Linssi-kesäkurpitsavuoka

Uskon törmänneeni tähän reseptiin sen jälkeen, kun kirjoitin Googleen jotakin tämän kaltaista: kesäkurpitsa, linssit, tomaatti. Sillä sitä tämä pitkälti on; tomaattista linssikastiketta ja kesäkurpitsasiivuja vuoassa kauniisti kerroksittain. Siis vähän niin kuin lasagnea, mutta kovin, kovin kevyttä sellaista, sillä niin juusto- kuin valkokastikekin loistavat poissaolollaan.

Nyt, kun eletään satokausikalenterissa kotimaisen kesäkurpitsan kulta-aikaa, kannattaa tämä resepti napata testiin. Itse löysin sen Satu Koiviston Kuinka rakastua ruoanlaittoon -blogista, jossa sitä kehuttiin myös lasten suosimaksi – ainakin ketsupilla aateloituna – sekä suuren kesäkurpitsasadon oivaksi taltuttajaksi. Totuuksia eittämättä molemmat.

Minä tykkäsin lopputuloksesta, joskin kastiketta olisi saanut keittää huoletta vielä hiukan kauemmin; nyt minun versioni jäi aavistuksen ohuenlaiseksi. Lisäksi vuoan pinnalle kannattaa ehdottomasti ripotella juustoraastetta sangen reilulla kädellä, se tuo ruokaan sopivasti runsautta ja ryhtiä.

Alkuperäisidea taisi tämän ruoan kohdalla olla, että sitä syötäisiin ihan sellaisenaan, mutta me asetimme sen kuitenkin lisäkkeen rooliin. Rinnalle istuivat hienosti sekä kana että kala, kasvispihvejä ajattelin myös. Annos on joka tapauksessa reilu, joten varsinkin lisäkkeen roolissa siitä riittää varmasti monellekin aterialle.

Siis laittakaapa kokeiluun, kesäkurpitsa-aikaa riittää vielä pitkälti!

IMG_8956

Linssi-kesäkurpitsavuoka

8 annosta

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
1 iso kourallinen basilikaa
3 dl kuivattuja punaisia linssejä
500 g kesäkurpitsaa (Välttele isoja yksilöitä; niiden sisälle kasvaneet siemenet tekevät höyläämisestä usein vaikeaa, ellei mahdotonta.)
2 rkl öljyä
500 g tomaattimurskaa
5 dl vettä
1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria jauhettuna
2-3 dl raastettua voimakasta juustoa
1 dl auringonkukansiemeniä (Minulta nämä pääsivät unohtumaan, mutta ne tuovat pinnalle varmasti mukavaa rapeutta.)

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Huuhtele ja hienonna basilika varsineen. Huuhtele linssejä lävikössä niin kauan, että vesi muuttuu kirkkaaksi.
Siivuta kesäkurpitsa pitkittäin ohuiksi, mahdollisimman leveiksi suikaleiksi juustohöylällä.
Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sipuli. Kuullota sekoitellen muutama minuutti ja lisää sitten raastetut porkkanat. Paista niitä keskilämmöllä viitisen minuuttia välillä sekoitellen.
Lisää tomaattimurska, vesi (mittaa vesi ja kaada se tomaattimurskapurkkiin ja sitten kattilaan), valkosipuli, basilika ja linssit kattilaan. Keitä kastiketta keskilämmöllä noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat kypsiä.  Lisää tilkka vettä, jos kastike uhkaa palaa pohjaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Kastike saa olla voimakkaan makuista ja jämäkkää, koska kesäkurpitsoista irtoaa uunissa nestettä.
Peitä uunivuoan pohja ohuella kerroksella linssikastiketta ja lado päälle kesäkurpitsasuikaleita yhteen kerrokseen, aivan kuten tekisit lasagnea. Toista niin kauan, että kaikki kesäkurpitsasuikaleet ja kastike on käytetty. Viimeiseksi tulee kerros linssikastiketta. Ripottele päälle juustoraaste ja auringonkukansiemenet.
Paista linssi-kesäkurpitsavuokaa 200-asteisessa uunissa, kunnes juusto on kullankeltaista, noin puoli tuntia. Anna vuoan vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Kun taltutin turskan; linssi-kalacurry uunissa

