveneet.

En lähde väittämään, että seuraava kaali-makaronilaatikko olisi mieluinen yllätys läheskään kaikille. Jotta sen vahvat maut miellyttävät, on ruokailijan aidosti innostuttava sekä kaalista että savujuustosta. Muuten laatikko ei varmastikaan tuota iloa syöjälleen. Mutta mikäli edellä mainitut maut ovat sinun juttusi, voin kertoa, että tässä yksinkertaisessa arkiruoassa on paljon sellaista jotakin, jota monista vastaavista jää puuttumaan. Suositan siis kokeilemaan.

IMG_0137-1Koska itse olen vahvasti sekä kaalin että savujuuston ystävä, uskoin vahvasti jo etukäteen pitäväni lopputuloksesta, jonka takia itse asiassa lähdinkin tätä Yhteishyvä-lehdestä löytämääni reseptiikkaa testailemaan. No, Aleksille en lähtenyt tuotostani edes tarjoilemaan – koska kaali – mutta suureksi ilokseni Pikku-Kokki maisteli annostaan hymyssä suin. Niin hyvin kuin pienen kulinaristimme tunnenkin, en kyllästy ihmettelemään hänen kaikkiruokaisuuttaan ja intoaan uusia makuja kohtaan. Ihan mahtavaa!

Kipparin kaali-makaronilaatikko

6 annosta

IMG_0134-11 l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
400 g tummaa makaronia
0,5 rkl rypsiöljyä
1 pieni suippokaali
2-3 kananmunaa
4 dl maitoa
2,5 dl savujuustokermaa (Jos haluat hiukan miedomman juuston maun, voit korvata osan kermasta tavallisella ruokakermalla. Itse tein näin ja savuiselta ruoka maistui joka tapauksessa.)
1 dl persiljaa hienonnettuna
(suolaa)
0,25 tl rouhittua mustapippuria

Kiehauta vesi kattilassa, lisää liemikuutiot ja makaronit. Keitä 8 min. Älä valuta.
Öljyä uunivuoka kevyesti. Kumoa makaronit liemineen vuokaan.
Lohko kaali ja paina lohkot makaronien joukkoon.
Riko kananmunat kulhoon. Sekoita maito ja kerma munien joukkoon. Lisää hienonnettu persilja, mahdollinen suola ja pippuri. Valuta seos tasaisesti vuokaan.
Paista makaronilaatikkoa 180-asteissa uunissa noin 40 min.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 66: Ravintola Weeruska; verraton klassikkovalinta Alppilan sydämessä – ja lapsiystävällisyydestä plussaa

Juuri taannoin kirjoittelin vaikeudesta löytää mukavaa, leikkipaikan omaavaa ravintolaa. Tuolloin tekemääni listaan tämä artikkeli ei sinänsä tuo uutta, koska mainitsin jo siinä yhteydessä helsinkiläisen Weeruskan. On kuitenkin niin, että melko lukuisista vierailuistamme huolimatta tämä mainio ravintola ei ole jostakin syystä vieläkään saanut omaa artikkeliaan blogiin – joten jo on aika!

IMG_0116-1Näinä päivinä, kun ravintoloiden elinkaaret tuntuvat alati lyhenevän, voi jo vuodesta 1984 palvellutta Weeruskaa kutsua todelliseksi klassikoksi. Yli kolmekymmenvuotinen historia ravintolalle on pitkä, harva siihen pystyy. Kun Weeruskassa vierailee, ei sen suosiota tarvitse kauan ihmetellä. Ravintolan positiivinen tunnelma huokuu miltei ulos asti ja varmasti lähes vieraalle kuin vieraalle löytyy sopiva soppi sekä mieleistä suuhun pantavaa – joko pureskeltavaa tai nestemäistä. Weeruskaan voi yhtä hyvin tulla tuopilliselle – tai useammalle – kuin nauttimaan maukasta perhepäivällistä. Itse olen ollut ravintolan asiakkaana vallan monissa merkeissä; niin riemukkaissa juhlatunnelmissa, illallisella aikuisseurassa kuin nyt lähiaikoina muutamaan otteeseen perhepäivällisellä. Keväällä testasimme myös Weeruskan sunnuntaibrunssin, joka ansaitsee ehdottoman erityismaininnan, eikä varmasti jää viimeiseksemme. Kaiken kaikkiaan siis monikasvoinen ravintola, nappivalinta usean tyyppisiin tilanteisiin.

