Kuivahtaneen leivän vähän parempi viimeinen leposija

IMG_9806Tuijottaessani silmästä silmään sämpyläpussia, jonka sisältö uhkasi väistämättä päätyä kuivahtaneiden kirjaan, laadin sotasuunnitelman. Ensimmäisenä mieleeni purjehti jonkinnäköinen leipäpaistos ja hetken asian tiimoilta reseptiikkoja metsästettyäni päädyin kokeilemaan seuraavanlaista vaihtoehtoa. Alkuperäisidea taisi olla Kodin Kuvalehden, mutta muokkasin sen omia ruokavarastojamme vastaavaksi.

Paistoksesta tuli maukasta ja ilomielin voin suositella kokeilemaan vastaavaa, mikäli leivälle uhkaa käydä köpelösti. Oivallinen vaihtoehto vaikkapa brunssi- tai iltapalapöytään. Hyvä juttu on myös se, että paistoksen voi koota hyvissä ajoin, vaikkapa jo edellisenä iltana, ja antaa uunin hoitaa viimeistelyn vasta juuri ennen tarjoilua. Täytteitä voi valikoida omien mieltymysten ja sen hetkisten ruokavarastojen mukaan. Mainio hävikkiherkku, joka sopii kesäkokkailuun, jos keittiössä ei halua viettää turhan pitkää pätkää kauniista kesäpäivästä.

Pekoni-pinaatti-leipäpaistos

6 annosta

IMG_98011 sipuli
4 valkosipulinkynttä
170 g pekonia/savuporoa/kinkkua (itse laitoin noin puolet pekonia ja puolet savuporoa)
100 g tuoretta pinaattia (minulla osa korvautui rucolalla)
1 rkl rypsiöljyä
300 g vaaleaa leipää
75 g parmesaania
jotakin toista juustoa oman mieltymyksen mukaan
5 dl maitoa
5 kananmunaa
(suolaa)
mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Paloittele pekoni. Huuhdo ja valuta pinaatti.
Laita pekoni paistinpannulle ja kuumenna pannu. Ruskista pekoni omassa rasvassaan rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle ja anna rasvan valua paperiin.
Kuullota sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin ajan tilkassa öljyä. Lisää pinaatti ja jatka paistamista, kunnes pinaatti kutistuu.
Kuutioi leipä. Raasta juustot.
Kokoa paistos voideltuun uunivuokaan latomalla leipäkuutioita, pekonia, pinaattipaistosta ja juustoraasteita sekaisin.
Sekoita maito, kananmunat ja mausteet keskenään. Kaada seos leipävuokaan ja anna imeytyä vähintään puoli tuntia tai jääkaapissa seuraavaan päivään.
Paista vuokaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta ruskistunut.

Kaksi rikollisen helppoa kakkua

Kun lauantaina juhlistimme Pikku-Kokin kaksivuotisuutta, oli tarjolla tottahan toki kakkua. Osa vieraskunnasta oli vegaaneja, joten toinen kakuista noudatteli heidän ruokavaliotaan. Vegaaninen suklaakakku – elämäni toinen sellainen – onnistui mainiosti ja oli paljon parempaa, kuin uskalsin odottaa. Nämä vegaaniset kakut ovat kyllä jänniä; ainesosaluetteloa tutkiessaan ei uskoisi lopputuloksen olevan välttämättä se paras mahdollinen ja aivan kuten edelliselläkin kerralla taikina olikin miltei loppusuoralle asti hieman kummallista, kunnes tuli viinietikan vuoro ja kaikki muuttui. Tämä vasta ruokakemiaa, mainiota.

Suklaakakun ohjeistuksesta kiitän Kamomillan konditoriaa ja kehotan ehdottomasti tarttumaan reseptiin, mikäli vegaaninen leivonta kiinnostaa, tai yhtä hyvin myös ihan muuten vaan. Nämä ovat hyviä leipomuksia myös tilanteisiin, joissa vieraslistalla on henkilöitä, jotka ovat allergisia maidolle tai kananmunalle. Lisäbonuksena tämä kakku oli niin helppo valmistaa, että edes päivänsankarin suhteellisen innokas keittiötouhuaminen ei haitannut menoa…

