Varsisellerikeitto – joka ei maistu varsiselleriltä

Varsiselleri, tuo useasti parjattu terveyspommi, on monesti tuottanut päänvaivaa myös meidän jääkaapissamme. Se ei ole hyvän makuista, turha tätä on kaunistella, mutta koska se tekee monille kastikkeille hyvää, on sitä silloin tällöin kuitenkin ostettava. Tarvittava määrä on lähes aina vain muutama varsi, mutta sitä on kuitenkin ostettava koko nippu, noin kymmenen vartta. Ärsyttävää; miksi niitä ei voida myydä vain tarpeeseen, jonka uskoisin monilla olevan pieni?!

No, pakastaminen on tietysti mahdollista ja sitä olenkin usein suosinut. Toiseksi selleri säilyy jääkaapissa pitkään, joten ongelma ei senkään suhteen ole kovinkaan suuri. Mutta kuitenkin.

Tällä kertaa päätin kuitenkin olla varastoimatta jäljelle jäänyttä nippua ja keittelin varsista sosekeittoa. Keitosta tuli varsin maukasta, ja mikä tärkeintä, se ei maistunut selleriltä. Hieno homma! Täytyy tehdä tätä toistekin.

IMG_2158-1

Varsisellerikeitto

4 annosta

350-400 g varsiselleriä
500 g perunaa
1 sipuli
25 g voita (mikäli haluat vegaanisen version, korvaa esimerkiksi parilla rkl:lla rypsiöljyä)
0,25 tl suolaa
5 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
1 dl tuoretta persiljaa

(Pinnalle:
ohuita omenaviipaleita)

Pese ja kuivaa varsisellerit ja pilko varret parin sentin paloiksi.
Kuori ja pilko perunat paloiksi. Kuori ja lohko sipuli.
Sulata voi kattilassa ja lisää varsisellerit, perunapalat ja sipulilohkot kattilaan. Kuullota kasviksia noin 5 min. ja ripottele päälle suolaa.
Lisää kasvisliemi sekä kookosmaito ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä, eli 5–10 min. palojen koosta riippuen.
Lisää lopuksi hienonnettu persilja ja soseuta keitto sauvasekoittimella.
(Alkuperäinen Kotivinkistä napattu resepti, jota tosin muokkasin esimerkiksi vaihtamalla kerman kookosmaitoon, suositteli keiton pinnalle ohuita omenasiivuja. Meillä tämä yhdistelmä on toistaiseksi kokeilematta…)

Punajuuritartar

Juhlistimme toissapäivänä 101-vuotiasta kotimaatamme kolmiosaisella päivällisellä. Alkuruoan roolin nappasi tällä kertaa punajuuritartar, ihan hauska kasvisvaihtoehto perinteiselle tartarpihville. Omaan makuuni tässä olisi saanut olla hiukan enemmän mausteisuutta, nyt muut maut jäivät melko pitkälti punajuuren varjoon. Mutta koostumus oli mainio ja itsetehty majoneesi kruunasi kokonaisuuden. Ilman majoneesia tätä tuskin kannattaakaan lähteä tarjoilemaan.

Mikäli tartarin tarjoilee alkuruokana pihviksi muotoilu toimii hyvin, mutta massaa voi mielestäni ongelmitta tarjoilla ihan sellaisenaankin esimerkiksi osana joulupöytää.

Paras syömäni tartarpihvi – sitä lihaista versiota olen kokeillut muutamaan otteeseen ja todennut, että se ei vaan taida olla minun juttuni.

Reseptin punajuuritartariin nappasin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

IMG_2128-1

Punajuuritartar

6 alkuruoka-annosta

IMG_2117600 g punajuuria
1 rkl oliiviöljyä
puolikas punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kapriksia
0,5 dl ruohosipulia hienonnettuna
0,5 dl lehtipersiljaa hienonnettuna
1 tl dijon-sinappia
1 tl vaahterasiirappia
1 tl hienoa merisuolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:
majoneesia (mikäli haluat tehdä majoneesin itse, resepti löytyy alapuolelta)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret neljään osaan. Valuta öljy päälle ja paahda uunin keskitasolla 30 min. Jäähdytä.
Hienonna punajuuret tehosekoittimessa parissa erässä, muutama kierros kerrallaan, jotta saat karkeaa haketta. Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna kaprikset ja yrtit. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile seos tartarpihveiksi.
Tarjoa punajuuritartar majoneesin kera.