Eräs raaka-aine, jonka silloin tällöin nappaan ostoskoriini ilman sen suurempaa ajatusta, on Lidlissä myytävä turskan selkäfilee. Näin siitäkin huolimatta, että sen kanssa olen kokenut ehkä enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia. En ole välttämättä saanut siihen makua, vaan se on maistunut yksinomaan kalalta, kalalta sanan negatiivisessa merkityksessä. Mutta muutamasta syystä en halua antaa periksi; olen saanut muutamassa ravintolassa todella hyvää turskaa, se on edullista ja ainakin juuri Lidlistä ostamani Isokarin turska MSC-merkittyä, vastuullisesti pyydettyä kalaa.

Ehkä ensimmäisen todellisen onnistumiseni turskan kanssa koin, kun valmistin siitä uunissa linssi-kalacurrya. Reseptin, johon tein jonkin verran omia muutoksiani, nappasin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä jo hyvän aikaa sitten, jonka jälkeen olen tullut valmistaneeksi kyseistä ruokaa jo joitakin kertoja uudestaan. Alkuperäisessä reseptissä kalaksi oli valikoitu siika, mutta mielestäni turska sopii tähän mainiosti. Niin jogurttimarinadi kuin linsseissä käytetty mausteiden kirjo tekevät turskalle vähintäänkin todella hyvää ja lopputulos on ehdottomasti suosituksen arvoinen.

Kokeilkaa toki linssi-kalacurrya ja valitkaa rohkeasti päätähdeksi hieman tuntemattomampi turska.

IMG_7127

Linssi-turskacurry uunissa

4 annosta

400 g turskafileitä (turskafileet toimivat myös mainiosti)
3 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl sormisuolaa
0,5 tl mustapippuria myllystä
1 tl kurkumaa

Linssit:
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl inkivääriä raastettuna
1 rkl curryjauhetta
1 tl sinapinsiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
2 dl kuivattuja punaisia linssejä
400 g kookosmaitoa
2 dl vettä tai kasvislientä
150 g terttukirsikkatomaatteja
2 rkl limettimehua
(1 dl tuoretta korianteria hienonnettuna)

Lisäksi:
turkkilaista jogurttia, limettiä ja/tai naan-leipää

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Aloita linsseistä. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli. Kuori ja raasta inkivääri. Sekoita ne ja mausteet uunivuoassa (noin 18×25 cm). Paahda sipuleita uunissa noin 10 min. tai kunnes sipuli on pehmeää.
Laita tässä välissä kalafileet jogurttimarinadiin. Mausta jogurtti suolalla, pippurilla ja kurkumalla. Pyörittele kalafileet jogurtissa. Laita ne jääkaappiin odottamaan.
Kun sipuli on kypsää, lisää huuhdotut linssit, kookosmaito ja vesi vuokaan. Sekoita ja laita uuniin noin 30 min. ajaksi. Sekoita linssiseosta kypsymisen aikana. Jos linssit tuntuvat kuivilta, lisää hieman vettä.
Laita kalat ja tomaatit linssiseoksen päälle. Jatka paistamista uunin yläosassa noin 20 min. tai kunnes kala on kypsää.
Pirskota limettimehu kaloille. (Ripottele korianteri pinnalle.)
Tarjoile valitsemiesi lisäkkeiden kera.

Linssejä lasagnessa, oi kyllä!

Koska edellisestä lasagnestani oli ennettänyt vierähtää jo tovi, päätin katkaista pikkuhiljaa esiin astelevalta lasagneinnostukseltani siivet heti alkuaan, ja valmistaa, mitäpäs muutakaan kuin lasagnea. Mitä kyseiseen italialaisklassikkoon tulee, olen huomaavinani, että tätä nykyä valmistan sen miltei aina kasvisversiona. Lapset tykkäävät lihattomasta lasagnesta vähintään yhtä paljon – jos eivät enemmänkin – ja minun mielestäni on hauska kokeilla lähes aina jotakin uutta.

