Minestronen kepeämpi versio

Yleisesti ottaen ruokaisana keittona tunnettu italialainen minestrone sai nyt esittelemässäni versiossa uuden, huomattavasti kevyemmän muodon. Pavut korvautuivat pakaste- sekä kikherneillä, pekoni jätettiin pois ja liemi oli kirkas. Mikäs tässä; keitos oli maukas, joskin erittäin arkinen ja vaati ehdottomasti leipää rinnalleen. Ihan tunnetta minestronen syömisestä se ei minussa herättänyt, mutta ainakin jos astetta kepeämpi ateria kiinnostelee, kehotan kokeilemaan.

IMG_0691

Kikherneminestronekeitto

4 annosta

IMG_06891 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerinvartta
1 kesäkurpitsa
200 g käyttövalmiita kikherneitä
2 tomaattia
1,5 l kasvislientä
1,5 dl makaronia
200 g pakasteherneitä
2 rkl sitruunamehua
tuoretta basilikaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Pinnalle:
parmesaaniraastetta

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa lehtiselleri ja kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi. Valuta kikherneet ja paloittele tomaatit.
Kiehauta kasvisliemi ja lisää joukkoon makaronit. Keitä muutama minuutti.
Lisää sitten sipulit, lehtiselleri sekä kesäkurpitsa ja keitä taas muutama minuutti.
Lisää nyt keittoon kikherneet, tomaattikuutiot ja herneet. Keitä vielä muutama minuutti, kunnes makaronit ovat kypsiä. Mausta sitruunamehulla, hienonnetulla basilikalla ja pippurilla.
Lisää valmiisiin keittoannoksiin juustoa.

Broileripyöryköitä ja pastavuokaa; yhdessä tai erikseen

Mietiskellessäni sopivaa lisuketta eilen puuhastelemilleni broileripyöryköille, tuli mieleeni eräs lapsuuteni herkkuruoista, lihapulla-spagettivuoka. Tästä ajatuksesta innostuneena rakentelin pyöryköitteni ympärille lämpimän pastapesän. Lopputulos oli mielestäni maukas, nämä pelasivat hyvin yhteen, joskin pyöryköitä voi hyvin makustella toisenlaisenkin lisäkkeen, kuten riisin ja jogurttikastikkeen kera. Toisaalta pastavuoka onnistuu myös hieman simppelimmin, broilerinsuikaleista, joten vaihtoehtoja toteuttaa vuoka on monia.

Suosittelen testailemaan sekä pyöryköitä että vuokaa – joko yhdessä tai erikseen.

IMG_0658-1

Mausteiset broileripyörykät

6 annosta

IMG_0643500 g broilerin jauhelihaa
0,5 dl korppujauhoja
1 dl omenatäysmehua
1 sipuli
0,5 rkl öljyä
1-2 valkosipulinkynttä
1 mieto punainen chili
1 tl sitruunan kuoriraastetta
0,5 dl sitruunamehua
1,5 tl inkivääriä
1 tl suolaa
1 kananmuna

Ota jauheliha huoneenlämpöön.
Mittaa korppujauhot kulhoon ja sekoita joukkoon omenamehu.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipuli öljyssä pannulla.
Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna.
Lisää korppujauhon joukkoon sipuli, valkosipuli, chili, sitruunankuori ja -mehu, inkivääri sekä suola. Sekoita joukkoon jauheliha ja kananmuna.
Pyörittele taikinasta kostutetuin käsin pyöryköitä leivinpaperin päälle pellille.
Paista 200 asteessa hieman keskitasoa ylempänä noin 15-25 min.

