Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 2, kausi 6: Backbyn hätävarakakku

Uuden Koko Suomi leipoo -kauden toisessa jaksossa teknisenä tehtävänä oli Backbyn hätävarakakku, siis eräänlainen kuivakaapin tyhjennys brownie. Lisäksi kilpailijoille annettiin haasteeksi koristella kakku ennakkoluulottomasti, jopa hiukan hullustikin, teemalla bileet. Kakkutaikinaan piti ujuttaa jotakin koristelussa käytettyä ainesosaa.

Omasta sekä muiden kakkuani nauttineiden mielestä onnistuin siinä hyvin. Kakku oli sopivan kypsä, mutta sisältä kuitenkin supermehevä. Taikinan marjat, pähkinät ja reseptiikan ulkopuolelta sinne lisäämäni toffeepalaset toivat kaikki oman mainion lisänsä koostumukseen ja pinnalle tekemäni kreemi sopi makumaailmaan niin ikään. Mitä omaan koristeluuni tulee, otin vapauden bileteemasta ja toteutin kakkuni teemalla Taikatalvi. Ihastuin nimittäin aiemmin näkemistäni rosmariinikuusista, joita halusin tähän pikkujoulukakkuumme kokeilla. Ne olivatkin nättejä – kivemman näköisiä kuin valokuva antaa ymmärtää – ja helppoja toteuttaa. Laitan ohjeen reseptin oheen.

Tämä siis tällä kertaa. Yksinkertainen ja kiva tehtävä, joka tuottaa herkullisen lopputuloksen. Kannattaa ilman muuta kokeilla.

Edellisiä Koko Suomi leipoo -juttujani pääset katselemaan täällä.

Backbyn hätävarakakku ja rosmariinikuuset

10 annosta

150 g voita
150 g tummaa suklaata
3 kananmunaa
75 g fariinisokeria
75 g sokeria
120 g vehnäjauhoja
6 g suolaa
0,75 tl leivinjauhetta
30 g rouhittuja pähkinöitä
100 g pakastevadelmia
Käytä pohjassa lisäksi yhtä raaka-ainetta, jota käytät myös koristelussa. Minä käytin rouhittuja toffeepalloja.

Rosmariinikuuset:
0,5 dl vettä
0,5 dl + 0,5 dl sokeria
1 ruukku rosmariinia

Vaniljakreemi:
75 g voita
1,5 dl tomusokeria
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 rkl limemehua
180 g maustamatonta tuorejuustoa

Rosmariinikuuset vaativat aikaa, joten aloita niistä. Mittaa kattilaan vesi ja 0,5 dl sokeria. Kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri liukenee, älä keitä. Anna liemen jäähtyä hetki ja kasta rosmariininoksia liemeen. Anna oksien kuivua tunti leivinpaperin päällä. Kierittele oksat sitten sokerissa (0,5 dl) ja anna kuivua pari tuntia tai yön yli.
Vuoraa kakkua varten irtopohjavuoka (ø 24 cm) leivinpaperilla.
Ruskista voi kattilassa ja kaada kuumana paloitellun suklaan päälle. Sekoita tasaiseksi ja siirrä sivuun.
Vatkaa kananmunat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Nostele kolmasosa kananmunasokerivaahdosta hieman jäähtyneen suklaa-voiseoksen joukkoon, ja tämän jälkeen nostele seos takaisin kananmunasokerivaahtoon. Nostele taikina tasaiseksi ja siivilöi jauhot, suola ja leivinjauhe massan joukkoon.
Lopuksi sekoita vielä pähkinät, jäiset vadelmat ja valitsemasi raaka-aine massan joukkoon. Laita valmis massa irtopohjavuokaan ja paista noin 18-20 min. tai kunnes pohja on juuri ja juuri kypsynyt, mutta keskeltä vielä superkostea. Valitsin uunin lämpötilaksi 175 astetta ja paistoin kakkua ehkä noin 22 min, jolloin lopputulos oli hyvä. Tämä tietysti vaihtelee uunien mukaan.
Jäähdytä valmis pohja hyvin ennen koristelua.
Valmista kreemi vatkaamalla pehmeä voi, tomusokeri, vaniljasokeri ja mehu kuohkeaksi sähkövatkaimella. Tähän menee aikaa useita minuutteja. Kääntele notkistettu tuorejuusto vaniljakreemin joukkoon. Levitä jäähtyneen kakun pinnalle ja koristele mielesi mukaan.