Nyt esillä oleva linssilasagne kätkee sisäänsä mukavan määrän kasviksia. Mehevä kokonaisuus aateloidaan helposti valmistuvalla sulatejuustokastikkeella ja ainakin minä olen ilman muuta halukas suosittelemaan reseptiä, jonka pienin muutoksin nappasin Maku-lehdestä.

IMG_8846

Linssilasagne

6 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
300 g kesäkurpitsaa (Itse laitoin noin puolet porkkanaa.)
1 paprika
1,5 dl punaisia linssejä
2 rkl rypsiöljyä
800 tomaattimurskaa
1 rkl oreganoa
2 tl basilikaa
2 tl sokeria
2 tl timjamia
(1 tl chilihiutaleita)
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria rouhittuna

Juustokastike:
2 dl ruokakermaa
2 dl kevytmaitoa
250 g sulatejuustoa (Minä korvasin osan juustoraasteella.)

Lisäksi:
lasagnelevyjä
tuoreita yrttejä koristeluun

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulit. Raasta kesäkurpitsa (ja porkkana) karkeaksi. Halkaise ja pilko paprika. Huuhtele linssit siivilässä.
Kuullota sipulit öljyssä pehmeiksi. Lisää muut kasvikset, linssit, tomaattimurska ja mausteet. Hauduta kannen alla keskilämmöllä 10 min.
Kuumenna kerma ja maito pinnoitetussa kattilassa lähes kiehuvaksi. Lisää paloiteltu sulatejuusto (sekä juustoraaste) koko ajan sekoittaen. Sekoita, kunnes juusto sulaa. Nosta kattila liedeltä.
Annostele uunivuokaan linssikastiketta, juustokastiketta ja lasagnelevyjä kerroksittain. Jätä päällimmäiseksi juustokastike. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min, kunnes linssilasagne on kypsää ja pinta saa kauniin värin.

Superjees uunilohi

Koska kalakokkina en valitettavasti ole kovinkaan kummoinen, turvaudun usein siihen helpoimpaan vaihtoehtoon, uuniloheen. Useimmiten erilaiset kala uuniin ja pinnoite päälle -reseptit toimivat vähintäänkin hyvin, joskus jopa erittäin hyvin.

Seuraava kasviskuorrutteinen versio oli sen verran maukasta, että valmistin sitä pienen ajan sisällä jo toistamiseen. Toisella kerralla jouduin korvaamaan smetanan islantilaisella jogurtilla ja siitäkin huolimatta ruoka onnistui mainiosti. Helppoa ja kerrassaan maukasta. Suosittelen! Ja mikäli kuorrutetusta lohesta innostuu, kannattaa katsastaa myös jokin aika sitten jakamani resepti herneillä ja sienillä päällystetystä lohesta…

IMG_8614

Uunilohi kasviskuorrutteella

4 annosta

600 g lohifileetä
ripaus suolaa ja pippuria
50-100 g aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan
1 punainen paprika
1 keltasipuli
1 dl smetanaa
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa ja pippuria
100 g juustoraastetta

Aseta uunipellille ensin leivinpaperi ja taittele sen päälle valmiiksi lohen mentävä foliotasku.
Tarkista, ettei lohifileeseen ole jäänyt ruotoja. Nosta lohi foliotaskuun nahkapuoli alaspäin ja mausta suolalla ja pippurilla. Älä sulje taskua vielä kokonaan, mutta painele folio tiiviisti kalan ympärille. Pidä huoli, että tasku on tarpeeksi kestävä, sillä siihen syntyy paiston aikana paljon nestettä.
Valmista sitten täyte. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit, paprika ja sipuli. Sekoita niistä smetanan ja sitruunamehun kanssa tasainen tahna. Mausta se suolalla ja pippurilla. Levitä täyte lohen päälle ja viimeistele paistos juustoraasteella. Nipistele foliotasku kiinni.
Paista lohta 185-asteisen uunin keskitasolla noin 30-45 min. tai kunnes juusto on kauniin kultaista ja lohi kypsää. Itse avasin foliotaskua puolen tunnin kohdalla, jolloin kala sai pintaan vielä nätimmän värin.
Nosta lohi uunista ja anna nesteiden tasaantua taskussa hetki ennen sen avaamista.

