Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 1, kausi 5: tähtikranssi

Vuosi sitten sain kerrassaan mainion idean lähteä toteuttamaan kaikki Koko Suomi leipoo -ohjelmassa vaaditut tekniset tehtävät. Tämä itselleni asettama haaste oli niin mieluisa, että päätin lähteä samaan leikkiin uudestaan, nyt kun sarja jälleen starttasi. Itse asiassa odotin tätä jo aika tavalla, siitäkin huolimatta, että viime vuonna en suinkaan ollut tyytyväinen läheskään kaikkiin aikaansaannoksiini ja osa tehtävistä enemmänkin ärsytti kuin valoi uskoa leipurin taitoihini. Huomattavasti enemmän oli kuitenkin niitä positiivisia kokemuksia. Koskaan ennen en ollut leiponut esimerkiksi croissantteja tai uskaltautunut kokeilemaan omenastruudelin tekoa. Näissä molemmissa onnistuin mielestäni ihan hyvin, mutta todettakoon myös, että enpä ole tullut tehneeksi uudestaan. Eipä siinä, ainakin voi sanoa joskus kokeilleensa.

Tällaiset ovat siis lähtökohdat sarjassaan toiseen Koko Suomi leipoo -haasteeseeni, joka alkoi tähtikranssin valmistamisella. Koska jostakin kumman syystä olen aina kammonnut pullataikinan tekoa, en ole sitä kovinkaan montaa kertaa kokeillut, eivätkä leipomani pullat ole koskaan yltäneet siihen pullien kärkikastiin. Näinpä jo tämä ensimmäinen tehtävä herätti minussa pientä etukäteisjännitystä ja tänä aamuna taikinaani tarkastellessani olinkin jo melko varma epäonnistumisestani. Mutta ei; kuin ihmeen kaupalla lopullinen tuote olikin mitä maukkain ja pullan koostumus mielestäni juuri oikea, kypsä, mutta vielä himpun verran taikinamainen.

IMG_5354

Siis mainio alku. Hieman jouduin ohjelman tehtävänannosta poikkeamaan, sillä mustikkamarmeladia ei ainakaan tällä hetkellä ole kaupoista saatavilla. Vaihdoin vadelmaan, joka toimi mielestäni hyvin. Aikaa minulla meni huomattavasti kilpailijoille annettua puoltatoista tuntia enemmän, mutta toisaalta minä vaivasin taikinani käsin, he koneella. Liitän alle reseptin, jossa kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat omia lisäyksiäni kilpailijoille annettuun astetta pelkistetympään reseptiin. Mikäli sinäkin haluat haastaa itsesi, käy kurkkaamassa reseptit ohjelman nettisivuilta.

Jee! Tästä viikottaisesta ohjelmanumerosta saa leivontaenergiaa loppuvuoden harmauteen!

Tähänastista Koko Suomi leipoo -taipalettani voit muuten käydä tarkastelemassa täällä.

(Mustikka)tähtikranssi

Yksi kranssi

Pullataikina:
180 g maitoa
20 g hiivaa
70 g sokeria
puolikas kananmuna (Säästä toinen puoli voiteluun.)
1 tl kardemummaa
380 g vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
60 g voita

Mantelimuru:
20 g voita
30 g mantelimassaa
30 g fariinisokeria
10 g mantelirouhetta
20 g vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa

Lisäksi:
mustikka- / vadelmamarmeladia

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota hiiva maidon joukkoon. Lisää sokeri, kananmuna, kardemumma ja kaksi kolmasosaa vehnäjauhoista. Sekoita raaka-aineet ja aloita taikinan vaivaus. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaksi. Lisää suola ja pehmeä voi. Vaivaa taikina valmiiksi, kimmoisaksi taikinaksi. Anna taikinan levätä pöydällä muovin alla noin 10 min. tai kunnes se on noussut sopivasti.
Valmista mantelimuru sekoittaen sen aineet murumaiseksi.
Jaa taikina kolmeen yhtä suureen palaan. Muotoile palat palloiksi. Kauli taikinapalat pyöreiksi ympyröiksi (ø 20-25 cm). Nosta yksi pyöreä levy leivinpaperille ja levitä päälle marmeladia. Ripottele pinnalle puolet mantelimuruseoksesta. Toista tämä vielä kerran ja nosta sitten viimeinen levy päällimmäiseksi. Taikinakerroksia on kolme ja täytettä kahdessa välissä.
Aseta päällimmäisen ympyrän päälle pieni pyöreä stanssi (noin 6 cm) keskustaan merkiksi, älä kuitenkaan paina muottia alas. Leikkaa terävällä veitsellä viiltoja, yhteensä 16 kappaletta, jotka ulottuvat taikinan ulkoreunasta muottiin asti. Tee viillot aina vastakkaisille reunoille, jotta saat taikinan tasaisesti jaettua. Ota sitten kaksi vierekkäistä sakaraa kerrallaan ja kieritä ne toisiinsa nähden ulospäin kierteelle, kolme kierrosta. Nipistä päät yhteen. Jatka näin koko taikinan ympäri. Nostata vielä kranssia liinan alla.
Voitele kananmunalla ja paista kypsäksi 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 20 min.

Ranskalainen broileripata

Uunin lämmössä alkuvalmisteluja lukuun ottamatta itsestään valmistuva mehevä pataruoka on monella tapaa ”kiireisen” kotiäidin pelastus. Seuraava ranskalaishenkinen broileripata oli helpon valmistustapansa lisäksi myös sangen maukasta, joten se ansaitsee ehdottomasti tulla kehutuksi. Pekoni ja sienet kruunasivat padan, jonka syvän etikkainen liemi oli niin hyvää, että sienistä huolimatta Aleksikin uskaltautui maistamaan – ja syömään lopulta kokonaisen annoksen. Mahtavaa!

Siis suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Talvi on kohta ihan oikeasti täällä ja lämmittävät pataruoat nousevat jälleen arvoonsa.

IMG_5287

Ranskalainen broileripata

3 broilerin rintaleikettä
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
2 rkl öljyä
100 g pekonia
2 sipulia / 6 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
200 g säilykeherkkusieniä (Suosittelen kokonaisia, viipaleet uhkasivat hiukan musertua.)
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
2,5 rkl punaviinietikkaa
2,5 dl kanalientä
2 rkl tomaattipyreetä
2 laakerinlehteä

Tarjoiluun:
riisiä

Mausta broilerin rintaleikkeet molemmin puolin suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Ruskista broilerit pannulla öljyssä kauniin ruskeiksi ja nosta ne sitten padan pohjalle odottamaan.
Suikaloi pekoni, kuori ja lohko sipulit ja hienonna valkosipulinkynnet. Ruskista pannulla pekonisilppua sekoittaen. Lisää joukkoon sipulilohkot, hienonnetut valkosipulinkynnet sekä herkkusienet. Anna niiden saada myös hieman väriä. Lisää pannulle sekoittaen vehnäjauhot.
Lisää pekoni-sipuliseos pataan ja kaada päälle vesi, punaviinietikka ja kanaliemi. Lisää vielä tomaattipyree ja laakerinlehdet. Sekoita hieman, että mausteet sekoittuvat kastikkeen joukkoon.
Nosta pata 200-asteiseen uuniin ja anna hautua kannen alla 1-1,5 h.
Tarjoile riisin kera.

Kakkospäivän mehevä ribsipasta

Edellispäivänä grillattujen ribsien tähdepalat päätyivät seuraavaan pastakastikkeeseen, josta tuli mielestäni todella pienellä vaivalla vallankin maukasta. Kastikkeeseen sopisi mainiosti miltei mikä tahansa muukin hyvin maustettu liha, joista ensimmäisenä mieleen hiipii nyhtöpossu, jota ainakin meillä tehdään joka kerta tarkoituksella melko suuri annos. Kannattaa myös nähdä hiukan vaivaa ja karamellisoida sipulit, jolloin lopputulos on vielä huomattavasti parempi.

Mikään silmänilo tämä ateria ei ole, mutta esimerkiksi tuoreiden yrttien kanssa annos olisi ollut jo huomattavasti houkuttelevamman näköinen. Suosittelen ulkonäköongelmista huolimatta kokeilemaan.

