Muhevat lohipihvit

Lapsilta oppii lähes joka päivä jotakin uutta. Kuten että kalahaarukalla syötynä kalaruoat maistuvat paremmilta.

Seuraavat lohipihvit eivät kuitenkaan vaatineet kalahaarukkaa osakseen, vaan niitä popsittiin hyvällä ruokahalulla ihan kaikilla haarukoilla. Ja olivathan nämä hyviä, sopivasti kermaisia ja mausteisia. Itse jätin tällä kertaa chilin laittamatta, koska lapset, mutta se olisi varmasti tuonut pihveihin vielä mainiota lisämakua. Valitsin kalaksi lohen, mutta resepti olisi varmasti toiminut lähes kalasta kuin kalasta valmistettuna.

Alkuperäinen Anna-lehdestä löytynyt ohjeistus neuvoi muotoilemaan taikinan pyöryköiksi ja kypsentämään ne joko keittämällä tai pannulla paistaen, mutta ainakin minun taikinastani tuli siinä määrin löysää, että en lähtenyt edes yrittämään, vaan muotoilin siitä leivinpaperille pihvejä ja paistoin ne uunissa. Tämä toimi hyvin, enkä tällä kertaa jäänyt kaipaamaan edes pannulla paistamisesta seuraavaa rapeutta.

Kiva ja helppo resepti, jota ajattelin kokeilla myös jotakin toista kalaa käyttäen.

Lohipihvit

10-12 kpl

500 g kalafileetä
2 viipaletta vaaleaa leipää
2 dl kermaa
1 rkl kala- tai hummerifondia (Kalaliemikuutio ajoi asian niin ikään.)
2 kananmunaa
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
0,25 tl chiliä tai cayennepippuria
0,25 tl valkopippuria
3 rkl tuoretta tillisilppua

Lisäksi:
jogurttikastiketta
perunamuusia

Paloittele kalafileet tehosekoittimen kulhoon. Poista leipäviipaleista kuoret ja lisää ne kulhoon. Sekoita joukkoon kerma, kananmunat, fondi ja mausteet. Jauha massa sileäksi. Anna taikinan maustua jonkin aikaa.
Muotoile taikinasta leivinpaperille noin 12 pihviä.
Paista pihvejä 225-asteisessa uunissa noin 15 min. tai kunnes pihvit ovat saaneet sopivasti väriä.
Tarjoile lohipihvien rinnalla esimerkiksi jogurttikastiketta ja perunamuusia.

Sipulein suljetut lohi- ja kanakätköt

Kuorrutettu uunilohi on yksi vakiovalinnoistani. Helppo, nopea ja käytännössä aina herkullinen. Näin ollen mietiskellessäni sopivaa ruokaa pikaiseen arkiaikatauluun päädyin uuniloheen, jonka pinnalle sattui reseptin mukaan tulemaan kaikenlaista jääkaapistamme jo valmiiksi löytyvää. Koska lohenpalaseni oli kovin pieni, päätin kokeilla kuinka kuorrute istuisi broilerifileiden päälle. Ja istuihan se, ihan mainiosti.

Varioin K-Ruoka-lehdestä löytämääni reseptiä vielä lisäämällä siihen hillosipuleita, jolloin alkuperäisen kolmen sijaan siitä tulikin neljän sipulin uunikätkö. Kätkö täytteen runsaudesta johtuen.

Suositan ehdottomasti kokeilemaan. Ja kehun vielä ideaani käyttää samaa kuorrutetta kahden eri proteiinin päälle. Näin tulen itse varmasti tekemään jatkossakin.

Kana- ja lohikätköt uunissa

700 g broileri- ja/tai lohifileetä
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 prk (285 g/145 g) aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (Minun purkissani oli jäljellä noin kaksi kolmasosaa ja mielestäni tämä riitti mainiosti.)
4 rkl kapriksia
80 g purjoa
1 pieni punasipuli
4 valkosipulinkynttä