Lapsellisen helppo Mignonkakku

Olen aina tykännyt tehdä asioita etukäteen, eikä viime tippaan jättäminen ole koskaan tuntunut mielekkäältä vaihtoehdolta. Näinpä olen jo hyvissä ajoin alkanut koota pakastimeen kakku- ja piiraskavalkadia elokuussa vastaan tulevia juhliamme ajatellen.

Seuraava Mignonkakku pääsi tarjottavien listalle siitä yksinkertaisesta syystä, että pääsiäisenä meille rantautuneet neljä Mignonmunaa odottivat yhä kaapissa syöjiään. Aleksi ei pahemmin Mignonista välitä, itse tykkään nautiskella suklaani pienempinä kerta-annoksina ja lapsillekin mielestäni sopivat paremmin hieman vähäsuklaisemmat pääsiäismunat. Mutta leivontaan Mignonit istuivat mainiosti ja laktoosittomuutensa sekä gluteenittomuutensa vuoksi vieläkin paremmin. Taidan käyttää jäljelle jääneet kaksi niin ikään jonkinlaiseen jauhopeukalointiin.

Kuten otsikkokin jo kertoo kakku syntyi helposti, lähinnä ainesosat keskenään sekoittamalla. Näinpä Pikku-Kokki osallistui puuhaan aktiivisesti ja omaksi roolikseni jäi lähinnä suklaan sulatus sekä liian taikinan popsimisen ehkäisy. Kuvatkin otimme lopulta yhdessä.

IMG_8571IMG_8585

Tässä kohtaa meidän kakkumme jäi vielä ulkonäkönsä osalta sangen koruttomaksi, mutta h-hetkellä ajattelin Pikku-Kokin toiveesta asetella sen pintaan sokerimassasta tehtyjä työkaluja.

Näin. Ainakin Mignonin ystäville kakku lienee mieleen ja suhteellisen täyteläisen koostumuksensa ansiosta uskon sen olevan niin ikään melko riittoisaa. Siitä saa helposti tehtyä myös erikoisruokavalioihin sopivan version, joten kakku on suositeltava vaihtoehto esimerkiksi juhlatarjoiluja mietittäessä.

IMG_8597

Mignonkakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

Pohja:
140 g täytekeksejä (esim. Oreo, valitse tarvittaessa gluteeniton ja/tai laktoositon vaihtoehto)
50 g (laktoositonta) voita tai margariinia

Täyte:
2 Mignon-munaa
50 g (laktoositonta) tummaa suklaata
2 dl (laktoositonta) vispikermaa
200 g (laktoositonta) tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sokeria

Murskaa keksit pieneksi muruksi ja sekoita sula voi joukkoon. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksimurska vuoan pohjalle. Voit myös sipaista vuoan reunoille hiukan rypsiöljyä, jotta kakku irtoaa siitä kauniimmin. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
Paloittele Mignonit ja suklaa mikron kestävään astiaan. Sulata ne hellävaraisesti miedolla teholla ja välillä sekoitellen, jotta ne eivät pala pohjaan.
Vaahdota vispikerma. Sekoita sulanut ja jäähtynyt Mignon-seos vaahdotetun kerman joukkoon ja lisää lopuksi sekoittaen tuorejuusto ja sokerit.
Kaada täyte vuokaan keksimurskan päälle ja tasoita pinta lusikalla tai nuolijalla tasaiseksi. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi tai yön yli.
Irrota kakku vuoasta ja aseta tarjoilulautaselle. Koristele haluamallasi tavalla.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 70: Ravintola W30; kuvankaunista keskellä kaupunkia

Kun pitkän, pitkän tauon jälkeen pääsimme valikoimaan paremman luokan ravintolaa kahdenkeskiseen illanviettoon, ei päätös ollutkaan ihan helppo. Kun fine dining -kokemuksia pääsee keräilemään takataskuun enää muutaman kerran vuodessa, on uusia vaihtoehtoja ehtinyt syntyä Helsinginkin kokoiseen kaupunkiin jo lukuisia, jonka lisäksi itse on vääjäämättä tipahtanut niiden suhteen kärryiltä, vaikka kuinka alan lehtiä ja niihin liittyviä muita kirjoituksia pyrkiikin lueskelemaan. Lisäksi ovat tietysti ne ravintolat, joihin jo vuosia on veri vetänyt, mutta jotka ovat edelleen kokematta.