Uunimunakasta ja ajatuksia uuden ääreltä

Se vääjäämätön tosiasia, että elämäni on muutaman kuukauden sisällä muuttamassa totaalisesti muotoaan, taitaa pyöriä päässäni olettamaani enemmän. Ainakin siitä päätellen, mitä tällä viikolla olen keittiössä saanut aikaiseksi: uunimunakasta, fetajuustoon puettua uunilohta ja broilerijauhelihakastiketta. Kaikki supernopeita valmistaa, kaikki siis sopivia arki-iltaan, sinne työpäivän jälkeiseen minuuttiaikatauluun. Sillä uskokaa tai älkää, liki viisi vuotta jatkunut kotiäitiyteni on alkuvuodesta vihdoin historiaa.

Vaikka odotankin tulevaa innolla, hyökyy mieleeni samanaikaisesti haikeus. Kun viimeksi kävin töissä en vielä ollut äiti, en laittanut ruokaa kokonaiselle perheelle. Myös blogin osalta tuleva elämänmuutokseni tarkoittaa varmasti jotakin. Vähemmän aikaa kokata ja aivan varmasti myös vähemmän aikaa blogata. No, katsotaan, mitä tuleman pitää. Eiköhän tämä kuitenkin elossa saada pidetyksi, sen verran rakkaasta asiasta ja elämäntavasta joka tapauksessa puhutaan.

Mutta uunimunakkaaseen. Siitä tuli hyvää, aivan mainiota puolessa tunnissa pöytään -kategoriaan luokiteltavaa arkiruokaa. Vielä kun täytteet valitsee omaan makumaailmaan sopiviksi ei kai tässä oikein voi kuin onnistua. Kannattaa kokeilla. Ja sanomattakin on toki selvää, että brunssipöytään tästä niin ikään saa mainion osallisen.

Uunimunakas

4 annosta

1 sipuli
70 g pekonia
100 g pakasteherneitä
6 kananmunaa
1 dl (ruoka)kermaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
125 g fetajuustoa
muutama terttu kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä

Kuori ja leikkaa sipuli renkaiksi.
Paloittele ja paista pekoni rapeaksi. Lisää joukkoon sipulit ja kuullota, kunnes sipuli on pehmeää. Pyöräytä joukkoon myös herneet. Laita seos leivinpaperoidun uunivuoan pohjalle.
Sekoita kananmunat, kerma ja mausteet kevyesti kulhossa. Murenna joukkoon fetajuusto.
Kaada munakasmassa vuokaan.
Asettele kirsikkatomaatit päällimmäiseksi ja sudi niille hiukan oliiviöljyä.
Kypsennä munakasta 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 min. ja tarjoile heti.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 1, kausi 6: pehtoorin pusupullat

Jälleen kerran elämme sitä aikaa vuodesta, jolloin Koko Suomi leipoo – tai ainakin ne kaksitoista oman elämänsä tähtileipuria, jotka on valittu MTV:llä jo kuudetta kertaa nähtävään Koko Suomi leipoo -kilpailuun tavoittelemaan Suomen parhaan kotileipurin titteliä.

Myös minulle tämä marraskuun puolivälistä helmikuun alkupuolelle kestävä ”kilpailukausi” on jo muutamana vuonna tarkoittanut aktivoitumista leivontasaralla, kun olen haastanut itseni toteuttamaan ohjelmassa kilpailijoilta vaaditut tekniset tehtävät. Viime vuonna kisakuntoni ei tosin riittänyt loppuun asti, joten katsotaan kuinka tänä vuonna käy. Joka tapauksessa haasteeni on antanut ja opettanut minulle paljon ja haluan ehdottomasti ainakin yrittää. Sitä paitsi on erittäin tervetullutta upottaa kätensä vaihteeksi taikinaan, sillä jostakin syystä leipomiseni on tällä hetkellä vähentynyt liki olemattomiin. Olenpas taas innoissani!