Asettele valitsemasi fileet uunivuokaan tai leivinpaperoidulle uunipellille. Jos käytät sekä kanaa että kalaa uunipelti lienee suuren kokonsa ansiosta kätevin. Ripottele suola ja mustapippuri fileiden pinnalle.
Valmista kuorrute. Valuta aurinkokuivatut tomaatit, ota öljy talteen. Hienonna tomaatit. Valuta myös kaprikset.
Huuhdo ja viipaloi purjo. Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet.
Sekoita keskenään aurinkokuivatut tomaatit, kaprikset, purjo, puna- ja valkosipulit sekä sopivaksi katsomasi määrä tomaattien öljystä. Huom! Jäljelle jäänyt öljy kannattaa säilyttää niin ikään. Itse ainakin tykkään käyttää sitä ruoanlaitossa makua tuomassa.
Kätke fileet kuorrutteen alle ja kypsennä paistoksia 200-asteisessa uunissa noin 20 min. Lohifileelle sekä melko ohuille kanafileille 20 min. tuntui olevan sopiva paistoaika. Tarkista kuitenkin aina kanan kypsyys, joka riippuu fileiden paksuudesta.

Kesäkurpitsa-fetapiirakka: vihreää virkeyttä pimeyden keskelle

Hieman vallitsevan satokauden vastaisesti jääkaapissa odotteli käyttöönpääsyä muutama kesäkurpitsa. Koska teki ehdottomasti mieli kasvisruokaa ja koska kauppareissu ei kuulunut suunnitelmiin, päätin tehdä piirakan, joka tämänkaltaisissa tilanteissa on usein oiva vaihtoehto. Hyvää helposti, simppelein raaka-ainein.

Valitsin reseptin, jossa mieto ja raikas kesäkurpitsa sai rinnalleen maukkaan ja täyteläisen fetajuuston. Mikäli projektista haluaa selvitä helpoimmalla mahdollisella tavalla, voi pohjaksi valita valmispohjan, mutta itse tein yhden omista suosikeistani, tumman talkkunapohjan. Kannattaa kokeilla sitäkin.

Tämä piirakka toimii vihreänä piristysruiskeena synkän marraskuun keskellä, joten suositukseni on suuri.

Kesäkurpitsa-fetapiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohja:
1,5 dl (vehnä)jauhoja (Voit hyvin valita sitä sun tätä jauhovarastoista löytyvää.)
1,5 dl talkkunajauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
100 g voita
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
200 g kesäkurpitsaa
pala purjosipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
100 g fetajuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 dl juustoraastetta
0,75 tl timjamia

Valmista ensin pohja. Sekoita keskenään jauhot, talkkuna, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen kylmä vesi ja vaivaa taikinaksi. Painele taikina voideltuun tai leivinpaperoituun vuokaan.
Raasta kesäkurpitsa. Pilko huuhdeltu purjo ja valkosipuli hienoksi.
Kuullota purjoa ja valkosipulia öljyssä pannulla. Lisää joukkoon kesäkurpitsaraaste ja sammuta levy hetken kuluttua. Pyöräytä kesäkurpitsat ja sipulit hyvin sekaisin. Lisää joukkoon suola ja mustapippuri.
Lisää pohjan päälle puolet kesäkurpitsa-sipulipaistoksesta ja puolet fetajuustosta.
Sekoita kulhossa kerma, kananmuna, juustoraaste sekä timjami. Kaada seos piirakkapohjan päälle. Lisää vielä loput kesäkurpitsat ja fetajuusto.
Paista piirakkaa 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 30 min. Tarkkaile piirakkaa ja jos se tummuu liikaa, peitä se paiston loppuvaiheessa foliolla.

Rucola-tuorehernekeitto

Koska jääkapissa nökötti parhaat päivänsä nähnyt rucolarasia, jota ei enää tehnyt mieli syödä sellaisenaan, lähdin etsiskelemään reseptiä sen hyödyntämiseksi. Päädyin upottamaan rucolan keittoon, joka kantoi nimeä rucolakeitto.

Keitosta tuli hyvää, sitä en kiellä, mutta siitä kuinka suurella oikeutuksella keittoa on ”luvallista” kutsua rucolakeitoksi, voidaan olla montaa mieltä. Ainakaan tällä määrällä rucolaa, sitä ei oikeammin maistanut, vaan tämä oli ehdottomasti tuorehernekeittoa ripauksella aavistus rucolasta.

Joka tapauksessa tulen tekemään tätä uudestaankin, mutta laitan sekaan kaksi rasiaa rucolaa. Jos vielä tuolloinkaan ei keitossa maistu rucola, taidan kuitenkin suosiolla päätyä kutsumaan tätä ainoastaan tuorehernekeitoksi.

Päälle kannattaa muuten ehdottomasti veistellä vaikkapa parmesania tai muuta vahvaa juustoa. Tai sitten keittää rinnalle kananmuna, tämäkin toimi testattaessa ihan näppärästi.

Rucola-hernekeitto

4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
8 dl vettä
2 kanaliemikuutiota
600 g pakasteherneitä
100 g rucolaa (Harkitse toki suurempaa määrää.)
2 dl ranskankermaa
suolaa

Pinnalle:
parmesaania
kananmunia

Hienonna sipuli sekä valkosipuli ja kuullota niitä isossa kattilassa voissa. Lisää vesi ja liemikuutiot. Kaada joukkoon herneet ja keitä noin 15 min. Lisää keittoajan lopussa rucola ja jatka keittämistä vielä pari min.
Soseuta keitto sileäksi sauvasekoittimen avulla. Sekoita joukkoon ranskankerma ja mausta suolalla.
Tarjoile parmesanlastujen tai keitettyjen kananmunien kera.

Linssipyörykät ja paahdetut maa-artisokat

Törmättyäni artikkeliin siitä, kuinka paljon liikaa päiväkotilapset syövät viikoittain liharuokaa omaansa ja maailman terveyteen nähden sai oma entisestään jo muutenkin lisääntynyt kasvisruoan valmistamiseni taas lisäpontta.

Seuraavat linssipyörykät, joiden ohjeen löysin Viimeistä murua myöten -blogista olivat maultaan mainioita, joskin niiden pitäminen paiston aikana kauniissa muodossaan tuntui melko haastavalta. Ensi kerralla taidan laittaa pyörykät uuniin tai lisätä taikinaan kananmunan, kuten alkuperäinen tekijäkin blogissaan pohti. Pääasia tietysti, että nämä keräsivät pisteitä lapsilta niin ikään, joten voin lisätä taas yhden reseptin hyväksi todettujen kasvisruokieni kirjoon.

Uunissa valmistetut maa-artisokat taas menevät sanomattakin selvästi jatkoon. Superhelppo resepti, jossa maa-artisokat jätetään kuorimatta ja paahdetaan rapeiksi toimii varmasti monessa yhteydessä.

Pyöryköiden ja maa-artisokkien rinnalle kannattaa ehdottomasti nostaa jokin kastike. Mainioita vaihtoehtoja ovat ainakin aiemmin esittelemäni paprikapesto sekä muhammara-paprikatahna. Ja jos oikein haluaa herkutella, kokonaisuuden voi kruunata esimerkiksi sipauksella majoneesia.

Linssipyörykät

Noin 15 kpl

2 dl kuivia punaisia linssejä
0,5 dl kaurahiutaleita
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
50 g raastettua parmesania
2 rkl tomaattipyreetä
0,5-1 tl suolaa
mustapippuria
(1 kananmuna, tämän aion itse lisätä ensi kerralla)

Tarjoiluun:
paprikapestoa, muhammara-paprikatahnaa ja/tai majoneesia (Ohjeet paprikapestoon ja muhammara-paprikatahnaan löydät linkeistä kuvan yläpuolelta.)

Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi. Valuta ylimääräinen vesi pois ja anna hieman jäähtyä.
Pilko sipulit hienoksi ja kuullota öljyssä.
Lisää loput linssipyöryköiden ainekset linssimassaan, sekoita ja jätä hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.
Pyörittele ja paista linssipyörykät pannulla öljyssä kypsiksi. Toinen vaihtoehto on paistaa niitä 200-asteisessa uunissa noin 15-20 min.

Paahdetut maa-artisokat

4 annosta

1 kg maa-artisokkia
3 rkl oliiviöljyä
2-3 rkl hienonnettua tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua)
0,5 tl suolaa

(Pinnalle:
hiutalesuolaa)

Pese maa-artisokat huolellisesti vedellä ja juuresharjalla. Leikkaa ne 2-4 osaan koosta riippuen ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle.
Sekoita öljy, timjami sekä suola keskenään ja sivele maa-artisokkien pinnalle.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 min. tai kunnes maa-artisokat ovat kypsiä.
Sirottele halutessasi kypsien maa-artisokkien pinnalle hiutalesuolaa.

Roomalaisklassikon uusi tuleminen: paahtoperunat cacio e pepe

Ikiaikainen roomalaisklassikko Cacio e Pepe pohjautuu italialaiselle keittiölle hyvin tyypilliseen periaatteeseen: vähemmän on enemmän. Siinä pasta saa seurakseen vain kaksi ainesosaa, pecorino-juustoa ja mustapippuria.

Tällä kertaa kokeilin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä löytämääni ideaa, jossa pasta vaihtui perunaan ja ruokalaji sai nimekseen paahtoperunat cacio e pepe. Lopputulos oli mainio, tottahan toki maukas, mutta paistotavastaan johtuen myös rapsakoin itse valmistamani peruna-annos. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Muista myös olla nopea; nämä perunat ovat parhaimmillaan sihisevän kuumina, juuri uunista tultuaan.

Näin. Häpeäkseni on tunnustettava, että vaikka olen vieraillut Roomassa kolmesti, en tietämättömyyksissäni koskaan ole maistanut tätä mahdollisesti Colosseumiakin vanhempaa pastaklassikkoa. Näiden perunoiden perusteella tähän on tultava muutos.

Paahtoperunat cacio e pepe

4 annosta

800 g kiinteitä, pienehköjä perunoita
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
0,5 dl öljyä
1 tl rouhittua mustapippuria
1,5 dl pecorino-juustoraastetta

Pese perunat huolellisesti ja leikkaa suupaloiksi kulhoon. Sekoita perunoiden joukkoon 2 rkl oliiviöljyä ja 1 tl suolaa.
Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Kaada 0,5 dl öljyä paljaalle pellille ja laita pelti uuniin 5 minuutiksi. Ota kuuma pelti uunista ja kaada perunat tasaiseksi kerrokseksi pellille. Ole varovainen kuuman öljyn kanssa.
Kypsennä perunoita noin 12 min, sekoittele ja kypsennä toiset 12 min. tai kunnes ne ovat kypsiä.
Siirrä perunat pelliltä tarjoiluastiaan tai tarjoile ne suoraan pelliltä. Ripottele perunoille mustapippuri sekä juustoraaste ja tarjoile heti.

Kun lapset saavat valita: italialainen lihapullakeitto

Kun samalle viikolle oli jälleen kerran sattunut monta ruokaa, joiden soveltuvuutta omaan ruokaympyräänsä nuorimmaisemme tarmokkaasti vastusti, päätin perjantain kunniaksi ilahduttaa häntä takuuvarmalla jauheliha-makaroni -yhdistelmällä.

Italialainen lihapullakeitto on juuri sitä, mitä odottaa saattaakin, keitoksi pukeutunutta pasta bolognesea. Erilaisia kasviksia lisäämällä siitä saa helposti muotoiltua omaan makumaailmaan sopivan ja pastan määrää muuttamalla enemmän tai vähemmän keittomaisen. Kannattaa joka tapauksessa valita jokin pieni pastalaji. Itse jouduin tällä kertaa tyytymään raketti spagettiin kaupan heikon valikoiman vuoksi, mutta mieluiten olisin käyttänyt orzoa, omaa pikkupasta suosikkiani.

Lihapullat voi minun tapaani mainiosti paistaa valmiiksi jo edellisenä päivänä, jolloin itse keitto valmistuu vieläkin nopeammin. Etukäteispaisto kannattaa myös siinä tapauksessa, jos pyöryköihin haluaa rapeamman ja värikkäämmän pinnan, pelkkä keitossa kypsyttäminen jättää ne melko vaaleiksi.

Siis oikein kiva ja varmasti krantumpaankin suuhun sopiva arkiruokasuositus. Ja jos lihapullat valmistaa vaikkapa kasvisjauhiksesta, saa tästä helposti kasvisruokavalioonkin sopivan version.

Italialainen lihapullakeitto

4 annosta

Lihapullat:
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 rkl öljyä
400g naudanjauhelihaa
200 g kermaviiliä
1 dl parmesaaniraastetta
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
2 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua persiljaa
mustapippuria myllystä
1-2 tl suolaa

Keitto:
7 dl tomaattimurskaa
1 l liha- tai kasvislientä
1 rkl kuivattua lipstikkaa
2 tl kuivattua timjamia
1 rkl kuivattua persiljaa
1,5-2 dl pikkupastaa
1 paprika
2 dl pakasteherneitä
150 g pakastettuja vihreitä papuja

Pinnalle:
juustoraastetta maun mukaan

Aloita valmistamalla lihapullat. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi keskilämmöllä. Anna jäähtyä.
Sekoita kulhossa lihapullien ainekset keskenään taikinaksi. Pyörittele kostutetuin käsin pienehköiksi pyöryköiksi. Mikäli valmistat lihapullat etukäteen, paista ne pannulla kypsiksi ja nosta viilentyneinä jääkaappiin odottamaan. Jos taas lisäät raa’at lihapullat suoraan keittoon, jätä ne tässä vaiheessa työtasolle.
Kuumenna tomaattimurska ja lihaliemi kattilassa. Mausta lipstikalla, timjamilla ja persiljalla. Jos lisäät lihapullat keittoon raakana, tee se tässä vaiheessa ja anna niiden hautua liemessä noin 5 min. Kuori tällöin reikäkauhalla pois pinnalle muodostunutta vaahtoa.
Lisää pasta sekä pilkottu paprika ja jatka haudutusta 5 min. Lisää pakastevihannekset ja hauduta vielä muutaman minuutin ajan.
Lisää valmiiden keittoannosten pinnalle juustoraastetta.

Paistettu riisi, pannullinen yksinkertaista onnea

Yksi vaikeimmista keittiössä tehtävistä arvioinneista lienee, kuinka paljon ruoan oheen tulevaa riisiä tai pastaa tulisi keittää. Lähes joka kerta sitä tuleekin keitettyä väärin – liikaa. Näin ollen hyvät neuvot ylimääräisen riisin tai pastan käyttöön ovat aina kalliita.

Yksi omista ehdottomista suosikeistani hyödyntää ylimääräinen riisi on tehdä siitä paistettua. Vaikka kasviksia ja proteiineja vaihtelemalla siitä saakin aina himpun verran erilaista, tärkeimmät asiat kannattaa aina säilyttää: soijakastike, osteri- tai kalastike ja kananmunat. Kun näiden ohella riisin muistaa antaa paistua kunnolla, saada tarpeeksi väriä, on lopputulos melko varmasti onnistunut.

Paistettu riisi

4 annosta

1 sipuli
2 cm tuoretta inkivääriä
200 g vihanneksia (esim. herneitä, maissia, porkkanaa, vihreitä papuja, paprikaa, kesäkurpitsaa)
2 rkl öljyä (rypsi-, seesami- tai maapähkinäöljyä)
25 g voita
4 dl keitettyä riisiä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl kala- tai osterikastiketta
200 g katkarapuja, kypsää kanaa tai jauhelihaa
4 kananmunaa
1 tl suolaa
1 limetti tai puolikas sitruuna

Kuori sekä hienonna sipuli ja raasta kuorittu inkivääri. Pese ja pilko kasvikset pieneksi, mikäli et käytä pakasteita.
Kuumenna pannulla öljy ja voi. Lisää sipuli, inkivääriraaste, riisi ja vihannekset. Paista välillä liikutellen 10 min. Anna riisin paistua ja ruskistua kunnolla.
Lisää soija- ja kalakastikkeet sekä valitsemasi proteiini. Anna kastikkeiden imeytyä riisiin. Tee keskelle pannua tilaa lastan avulla. Riko tyhjään tilaan kananmunat ja sekoita kokkelimaiseksi. Suolaa kokkeli ja sekoita se riisin joukkoon. Purista sekaan limetin tai sitruunan mehu.

Hasselbackan perunat

Ruotsalaisklassikko Hasselbackan perunat on ilman muuta paikkansa ansainnut. Niin sulavasti nämä uuniperunat sujahtavat sekä lihan että kalan kumppaniksi, niin mukavasti istuvat ruokaisaan brunssi- tai iltapalapöytään. Näinpä haluan minäkin jakaa 1940-luvulta peräisin olevan idean, jonka syntysijaksi on kerrottu Tukholman Djurgårdenin Hasselbacken-ravintolakoulu ja joka sittemmin kulkeutui ruotsalaisravintoloiden kautta myös Suomeen.

Tavallisesti juustokuorrutteen ylleen saavat perunat pukeutuvat tällä kertaa hieman erilaiseen asuun, kun pinnan rapeus luodaan yrteillä ja valkosipulilla. Reseptiin, jonka nappasin joltakin terveyssivustolta, olisiko ollut Sydänmerkki, tekisin kuitenkin muutaman hieman epäterveellisen muutoksen. Suosittelen vaihtamaan öljyn voihin ja ripsauttamaan valmiin paistoksen päälle sopivasti juustoraastetta. Näin lopputulos on varmuudella entistäkin maukkaampi.