No, tulevaisuudessa lienee enemmän aikaa unohtumattomille ravintolailloille, sellaisille jotka olivat osa säännöllistä elämäämme ennen perheen perustamista. Nyt tehdään muuta ja nautitaan siitä! Sekä ”koulutetaan” – eli tutustutetaan – siinä sivussa kahdesta vielä pienestä ihmisestä kahta kokenutta ravintolakävijää, sellaista, joille mielellään kustantaa vähän kalliimmankin ravintolaelämyksen.

Nyt olimme kuitenkin liikkeellä kahdestaan. Lopulta paikka valikoitui sangen ravintolatietoisten ystävien suosituksesta ollen vasta kuukausi sitten ovensa avannut W30. Ravintola sijaitsee Senaatintorin ja Esplanadin välimaastossa Wuorion talossa osoitteessa Unioninkatu 30 ja houkuttelee kävijöitä kauniiseen ravintolasaliinsa suurilla ikkunoillaan.

IMG_8400

”W30 on makumatka ranskalais-skandinaaviseen keittiöön. Ravintolan menut rakennetaan kauden tuoreista raaka-aineista ja ruoan valmistuksessa käytetään erilaisia tekniikoita kulinaarisen kokemuksen maksimoimiseksi.”

Totta. Tästä ravintolan omasta kuvauksesta olen valmis allekirjoittamaan joka sanan. Se, mitä meille tarjoillaan on enemmän ja vähemmän ranskalaishenkistä, alusta loppuun tuoretta ja erityistä teknistä osaamista osoittavaa. Vaikka aivan jokainen meille tarjoiltu annos ei mielestäni ollutkaan makunsa puolesta täysosuma, olivat ne kaikki harvinaislaatuisen kauniita esityksiä.

Päätämme ruokailla pisimmän ravintolan tarjoileman suositusmenun mukaisesti, seitsemän ruokalajia yhteensopivine viineineen. Kun tähän lisätään vielä keittiön pieni tuulihattutervehdys ja talon leipävalikoima sekä meidät aivan erityisesti hurmaava loppuhuipennus, saamme viettää ravintolassa yhteensä liki kolme ihastuttavaa tuntia.

Kolmesta alkuruoasta ensimmäinen, eräänlainen kesäkasvisravioli, tarjoillaan valkoisen parsan, vuohenjuuston ja kasvisliemen, consommen, kera. Annoksesta jää erityisesti mieleen sen todella maukas liemi, ravioli itsessään on hiukan vaatimaton. Alkuruoka-annoksista toinen koostuu kirjolohesta, herneestä, kurkusta ja kyssäkaalitartaletista, jotka saavat rinnalleen piimäkastikkeen. Kastike saisi ehkä ottaa hieman enemmän annosta haltuun, mutta muuten kokonaisuus on vallan mainio. Alkuruokien lihapuolta ja samalla niiden ranskalaisinta antia edustava possuterriini on todella hyvää.

IMG_8409

Pääruokien pariin siirryttäessä saamme ensin eteemme turskaa beurre blanc -kastikkeella kesäkurpitsan ja perunakukan kera. Annos on jälleen kerran taidokas. Toinen pääruoka-annoksista, vasikkaa kahdella tapaa, saa meiltä niin ikään kiitosta, vaikka ihan täyskymppi se ei olekaan. Lihan ylikypsä versio on suussasulavaa, taikinakuorrutettu hiukan mautonta. Lisäkkeet toimivat mainiosti ja kaiken kaikkiaan annos on joka tapauksessa monipuolinen ja mainio.