Toiseksi esittelen jäätelökakun, joka syntyi yksinkertaisesti tarpeesta päästä tekemään jotakin. Meille oli tulossa päivällisvieraita, joille oli tarkoitus tarjota jälkiruoaksi mansikoita ja vaniljajäätelöä, mutta sitten päätinkin hiukan soveltaa ja syntyi hauska jäätelökakku. Suosittelen testaamaan tätäkin, vaikka mansikat ja jäätelö toimivat tietysti vallan mainiosti ihan sellaisenaankin. Hauskaa vaihtelua tälle kesän sesonkiherkulle. Lisäksi pohja”taikinaan” saa upotettua kaappiin unohtuneet keksipakettien tähdeyksilöt – tai vaikka epämieluisat aamiaismurot. Itse tulin epähuomiossa joitakin aikoja sitten ostaneeksi muroja, joihin oli ujutettu sokerikuorrutus. Nyt löytyi niillekin vihdoin viimeinen leposija, kun äkkäsin, että ne sopivat kakkujen keksipohjiin – paljon paremmin kuin aamiaislautaselle.

Tällaista siis tällä kertaa; kaksi superhelppoa kakkua, jotka ovat varmasti ainakin yltiömakeuksien ystäville mieluisia. Mums!

Vegaaninen suklaakakku

15 annosta

IMG_97594 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
0,75 dl kaakaojauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
0,75 tl suolaa
2,5 dl vettä
1 dl miedonmakuista öljyä
1 rkl omenaviini- tai valkoviinietikkaa

Kaakaokuorrute:
50 g vegaanista margariinia
hyppysellinen suolaa
0,5 dl kaakaojauhetta
2 dl tomusokeria
1 rkl kaura-, soija- tai muuta kasvimaitoa

Pinnalle:
keksimurskaa tai muuta sopivaksi katsomaasi

Rasvaa ja jauhota noin 24-senttinen irtopohjavuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Sekoita kuivat aineet. Lisää nesteet ja sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina vuokaan tasaiseksi kerrokseksi ja paista esilämmitetyn uunin keskitasolla noin 35 min. Kakku on kypsä, kun siihen työnnetty tikku tulee ulos puhtaana.
Anna kakun jäähtyä vuoassa kymmenen min. ennen irrottamista. Halutessasi kuorruta ja koristele hyvin jäähtynyt kakku. Voit toki tarjoilla sen myös tällaisenaan.
Mikäli teet kuorrutteen, sekoita kaikki kuorrutteen ainekset tasaiseksi haarukalla ja levitä jäähtyneen kakun pinnalle.

Jäätelökakku

8 annosta

IMG_9728200 g keksejä (tähän sopivat mainiosti lähes keksit kuin keksit)
75 g voita
1,5 l (vanilja)jäätelöä
0,5 l mansikoita
pehmeää toffeeta (fudge) ja/tai suklaata maun mukaan

Pinnalle esimerkiksi sopivaksi katsomasi kombo joitakin näistä:
muutama rivi sulatettua (tummaa)suklaata
kinuski-, suklaa- tai lakritsikastiketta
karkkeja tai keksejä maun mukaan

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita voisula keksimurskan joukkoon ja painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle.
Levitä litra jonkin verran sulanutta jäätelöä pohjan päälle.
Siivuta mansikat ja paloittele toffee ja/tai suklaa. Levitä jäätelön päälle.
Lisää vuokaan vielä 0,5 litraa jäätelöä.
Koristele mielesi mukaan ja nosta pakastimeen kylmenemään.
Kakku kannattaa ottaa huoneenlämpöön sulamaan hieman ennen tarjoilua, mutta joka tapauksessa kannattaa muistaa, että se saattaa olla hiukan hankalasti leikattavissa riippuen sekä kakun sisällyksestä että pohjan paksuudesta.

Kikhernehommia

Koska kesäaika siirtää Kotikolossa ruoanlaiton pitkälti kesäkeittiöömme grillin äärelle, on kasvisruoan osuus jäänyt harmillisen pieneksi. Toki grilliin aina lihan rinnalle erilaisia kasviksiakin sujahtaa, mutta erityisesti grillimestarimme pitää huolen siitä, että grillikaudella pysymme lihoissa. Nyt kuitenkin mieleni teki valmistaa jotakin täysin rehellistä kasvisruokaa. Ruokakaapista kurkisteli muutama tölkillinen kikherneitä, joten ne saivat toimia innoittajanani.