Omien sanojensa mukaan Weeruska tarjoilee ”reilua ruokaa”. Ihan hyvin sanottu, sillä sitä se todella on, melko konstailematonta, mutta hyvää, sellaista rouhean rentoa. Itse olen keskittynyt ravintolan salaatti- sekä burgeritarjontaan ja noussut pöydästä joka kerta tyytyväisenä. Ihan pääkaupunkimme parasta purilaista en täällä ole nauttinut, mutta niin hyviä joka tapauksessa, että niiden luo kaipaa yhä uudelleen.

IMG_0093Hyvän ruoan ja tunnelman ohella näinä päivinä Weeruskaan vetää sen verraton lapsiystävällisyys; pieni ja yksinkertainen leikkinurkkaus, oma ruokalista ja huomioiva palvelu, mitäpä sitä muuta tarvitsee – vaikkapa hääpäivän ateriapaikkaa valitessaan… No, aika aikaansa kutakin, tuskin tänne hääpäivänä enää palataan, mutta tässä elämäntilanteessa maukas hampurilainen sopii juhla-ateriaksi vallan mainiosti. Varsinkin, kun saa samalla tarkastella oman lapsen iloa ja sitä kuinka pienet asiat voivat olla niin mahdottoman tärkeitä. Silloin jokainen suupala on ehdottomasti parhaimmillaan, aidosti onnistunut.

Loppuun vielä muutama sananen asiapitoista ruokafaktaa, siis mitä me tällä kertaa lopulta söimme. Purilaisia ja pizzaa, mitäpä muutakaan. Me päivänsankarit puputimme burgerit salaatilla, Pikku-Kokin eteen tupsahti Lentävä lautanen, lasten pizza kahdella täytteellä.

Oma caesar-broileriburgerini (18,00€) oli oikeastaan aika lailla juuri sitä, mitä minun tekikin mieli; paljon salaattia, sopivasti grillattua broilerinrintaa ja siinä päällä maukasta juustoa, alla siipale talon leipää ja päällimmäisenä herkullista marinoitua punasipulia. Ainoastaan lähes suoraan valmiista sekoituspussista lautaselle kaadettu lisäkesalaatti tuotti pettymyksen. No, ei sen niin väliä, kun salaattia löytyi pääasiallisestakin annoksesta jo riittämiin. Aleksin klassikko-listalta valikoima pubin burgeri (18,00€) oli niin ikään maukas. Simppelisti hyvä valinta, jota popsi kuulemma kerrassaan mielellään. Lisäkesalaatista Aleksi oli samaa pettynyttä mieltä. Harmillista, että ravintolat niin usein jättävät panostamatta tähän valintaan. Luulisi, että emme ole ainoita, joita ranskalaiset eivät vain satu innostamaan.

Mitä lasten pizzaan tulee, olemme ehdottomasti kokeneet parempiakin. Pizza kahdella täytteellä kustansi 8,00€, hinta joka ei valitettavasti ihan kohdannut lopullisen tuotteen kanssa. Pizza sekä näytti että maistui kuivakalta, Pikku-Kokin valitsemat kana ja ananas eivät tehneet siitä kovinkaan raikasta kokonaisuutta. Mutta pääasia kuitenkin on, että tilaaja itse oli tyytyväinen ja kehui pizzaansa hyväksi, söikin siitä aimo osan. Mitäpä me siis arvostelemaan. Pakko vaan pohtia, että uskaltaisiko sitä tämän nähtyään tilata täällä pizzaa laisinkaan…

Joka tapauksessa Weeruska saa meiltä jälleen kiitosta. Käykää toki Alppilassa pyörähtämässä ja testaamassa vanhaa klassikkoa. Uskallan uskoa, että pettyneeksi tuskin tulette, oli tilanne oikeastaan millainen tahansa.

 

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4/5

Kesäkurpitsa-kukkakaalilisäke – vaikkapa grilliruoan kumppaniksi

Pohdiskellessani mitä valmistaa ylijääneelle jauhelihakastikkeelle kumppaniksi mieleeni tuli jääkaapissa nököttävä, jo parhaat päivänsä nähnyt kesäkurpitsa. Näinpä päädyin seuraavaan kesäkurpitsa-kukkakaalilisäkkeeseen, jonka mukailin Maku-lehden reseptiä silmällä pitäen.

Syntyi sangen yksinkertainen mutta mielestäni siinä määrin maukas kokonaisuus, että ajattelin hyvin voivani jakaa idean myös eteenpäin. Siitä, oliko jauhelihakastike se paras seuralainen tälle lisäkkeelle, voi toki olla montaa mieltä ja ehkäpä tämä kuitenkin sopisi paremmin esimerkiksi grilliruoan rinnalle – tai kuten se alkuperäisessä ohjeessa esiteltiin, yksinkertaisesti grillatun makkaran kumppaniksi.

Kokeilkaa ja makustelkaa asiaa.

Kesäkurpitsa-kukkakaalilisäke

IMG_00791 pieni kesäkurpitsa
puolikas kukkakaali
2 porkkanaa
öljyä
1 dl kasvislientä
2 tl yrttisekoitusta

Huuhdo ja paloittele kesäkurpitsa ja kukkakaalit. Kuori porkkana ja vetele siitä pitkittäin ohuita nauhoja kuorimaveitsellä.
Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle kesäkurpitsat ja kukkakaali. Kääntele ja kypsennä niitä hetki. Lisää joukkoon kasvisliemi ja porkkana­nauhat.
Kypsennä kasviksia noin 10 min. ja lisää yrttisekoitus. Hauduta vielä miedolla lämmöllä noin 5 min. Muista, että uuden sadon vihannekset maistuvat parhaiten al dente, eli hampaissa tuntuvina; älä siis ylikypsennä niitä turhaan.
Maista ja mausta tarvittaessa reilummin.

Siivekäs jauhelihakastike

Jauheliha, tuo päiväkotien ja lapsiperhearjen pelastava enkeli, tuo palanen helppoa ruoanlaittoa ja monen ronkelimmankin ruokailijan makuhermoja miellyttävää materiaalia. Varmasti yksi ruokakauppojemme alituisia hittituotteita.

IMG_0068-1Vaikka toki itsekin tapaan säännöllisen epäsäännöllisesti napata ostoskoriin tuon perinteisen nelisataagrammaisen, tykkään melko usein valita niin ikään arkiruoanlaittoon jotakin perusjauhelihasta poikkeavaa – kuten broilerin- tai kalkkunan jauhelihaa.

Tällä kertaa tehtailimme Pikku-Kokin kanssa jauhelihakastiketta broilerista. Kastikkeesta tuli maukasta ja sitä voi hyvin suositella siivekkääksi vaihtoehdoksi bologneselle. Kumppaniksi sopisi mainiosti myös spagetti, mutta me teimme tällä kertaa peruna-porkkanamuusia. Kerrassaan oivallinen arkipäivän perussetti.

Broilerikastike

4 annosta

IMG_0055-11 rkl öljyä
400 g broilerin jauhelihaa
3 rkl tomaattipyreetä
2 valkosipulinkynttä
2 tl currya
2 dl vettä
2 dl ranskankermaa
1-2 dl pakasteherneitä tai -papuja
1 tl oreganoa
mustapippuria
suolaa

Lisäksi:
esim. pastaa tai perunamuusia

Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää jauheliha. Sekoita liha murumaiseksi ja anna paistua kypsäksi.
Lisää tomaattipyree, kuorittu ja silputtu valkosipuli sekä curry, kuumenna hetki sekoitellen.
Kaada pannulle vesi. Anna kastikkeen kiehua hetki. Lisää ranskankerma, herneet ja oregano. Keitä pari minuuttia ja mausta kastike mustapippurilla ja maun mukaan suolalla.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 65: Leikkipaikkaa mä metsästän

Vaikka Pikku-Kokki onkin selvästi vanhempiensa kaltainen kulinaristi, joka pitää niin syömisestä kuin ruoan valmistamisestakin, olemme todenneet, että parhaimman mahdollisen ja kaikille osapuolille miellyttävän ravintolakokemuksen takaavat kaksi asiaa. Niitä molempia ei välttämättä tarvita, vain toinen riittää mainiosti. Nämä kaksi asiaa ovat leikkipaikka ja seisova pöytä.

Seisovan pöydän löytäminen ei tietenkään ole vaikeaa; viikonloppuisin ravintolat tarjoilevat nykyään ympäri vuoden mitä ihastuttavimpia brunsseja, aamuihmisinä myös erilaiset aamupalat sopivat hyvin meidän päiväohjelmiimme. Kun erilaista maisteltavaa on tarjolla paljon, on Pikku-Kokin kiinnostus taattu ja useasti hän viihtyisi ruokapöydässä kaikista pisimpään, silloin ei muuta tarvita.

IMG_7765Mitä viime aikaisiin à la carte -kokemuksiimme taas tulee, olemme joutuneet toteamaan, että parempi tinkiä hieman ruoasta, jos ravintola tarjoaa sen kaikista tärkeimmän, leikkipaikan. Sillä odottelu ei ole se Pikku-Kokin juttu ja saattaapa joskus käydä niinkin, että tilattu annos ei taaperoamme innosta. Mutta leikki innostaa, varsinkin kun lelut ja vempeleet ovat jotakin totutusta poikkeavaa. Kummallisuuksia ei suinkaan tarvita, yksinkertaiset asiat riittävät mainiosti, jonka takia olemmekin olleet hieman ihmeissämme siitä, kuinka vaikeaa tällaisia leikkipaikalla varustettuja ravintoloita onkaan löytää. Tietenkään leikkipaikat eivät sovi kaikenlaisiin paikkoihin, eikä monella varmasti tulisi mieleenkään lähteä taaperon tai leikki-ikäisen kanssa pikkuruiseen fine dining -ravintolaan, mutta yllättävän harvoissa perus perheravintoloissakaan on mietitty tätä puolta. Lapset ovat kuitenkin noita tulevaisuuden ravintola-asiakkaita, eikä vanhempienkaan parempi viihtyvyys varmasti haitaksi ole.

Koska uskon, että moni muukin on mietiskellyt asiaa, ajattelin koota alle listan muutamista hyväksi havaituista leikkipaikallisista ravintoloista. Valitettavasti kertomuksen kuvitus jää heikonlaiseksi yksinomaan siitä syystä, että usein näissä paikoissa olen yksinkertaisesti unohtanut kameroimisen. No, näitä tulee varmasti lähivuosina koluttua vielä paljon lisää ja samoja paikkoja toistamiseenkin, joten eiköhän kuvienkin aika vielä tule. Tässä joka tapauksessa listaus, simppelisti aakkosjärjestyksessä eri kaupungit huomioon ottaen. Olisipas mukavaa, jos asiasta kiinnostuneet kommentoisivat alle myös omia kokemuksiaan, näitä ideoita ei ole koskaan liikaa. Päin vastoin, ravintolaharrastuksen omaava perhe alkaa olla ihmeissään, kun vaihtoehdot yksinkertaisesti tuntuvat loppuvan, eikä lista ole vielä pitkäkään.

Osa paikoista on tottahan toki enemmän tai vähemmän tavanomaisia ketjupaikkoja, mutta kaikista seuraavista olemme saaneet ainakin kelvollista ruokaa ja niin on useimmiten Pikku-Kokkikin. Toki lastenlistalta saattaa tuntua löytyvän ainoastaan masentavan tuttua nakit ja ranskalaiset -linjaa, mutta ainakin itse olen huomannut, että kysyminen kannattaa, eivätkä ranskalaiset tähän mennessä ole vielä koskaan eksyneet Pikku-Kokin lautaselle. Tilalle on saanut niin uusia perunoita kuin perunamuusiakin, viimeksi valmistivat jopa uunikasvikset, jotka lämmittivät erityisen suuresti sekä äidin että pienen kasvisfanimme sydäntä. Hauskaa tämä lastenlistalta valikointi.

Espoo:
Il Gabbiano (Sello, Ratsukatu 3)

Helsinki:
Casa Mare (Gyldenintie 6)
Italo (Forum, Kukontori, Mannerheimintie 20)
Weeruska (Porvoonkatu 19)
* Erityisesti haluan mainita Weeruskan sunnuntaibrunssin, joka yhden testikerran perusteella vakuutti meidät niin suuresti, että sitä on ilman muuta päästävä kokeilemaan vielä tulevaisuudessakin.
White Lady (Mannerheimintie 93)
* Tässä meilahtelaisklassikossa lapset syövät aikuisten ruokailun yhteydessä huomattavan huokeaan hintaan (3,50€).

Lahti:
Pancho Villa (Kauppakatu 18)

IMG_7801Lempäälä:
Coyote (Ideapark, Ideaparkinkatu 4)
* Ravintola ansaitsee paikkansa listalla vain ja ainoastaan hienon Aku Ankka -lentokoneensa vuoksi. Ruoasta ei sen enempää, mutta en halua suositella.

Tampere:
Bella Roma (Itäinenkatu 5-7)
Piazza Foodfactory (Hämeenkatu 1)

Turku:
Rico (Eerikinkatu 12)

Vantaa:
Fonda Del Sol (Jumbo, Vantaanportinkatu 3)
Wanda’s (Liesikuja 5)
* Kahdesti kaksivuotisen elonsa aikana Vantaan parhaaksi ravintolaksi valittu myyrmäkeläinen lähiöravintola, jonka vuoksi kannattaa tehdä ravintolaretki vähän kauempaakin. Kaksi maistelemaani purilaista ovat olleet vallan mainioita ja leikkipaikkakin yksi parhaista.

Taaperon toiveesta: bataatti bolognese

Sadepäivän kunniaksi – totta tosiaan taitaa olla elämäni ensimmäinen kesä, kun sadepäivät eivät tunnu laisinkaan epämiellyttäviltä, päinvastoin – päätin ottaa missiokseni keittiöpuuhastelun. Kun Kotikolossa on viime päivät ollut muutenkin ”lämmin” tunnelma, ei lieden tai uunin ympäristössä ole tehnyt pahemmin mieli viettää aikaa. Nyt kuitenkin valmistimme aamutoimiksemme Pikku-Kokin kanssa maittavan aterian.

IMG_9934Jauhelihakastike sai mukavaa makua omenamehusta ja pidimme siitä molemmat. Pikku-Kokin toiveesta – herra on puhunut bataatista jo joitakin päiviä – valmistunut bataattipyree taas pehmentyi ja täyteläistyi ranskankermalla ja oliiviöljyllä, eikä valkosipulikaan tehnyt maulle ainakaan huonoa. Tätä tulen varmasti valmistamaan tulevaisuudessakin.

Siis vallan maukas ja toimiva kokonaisuus, jota suosittelen kokeilemaan; ei jauhelihakastike aina kaipaa spagettia rinnalleen.

Pikku-Kokin sanoin: ”Hyvää!”

Jauhelihakastike

4 annosta

IMG_99351 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
400 g naudan jauhelihaa
400 g tomaattimurskaa
2 dl omenamehua
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl oreganoa
1 laakerinlehti
0,5 rkl soijakastiketta

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Ruskista jauheliha öljyssä. Nosta sipulit pannulle lihan joukkoon ja kypsennä hetki.
Lisää tomaattimurska, omenamehu ja mausteet. Keitä 10-15 min.
Tarjoile esimerkiksi keitetyn pastan tai perunoiden kanssa. Oivallinen vaihtoehto on myös alla esitelty bataattipyree.

Bataattipyree

4 annosta

500 g bataattia
pala tuoretta chiliä
1 valkosipulinkynsi
1 dl ranskankermaa
2-4 rkl oliiviöljyä
suolaa

Kuori ja paloittele bataatti. Poista chilistä siemenet ja hienonna se sekä kuorittu valkosipulinkynsi.
Keitä bataatti, chili ja sipuli vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja soseuta kasvikset. Jäähdytä ja sekoita ranskankerma sekä oliiviöljy joukkoon. Varo ettei pyree vetisty liikaa. Mausta maun mukaan suolalla.