Kuten niin ikään viime vuonna aloitettiin uusi kausi pullan parissa. Pehtoorin pusupulla oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Ja kuten vuosi sitten tähtikranssia leipoessani, jännitin pusujenkin kohdalla oikeastaan vain pullataikinan onnistumista. Mutta onnistuihan se, aivan kuten viimeksikin. Taitaa muuten olla, että sitten tuon tähtikranssin en ole pullaa leiponutkaan. Ehkäpä vihdoin voisi siis päästää irti tästä hiiva ja minä emme tule toimeen -ajattelusta, sillä ihan hyvinhän meillä kuitenkin menee. Ja onhan pulla joka tapauksessa yksi ehdottomia herkkusuosikkejani.

Pehtoorin pusupullat onnistuivat mielestäni ihan hyvin. Pullien rakenne oli pehmeä, ne kohosivat mukavasti ja olivat melko tasakokoisia. Täytteet onnistuivat mainiosti. Muutamat huulet tosin aukesivat uunissa ja täyte tursusi pellille, mutta kokonaisuudessaan selvisin odottamaani paremmin. Kilpailijoille annettuun puolentoista tunnin leivonta-aikaan en kyllä olisi tainnut yltää, mutta ainakaan toistaiseksi en olekaan lähtenyt haasteessani kilpailemaan kelloa vastaan.

Mielestäni pusupulla ei ylipäätään leivonnaisena ole kovinkaan kaunis, mutta ainakin näillä täytteillä se sopii mainiosti omaan makeaan makumaailmaani. Näistä pullista ei sokerihiirikään varmasti jää kylmäksi.

Ja niin, aiempia suorituksiani voit käydä tutkimassa täällä.

Pehtoorin pusupullat

10 kpl

25 g tuorehiivaa
175 g täysmaitoa
1 kananmuna
70 g kidesokeria
6 g suolaa
8 g rouhittua kardemummaa
400 g vehnäjauhoja
70 g voita huoneenlämpöisenä

Lemoncurd:
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
160 g tomusokeria
0,5 rkl maizenaa
1 kananmuna
40 g voita

Vadelmahillo:
125 g pakastevadelmia
2 tl vettä
60 g hillosokeria

Voiteluun:
1 kananmuna (Tulin testanneeksi, että maito-sokeriseos toimii tässä tehtävässä niin ikään mainiosti.)

Koristeluun:
voisulaa
kidesokeria

Aloita täytteistä, jotta ne ehtivät jäähtyä.
Lemoncurdia varten yhdistä kattilassa sitruunan mehu ja kuori, tomusokeri, maizena ja kananmuna. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja anna kypsyä, kunnes seos sakenee. Lisää joukkoon voi ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä. Sekoita rakenne auki ennen käyttöä (ja laita halutessasi pursotinpussiin).
Kiehauta vadelmat kattilassa veden kanssa. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä hiljalleen poristen 15-20 min. Jäähdytä kylmäksi ennen käyttöä.
Alkuperäisessä reseptissä pullataikina tehtiin yleiskoneella. Minä kuitenkin tein taikinan käsin, joten laitan oheen molemmat ohjeet.
Käsin leivottaessa murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita. Lisää kananmuna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa taikina hyvin. Lisää voi jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa. Alusta taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota leivinliinan alla.
(Yhdistä kaikki pullataikinan ainekset yleiskoneen kulhossa ja vaivaa ensin 5 min. hiljaisella teholla. Nosta tehoja hieman ja vaivaa vielä noin 8-10 min. kunnes taikinassa on hyvä sitko. Siirrä taikina hetkeksi liinan alle lepäämään.)
Jaa levännyt taikina kymmeneen osaan. Pyörittele palloiksi ja anna taas kohota.
Kaulitse pallo soikeaksi ja keskeltä ohueksi siten, että etu- ja takareuna jäävät paksuiksi. Pursota tai laita lusikalla pullan keskelle lemoncurdia ja vadelmahilloa. Taita soikio kaksinkerroin. Voit kevyesti painaa reunan lautasella kiinni. Kohota vielä kerran.
Voitele pullat kauttaaltaan kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min. tai kunnes pullat ovat kypsiä ja kauniin värisiä.
Kasta hieman jäähtyneiden pullien pusureunat voisulassa ja kidesokerissa.