Syntyi hennosti kookoksinen kikhernekastike, josta rakentelin niin piirakkatäytteen kuin kasvismakaronilaatikonkin. Piirakkaan tosin loppujen lopuksi jouduin sujauttamaan lisukkeeksi hiukan jauhelihaa, jotta sain kastikkeen riittämään eli se siitä täydellisestä kasvisruokapäivästä. No, ilman lihaa piirakka olisi varmasti ollut jopa parempaa, joten sitä kannattaa lisätä vain oman harkinnan mukaan.

Tässäpä siis kaksi kivaa kikhernehommaa, joita kannattaa toki kokeilla, mikäli on kikherneiden kanssa kaveri.

Kikhernepiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohjaksi voit valita mieleisesi suolaisen pohjan, reseptin yhteen omista suosikeistani löydät täältä.

IMG_9673Täyte:
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 prk kikherneitä
0,5-1 dl kookosmaitoa
1 tl suolaa
2 tl pestoa
chiliä maun mukaan
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 dl juustoraastetta
mustapippuria

Valmista ensin valitsemasi piirakkapohja.
Tee sitten täyte. Kuori ja raasta porkkanat. Kuori ja viipaloi sipuli sekä valkosipulit.
Paista porkkanaraastetta ja sipulisilppua pannulla öljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet ja kuullottuneet. Lisää kikherneet ja kookosmaito sekä suola, pesto ja chili. Anna hautua hetki.
Levitä täyte esipaistetulle piirakkapohjalle.
Sekoita keskenään ruokakerma, kananmuna ja juustoraaste. Mausta mustapippurilla ja kaada seos täytteen päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kikhernemakaronilaatikko

IMG_9691Seuraava reseptiikka on hyvin ylimalkainen siitä yksinkertaisesta syystä, että en tällä kertaa sattunut painamaan mieleeni käyttämiäni ainesosamääriä. Tästä voitkin helposti tehdä oman jauhelihamakaronilaatikkosi kasvisversion. Kikhernemakaronilaatikon idea on, että jauheliha korvataan edellä esitellyllä kikhernekastikkeella, jonka resepti löytyy yllä olevasta piirakkaohjeesta.
Tee vain kastike, keitä makaronit ja sekoita ne keskenään. Kaada seos uunivuokaan. Lisää joukkoon vielä hiukan juustoraastetta tai raejuustoa.
Tee sitten munamaito ja kaada se vuokaan päällimmäiseksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30-40 min. kunnes makaronilaatikko on saanut kauniin pinnan ja munamaito on hyytynyt sopivasti.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 64: Ravintola Borg; brunssailua porilaiseen tapaan

IMG_9640Porissa vietetty kesäpäivä sai sangen maittavan aloituksen ravintola Borgin sunnuntaibrunssilla. Tämä pitkälti Porin keskipisteessä sijaitseva pieni ravintola tarjoilee normaalisti brunssia vain lauantaisin, mutta meidän onneksemme heinäkuu tekee poikkeuksen ja sitä on tarjolla myös sunnuntaisin. Näin pääsimme testaamaan niin sanottua borgilaista brunssimeininkiä.

Ravintola mainostaa itseään satakuntalaisia raaka-aineita ja ruokaperinteitä kunnioittavana, korkealaatuista ruokaa ja laajaa juomavalikoimaa tarjoilevana tasokkaan palvelun ravintolana. Itse satakuntalaista ruokakulttuuria sen kummemmin tuntematta en osaa ottaa kantaa ruoan paikallisuuteen, mutta laadukasta se joka tapauksessa ainakin brunssin perusteella on.

Alkuruokapöydässä on tarjolla sopiva määrä erilaisia vaihtoehtoja: limegraavattua lohta sekä aiolia, sinappisilliä, katkarapuskagenia, paahtopaistia sekä muutamia salaatteja ja näiden lisäksi talon focacciaa ja saaristolaisleipää. Valikoima ei ole se kaikista laajin, mutta joka tapauksessa täysin riittävä. Mitä lämpimiin vaihtoehtoihin tulee, kasvissyöjänä tilanne  saattaisi tuntua hiukan heikommalta, kun tarjolla on broilerin ohella ainoastaan yrttiperunaa, rakuunaporkkanoita ja ratatouillea. Toisaalta, mikäli suhtautuminen ratatouilleen on erilainen kuin omani – en vain osaa arvostaa sitä – voi asiasta ajatella toisin. No, niin tai näin, hunaja-pippurikastikkeessa loikoileva broileri on erittäin maukasta, eikä suppeahko valikoima tuota ainakaan itselleni pettymystä. Eihän brunssi oikeastaan tarkoitakaan mitään lämpimien ruokien ilotulitusta.