IMG_5226-1

Ribsipasta

4 annosta

1 sipuli (Mieluiten punasipuli, mutta keltaisellakin pärjää.)
1 rkl voita
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria
300 g kypsää ribsilihaa (ilman luita)
2,5 dl ruokakermaa
1 rkl Dijonia
4 annosta pastaa

Aloita sipulin karamellisoinnista. Kuori ja leikkaa sipuli renkaiksi. Kuullota sitä voissa, kunnes se muuttuu pehmeäksi ja läpikuultavaksi. Lisää pannulle punaviinietikka ja keittele hetki, jotta suurin osa nesteestä haihtuu. Lisää sitten sokeri ja anna sen sulaa, jonka jälkeen mausta sipulit suolalla ja mustapippurilla.
Lisää sipulin joukkoon sopivan kokoisiksi paloiksi pilkottu ribsiliha. Paista hetki.
Kaada pannulle kerma ja lisää joukkoon Dijon. Keittele kastiketta, kunnes se on sopivan sakeaa ja lisää vielä tarvittaessa suolaa ja/tai mustapippuria.
Keitä pasta kypsäksi ja lisää kastikkeen joukkoon tai tarjoile sen rinnalla.

Klassinen lohilaatikko

Klassinen lohilaatikko sopii melko lailla moneen hetkeen, niin arkeen kuin juhlaankin. Kun kaiken muun hyvän lisäksi se on vielä erityisen helppo valmistaa ja maistuu mainiosti ainakin meidän jälkikasvullemme, pidän tätä yhtenä varmoista lohivalinnoista, jonka aineksetkin useimmiten löytyvät kotoa.

Resepti, jota tällä kertaa tulin silmäilleeksi oli peräisin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä ja nimetty legendaarisen ruokatoimittaja Anna-Maija Tantun mukaan. Ja olihan tämä hyvää; siitäkin huolimatta, että söimme laatikkoa ihan sellaisenaan, ilman voisulaa tai ruskistettua voita ja muna-maidon maitokin vaihtui kevytmaitoon reseptissä suositellun täysmaidon sijaan.

Oleellista on kuullottaa sipulit ennen vuokaan laittamista ja näin taittaa niiden karvaus. Tähän kannattaa siis uhrata hiukan aikaa. Lisäksi ainakin meillä suorastaan kinasteltiin pinnan mukavasti kärähtäneistä paloista, joten laatikkoa kannattaa pitää uunissa riittävän pitkään, niin että sen pinta paahtuu kunnolla.

Tämä klassikko on maineensa ansainnut.

IMG_5094

Klassinen lohilaatikko

400 g ruodotonta, nahatonta lohifileetä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 sipuli
1 kg perunoita
1-2 rkl voita vuoan voiteluun
1 nippu tilliä

Muna-maito:
2 dl kermaa
2 dl (täys)maitoa
2 kananmunaa
suolaa
valkopippuria

(Tarjoiluun:
sulatettua voita)

IMG_5089

Ripottele kalafileelle suolaa ja sokeria. Anna maustua sen aikaa kun valmistelet sipulin ja perunat.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia voissa keskilämmöllä noin 10-15 min. kunnes sipuli muuttuu ensin läpikuultavaksi, sitten kullankeltaiseksi.
Sipulin kypsyessä kuori ja viipaloi perunat ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Laita viipaleet kylmään veteen, että ne eivät tummu. Laita perunaviipaleet lävikköön ja huuhtaise tärkkelys pois kylmällä vedellä. Valuta.
Viipaloi lohi noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Sekoita muna-maidon ainekset keskenään.
Voitele laakea, reilun kokoinen uunivuoka (vetoisuus noin 3 l). Lado puolet perunoista vuoan pohjalle. Levitä päälle kuullotettu sipuli, lohiviipaleet ja reilu kerros silputtua tilliä. Kaada puolet muna-maidosta päälle. Lado vuokaan seuraavaksi loput perunaviipaleet. Kaada päällimmäiseksi loppu muna-maito.
Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 1,5 h. Kokeile kypsyyttä välillä, sillä uunien lämpötiloissa on eroja, ja ruoka saattaa kypsyä nopeamminkin.
(Tarjoile halutessasi sulatetun voin kera.)

Palsternakkasosekeitto

Useimmiten, kun tapaan jääkaapista parhaimmat päivänsä nähneitä kasviksia, päädyn valmistamaan joko pyreetä tai vaihtoehtoisesti sosekeittoa. Tällä kertaa olimme kasvisaterian tarpeessa, joten valintani oli sosekeitto. Kuten sanottua, vaikka niitä tulee tehtyä paljon, taisi tämä olla ensimmäinen palsternakkasosekeittoni. Mukaan nakkasin perunaa, kukkakaalia ja juuriselleriä, maun pehmentäjäksi lisäsin sopivan lorauksen kaurakermaa. Ja tulipas taas hyvää, suosittelen!

IMG_5150

Ja kannattaa muuten tutustua palsternakkaan muutenkin tarkemmin, jos on sattunut mieltämään sen lähinnä osaksi liemijuuressekoitusta. Esimerkiksi uunissa paahdettuna siitä tulee vallan maukasta, soseena se on mainio lisäke joko sellaisenaan tai perunan kanssa sekoitettuna. Satokausi sillä on juurikin meneillään, joten aika erilaisille kokeiluille on oiva.

Palsternakkasosekeitto

5 annosta

300 g palsternakkaa
200 g jauhoista perunaa
pala juuriselleriä
puolikas pieni kukkakaali
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
0,5 dl oliiviöljyä
7,5 dl kasvislientä
1-2 dl (kaura)kermaa
(0,25-0,5 tl suolaa)

Kuori ja paloittele palsternakka, perunat ja juuriselleri. Paloittele kukkakaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuullota sipuleita öljyssä kattilan pohjalla hetken aikaa. Lisää kasvikset ja kääntele 5 min.
Lisää kasvisliemi ja keitä, kunnes kasvikset ovat täysin kypsiä. Soseuta keitto tasaiseksi ja lisää sopiva määrä (kaura)kermaa.
Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla.

Superhelppo soodaleipä

Ehkäpä yksinkertaisin koskaan leipomani leipä oli soodaleipä, jonka reseptiin törmäsin, kun halusin akuutisti valmistaa keitolle kumppaniksi leivän, eikä ruokavarastoistamme löytynyt hiivaa. Irlantilaista alkuperää oleva soodaleipä ei vaadi vaivaamista tai nostatusta, riittää että taikinan ainekset sekoittaa keskenään ja muotoilee sitten niin halutessaan pyöreäksi leiväksi. Muotoilemisenkin voi toisin jättää tekemättä, ristiviilto taikinan pinnalle riittää. Paistamisen jälkeen leipä tavataan murtaa neljään osaan ja leikata siitä edelleen viipaleiksi.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Mielestäni helppoutensa lisäksi soodaleipä oli vallan maukasta ja rapeaa. Ainoastaan sen hiukan epämääräinen tuoksu epäilytti, mutta tuo johtunee taikinan piimästä ja unohtui heti, kun leipää maistoi.

IMG_4292

Soodaleipä

1 kpl

1,5 dl kauraleseitä
noin 5 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
3,5 dl piimää tai jugurttia tai puolet piimää ja puolet maitoa

IMG_4297

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kaada kauraleseet, noin 5 dl sämpyläjauhoja, suola ja sooda kulhoon ja sekoita ne hyvin keskenään. Tee jauhoihin kolo ja lisää siihen piimä. Sekoita se pyörittävin liikkein keskeltä aloittaen nopeasti jauhojen kanssa sekaisin kauhalla tai lusikalla.
Kumoa taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja ripottele pinnalle jauhoja. Muotoile pyöreäksi leiväksi aluksi kämmenellä painellen. Lisää jauhoja tarvittaessa. Voit paistaa leivän myös sellaisenaan muotoilematta sitä. Tee pinnalle ristiviilto terävällä veitsellä.
Paista leipä heti 180-200 asteessa 30-40 min. uunin toiseksi alimmalla tasolla. Leipä on kypsä, kun pohjaan koputtaessa ääni on kumea, kopsahtava. Anna leivän jäähtyä ritilän päällä.
Murra leipä neljään osaan ja leikkaa neljännesleivät edelleen viipaleiksi.
Leipä säilyy mehevänä pari päivää.

Sitruunaa, lakritsia ja suukkoja eli aivan ihastuttava suukkokakku

Taannoin kokeilulistalleni päätynyt suukkokakku pääsi vihdoin vuoroon, kun mietiskelin sopivaa kuusikymppiskakkua äidilleni. Idean juustokakun sisälle upotetuista Brunbergin Suukoista nappasin Kulinaari-blogista ja nyt halusin toteuttaa sen, tosin omilla makuvalinnoillani. En muutenkaan sen kummemmin tutustunut alkuperäisreseptiin, vaan valmistin kakun täysin omien mieltymysteni mukaan tehden siitä sitruunan ja lakritsin makuisen. Suukoista parhaiten yhdistelmään tuntuivat istuvan vaniljaiset.

Ja hyväähän siitä tuli, aivan mainiota. Suukkojen murtuvat kuoret toivat kakkuun miellyttävää purutuntumaa ja pehmeät sisukset omaa lisäänsä niin ikään. Itse tulen varmasti tekemään vastaavia vielä tulevaisuudessakin, makuvariaatioitahan näihin riittää.

IMG_5032

Siis suuri suositukseni lähteä kokeilemaan! Kohtahan ne joulun sesonkisuukotkin ovat jo markkinoilla…

Sitruuna-lakritsisuukkokakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

6 vaniljasuukkoa (sekä muutama koristeluun)

Pohja:
200 g Digestivejä (tai muita vähemmän makeita keksejä)
75 g valkosuklaata

Lakritsimousse:
0,75 dl kuohukermaa
100 g lakritsifudgea (Alku yms.)
1,5 liivatelehteä
125 g tuorejuustoa
1,5 dl kuohukermaa
1 tl lakritsijauhetta

Sitruunamousse:
1,25 dl kuohukermaa
puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori
200 g tuorejuustoa
0,5-0,75 dl sokeria

Koristeluun:
Suukkoja, lakritsia ja/tai erilaisia hippusia

IMG_5038-1

Tee ensin pohja. Rouhi keksit pienemmiksi. Täysin hienoksi niitä ei ole tarkoitus saada, sillä murskamaiseen keksiin jää mukavasti purutuntumaa ja rapeita sattumia.
Sulata valkosuklaa mikrossa varovasti välillä sekoitellen. Sekoita keksimurska sulan valkosuklaan joukkoon. Voitele noin 20 cm irtopohjavuoka kevyesti. Kaada keksi-valkosuklaamurska vuoan pohjalle ja levittele tasaisesti.
Asettele suukot pohjan päälle tasaisin välein.
Tee mousseista alimmaksi lakritsi, sillä se hyytyy nopeammin.
Mittaa 0,75 dl kuohukermaa ja lakritsifudget kattilaan. Lämmitä seosta, kunnes fudget ovat sulaneet. Jäähdytä kastike kylmäksi.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota tuorejuusto, 1,5 dl kuohukermaa ja lakritsijauhe kuohkeaksi vaahdoksi. Lämmitä pieni määrä lakritsikastiketta ja sulata siihen pehmenneet liivatteet. Kaada liivateseos ohuena nauhana lopun lakritsikastikkeen joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää kastike pehmeään tuorejuustovaahtoon ja kääntele hyvin sekaisin. Kaada täyte tasaisesti pohjan päälle ja suukkojen väleihin. Nosta kylmään sitruunamoussen valmistuksen ajaksi.
Tee sitten sitruunatäyte. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Pese sitruunan kuori huolellisesti. Raasta puolet kuoresta pieneksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehu talteen. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, hieman sokeria, noin 2 rkl sitruunan mehua ja kuoriraaste. Maista ja lisää sokeria makusi mukaan.
Kaada täyte vuokaan lakritsimoussen päälle ja tasoittele suukkojen väleihin ja päälle.
Laita vuoka jääkaappiin ainakin kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli.
Kun täyte on hyytynyt, poista vuoan reunat.
Koristele vaikkapa suukoilla, lakritsilla ja erilaisilla hippusilla.