Broileripastavuoka

6 annosta

IMG_0660-1450 g broilerisuikaleita (tai edellä esiteltyjä broileripyöryköitä)
1 rkl rypsiöljyä (mikäli käytät suikaleita)
300 g pastaa
2 dl ranskankermaa
0,75 tl korianteria
1 tl paprikaa
0,5 tl inkivääriä
chiliä maun mukaan
400 g tomaattimurskaa
70 g tomaattipyreetä
2 tlk ananasmurskaa
ripaus suolaa

Pinnalle:
juustoraastetta

Jos käytät broilerisuikaleita, ruskista ne pannulla öljyssä.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Mausta ranskankerma korianterilla, paprikalla, inkiväärillä ja chilillä.
Valuta pasta ja yhdistä kaikki vuoan ainekset juustoa lukuun ottamatta.
Laita seos öljyttyyn uunivuokaan ja ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta.
Paista pastavuokaa 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes pinta on saanut kullanruskean värin.

Lasten kanssa leivottua: punaherukkapiirakka

Nyt kun Aleksin isyysloma on tältä erää historiaa ja olen viikon verran ehtinyt elää arkea kahden lapsen kaitsijana, olen tullut siihen tulokseen, että eihän tämä ole paljon entistä ihmeellisempää. No, toinen vasta nukkuu ja syö, toinen elää jonkinlaisessa Lego-leikkien hurmiossa, joten todellisuus taitanee valjeta vasta joidenkin kuukausien päästä…

Miten minä olen ottanut vastaan tämän tilanteeni helppouden, niin leipomalla. Pian ovat kaikki mahdolliset etukäteisvalmistelut ristiäisiin tehtyinä, pakaste ääriään myöten täytettynä. Ja aikaa juhliin lähes kuukausi. Ei paha.

Nyt esittelemäni punaherukkapiirakka, jonka leivoimme yhdessä Pikku-Kokin kanssa erään sateisen aamun keittiöleikkinä, osoittautui yksinkertaisuudestaan huolimatta vallan herkulliseksi, ehdottoman suositeltavaksi vaihtoehdoksi, mikäli marjapiirakan leipomista harkitsee. Piirakan suunnittelija, Kinuskikissa, kutsui leipomusta ”punaherukka-ansaksi”, marjat kun ansautuvat siinä pohjan ja rahkatäytteen väliin. Kekseliästä.

Siis kokeilkaa toki. Marjoja ja rahkamakuja vaihtelemalla tästä saa helposti muokattua erilaisia variaatioita, joita ajattelin minäkin testailla.

IMG_0607-1

IMG_0611P.S. Kun Pikku-Kokki osallistui leivontatouhuun, halusi Neiti-Kokki kantaa kortensa kekoon valokuvausvaiheessa. Näin pääsin pitkästä aikaa taas kokeilemaan kantoliinan käyttöä ihan käytännön työssä ja hyvinhän tuo edelleen toimi, vaikka kannettava onkin uusi. Kyllä kantoliina taitaa olla se ahkeran äidin paras työkalu.

Punaherukkapiirakka

16 annosta

IMG_0600Pohja:
225 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 keltuaista
5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Punaherukkatäyte:
7 dl punaherukoita
0,5 dl perunajauhoja

Rahkatäyte:
1 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja
400 g vaniljarahkaa (minä korvasin tämän sitruunarahkalla, joka toimi hyvin)
2 valkuaista

Tee ensin pohja. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset, säästä valkuaiset täytteeseen. Yhdistä jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos taikinaan muutamassa erässä.
Voitele tai vuoraa leivinpaperilla korkeareunainen piirakka- tai kakkuvuoka (ø 24 cm). Levitä noin kaksi kolmasosaa taikinasta vuoan pohjalle ja 4 cm:n verran reunoille.
Sekoita punaherukoiden joukkoon perunajauhot ja levitä pohjan päälle.
Yhdistä rahkatäytteen sokeri ja perunajauhot keskenään. Sekoita kaikki ainekset sähkövatkaimella sekaisin. Kaada rahkatäyte herukoiden päälle.
Ripottele lopuksi jäljelle jäänyt kolmasosa pohjataikinasta muruiksi piirakan pinnalle.
Paista 200 asteessa noin 45 min. Suojaa pinta alumiinifoliolla, kun se on saanut sopivasti väriä.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 67: Ravintolat Treffi ja Wanda’s; kaksi vallan maukasta lähiöburgeria

Lähiaikoina ravintolavalintojamme ovat ohjailleet tietyt kriteerit. Olemme metsästäneet paikkoja, joissa tietysti olisi tarjolla maukasta ruokaa, mutta joissa myös koko perhe viihtyisi. Sillä mitä lasten kanssa ruokailuun tulee, on tullut todettua, että heidän viihtyvyytensä on vähintään puoli ruokaa. Joskus enemmänkin.