Niin ikään jälkiruokapöytä saa perheemme kolme herkkusuuta messingille. Tarjolla on raparperipiirakkaa ja vaniljakastiketta, suklaakakkua, mansikkapavlovaa, joitakin juustoja ja hedelmiä sekä mangosmoothieta ynnä kahvia ja teetä. Sangen maukasta. Pikku-Kokki herkuttelee kolme annosta smoothieta, emmekä me aikuisetkaan kykene irrottautumaan makoisuuksista ilman santsikierrosta.

Siis kaiken kaikkiaan oikein suositeltava brunssikokonaisuus, joka on varmasti hintansa (23,50€) väärti. Lapset syövät yhteentoista ikävuoteen asti eurolla per vuosi eli hinta on heidänkin kohdallaan vähintäänkin kohtuullinen. Borgin brunssille lähtee siis ehdoton suositus. Tätä ravintolaa tekisi mieli kokeilla myös à la carte -listalta käsin. Maukkaan ruoan lisäksi saamamme palvelu on mainostetun laista eli laadukasta, ystävällistä ja miellyttävää. On joka kerta mukavaa, kun tarjoilija antaa huomiota myös lapsiasiakkaille – joka ei kuitenkaan varsinkaan meillä Suomessa ole aina niinkään itsestään selvää. Pisteitä siis tästäkin.

Mainio borgilainen kokemus, josta oli tyytyväisin vatsoin mukava lähteä tallustelemaan kohti Kirjurinluotoa, joka sivumennen sanoen on oivallinen paikka viettää päivää taaperon kera sen mahtavaa leikkipuistoa tutkien sekä eläimiä tiiraillen.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 4/5

IMG_9654 - Versio 2

Pujahdus eteläisellä Uudellamaalla: Tammisaari, Hanko ja ihastuttava aurinko

Kun kolme vuotta sitten, kesällä 2015, teimme ensimmäisen retkemme Tammisaareen ja Hankoon, päätimme että viimeiseksi se ei jäisi. Silloin nimittäin satoi niin paljon ja tuuli niin kylmästi, että käteen jäi lähinnä ajatus siitä, mitä nämä kaksi tunnelmallista pikkupaikkaa voisivat olla, jos ilma olisi aurinkoinen; jos saisi ihastella huviloiden reunustamaa Hangon rantaraittia, tutkia Tammisaaren vanhan kaupungin ihastuttavia kujia puutaloineen. Syödä jäätelöä ja ruokailla terasseilla. Niin, silloin haaveilimme kaikesta tästä, nyt se oli silkkaa todellisuutta. Kiitos kesä 2018, sinä olet mahtava!

 

Kaksi päivää Suomen eteläisessä kärjessä kuluivat lähinnä ympäriinsä tallustellen. Koska tahtimme tänä päivänä määräävät pitkälti Pikku-Kokin jaksaminen sekä viihtyminen, tulimme viettäneeksi sangen pitkiä aikoja melko kummallisissakin paikoissa; Hangossa ykkösjuttu taisi olla Casinon pihassa kukkia – sekä pikkupoikia – suihkiva sadettaja, Tammisaaressa voiton taas vei luontokeskus, jossa luultavasti olisimme viettäneet koko päivän, mikäli Pikku-Kokki olisi päässyt päättämään. On tämä elämä vaan vaihtelevaisuudessaan niin hauska kokonaisuus: silloin kolme vuotta sitten olisimme varmasti istuneet tovin jos toisenkin terassilla lämpimästä auringosta ja kylmästä juomasta nautiskellen, nyt käytimme tuon ajan hiekkakakkuja rakennellen, keinua keinuttaen. Toki on myös asioita, jotka eivät ole muuttuneet. Yksi niistä on jäätelö – jonka pallokoko muuten Tammisaari-Hanko -akselilla on siinä määrin muheva, että jälkiruoka kannattaa ehdottomasti poimia kioskilta matkaan. Minä ja Pikku-Kokki popsimme yhteisen, ja saimme aivan tarpeeksemme – ainakin, jos minulta kysytään.