IMG_8412

Ensimmäiseksi jälkiruoaksi saamme jotakin erityisen mieluista: pullavanukasta. Sen rinnalle on koottu kokoelma erilaisia raparperiasioita, kanelijäätelöä ja suklaata. Nyt täytyy sanoa, että vähempikin olisi riittänyt; vahva raparperikastike on mielestäni annokselle hiukan liikaa, varsinkin kun myöskään kanelijäätelöstä ei potkua puutu. Mutta mallikas annos joka tapauksessa. Illan viimeinen virallinen osuus on ehkä myös se kaunein. Herukkabavaroise on täytetty suklaapannacotalla ja tarjoillaan lukuisten eri elementtien kera. Lautaselle on lastattu annos suloisia makuja ja upeaa silmänruokaa. Vaikka itse ehkä jälkiruoista innostuin enemmän ensimmäisestä, kerää tämä viimeinen ehdottomasti näyttävyyspisteet.

IMG_8414-2

Näin. Ihastuttava makumatka, jota tarkoin valikoidut viinit hienosti täydentävät, on nyt koettu ja valmistaudumme lähtöön, kun eteemme kannetaan jälleen aterimet. Pöytävarauksen yhteydessä mainitsemani Aleksin syntymäpäivä on kuin onkin siis noteerattu ja vielä korkojen kera. Saamme kirsikaksi kakun päälle oman pienen kakun ja lasit rosé shamppanjaa, aivan mahtavaa huomaavaisuutta!

Ilta jättää tyytyväiseksi. Ihan kaikki makumaailmat eivät ole täydellisiä, mutta eipä niiden tarvitsekaan olla. Kun itse nautin viinimenun vain puolikkaana, illan hinnaksi kahdelle tulee 311,00€, joka on linjassa ravintolan tason kanssa. Kesäisenä keskiviikkoiltana ravintola on valitettavan autio, mutta ehkäpä sadesää, vielä tunnettavuutta hakeva paikka ja vallitseva poikkeustila selittävät asiaa. Itse toivon W30:lle onnea sekä menestystä ja suosittelen uutta tulokasta mielelläni. Harmittavasti sain napattua vain muutaman kelvollisen valokuvan, mutta käykääpä itse katsomassa.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Italianpata Nextille Levelille

Olen lähiaikoina kasvisruokia tehdessäni testaillut yhä enenevässä määrin täysin vegaanisia reseptejä. Näitä testejä tehdessäni olen törmännyt moniin sangen toimiviin ja herkullisen lopputuloksen tuottaviin raaka-aineisiin – kuten nyt vaikkapa tähän Lidlissä myytävään Next Level Vegejauhikseen.

Seuraava vegaaninen italianpata onnistui mainiosti. Vegejauhis toi ruokaan hieman omanlaistaan makua, josta tykkäsin kovasti. Rakettispagettia en tietääkseni ole koskaan aikaisemmin käyttänyt (jostakin oudosta periaatteesta), mutta nyt myönnettäköön sen helppous ainakin pienten lasten kohdalla tavalliseen spagettiin verrattuna…

Mistään sen ihmeellisemmästä tässä ei nyt ole kyse, mutta suositan joka tapauksessa kokeilemaan. Meillä tämä ainakin menee uusintakierrokselle.

IMG_8392-1

Vegaaninen italianpata

275 g Next Level Vegejauhista (tai muuta vastaavaa)
öljyä kuullottamiseen
1 paprika
1 pieni sipuli
3 rkl rypsiöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
3 dl rakettispagettia
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
1 dl pakastemaissia
1 dl pakasteherneitä
250 g kirsikkatomaatteja
(suolaa)
tuoretta basilikaa

Kypsennä Vegejauhis pakkauksen ohjeen mukaan. Siirrä sivuun odottamaan.
Huuhtele ja pilko paprika reiluhkoiksi palasiksi. Kuori ja pilko sipuli.
Kuumenna öljy ja tomaattipyree paistokasarissa tai kattilassa. Lisää spagetti ja sipuli. Kuullota keskilämmöllä pari minuuttia. Lisää vesi, liemikuutio, paprikajauhe ja oregano. Kypsennä viisi minuuttia. Lisää maissit, herneet ja paprika. Jatka kypsentämistä, kunnes pasta on kypsää.
Huuhtele kirsikkatomaatit. Sekoita tomaatit ja kypsä jauhis pastaan. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Viimeistele basilikalla.

Lisää kesäisen helppoa leivontaa: suussasulava, sopivasti tahmea italialainen omenakakku

Edellisen rahka-murupiirakkapostaukseni suosio innosti toteuttamaan lisää helppoa, kesäkeittiöihin sopivaa leivontaa. Tällä kertaa esittelemäni italialainen omenakakku tarttui reseptihaaviini, kun joitakin vuosia sitten haeskelin kaikkia mahdollisia omenaohjeita syksyn valtavaa omenasatoa kesyttämään. No, näin herkullista, sopivasti tahmeaa, liki suussasulavaa omenapiirakkaa ei minulle toista ihan heti tule mieleen, joten se on päässyt leivontalistalle melko useastikin.

Kannattaa siis testailla; joko helppona kesävierasvarana tai sitten syksyllä, kun omenoita vyöryy ovista ja ikkunoista. Minä surautin kumppaniksi ja kruunuksi vielä kermavaahtoa, mutta tätä voi popsia hyvin ihan sellaisenaankin. Kerrassaan herkullista!

IMG_8350

Italialainen omenakakku

Vuoallinen (ø 20-24 cm)

500 g omenoita
130 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 keltuainen
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Voitele ja jauhota tai vuoraa leivinpaperilla irtopohja- tai piirakkavuoka (ø noin 20 cm).
Kuori ja leikkaa omenat puolen sentin viipaleiksi.
Sulata voi paistinpannulla miedolla lämmöllä. Ota 1 dl sulatettua voita talteen. Paista omenoita lopussa voissa miedolla lämmöllä 10 min. kunnes viipaleet pehmenevät.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola.
Vatkaa kananmunat, keltuainen ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.
Kääntele kuivat aineet ja 1 dl voisulaa kevyesti kananmuna-sokerivaahtoon nuolijalla.
Kääntele lopuksi omenaviipaleet (sekä voi, jossa omenaviipaleet on paistettu) taikinaan. Kaada taikina vuokaan.
Paista kakkua 180-asteisen uunin alaosassa noin 40 min.
Anna kakun jäähtyä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua tai anna sen tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria ja tarjoa omenakakku kevyesti vatkatun kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Kesän helpoin leivonnainen on muunneltava rahka-murupiirakka

Kesällä, kun ruoanlaitosta haluaa livistää, tuntuvat erilaiset helpot ratkaisut usein niiltä houkuttelevimmilta. Vieraita käy yleensä paljon ja aikaa vietetään hiukan tavallista askeettisimmissa olosuhteissa, kuten mökeillä.

Tämä supersimppeli rahka-murupiirakka syntyy ilman sähkövatkainta, joten sen valmistus lähes paikassa kuin paikassa lienee mahdollista. Rahkan makua muuttamalla siitä saa luotua eri variaatioita, joten siinäkin mielessä se on hauska tuttavuus. Tämä kolmikerroksinen herkku on yhtä aikaa mehevä sekä rapea ja tekijänsä valintojen mukaan joko raikas tai makea. Itse valitsin tällä kertaa sitruunarahkan, joten saimme maistella melko raikasta kakkua. Ensi kerralla tekisi mieli kokeilla jotakin marjaista, ehkä testata vielä kinuskia tai suklaatakin…

IMG_8305-1

Sitruunainen rahka-murupiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm)
Jos haluat tehdä uunipellillisen, kaksinkertaista annos.

Taikina ja muruseos:
125 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl piimää (Minä korvasin maustamattomalla jogurtilla.)
1 kananmuna

Täyte:
250 g sitruunarahkaa (Voit käyttää myös maustamatonta maitorahkaa, mutta lisää tällöin täytteeseen yhden sitruunan kuori sekä mehu ja nosta sokerin määrää 1 dl:aan.)
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sulata voi ja anna jäähtyä. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita joukkoon voisula.
Jaa taikina kahtia. Säästä toinen puoli pinnalle tulevaan muruseokseen. Sekoita pohjaksi tulevaan taikinaan piimä ja kananmuna. Älä huoli, vaikka taikinaan jää pieniä paakkuja, ne häviävät paistamisen aikana. Levitä pohjataikina leivinpaperoituun kakkuvuokaan.
Valmista sitten täyte. Sekoita rahka, sokerit ja kananmuna keskenään. Levitä rahkatäyte pohjan päälle ja ripottele muruseos pinnalle.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 69: Mikkelin Satamakahvila; ja se klassinen Hauki Burger

Yksi koronakevään ehdottomasti näkyvimpiä vaikutuksia perheemme elämään on ollut erilaisten ravintolaruokailujen puuttuminen. Viikonloppuiset hotelliaamiaiset ja brunssit, arjen luksuslounaat, teitä me olemme kaivanneet!

Nyt, kun tilanne ainakin hetkellisesti antaa taas myöden, olemme pienessä mittakaavassa lähteneet seikkailemaan myös ravintolamaailmaan. Juhannuksen päätteeksi teimme retken Mikkeliin ja saapuessamme kaupunkiin juuri sopivasti lounasaikaan päätimme pujahtaa Satamakahvilaan. Tämä pujahdus osoittautui postauksen ja suosituksen arvoiseksi.

Mikkelin Satamakahvilassa toteutettavat Satama Burger -gateringin premium burgerit valmistetaan laadukkaista raaka-aineista ja paistetaan aidossa hiiligrillissä. Raaka-aineiden saatavuuden mukaan tarjolla on myös klassikon asemaan noussut Hauki Burger. Juuri tämä klassikko houkutteli myös minua ravintolaa valitessamme. Tuuri oli hyvä, sillä sain haluamani.

IMG_8274
Hauki Burgerissa pihvi pääsee yksinkertaisessa – mutta kuitenkin maukkaassa – seurassa oikeuksiinsa.

Sivustonsa mukaan legendaarinen Mikkelin Satamakahvila on oikeastaan melko perinteinen grilli. Kaupungin pienessä satamassa sijaitseva kesäravintola tarjoilee burgereiden ohella ainakin suolaisia ja makeita vohveleita, sämpylöitä ja leivonnaisia, hampurilaisten rinnalle voi ostaa vaikkapa lankkuperunoita.

No, miltä se maistui? Hauki Burger (12,50€) oli sangen hyvä, oikeastaan erinomainen. Se sisälsi haukipihvin lisäksi marinoitua punasipulia ja remouladekastiketta sekä muutaman salaatinlehden. Yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä juuri sen takia – annos antoi hienosti tilaa kruunulleen haukipihville ja ylsi ehdottomasti lähiaikojen mieleenpainuvimpien burgereideni listalle. Myös Aleksin Satamaburger (13,50€) toimi, samoin rinnalle tilatut perunat. Hieman valitettavasti Pikku-Kokin lasten vaihtoehto oli juuri sitä, mistä lasten oletetaankin pitävän: pihvi, juusto, kasat ketsuppia ja majoneesia. Lopputulos oli hieman kuivakka ja purilaisesta tuhoutui Pikku-Kokin toimesta lähinnä sämpylä, jota myös Neiti-Kokki nakersi innoissaan. No, ehkäpä grilli ei olekaan se paras mahdollinen paikka lasten syöttämiseen. Muutenkin, jos koko ravintolasta löytyy kokonaista yksi syöttötuoli, kertoo se ehkä sen hieman puutteellisesta lapsiystävällisyydestä.

Tykkäsin ehdottomasti. Jos Mikkelissä rupeaa hampurilaishammasta kolottamaan, kannattaa ilman muuta kokeilla Satamakahvilaa. Ja sitä nimenomaista Hauki Burgeria.

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5