Se, että olemme metsästelleet lapsiystävällisiä ravintoloita, on vienyt meidät toisinaan sellaisiinkin paikkoihin, joihin emme varmasti muuten olisi päätyneet; lauttasaarelaiseen Casa Mareen, joka selvästi on paikallisille asukkaille tärkeä, kodinomainen kohtaamispaikka, meilahtelaisklassikko White Ladyyn sekä myyrmäkeläiseen kahdesti kaksivuotisen elonsa aikana Vantaan parhaaksi ravintolaksi valittuun Wanda’siin. Näissä ravintoloissa ovat olleet leikkipaikat – ja ruoka – kohdallaan.

Mutta emme mekään sentään joka kerta, edes nykyään, vain leikkipaikkojen perässä ruokaretkeile. Yhä edelleen hyvä ruoka on se ykkösjuttu, mitä ravintolavalintoihin tulee. Mielenkiintoiset paikat sekä kehutut annokset ajavat kohti uusia kokemuksia, ruokalehdet sekä -blogit antavat ideoita ravintoloista, joita testata. Kuten nyt viimeisenä herttoniemeläinen Treffi, joka lienee tuokin naapurustonsa asukkaiden suosiossa.

Näin. Tämän ”johdannon” myötä haluan esitellä teille muutaman lähiöravintolan, joiden vuoksi kannattaa vaikka vähän matkustaa. Ottaa metro Herttoniemeen tai juna Myyrmäkeen, lähteä kokemaan vähintäänkin oivallinen lähiöpurilainen.

Kaksi hyvin erilaista lähiöravintolaa, jotka haluan tuoda esiin, ovat Wanda’s Vantaan Myyrmäessä ja Treffi Helsingin Herttoniemessä. Ne molemmat tarjoilivat nimittäin jättihyvän burgerin ja ovat sellaisia paikkoja, joihin tulee varmasti mentyä uudestaan.

Treffissä nauttimani vegeburger vietteli runsaalla makumaailmallaan. Pihvin roolia näytteli grillattu, mukavasti savuinen portobello, johon blue cheese creme sopi vallan mainiosti, puhumattakaan sen päälle sulaneesta halloumiviipaleesta. Kun näihin lisätään vielä perinteiset pikkelöity punasipuli, tomaatti, salaatti ja suolakurkku sekä sopiva majoneesi, on nautinto taattu. Yksi parhaista kokemistani burgereista. Myös Pikku-Kokki piti kana-kasvisannoksestaan, samoin Aleksi omasta juustoburgeristaan, joka ei kuitenkaan yltänyt oman kasvisherkkuni tasolle. Tämän kokemuksen perusteella tulemme varmasti jo ihan lähitulevaisuudessa testaamaan myös Treffin jokaviikkoisen, vaihtuvateemaisen sunnuntaibrunssin.

IMG_0573-1

Mitä Treffiin paikkana tulee, ei kannata säikähtää vastaanottoa, joka ainakin lauantai-iltapäivänä oli hiukkasen alkoholinhuuruinen, kun katrainemme kurvasimme terassin kautta sisätiloihin. Ravintolan ruokapuoli on kuitenkin viihtyisä, eikä siellä tunne tuoneensa lapsia syömään nuhjuiseen kapakkaan. Edes leikkipaikan puute ei ainakaan tällä kertaa Pikku-Kokkia häirinnyt, vaan hän viihtyi mainiosti alusta loppuun. Suosittelen.

IMG_9715Tunnelmaltaan hyvin erilainen Wanda’s tarjoili sekin purilaiskokemuksen, joka ansaitsee ilman muuta erityiskehuja. Koska tuosta vierailusta on ehtinyt vierähtää jo tovi, muistikuvani ovat hiukan jo haalistuneet, mutta kyseessä joka tapauksessa oli todella maukas kanahampurilainen, jossa pyhän kolminaisuuden muodostivat kana, halloumi ja paholaisen hillo. Tykkäsin todella paljon ja uusintakierros Wanda’siin onkin jo suoritettu. Eivätkä nuo kaksi kertaa varmasti jää ainoiksi.

Toisin kuin Treffissä tunnelma Wanda’sissa on molemmilla kerroilla ollut sangen rauhallinen, jopa ehkä aavistuksen hiljainen. Toisaalta Wanda’sissa olen joka kerta vieraillut arkena, siitä mitä siellä tapahtuu lauantaisin, en osaa sanoa mitään. Ravintolan leikkipaikka on yksi parhaita löytämiämme, joten siitä ehdottomia lisäpisteitä. Myös lapsiystävällinen, oikeasti pikkuasiakkaat huomioiva palvelu lämmitti sydäntä. Suositan.

Tällaista hampurilaisenhajuista lähiölöpinää tällä kertaa. Joka tapauksessa tarkoituksenani on tällä tekstillä rohkaista ruokaretkille omien tuttujen ympyröiden ulkopuolelle. Lopputulos voi olla yllättävänkin onnistunut.

Hävikkiviikon ihan oikeasti maukas kaalisosekeitto

Hävikkiviikko. Sen kunniaksi keittelin – ensi kertaa eläissäni – sosekeittoa ihan ”tavallisesta” keräkaalista. Hyvin epäluuloisena heittelin kattilaan kaalin kumppaniksi varsiselleriä ja valkosipulia ja lopulta hiukan tuoretta kirveliä. Erilaisia ideoita yhdistellen suoritin Hävikkiviikon perusperiaatetta noudattaen löytöretken jääkaappiimme ja muokkasin keitosta sen mukaisen. Siitä tuli valtavan hyvää, paljon odotuksiani parempaa ja Pikku-Kokkikin taisi pyytää lisää ainakin kahdesti.

IMG_0525-1

havikkiviikkoTässä sen näkee, että mitään ei kannata hävittää. Nuhjaantuneesta kaalinpäästä saa aikaiseksi maukkaan keiton ja kookosmaidon jämä kannattaa säilöä pakastimeen sopivaa hetkeä odottamaan. No, meillä tunnetusti ei ruokahävikkiä synny, sillä mikä olisikaan hauskempaa kuin keksiä uusiokäyttöä jo parhaat päivänsä nähneille pikkuparoille.

Näin. Mikäli tämäntyyppinen ruoanlaitto kiinnostaa, voit kurkistaa ideoitani, joita olen listannut Ruokaa rippeistä -kategoriaan.

Kaalisosekeitto

4 annosta

IMG_0537350 g (varhais)kaalia
2 varsisellerin vartta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua kirveliä

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko sellerin varret ja hienonna valkosipuli.
Kuullota kaalia hetki öljyssä kattilassa. Lisää joukkoon selleri sekä valkosipuli ja jatka kuullottamista vielä hetki.
Lisää kattilaan vesi sekä liemikuutio. Keittele, kunnes kaali on kypsää, noin puolisen tuntia.
Soseuta keitto ja lisää joukkoon kookosmaito. Lämmitä, mutta älä enää keitä.
Mausta kirvelillä.

Mascarponelasagne

Jääkaapissa paketti jauhelihaa ja avattu, käyttöönpääsyä odotteleva mascarpone. Mitäpä siis? Mascarponelasagnea.

Tämän kummempia tarinoita tällä kertaa turisematta totean ainoastaan, että maukasta oli ja että mascarpone-kermaseos korvasi mainiosti perinteisesti lasagneen sisältyvän juustokastikkeen. Helppoudestaan tämä versio saa vielä lisäpisteen jos toisenkin.

IMG_0553

Jauheliha-mascarponelasagne

6 annosta

9 lasagnelevyä

Jauhelihakastike:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
400 g jauhelihaa
öljyä paistamiseen
70 g tomaattipyreetä
400 g tomaattimurskaa
2 dl omenamehua
ripaus sokeria
1 rkl oreganoa
suolaa
mustapippuria

Mascarponekastike:
200 g mascarponea
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Pinnalle:
juustoraastetta

Tee ensin jauhelihakastike. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista jauheliha ja sipuli, lisää paistamisen loppuvaiheessa valkosipuli ja tomaattipyree. Lisää sitten tomaattimurska, omenamehu sekä mausteet ja anna porista jonkin aikaa.
Sekoita mascarpone ja kerma keskenään kattilassa, mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna, älä kuitenkaan kiehauta.
Laita uunivuoan pohjalle jauhelihakastiketta ja kastikkeen päälle lasagnelevyjä. Levyjen päälle juustokastiketta ja jauhelihakastiketta. Jatka näin kerroksia jättäen päällimmäiseksi kastikkeita ja juustoraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 min.

Laiskan leipurin perunapizza

Pizza on herkkua ja pizzan valmistaminen mukavaa – kunhan joku toinen leipoo sen pohjan. Näinpä olen kokeillut monia erilaisia tapoja, joilla kiertää tuota perinteistä jauhopohjaista versiota. Löydökset ovat olleet hyviä, ehkä parhaimpana kaikista mainittakoon Perinneruokaa Prkl -bloggarin perunainen pizzapohja, joka valmistuu yksinkertaisesti puikulaperunasoseesta. Mikäli taas etsiskelee sitä kaikista helpointa tapaa ”valmistaa” pizzapohja, neuvon tutustumaan näihin pitapizzoihin. Jos taas saksalainen vastine kiinnostaa, kannattaa kurkata kuinka syntyvät elsassilaiset hiivattomasta vehnätaikinasta leivotut Flammkuchenit eli liekkipiiraat.

Myös tällä kertaa esittelemäni vaihtoehto perustuu perunalle. Siinä ohuet viipaleet muodostavat rapean perunamaton, jonka päälle täytteet kootaan. Hauska Maku-lehden idea, jota täytynee kokeilla vielä uudestaankin. Ajatuksen vaahterasiirappiomenoista pizzan päällä taas nappasin kauden kunniaksi jostakin tämän hetken lukuisista omena-artikkeleista ja yhdistin jääkaapistamme löytyviin sopivan oloisiin kumppaneihin. Makean ja suolaisen liitto toimi mainiosti.

IMG_0512

Kannattaa kokeilla. Vaikka leipoisikin mielellään myös tavanomaisempia pizzoja, nämä erilaiset vaihtoehdot piristävät mukavasti. Ehkäpä jo huomenna voisi viettää perunapizzaperjantaita…

Perunapizza

Pellillinen

IMG_0504Pohja:
3-4 perunaa
0,5 tl suolaa
0,5 rkl oliiviöljyä

Täyte:
1-2 omenaa
0,5-0,8 dl vaahterasiirappia (maistuakseen siirappia saa olla yllättävän reilusti)
2 dl juustoraastetta
4 siivua savuporoa tai muuta sopivaksi katsomaasi leikkelettä
sinihomejuustoa maun mukaan
mustapippuria myllystä

Pinnalle:
rucolaa

Pese perunat hyvin tai kuori ne. Leikkaa perunat mandoliinilla tai veitsellä niin ohuiksi viipaleiksi kuin saat. Lado perunaviipaleet vieri viereen, hiukan limittäin uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele suolaa ja pirskottele öljyä päälle.
Esipaista 200-asteisessa uunissa 10 min.
Siivuta omenat ohuiksi. Laita viipaleet kulhoon ja kaada päälle vaahterasiirappi. Sekoittele hieman.
Hienonna leikkele.
Levitä esipaistetulle pohjalle juustoraaste ja sen päälle omenaviipaleet, leikkele ja sinihomejuusto. Rouhi pinnalle mustapippuria.
Nosta pizza takaisin uuniin vielä 5-10 minuutiksi.
Viimeistele rucolalla sekä lorauksella vaahterasiirappia ja tarjoile.