 

Mutta jotta tähänkin tarinaan saataisiin edes hiukan ruokapuolista näkökulmaa, kerron teille ravintolavalinnoistamme. Aloitetaan siitä paremmasta, siitä ehdottoman suosituksen ansaitsevasta. Hangossa olimme jo etukäteen päättäneet ruokailla Itäsatamassa, jossakin rannan ihastuttavista punaisista makasiinirakennuksista. Harkinnan jälkeen valikoimme ravintolaksemme Skifferin eli toisin sanoen söimme samassa rakennuksessa kuin viimeksikin. Tällöin meitä palveli ravintola Pirate ja tällöin sujahdimme syvälle ravintolan hämyisiin sisätiloihin, sinne josta ei ollut näköyhteyttä ympäröivään ulkomaailmaan, tuonne sateen ja tuulen valtakuntaan. Nyt ei satanut, nyt ei tuullut, nyt nappasimme paikan aurinkoiselta terassilta, sen viimeisen varjoisan sellaisen.

 

Ravintola Skiffer kuuluu pieneen ketjuun, jonka muut toimipisteet löytyvät Helsingistä. Ohi korvien paikka ei ollut minulta suinkaan mennyt, mutta kokeilukäynti oli vielä suorittamatta. Koska minun teki mieleni salaattia ja Aleksille maistui pizza, Pikku-Kokista puhumattakaan, vaikutti Skiffer vastaavan hyvin tarpeitamme. Ja näin se tekikin, pizza oli parasta vähään aikaan, myös lasten versio, josta minullekin riitti sopivasti makusteltavaa. Oma lämminsavulohisalaattini oli myös todella maukasta. Kalaa oli paljon, mummonkurkut ja pikkelöidyt porkkanat sopivat annokseen mainiosti. Kokonaisuudessaan Skifferin tarjonta tuntui erityisen tuoreelta. Siis suositukseni.

IMG_9557Mitä Tammisaaren ravintolakokemukseemme tulee, ei se ollut aivan yhtä ensiluokkainen. Valitsimme paikaksi Motelli Marinen yhteydessä toimivan ravintolan. Tiedä häntä, ehkäpä se oli ruokalistalla komean kuuloisena kukoistava talon hampurilainen, joka houkutteli meidät tähän parhaat päivänsä nähneeseen ravitsemusliikkeeseen, mutta joka tapauksessa olisimme ehkä voineet valita hiukan paremminkin. No, ceasarsalaatti kanalla oli ihan perushyvä, samoin Aleksin edellä mainittu talon hampurilainen. Eniten annoksestaan taisi kuitenkin tykätä Pikku-Kokki, joka popsi ateriansa oikein tyytyväisenä. Kanaa, grillattua ananasta ja uusia perunoita, mikäs siinä. Vaikka me ateriavalinnoissamme taisimmekin ihan hyvin onnistua ja vaikka aurinkoinen iltapäivä Marinen  terassilla tarjoilikin mukavaa perhepäivällisaikaa, olisi Tammisaaresta varmasti löytynyt jotakin mieleenpainuvampaakin. No, ensi kerralla sitten.

Kaiken kaikkiaan Tammisaari ja Hanko ovat erittäin suositeltava vaihtoehto, mikäli kotimaan matkailusta perustaa. Espoosta paikkeille huristelee reilussa tunnissa, joten eiköhän ainakin meidän perheemme tule tekemään vielä vierailun jos toisenkin.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 15: Muna

Se, että kesälomasemme pyörähti juhannuksena virallisesti käyntiin, tarkoittaa pitkälti myös sitä, että kotikeittiössämme tulee lähiviikkoina olemaan melko hiljaista. Loma vie meidät tien päälle; kiertelemme kotimaatamme, nautiskelemme lähinnä muiden valmistamaa ruokaa, teemme asioita normaalista poiketen. Näin ollen taitanee käydä myös blogin osalta niin, että se karttuu huomattavasti normaalia vaisummin, ainakin mitä resepteihin tulee. Mutta onneksi ovat sentään kirjat, niitä luetaan lomallakin. Ja niinpä tämäkin tarina tuli kirjoitetuksi – lomailusta huolimatta.

1735Sanna Sofia Vuori & Linda Bondestam: Muna
Teos & Förlaget, 2018
Ägget, Förlaget & Berghs, 2018

Muna on jälleen ihastuttava muistutus siitä, kuinka paljon pidänkään Linda Bondestamin omalaatuisesta kuvitustyylistä. Lisäksi tuntuisi olevan niin, että myös hänen yhteistyökumppaninsa miellyttävät minua, niin tarinallisesti hauskoja sekä kielellisesti valloittavia nämä hänen kuvittamansa kirjat nimittäin ovat. No, Bondestamin räväkkä tyyli vaatiikin ympärilleen vahvaa materiaalia, sellaista perushuttua kovakuorisempaa.