Hasselbackan perunat valkosipuli-yrttihunnulla

4 annosta

600 g perunoita
0,75 tl suolaa
3 valkosipulinkynttä
0,5 dl tuoretta persiljaa
pari oksaa tuoretta timjamia
3 rkl öljyä (Suosittelen vaihtamaan voisulaan.)
(juustoraastetta)

Pese perunat hyvin ja kuori halutessasi. Leikkaa perunoihin viiltoja 2 mm välein lähes pohjaan saakka niin, että peruna pysyy vielä kasassa. Halutessasi voit laittaa perunan viillottamisen ajaksi puukauhaan, isoon lusikkaan tai muulle vastaavalle alustalle, jolloin peruna ei katkea niin helposti leikattaessa.
Laita perunat uunivuokaan ja ripottele päälle suolaa.
Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita valkosipulisilppu, hienonnetut yrtit ja öljy keskenään ja levitä perunoiden päälle.
Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla 40-60 min. Huomioi kypsymisajassa perunoiden koko, pienet perunat kypsyvät huomattavasti suuria nopeammin.
Mikäli haluat vieläkin maukkaamman lopputuloksen, ripottele paiston loppuvaiheessa tai juuri uunista tulleen paistoksen päälle sopivaksi katsomasi määrä juustoraastetta.

Huikean herkullinen karamellisoitu sipuligalette vol. 2

Testattuani joitakin aikoja sitten muistaakseni Helsingin Sanomista löytämääni vallattoman herkullista uunissa karamellisoiduilla sipuleilla täytettyä galettea päätin heti sen valmistuttua, että tätä olisi tehtävä uudestaan. Syitä tähän oli oikeastaan kaksi: halusin tehdä sen vielä paremmin ja halusin tehdä sen vegaanisesti. Tällä kertaa kuvio oli siis pääpiirteittäin sama, mutta nyt laitoin galetten pinnalle huomattavasti enemmän ihanasti karamellisoituja sipuleita, vaihdoin ranskankerman vegaaniseen tuorejuustoon ja tein pohjataikinasta vegaanisen niin ikään.

Kaiken kaikkiaan homma toimi mainiosti; ainoa elementti, josta en pitänyt oli tuorejuusto. Ensi kerralla ajattelin kokeilla ehkä kaurafraichea. No, vegaanit varmasti tuntevat nämä tuotteet minua paremmin ja osaavat valita omille makumieltymyksilleen sopivan vaihtoehdon.

Siis laittakaapa ihmeessä valmistuslistalle. Mainittakoon vielä, että kannattaa ehdottomasti käyttää keltasipulin ohella punasipulia, joka tekee lopputuloksesta vähintään kaksinverroin kauniimman. Mikäli ihan ”tavallinen” versio kiinnostaa, sen reseptiä voit käydä kurkkaamassa täällä.

Karamellisoitu vegaaninen sipuligalette

4-8 annosta

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja (Tai joitakin muita, mitä nyt sattuu olemaan.)
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl kylmää vettä

Täyte:
500 g keltasipulia
500 g punasipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
100-200 g vegaanista tuorejuustoa
mustapippuria myllystä

Aloita pohjataikinasta. Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.
Valmista seuraavaksi karamellisoidut sipulit. Kuori sipulit ja leikkaa ne poikittain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet.
Levitä pellille leivinpaperi ja sivele se ruokalusikallisella öljyä. Ripottele päälle ruokalusikallinen sokeria tasaiseksi kerrokseksi ja nostele sipuliviipaleet sen päälle. Sivele sipulit lopulla öljyllä ja ripottele päälle loppu sokeri. Pirskota päälle etikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna sipuleiden paahtua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Kaulitse taikinasta pyöreä levy.
Mausta tuorejuusto kevyesti mustapippurilla ja levitä sitä sopivaksi katsomasi kerros taikinalevylle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää.
Nostele hieman jäähtyneet sipulit täytteen päälle lomittain ja päällekkäin. Taittele piirakan reunat ylös.
Alenna uunin lämpö 200 asteeseen ja paista piirakkaa toiseksi alimmalla tasolla noin 20 min. Jos pohja tuntuu tarvitsevan kypsyäkseen lisäaikaa, voit jatkaa paistamista vielä kymmenisen minuuttia. Tällöin galetten keskiosaa kannattaa kuitenkin tarkkailla ja peittää se foliolla, mikäli täyte alkaa tummua liikaa.