Parmesaaniperunat ja muhammara-paprikatahna

Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä löytynyt ihastuttava resepti rapeisiin parmesaaniperunoihin pääsi käyttöön, kun valikoin sopivaa lisuketta juustoisille jauhelihapihveille ja pähkinäiselle muhammara-paprikatahnalle. Kokonaisuus oli mainio; perunat rapeita, tahna maukasta ja jauhelihapihvit niin ikään joukkoon sopivia. Näitä perunoita näkisin hyvin tarjottavan sangen erilaisten kumppanien rinnalla ja jos mielii astetta epäterveellisempää versiota, ne varmasti nauttivat myös majoneesin tai aiolin seurasta. Sekä parmesaaniperunat että muhammara-paprikatahna ovat joka tapauksessa ehdottoman suosituksen arvoisia. Joko yksin tai erikseen.

Parmesaaniperunat ja muhammara-paprikatahna

4 annosta

Parmesaaniperunat:
1 rkl tuoretta persiljaa
1,5 dl parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi
1 kg perunoita (uuniin sopivia)
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa (tai oman maun mukaan)

Muhammara-paprikatahna:
400 g (suippo)paprikaa
1,5 dl (60 g) saksanpähkinöitä (cashewpähkinät toimivat niin ikään)
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1-2 rkl oliiviöljyä
0,25 tl suolaa

Tee ensin paprikatahna. Huuhtele paprikat, halkaise, poista kannat ja siemenet. Paahda paprikoita pellillä leivinpaperin päällä 200-asteisessa uunissa noin 20 min. kunnes paprikat ovat pehmenneet ja saaneet väriä.
Paahda pähkinät paistinpannulla ilman öljyä. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Soseuta kaikki muhammaran ainekset tahnaksi sauvasekoittimella.
Hienonna persilja ja raasta parmesaani perunoita varten. Kuori ja hienonna valkosipuli.
Leikkaa pestyt perunat lohkoiksi. Sekoita öljy, paprikajauhe, suola, valkosipuli ja persilja perunoiden kanssa.
Asettele perunat väljästi leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele perunoiden päälle juustoraastetta.
Kypsennä 220-asteisen uunin keskitasolla noin 25 min.
Tarjoile esimerkiksi paprikatahnan ja/tai aiolin kera.

Kun kasariklassikko kohtasi superfoodin: kanaviillokkia ja marja-aroniaa

Yksi kiistellyistä kouluruokaklassikoista, kanaviillokki, on asia, joka silloin tällöin ryömii jostakin mieleeni. Itse lukeuduin siihen joukkoon, joka piti kanaviillokista ja siitä, että sitä tarjoiltiin mustaherukkahillon kera. Ymmärtääkseni taisin kuulua vähemmistöön, sillä tuo 1980-luvun innovaatio on näihin päiviin tultaessa vaihtunut koulujen ruokalistoilla broilerikastikkeisiin ja -pyöryköihin.

Tästä ensimmäisestä kanaviillokistani tuli hyvää. Neiti-Kokki tykkäsi superpaljon, mikä on aina saavutus ja Aleksi kehui ainakin chililisän jälkeen koulun kanaviillokkia paremmaksi. Mustaherukkahillon sijaan tarjoilin kanaviillokin marja-aroniahillon kera, joka toimi mielestäni mainiosti. Olenkin ollut aikeissa kirjoittaa artikkelin taannoin keittelemästäni marja-aroniahillosta, mutta koska se on jäänyt tekemättä, mainitaan tuokin kokeilu nyt edes tässä yhteydessä.

Marja-aronia ei ehkä ole herkkua, mutta superfoodia se kaikkine antioksidantteineen ja vitamiineineen ihan varmasti on. Ja kun marjat poimii mahdollisimman myöhään, jo miltei pakkasen puremina, ne mielestäni maistuvat jo melkein syötäviltä. Itse keitin poimimastani annoksesta hilloa, josta toki tuli hyvää, mutta siitä, kuinka terveellistä purkittamani tuote enää oli, voidaan varmasti olla montaa mieltä. Keittämisen seurauksena osa marjan terveydelle edullisista vaikutuksista katoaa, jonka lisäksi hilloon lisätty sokerimäärä on yleensä sen kaltainen, että hyvästit voidaan jättää viimeisillekin terveysvaikutuksille. No, nuorentavaa tai ei, ainakin hillo toimi mainiosti kanaviillokin kumppanina. Ehkä ensi vuonna popsin näitä marjoja hiukan enemmän ihan sellaisenaankin, mutta hilloa tulen keittelemään myös. Se on nimittäin mainio lisuke muillekin ruoille ja esimerkiksi juustopöytään näkisin sen sopivan niin ikään.

Kanaviillokki

4 annosta

3 kypsää broilerin koipireittä
1 rkl voita
1 tl currya
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
1 liemikuutio
1 dl kuohu- tai ruokakermaa
1 rkl sitruunamehua
0,25 tl jauhettua valkopippuria
(chiliä maun mukaan)

Lisäksi:
riisiä
mustaherukkahyytelöä tai esim. marja-aroniahilloa

Perkaa broilerinkoivista lihat ja revi ne pienemmiksi paloiksi.
Sulata voi kattilassa. Kiehauta curryjauhe voissa. Sekoita joukkoon jauhot. Lisää vettä vähitellen voimakkaasti sekoittaen. Lisää liemikuutio ja kuumenna kastike kiehuvaksi. Keitä muutaman minuutin ajan.
Sekoita kastikkeeseen kerma, sitruunamehu, valkopippuri ja mahdollinen chili. Lisää myös broilerinlihat.
Kuumenna kastike ja tarjoa esimerkiksi riisin ja mustaherukkahyytelön kera. Kuten sanottua, niin ikään marja-aroniahillo sopii pakettiin mainiosti.

Ihastuttavan sakea gulassi

Vaikka paprika ei sinänsä lukeudu suosikkikasviksiini, tykkään siitä muutamassa yhteydessä. Eräs näistä on gulassi, yksi klassisista suosikkikeitoistani, jonka makuun pääsin kymmenisen vuotta sitten Budapestissä vierailtuani. Mielestäni hyvä gulassi on sakeaa ja sen liha ekstramureaa. Näin ollen, kun sekä keiton ainesosalista että valmistusprosessi ovat sangen yksinkertaisia, ainoa jota sen valmistukseen oikeastaan tarvitaan, on aika. Kun liha saa porista kattilassa ajan kanssa, on lopputulos niin maukas kuin mureakin.

Tässä siis oiva resepti kiireettömään päivään – eikä sen päivän toki kiireetönkään tarvitse olla, kattila ja liesihän ne homman hoitavat. Gulassin voi sitä paitsi hyvin keittää valmiiksi jo edellisenä päivänä, se ei lämmittämisestä pahastu, pikemminkin päinvastoin. Ja oikein mainio alkuruokakin tämä pienenä annoksena on, kuten Budapestissä liki joka ilta tuli todettua. Kun edellä mainittuun lisätään vielä se, että pienellä tai suurella chililisällä jokainen voi säätää keiton voimakkuusastetta itselleen sopivaksi, lienee reseptiä helppo suositella. Siis suosittelen.

Gulassikeitto

4 annosta

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
500 g kuutioitua naudan keittolihaa
1,5 rkl voita tai öljyä
1 rkl vehnäjauhoja
2 rkl paprikajauhetta
0,5 tl mustapippuria
8 dl vettä
1,5 lihaliemikuutiota
6 keskikokoista perunaa
2 paprikaa
400 g kokonaisia kuorittuja tomaatteja
1 rkl tomaattipyreetä
(suolaa)

Tarjoiluun:
smetanaa
persiljaa

Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet.
Ruskista lihakuutiot kuumassa rasvassa kattilan pohjalla.
Lisää kattilaan sipulit ja kuullota hetki.
Sekoita joukkoon vehnäjauhot, paprikajauhe ja mustapippuri.
Kaada päälle 5 dl vettä ja lisää liemikuutiot.
Hauduta keittoa kannen alla miedolla lämmöllä noin 1,5-2 tuntia, kunnes liha alkaa olla mureaa.
Kuori ja lohko perunat. Puhdista ja suikaloi paprikat.
Lisää kasvikset ja loppu vesi kattilaan. Anna kiehua edelleen noin 10 min.
Lisää lopuksi kuoritut tomaatit liemineen sekä tomaattipyree.
Jatka kypsennystä vielä noin 10 min.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tarjoile pinnalle hienonnetun persiljan ja smetanasilmän kera.

Monella tapaa esimerkilliset uunikasvikset

Uunikasvikset ovat muutamastakin eri syystä eräs omista keittiösuosikeistani. Ensimmäinen syy on yksinkertaisesti niiden sopivuus lähes lautaselle kuin lautaselle, oli proteiinipuolelle aseteltu sitten lihaa, kalaa tai kasvista. Toiseksi uunikasvikset ovat oiva pelastusrengas jo parhaat päivänsä nähneille, vihanneslaatikossa hiukan liian pitkään viruneille tapauksille tai niille lukuisille kerroille, kun huomaan taas kantaneeni Lidlistä kotiin vastustamattoman kahden euron hävikkihevilaatikon. Tässä kohdassa pieni siistiminen ja hyvä maustaminen saavat aikaan ihmeitä ja reilun puolen tunnin päästä uunista purjehtii ulos pellillinen mitä kauneinta herkkuruokaa. Kun kolmanneksi pyrin riisin käytön minimoimiseen, pastaa syömme varmasti vähintäänkin tarpeeksi ja peruna ei satu kuulumaan lastemme suosikkeihin, uunikasvikset ovat mainio tapa ratkaista usein ruoanlaittoani häiritsevä lisäkeongelma.

Nyt esittelemäni valkosipulilla, balsamicolla ja timjamilla maustetut uunikasvikset ovat tämän hetken suosikkini. Reseptissä mainitut maustemäärät riittävät noin kiloon kasviksia, joita kannattaa valita omien mieltymysten ja sesongin mukaan sekä tottahan toki sopivasti vaihdellen. Näin uunikasvikset toimivat mainiosti ympäri vuoden, eikä niihin pääse kyllästymään.

Suositan ehdottomasti kokeilemaan! Ja hei, sesongissa tai ei, kannattaa pellille nakata ainakin parsakaalia, joka paahdettuna muuttuu aivan ihanaksi, pähkinäiseksi ja rapeaksi.

Uunikasvikset

4 annosta

1 kg kasviksia (Kuten perunaa, porkkanaa, bataattia, parsakaalia, sipulia, kukkakaalia, paprikaa, kesäkurpitsaa.)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
1 rkl tuoretta / 1,5 tl kuivattua timjamia
0,5 tl (yrtti)suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Valmistele kasvikset pesemällä perunat ja porkkanat, kuorimalla sipulit. Halutessasi voit kuoria myös perunat ja porkkanat, mutta itse tykkään vain pestä ne huolellisesti.
Kuori ja hienonna valkosipuli.
Leikkaa kasvikset lohkoiksi ja pane ne isoon kulhoon. Ota huomioon, että mitä isompia lohkoja teet, sitä kauemmin kasvisten kypsyminen kestää.
Sekoita joukkoon valkosipuli, öljy, balsamico ja mausteet niin, että kasvikset maustuvat kauttaaltaan.
Levitä kovat kasvikset (perunat, porkkanat, bataatit) leivinpaperilla peitetylle pellille. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Lisää loput kasvikset ja paista toiset 10 min. tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Kääntele kerran paistamisen aikana.

Satokauden antimista: myskikurpitsalasagne

Suhtautumiseni erilaisiin talvikurpitsoihin on melko lailla kahtalainen. Toisinaan olen onnistunut tekemään hyvinkin maukkaita kurpitsa-asioita, mutta silloin tällöin olen epäonnistunut niissä pahemman kerran. Esimerkiksi amerikkalainen kurpitsapiirakka, ruma ja ihmeellisen makuinen, lienee leivonnainen, jota en toistamiseen lähde yrittämään. Toisaalta erilaiset kurpitsakeitot ovat olleet valloittavan hyviä ja kauniita katsella, kurpitsan ja pekonin liitto piirakan päällä liki täydellinen.

Niin tai näin, talvikurpitsoita tulen käyttäneeksi ruoanlaitossa sangen harvoin, vaikka lähes joka syksy teen niiden varalta melko paljonkin suunnitelmia. Nyt joka tapauksessa pääsen jakamaan ainakin yhden reseptin, jota suosittelen kokeilemaan. Kyseessä on Rosa Viini & Ruoka -palvelusta äkkäämäni myskikurpitsalaatikko, jota muuntelin hiukan alkuperäistä lasagnemaisempaan muotoon. Lopputulos oli hurmaava, paljon parempi, mitä osasin valmistusprosessin aikana odottaa. Ja mikä parasta, myskikurpitsalasagne maistui vallan hyvin myös Neiti-Kokille, joka elää tällä hetkellä jonkinlaista – toivottavasti ohimenevää – nirsoilun aikakautta. Syksyinen suositus!

Myskikurpitsalasagne

5 annosta

1 keskikokoinen myskikurpitsa
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
70 g tomaattipyreetä
600 g (yrtti)tomaattimurskaa (Voit hyvin käyttää myös maustamatonta tomaattimurskaa, mutta laita tällöin basilikaa ja oreganoa enemmän, noin rkl kumpaakin.)
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
suolaa ja mustapippuria
2 kananmunaa
200 g pinaatinlehtiä
voita paistamiseen
200 g paprikatuorejuustoa
1 kananmuna
lasagnelevyjä
100 g parmesaania (Minusta huomattavasti pienempi määrä riitti hyvin.)

Kuori ja kuutioi myskikurpitsa ja sipulit. Kypsät kasvikset soseutetaan, joten niiden ei tarvitse olla turhan tasakokoisia. Tee kurpitsakuutioista kuitenkin melko pieniä, jotta ne kypsyvät nopeammin.
Kuullota sipuleita öljyssä ja lisää pannulle myskikurpitsat. Kun kurpitsa on saanut hiukan väriä, lisää tomaattipyree, -murska ja mausteet.
Hauduta kannen alla noin 15 min. niin, että kurpitsa on kypsää. Huom! Kuutioiden täytyy olla melko pieniä, jotta tämä haudutusaika riittää, itse hauduttelin omiani reilusti yli puoli tuntia. Soseuta sauvasekoittimella ja tarkista maku. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon kananmunat.
Kuullota pinaatinlehtiä pannulla voissa, kunnes ne ovat sopivan pehmeitä.
Sekoita keskenään paprikatuorejuusto ja kananmuna.
Kaada kolmasosa kurpitsatäytteestä uunivuoan pohjalle ja peitä lasagnelevyillä. Kaada päälle puolet paistetusta pinaatista ja peitä jälleen lasagnelevyillä. Laita sitten vuokaan taas kolmasosa kurpitsatäytteestä ja kerros lasagnelevyjä. Kaada vuokaan loput pinaatit ja peitä ne lasagnelevyillä. Peitä levyt lopulla kurpitsalla. Levitä tuorejuusto-kananmunaseos vuokaan ja raasta päällimmäiseksi sopivaksi katsomasi määrä parmesaania.
Paista laatikkoa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. kunnes lasagne on kypsää, kurpitsatäyte hyytynyt ja juustopinta kauniin kultainen.

Tomaatti-juustopiiras

Saatuani pienen tilauksen muutamasta suolaisesta piirakasta viikonlopuksi, halusin valmistaa uudelleen jo kesällä kokeilemaani tomaatti-juustopiirakkaa, jossa ideana ovat suolakekseistä valmistettu keksipohja sekä parmesaanin maustama juustotäyte. Kyseessä on siis suolainen paistettu juustokakku, joka istuu vallan mainiosti esimerkiksi osaksi juhlapöydän ruokaisampaa kattausta, kun tarkoituksena on järjestää buffet-ruokailu.

Piirakasta tuli maukas. Ainoastaan sangen mureneva pohja täytyy seuraavalla kerralla toteuttaa hieman toisella tavalla. Itse ajattelin, että vehnäjauhot voisi vaihtaa vaikka noin 50 grammaan Digestive- tai muita vastaavia keksejä ja samalla lisätä voin määrää himpun verran. Laitan kuitenkin alle alkuperäisen reseptin, sillä makunsa puolesta se joka tapauksessa toimii mainiosti, murusista huolimatta.