Eräänä päivänä, kun on saapaskeli ja paljon vesilätäköitä, ystävykset Brie – joka rakastaa vesilätäköissä pomppimista, mutta ei rakasta saappaita – Maud Mustelin – joka rakastaa vakoilla kaikkia, mutta ei rakasta tervehtiä reippaasti – sekä Lu – joka rakastaa olla pienin, eli ei siis rakasta isoksi kasvattavaa aamupuuroa – tekevät mielenkiintoisen löydöksen. He löytävät kerrostalonsa pihalta munan. Koska munassa luultavasti asuu joku, ja koska munien tarvitsee saada lämpöä ja turvaa, on kolmikon totta kai selvitettävä kenen se on. Alkaa ovelta ovelle etenevä vakoojamatka, jonka aikana Maudin kynä sauhuaa ja Lu jo vähän kyllästyykin. Mutta ei, on jo melkein yö, kun salapoliisit tuskailevat yhä tietämättömyyttään. On luettava enemmän vakoilijakirjoja, on tultava nopeasti paremmiksi. Mutta ensin on saatava nukkua.

Ja kuten useinkin, myös tällä kertaa aamu on iltaa viisaampi ja mysteeri saa kuin saakin selvityksensä, sangen onnellisen sellaisen. Seuraa pitkällinen odotus, jonka jälkeen kerrostalon rapussa odottaa vihdoin sydämellinen juliste: ”Tervetuloa kuoriutumisjuhliin!” Eikä sitten muuta kuin juhlimaan.

Kuten sanottua minä tykkäsin Munasta valtavasti. Ja niin teki myös viittä vaille vajaa kaksivuotias kanssalukijani, joka tykkäsi erityisesti seurailla munan liikkeitä ja etsiskellä sitä kuvista. Kirjan tarinassa riittää pohdiskeltavaa niin lapsille kuin aikuisillekin, sen parissa on hyvä selvitellä esimerkiksi sitä, kuinka eri tavoin perheitä voikaan syntyä. Lisäksi ehdoton lisäbonus ovat sen hauskat henkilöhahmot, koko kerrostalon eriskummallinen asukaskunta.

Siis suosittelen. Ja kehotan tutustumaan Linda Bondestamin kuvituksiin laajemminkin. Yksi ehdottomia suosikkikuvittajiani.

Maustekakku valmistautuu juhlaan

Viime viikolla leipomani taatelikakku sai minut innostumaan aivan ”tavallisista”, vanhoista kunnon kuivakakuista. Niitä on yksinkertaista valmistaa ja koska työvaiheet ovat lähinnä ainesosien sekoittelua, on Pikku-Kokki helppo valjastaa mukaan toimintaan.

Eilisaamuna leipaisimme pikkuapurini kanssa Kinuskikissan ohjeella maustekakun. Kakku – ja varsinkin taikina – oli hyvää jo tällaisenaan, mutta koska tarkoitus on tarjoilla kakkua ensi viikolla pikkumiehemme kaksivuotisjuhlissa, aion tehdä siitä vieläkin parempaa viimeistelemällä sen rahka-vaniljakreemi täytteellä. Halusin kuitenkin esitellä kakun jo tässäkin vaiheessa, koska kuten sanottua, hyvältä se maistui jo nytkin. Kannattaa kokeilla.

Meidän kakkumme sujahti pakastimeen odottelemaan juhla-asuaan, mutta saatanpa esitellä hänet ensi viikolla uudemman kerran, mikäli lopputulos on toivomani mukainen. Tässä kuitenkin resepti itse maustekakkuun.

Maustekakku

15 annosta

225 g voita
5,25 dl vehnäjauhoja
1,5 tl ruokasoodaa
1 rkl pomeranssinkuorta
1 rkl kanelia
1,5 tl neilikkaa
2 tl kardemummaa
3 kananmunaa
3 dl sokeria
300 g kermaviiliä

Sulata voi ja anna voisulan jäähtyä. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon ruokasooda ja mausteet.
Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon voisula ja kermaviili. Lisää sitten jauhoseos muutamassa erässä. Kaada taikina voideltuun (ja vuoasta riippuen korppujauhotettuun) vuokaan (tilavuus 2,4 l).
Kypsennä 175 asteisessa uunissa keskitasolla 40-50 min. Varmista kypsyys puutikulla. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa.