Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 70: Ravintola W30; kuvankaunista keskellä kaupunkia

Kun pitkän, pitkän tauon jälkeen pääsimme valikoimaan paremman luokan ravintolaa kahdenkeskiseen illanviettoon, ei päätös ollutkaan ihan helppo. Kun fine dining -kokemuksia pääsee keräilemään takataskuun enää muutaman kerran vuodessa, on uusia vaihtoehtoja ehtinyt syntyä Helsinginkin kokoiseen kaupunkiin jo lukuisia, jonka lisäksi itse on vääjäämättä tipahtanut niiden suhteen kärryiltä, vaikka kuinka alan lehtiä ja niihin liittyviä muita kirjoituksia pyrkiikin lueskelemaan. Lisäksi ovat tietysti ne ravintolat, joihin jo vuosia on veri vetänyt, mutta jotka ovat edelleen kokematta.

No, tulevaisuudessa lienee enemmän aikaa unohtumattomille ravintolailloille, sellaisille jotka olivat osa säännöllistä elämäämme ennen perheen perustamista. Nyt tehdään muuta ja nautitaan siitä! Sekä ”koulutetaan” – eli tutustutetaan – siinä sivussa kahdesta vielä pienestä ihmisestä kahta kokenutta ravintolakävijää, sellaista, joille mielellään kustantaa vähän kalliimmankin ravintolaelämyksen.

Nyt olimme kuitenkin liikkeellä kahdestaan. Lopulta paikka valikoitui sangen ravintolatietoisten ystävien suosituksesta ollen vasta kuukausi sitten ovensa avannut W30. Ravintola sijaitsee Senaatintorin ja Esplanadin välimaastossa Wuorion talossa osoitteessa Unioninkatu 30 ja houkuttelee kävijöitä kauniiseen ravintolasaliinsa suurilla ikkunoillaan.

IMG_8400

”W30 on makumatka ranskalais-skandinaaviseen keittiöön. Ravintolan menut rakennetaan kauden tuoreista raaka-aineista ja ruoan valmistuksessa käytetään erilaisia tekniikoita kulinaarisen kokemuksen maksimoimiseksi.”

Totta. Tästä ravintolan omasta kuvauksesta olen valmis allekirjoittamaan joka sanan. Se, mitä meille tarjoillaan on enemmän ja vähemmän ranskalaishenkistä, alusta loppuun tuoretta ja erityistä teknistä osaamista osoittavaa. Vaikka aivan jokainen meille tarjoiltu annos ei mielestäni ollutkaan makunsa puolesta täysosuma, olivat ne kaikki harvinaislaatuisen kauniita esityksiä.

Päätämme ruokailla pisimmän ravintolan tarjoileman suositusmenun mukaisesti, seitsemän ruokalajia yhteensopivine viineineen. Kun tähän lisätään vielä keittiön pieni tuulihattutervehdys ja talon leipävalikoima sekä meidät aivan erityisesti hurmaava loppuhuipennus, saamme viettää ravintolassa yhteensä liki kolme ihastuttavaa tuntia.

Kolmesta alkuruoasta ensimmäinen, eräänlainen kesäkasvisravioli, tarjoillaan valkoisen parsan, vuohenjuuston ja kasvisliemen, consommen, kera. Annoksesta jää erityisesti mieleen sen todella maukas liemi, ravioli itsessään on hiukan vaatimaton. Alkuruoka-annoksista toinen koostuu kirjolohesta, herneestä, kurkusta ja kyssäkaalitartaletista, jotka saavat rinnalleen piimäkastikkeen. Kastike saisi ehkä ottaa hieman enemmän annosta haltuun, mutta muuten kokonaisuus on vallan mainio. Alkuruokien lihapuolta ja samalla niiden ranskalaisinta antia edustava possuterriini on todella hyvää.

IMG_8409

Pääruokien pariin siirryttäessä saamme ensin eteemme turskaa beurre blanc -kastikkeella kesäkurpitsan ja perunakukan kera. Annos on jälleen kerran taidokas. Toinen pääruoka-annoksista, vasikkaa kahdella tapaa, saa meiltä niin ikään kiitosta, vaikka ihan täyskymppi se ei olekaan. Lihan ylikypsä versio on suussasulavaa, taikinakuorrutettu hiukan mautonta. Lisäkkeet toimivat mainiosti ja kaiken kaikkiaan annos on joka tapauksessa monipuolinen ja mainio.

IMG_8412

Ensimmäiseksi jälkiruoaksi saamme jotakin erityisen mieluista: pullavanukasta. Sen rinnalle on koottu kokoelma erilaisia raparperiasioita, kanelijäätelöä ja suklaata. Nyt täytyy sanoa, että vähempikin olisi riittänyt; vahva raparperikastike on mielestäni annokselle hiukan liikaa, varsinkin kun myöskään kanelijäätelöstä ei potkua puutu. Mutta mallikas annos joka tapauksessa. Illan viimeinen virallinen osuus on ehkä myös se kaunein. Herukkabavaroise on täytetty suklaapannacotalla ja tarjoillaan lukuisten eri elementtien kera. Lautaselle on lastattu annos suloisia makuja ja upeaa silmänruokaa. Vaikka itse ehkä jälkiruoista innostuin enemmän ensimmäisestä, kerää tämä viimeinen ehdottomasti näyttävyyspisteet.

IMG_8414-2

Näin. Ihastuttava makumatka, jota tarkoin valikoidut viinit hienosti täydentävät, on nyt koettu ja valmistaudumme lähtöön, kun eteemme kannetaan jälleen aterimet. Pöytävarauksen yhteydessä mainitsemani Aleksin syntymäpäivä on kuin onkin siis noteerattu ja vielä korkojen kera. Saamme kirsikaksi kakun päälle oman pienen kakun ja lasit rosé shamppanjaa, aivan mahtavaa huomaavaisuutta!

Ilta jättää tyytyväiseksi. Ihan kaikki makumaailmat eivät ole täydellisiä, mutta eipä niiden tarvitsekaan olla. Kun itse nautin viinimenun vain puolikkaana, illan hinnaksi kahdelle tulee 311,00€, joka on linjassa ravintolan tason kanssa. Kesäisenä keskiviikkoiltana ravintola on valitettavan autio, mutta ehkäpä sadesää, vielä tunnettavuutta hakeva paikka ja vallitseva poikkeustila selittävät asiaa. Itse toivon W30:lle onnea sekä menestystä ja suosittelen uutta tulokasta mielelläni. Harmittavasti sain napattua vain muutaman kelvollisen valokuvan, mutta käykääpä itse katsomassa.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Italianpata Nextille Levelille

Olen lähiaikoina kasvisruokia tehdessäni testaillut yhä enenevässä määrin täysin vegaanisia reseptejä. Näitä testejä tehdessäni olen törmännyt moniin sangen toimiviin ja herkullisen lopputuloksen tuottaviin raaka-aineisiin – kuten nyt vaikkapa tähän Lidlissä myytävään Next Level Vegejauhikseen.

Seuraava vegaaninen italianpata onnistui mainiosti. Vegejauhis toi ruokaan hieman omanlaistaan makua, josta tykkäsin kovasti. Rakettispagettia en tietääkseni ole koskaan aikaisemmin käyttänyt (jostakin oudosta periaatteesta), mutta nyt myönnettäköön sen helppous ainakin pienten lasten kohdalla tavalliseen spagettiin verrattuna…

Mistään sen ihmeellisemmästä tässä ei nyt ole kyse, mutta suositan joka tapauksessa kokeilemaan. Meillä tämä ainakin menee uusintakierrokselle.

IMG_8392-1

Vegaaninen italianpata

275 g Next Level Vegejauhista (tai muuta vastaavaa)
öljyä kuullottamiseen
1 paprika
1 pieni sipuli
3 rkl rypsiöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
3 dl rakettispagettia
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
1 dl pakastemaissia
1 dl pakasteherneitä
250 g kirsikkatomaatteja
(suolaa)
tuoretta basilikaa

Kypsennä Vegejauhis pakkauksen ohjeen mukaan. Siirrä sivuun odottamaan.
Huuhtele ja pilko paprika reiluhkoiksi palasiksi. Kuori ja pilko sipuli.
Kuumenna öljy ja tomaattipyree paistokasarissa tai kattilassa. Lisää spagetti ja sipuli. Kuullota keskilämmöllä pari minuuttia. Lisää vesi, liemikuutio, paprikajauhe ja oregano. Kypsennä viisi minuuttia. Lisää maissit, herneet ja paprika. Jatka kypsentämistä, kunnes pasta on kypsää.
Huuhtele kirsikkatomaatit. Sekoita tomaatit ja kypsä jauhis pastaan. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Viimeistele basilikalla.

Lisää kesäisen helppoa leivontaa: suussasulava, sopivasti tahmea italialainen omenakakku

Edellisen rahka-murupiirakkapostaukseni suosio innosti toteuttamaan lisää helppoa, kesäkeittiöihin sopivaa leivontaa. Tällä kertaa esittelemäni italialainen omenakakku tarttui reseptihaaviini, kun joitakin vuosia sitten haeskelin kaikkia mahdollisia omenaohjeita syksyn valtavaa omenasatoa kesyttämään. No, näin herkullista, sopivasti tahmeaa, liki suussasulavaa omenapiirakkaa ei minulle toista ihan heti tule mieleen, joten se on päässyt leivontalistalle melko useastikin.

Kannattaa siis testailla; joko helppona kesävierasvarana tai sitten syksyllä, kun omenoita vyöryy ovista ja ikkunoista. Minä surautin kumppaniksi ja kruunuksi vielä kermavaahtoa, mutta tätä voi popsia hyvin ihan sellaisenaankin. Kerrassaan herkullista!

IMG_8350

Italialainen omenakakku

Vuoallinen (ø 20-24 cm)

500 g omenoita
130 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 keltuainen
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Voitele ja jauhota tai vuoraa leivinpaperilla irtopohja- tai piirakkavuoka (ø noin 20 cm).
Kuori ja leikkaa omenat puolen sentin viipaleiksi.
Sulata voi paistinpannulla miedolla lämmöllä. Ota 1 dl sulatettua voita talteen. Paista omenoita lopussa voissa miedolla lämmöllä 10 min. kunnes viipaleet pehmenevät.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola.
Vatkaa kananmunat, keltuainen ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.
Kääntele kuivat aineet ja 1 dl voisulaa kevyesti kananmuna-sokerivaahtoon nuolijalla.
Kääntele lopuksi omenaviipaleet (sekä voi, jossa omenaviipaleet on paistettu) taikinaan. Kaada taikina vuokaan.
Paista kakkua 180-asteisen uunin alaosassa noin 40 min.
Anna kakun jäähtyä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua tai anna sen tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria ja tarjoa omenakakku kevyesti vatkatun kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Kesän helpoin leivonnainen on muunneltava rahka-murupiirakka

Kesällä, kun ruoanlaitosta haluaa livistää, tuntuvat erilaiset helpot ratkaisut usein niiltä houkuttelevimmilta. Vieraita käy yleensä paljon ja aikaa vietetään hiukan tavallista askeettisimmissa olosuhteissa, kuten mökeillä.

Tämä supersimppeli rahka-murupiirakka syntyy ilman sähkövatkainta, joten sen valmistus lähes paikassa kuin paikassa lienee mahdollista. Rahkan makua muuttamalla siitä saa luotua eri variaatioita, joten siinäkin mielessä se on hauska tuttavuus. Tämä kolmikerroksinen herkku on yhtä aikaa mehevä sekä rapea ja tekijänsä valintojen mukaan joko raikas tai makea. Itse valitsin tällä kertaa sitruunarahkan, joten saimme maistella melko raikasta kakkua. Ensi kerralla tekisi mieli kokeilla jotakin marjaista, ehkä testata vielä kinuskia tai suklaatakin…

IMG_8305-1

Sitruunainen rahka-murupiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm)
Jos haluat tehdä uunipellillisen, kaksinkertaista annos.

Taikina ja muruseos:
125 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl piimää (Minä korvasin maustamattomalla jogurtilla.)
1 kananmuna

Täyte:
250 g sitruunarahkaa (Voit käyttää myös maustamatonta maitorahkaa, mutta lisää tällöin täytteeseen yhden sitruunan kuori sekä mehu ja nosta sokerin määrää 1 dl:aan.)
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sulata voi ja anna jäähtyä. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita joukkoon voisula.
Jaa taikina kahtia. Säästä toinen puoli pinnalle tulevaan muruseokseen. Sekoita pohjaksi tulevaan taikinaan piimä ja kananmuna. Älä huoli, vaikka taikinaan jää pieniä paakkuja, ne häviävät paistamisen aikana. Levitä pohjataikina leivinpaperoituun kakkuvuokaan.
Valmista sitten täyte. Sekoita rahka, sokerit ja kananmuna keskenään. Levitä rahkatäyte pohjan päälle ja ripottele muruseos pinnalle.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 69: Mikkelin Satamakahvila; ja se klassinen Hauki Burger

Yksi koronakevään ehdottomasti näkyvimpiä vaikutuksia perheemme elämään on ollut erilaisten ravintolaruokailujen puuttuminen. Viikonloppuiset hotelliaamiaiset ja brunssit, arjen luksuslounaat, teitä me olemme kaivanneet!

Nyt, kun tilanne ainakin hetkellisesti antaa taas myöden, olemme pienessä mittakaavassa lähteneet seikkailemaan myös ravintolamaailmaan. Juhannuksen päätteeksi teimme retken Mikkeliin ja saapuessamme kaupunkiin juuri sopivasti lounasaikaan päätimme pujahtaa Satamakahvilaan. Tämä pujahdus osoittautui postauksen ja suosituksen arvoiseksi.

Mikkelin Satamakahvilassa toteutettavat Satama Burger -gateringin premium burgerit valmistetaan laadukkaista raaka-aineista ja paistetaan aidossa hiiligrillissä. Raaka-aineiden saatavuuden mukaan tarjolla on myös klassikon asemaan noussut Hauki Burger. Juuri tämä klassikko houkutteli myös minua ravintolaa valitessamme. Tuuri oli hyvä, sillä sain haluamani.

IMG_8274
Hauki Burgerissa pihvi pääsee yksinkertaisessa – mutta kuitenkin maukkaassa – seurassa oikeuksiinsa.

Sivustonsa mukaan legendaarinen Mikkelin Satamakahvila on oikeastaan melko perinteinen grilli. Kaupungin pienessä satamassa sijaitseva kesäravintola tarjoilee burgereiden ohella ainakin suolaisia ja makeita vohveleita, sämpylöitä ja leivonnaisia, hampurilaisten rinnalle voi ostaa vaikkapa lankkuperunoita.

No, miltä se maistui? Hauki Burger (12,50€) oli sangen hyvä, oikeastaan erinomainen. Se sisälsi haukipihvin lisäksi marinoitua punasipulia ja remouladekastiketta sekä muutaman salaatinlehden. Yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä juuri sen takia – annos antoi hienosti tilaa kruunulleen haukipihville ja ylsi ehdottomasti lähiaikojen mieleenpainuvimpien burgereideni listalle. Myös Aleksin Satamaburger (13,50€) toimi, samoin rinnalle tilatut perunat. Hieman valitettavasti Pikku-Kokin lasten vaihtoehto oli juuri sitä, mistä lasten oletetaankin pitävän: pihvi, juusto, kasat ketsuppia ja majoneesia. Lopputulos oli hieman kuivakka ja purilaisesta tuhoutui Pikku-Kokin toimesta lähinnä sämpylä, jota myös Neiti-Kokki nakersi innoissaan. No, ehkäpä grilli ei olekaan se paras mahdollinen paikka lasten syöttämiseen. Muutenkin, jos koko ravintolasta löytyy kokonaista yksi syöttötuoli, kertoo se ehkä sen hieman puutteellisesta lapsiystävällisyydestä.

Tykkäsin ehdottomasti. Jos Mikkelissä rupeaa hampurilaishammasta kolottamaan, kannattaa ilman muuta kokeilla Satamakahvilaa. Ja sitä nimenomaista Hauki Burgeria.

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Mitä tänään syötäisiin? Papuruokaa!

Silloin tällöin on hauska muistella sitä, mitä meillä syötiin, minun ollessani lapsi. Mitkä olivat niitä ruokia, jotka syystä tai toisesta silloin tällöin palaavat mieleen, mitkä taas niitä, jotka eivät omaltakaan ruokalistalta ole koskaan pudonneet pois. Mikä oli superhyvää, mikä vähemmän mieleistä.

Pääasiallisesti muistan, että meillä oli todella hyvää ruokaa, äitini on erittäin hyvä ruoanlaittaja. Ne kerrat, jolloin kotona joutui syömään huonoa ruokaa ovat sangen vähissä, ihan heti ei tule mieleen yhtäkään. Ruoat, joita meillä arkipäivinä syötiin, olivat melko pitkälti tavallisia, terveellisiä kotiruokia, sellaisia, joita minäkin mielelläni nyt lapsillemme tarjoilen. On hauska verrata heidän reaktioitaan silloisiin omiini, huomata kuinka hekin usein innostuvat itselleni mieluisista lapsuuteni ruokalajeista.

Nyt esittelemäni ”papuruoka”, joka paremmin tunnetaan nimellä chili con carne, on yksi näistä ruoista, jotka yhdistän vahvasti lapsuuteeni. Pienen pienellä tuunauksella jonnekin 1980- tai 1990-luvulle sijoittuva resepti toimi edelleen mainiosti. Superhelppoa ja hyvää!

IMG_8082

Chili con carne

4 annosta

1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa
3 dl lihalientä
70 g tomaattipyreetä
1 tl currytahnaa
400 g valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
0,25 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
ripaus cayennepippuria

Tarjoiluun:
riisiä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Ruskista jauheliha kasarissa. Lisää sipuli sekä valkosipuli ja kuullota hetki.
Lisää lihaliemi, tomaattipyree ja currytahna. Hauduta pieni hetki kannen alla.
Lisää pavut sekä mausteet. Tarkista maku ja tarjoile esimerkiksi riisin kera.

Dijonin puraisema tomaattipiirakka

Yksi ehdottomasti eniten harrastamani keittiöpuuha ovat erilaiset suolaiset piirakat. Tykkään kokeilla mitä erikoisempia yhdistelmiä, ujuttaa pohjataikinaan lähes mitä ikinä lieneekin ja ylipäätään vaan niin sanotusti nyhjäistä tyhjästä. Suolaisten piirakoiden kohdalla keittiöuskallukseni on ehdottomasti suurimmillaan, enkä yleensä niitä tehdessäni vilkuile reseptejä laisinkaan.

Nyt esittelemäni tomaattipiirakka ei kuitenkaan ole oma luomukseni, vaan olen nähnyt siitä himpun verran vaihtelevia ohjeita siellä sun täällä, viimeksi muistaakseni Pirkka-lehdessä. Hurmaannuin reseptin ideasta sekoittaa Dijon-sinapin vahva makumaailma tomaatin makeuteen ja aina toimivaan yrttiöljyyn. Tykkään myös omissa tekeleissäni ripotella juustoraasteen mieluummin pohjan kuin täytteiden päälle, jolloin piirakka useimmiten säilyttää kauniin ulkonäkönsä, eikä näytä ainoastaan epämääräiseltä muodostelmalta sulanutta juustoa. Myös reseptin tarjoilema ohje piirakkapohjalle oli näpsäkkä, rapea ja maukas.

Suosittelen testaamaan; hyville piirakoille lienee kuitenkin aina paikkansa.

IMG_8146

Tomaattipiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm)

Pohja:
150 g voita
1 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
1 kananmuna
1 rkl vettä

Täyte:
0,5 dl Dijon-sinappia
150 g juustoraastetta
1-2 tomaattia
250 g kirsikkatomaatteja (Ihan näin suurta määrää en omaan piirakkaani saanut upotettua, noin puolet riittänee mainiosti.)
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl basilikaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl suolaa

Pinnalle:
tuoretta basilikaa

Nypi viileän voin kanssa jauhot sekaisin. Lisää suola, kananmuna ja vesi. Sekoita tasaiseksi.
Painele taikina leivinpaperilla vuoratun piirasvuoan (Ø 24 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele taikina haarukalla ja esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Levitä pohjalle sinappi ja ripottele päälle juustoraaste.
Leikkaa tomaatit ja kirsikkatomaatit ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita öljy, basilika, valkosipuli, pippuri ja suola.
Asettele tomaatit pohjalle. Valuta päälle mausteöljy.
Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa noin 20-30 min. Tarjoa tuoreen basilikan kanssa.

Pikkuisen parempi lohikiusaus

Jääkaapissa lorvailevat perunat sekä pala purjoa ja paketti lohisuikaleita saivat minut kiusaus mielelle. Ja voi, että tulikin hyvää, kun lohikiusausta vähän tuunasi katkaravuilla, herkkukurkulla ja sulatejuustolla. Mums! Vielä, kun perunatkin kuorii ja tulitikuttelee ihan itse turvautumatta pakastealtaan peruna-sipulipussiin, tuntuu kiusaus jotenkin enemmän itsetehdyltä ja maistuu tavallistakin paremmalta. Suosittelen!

IMG_8011

Lohikiusaus

3-4 annosta

6 perunaa
pätkä purjoa
300 g lohisuikaleita tai -fileetä
1 maustekurkku
1 dl jäisiä katkarapuja
4 rkl tuoretta tilliä
0,5 tl suolaa
1 dl maitoa (tai kermaa)
100 g sulatejuustoa

Pese ja kuori perunat. Leikkaa ne noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet tämän jälkeen pitkiksi ja ohuiksi tulitikkumaisiksi perunoiksi.
Halkaise ja huuhtele purjo hyvin, hienonna.
Jos et käytä suikaleita, paloittele lohifilee. Pilko maustekurkku.
Sekoita kulhossa purjo, lohi- ja maustekurkkupalat sekä jäiset katkaravut ja tilli.
Nostele voideltuun uunivuokaan kerroksittain perunoita ja lohiseosta. Mausta välit kevyesti suolalla.
Kuumenna pienessä kasarissa maito ja paloiteltu sulatejuusto. Sekoita, kunnes juusto on täysin sulanut. Valuta juustokastike vuokaan perunoiden päälle.
Paista kiusausta 200-asteisessa uunissa noin 50-60 min.

Vegaaninen kaalilaatikko perinteisen haastajana

Yksi niistä ruoista, joista usein haaveilen, mutta joita en kuitenkaan oikeastaan koskaan tule tehneeksi, on kaalilaatikko. Itse asiassa en menisi vannomaan, että olen koskaan tehnyt kaalilaatikkoa – paitsi nyt. Kävi nimittäin niin, että kaupassa törmäsin varhaiskaaliin ja sitten vähän myöhemmin vegaanisen kaalilaatikon reseptiikkaan, jota tuntui olevan pakko päästä kokeilemaan. Vähänhän se jännitti, miten perinteinen jauheliha korvautuisi linsseillä, mutta nyt kokemusta rikkaampana voin todeta, että hyvin. Meillä tämä kaalilaatikko maistui jokaiselle, jopa originaalista piittaamattomalle Aleksille.

Tiskiä valmistusprosessista syntyy paljon, kun linssit, ohrahelmet ja kaali valmistellaan laatikkoon kukin omassa astiassaan, mutta muuten ruoka valmistuukin sangen helposti. Toki aikaa vaaditaan paljon, kyseessä ei ole missään mielessä pikaruoka, koska laatikkoa haudutellaan uunissa pitkään ja hartaasti. Mutta se kannattaa; suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Reseptistä kunnia Vegeviettelys-blogin Hannalle.

IMG_8058

Vegaaninen kaalilaatikko

6 annosta

1,5 dl ohrahelmiä
2 tlk (à 230 g) vihreitä linssejä tai vastaava määrä keitettyjä (Jos keität linssit itse, niiden kuivapaino on noin 230 g.)
1 iso sipuli
öljyä kuullottamiseen
800 g varhais-/valkokaalia
3-5 dl kasvislientä
0,5 rkl meiramia
1-2 tl suolaa
4 rkl tummaa siirappia

Pinnalle:
puolukoita

Keitä ohrahelmet pakkauksen ohjeen mukaan. Jos et käytä käyttövalmiita linssejä, keitä myös linssit kypsiksi.
Kuori ja silppua sipuli. Kuumenna öljy kattilassa tai korkeareunaisessa paistinpannussa ja kuullota sipulia muutama minuutti, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Siirrä sipulit odottamaan.
Suikaloi kaali noin puolen senttimetrin suikaleiksi ja paista pannulla muutamassa erässä, kunnes se painuu hieman kasaan. Voit lisätä pannulle myös pienen tilkan vettä.
Sekoita paistetut kaalisuikaleet ja sipulit, keitetyt ohrahelmet, huuhdellut ja valutetut tai keitetyt linssit sekä mausteet ja siirappi keskenään uunivuoassa. Lisää kolme-neljä dl kasvislientä niin, että kaaliseos on miltei nesteen peitossa. Tarvittavan nesteen määrä vaihtelee, sillä vuodenajasta riippuen kaalista saattaa irrota eri määrä nestettä. Lisää siis kasvislientä paistamisen aikana, mikäli tarpeellista.
Paahda kaalilaatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 30 min. ja laske sen jälkeen lämpötila 150 asteeseen. Jatka paistamista vielä pari tuntia. Sekoita muutaman kerran paiston aikana. Jos pinta tummuu liikaa, peitä vuoka foliolla.

IMG_8056

Taasko linssipihvejä? Kyllä!

Yksi ehdottomia kasvisproteiinisuosikkejani ovat linssit. Hyvän maun lisäksi ne ovat monella muullakin tapaa huippuruokaa: varsin proteiini- ja kuitupitoisia, sisältävät antioksidantteja ja kivennäisaineita, mutta vain vähän energiaa. Näinpä seuraava, oikein maukkaan lopputuloksen tuottanut linssiresepti ansaitsee ilman muuta oman, suosittelevan artikkelinsa.

Kannattaa paistaa ja maistaa!

IMG_7920-1

Linssipihvit

4 annosta

3 dl punaisia linssejä
1,5 l vettä
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chilipalko
1-2 rkl öljyä
1 tl currya
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl hunajaa tai sokeria
2 rkl maissitärkkelysjauhoja
1 kananmuna
öljyä paistamiseen

Lisäksi:
jogurttikastiketta

Keitä huuhdotut linssit vedessä kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta siivilässä ja jäähdytä.
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Hienonna myös chili, josta voit halutessasi poistaa siemenet. Kuullota sipuli, valkosipuli, chili, curry ja juustokumina öljyssä pannulla.
Sekoita linssit ja chili-sipuliseos kulhoon. Anna seoksen jäähtyä ja mausta suolalla sekä hunajalla. Sekoita maissitärkkelysjauhot ja kananmuna jäähtyneen linssiseoksen joukkoon.
Kuumenna öljyä ja nosta linssiseosta lusikalla pannulle. Painele tasaisiksi pihveiksi. Paista miedolla lämmöllä 2-5 min. molemmilta puolilta pihvien koosta riippuen.
Tarjoa lisäksi esimerkiksi jogurttikastiketta.