Tätä piirakkaa kannattaa ilman muuta kokeilla. Se valmistuu vähän liiankin helposti, joten se on paljon enemmän kuin tekemisensä väärti.

Tomaatti-juustopiirakka

Vuoallinen (ø 19-24 cm)

Pohja:
75 g voita
100 g suolakeksejä
1 dl vehnäjauhoja (Hieman vähemmän murenevan pohjan saavuttamiseksi voisi vaihtoehto olla 50 g Digestive-keksejä.)

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl parmesaaniraastetta
1 kananmuna
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl timjamia
3 isoa tomaattia tai noin 20 kirsikkatomaattia (Itse tein piirakan halkaisijaltaan paljon alkuperäisreseptin suosittelemaa vuokaa pienempään vuokaan, joten tomaatteja kului huomattavasti vähemmän.)
2 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Sulata voi. Jauha suolakeksit ja jauhot leikkuuterällä monitoimikoneessa. Lisää joukkoon voi ja aja tasaiseksi. Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.
Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon parmesaaniraaste, kananmuna, silputtu valkosipulinkynsi ja timjami. Nostele juustoseos pieniksi kasoiksi keksipohjalle ja levitä seos tasaiseksi.
Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja levitä piirakan päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja mausta kevyesti pippurilla.
Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Anna piirakan jäähtyä ennen leikkaamista.

Härkislasagne

Pyrkimykseni edistää perheemme kasvisruokailua ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi lasagne tarjoillaan meillä lähes aina kasvisversiona. Näin nytkin, kun rakensin seuraavan härkislasagnen, jossa yhdistyvät perinteinen juustokastike ja mukavasti maustettu härkiskastike päämakunaan rosmariini.

Lopputulos oli maukas ja pienet uunitomaatit paistoksen pinnalla kruunasivat kokonaisuuden. Juustokastikkeesta johtuen tämä ei tietenkään ole vegaaniruokavalioon sopiva valinta, mutta kun voin, maidon ja juuston korvaa kasvisperäisillä tuotteilla, voivat tästä nauttia mainiosti vegaanitkin. Nautintavaiheessa lämpimän annoksen päälle kannattaa raastaa vielä ekstra-annos omaa suosikkijuustoa, niin se on sitten siinä, aika lailla täydellinen ateria.

Härkislasagne

4 annosta
(Huom! Minulla oli härkistä vain yksi paketti, joten sain aikaiseksi ainoastaan harmillisen pienen lasagnen. Määrä kannattaa kaksinkertaistaa, jolloin syntyy ns. normaalikokoinen versio.)

Härkiskastike:
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
250 g härkistä
70 g tomaattipyreetä
50 g pakastepinaattia
1 rkl kuivattua rosmariinia
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl paprikajauhetta
2 korkillista punaviinietikkaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 rkl sokeria

Juustokastike:
40 g voita
40 g vehnäjauhoja
4 dl maitoa
2 dl juustoraastetta (Voit hyvin sekoittaa keskenään esimerkiksi parmesaania ja cheddaria.)
ripaus muskottipähkinää

Lisäksi:
lasagnelevyjä
pieni puolikas kesäkurpitsa
kirsikkaterttutomaatteja
oliiviöljyä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä hetki. Lisää loput kastikkeen ainekset ja jätä kastike hautumaan.
Valmista seuraavaksi juustokastike. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot, sekoita tasaiseksi ja anna kypsyä pari minuuttia. Lisää maito hitaasti ja koko ajan vispaten. Kiehauta, ota pois levyltä ja sekoita joukkoon 1,5 dl juustoraastetta. Säästä loppu kuorruttamiseen.
Vuole kesäkurpitsa juustolastalla ohuiksi viipaleiksi.
Kokoa lasagne. Laita alimmaiseksi härkiskastiketta, sitten juustokastiketta, sitten kesäkurpitsa viipaleita ja lasagnelevyjä. Toista niin kauan kuin kastikkeita riittää. Muista kuitenkin jättää päällimmäiseksi kerros juustokastiketta.
Kuorruta lasagne lopulla juustoraasteella.
Sudi kirsikkatomaattien päälle oliiviöljyä ja nosta ne vuokaan päällimmäisiksi.
Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.