Majoneesi:
1 keltuainen
0,5 tl suolaa
1 dl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa

Huom! On erittäin tärkeää, että majoneesin ainesosat ovat saman lämpöisiä, joten ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ehkäpä jo edellisenä päivänä.
Mittaa kaikki ainekset kulhoon. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle. Käynnistä sekoitin ja nosta sitä hitaasti ylös-alas, kunnes seos sakenee muuttuen majoneesiksi. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 4: kinuskikuorrutteiset donitsit

Epäonnistuminen.

Koko Suomi leipoo -haasteeni eteni eilen neljänteen vaiheeseensa, kun otin aamulla esiin toissapäivänä julkaistun donitsireseptin. Alun alkaen suhtauduin tehtävään sangen epäluuloisesti; kun mainitaan uppopaistaminen, mielenkiintoni pääsääntöisesti häviää, enkä muutenkaan pidä donitseista.

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Alku sujuikin mainiosti. Sain aikaiseksi mielestäni onnistuneen taikinan ja uppopaistaminenkin hoitui olettamaani helpommin. Vaiheista viimeisin, kinuskin keittäminen, kuitenkin osoittautui siksi tehtävän haastavimmaksi osuudeksi. Vaikka tein kuten aina ennenkin kinuskia valmistaessani, lopputulos oli todella ”tanakka” ja kinuskin levittäminen donitsien päälle täysi mahdottomuus. Niinpä jätin donitsit pinnoittamatta ja pettyneenä arvioin tehtävän tällä kertaa hylätyksi.

IMG_2068

Vaikka kävi kuin kävi, uskon että lopulta saamme uurastuksestani maukkaan palkinnon. Ajattelin nimittäin upottaa ainakin osan donitseista sekä kinuskista – joka oli joka tapauksessa hyvää – pullavanukkaaseen, jonka veikkaan näillä elementeillä nousevan melko korkealle maukkaustasolle.

Tällä kertaa siis tällainen seikkailu.

Kinuskikuorrutteiset donitsit

20 kpl

Taikina:
50 g voita
80 g sokeria
100 g kananmunaa
450 g vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 tl sitruunan kuoriraastetta
200 g maitoa

Paistamiseen:
1 l rypsiöljyä

Kinuskikuorrute:
250 g kuohukermaa
100 g fariinisokeria
100 g sokeria
50 g valkosuklaata
merisuolaa myllystä

Koristeluun:
suklaaströsseliä (ja tummaa suklaata)

Valmista ensin donitsit.
Sekoita pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.
Sekoita kuivat aineet ja lisää ne sekä sitruunan kuoriraaste taikinaan.
Lisää lopuksi maito. Sekoita tasaiseksi.
Kaulitse taikina noin 1,5 cm paksuiseksi matoksi, josta otat pyöreällä muotilla halkaisijaltaan noin 8 cm kokoisia paloja. Tee reiät donitsien keskelle.
Kuumenna öljy 180 asteiseksi. Kypsennä donitsit molemmilta puolilta rasvassa kullan ruskeiksi.
Valuta ylimääräinen rasva ja jäähdytä donitsit.
Valmista sitten kinuskikastike. Keitä kuohukerma, fariinisokeri ja sokeri kinuskiksi.* Lisää lopuksi valkosuklaa. Sekoita tasaiseksi niin, että suklaa sulaa. Lisää lopuksi muutama pyöräytys merisuolaa myllystä.
Kuorruta jäähtyneet donitsit kinuskikuorrutteella ja koristele suklaaströsselillä (sekä tummalla suklaalla).

*Jos kinuskin keittäminen ei ole tuttua, kannattaa etsiä tarkempaa ohjeistusta. Omaa tapaani en tähän viitsi kirjoittaa, sillä tällä kertaa se ei tuottanut toivottua lopputulosta.

Rapeaksi paahdetut linssit, maukas trendiripote

Tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä nappaamani idea rapeaksi paahdetuista linsseistä oli mainio. Lehti nimesi paahdetut linssit suosikkitulokkaaksi, joka mahdollisesti olisi uusi paahdetut kikherneet. Vallan hyviä nämä olivatkin, itse käytin ensimmäisen erän halloumi-persimonsalaatin rapeuttajana. Uskon, että myös monet sosekeitot saisivat näistä oivallista lisäpotkua.

Siis yksinkertaisesti maukasta. Jäävät reseptirepertuaariini.

IMG_2010-2

Rapeat linssit

3 dl

1 prk (noin 300 g) kypsiä punaisia linssejä
1 rkl öljyä
1 rkl vaahterasiirappia
0,5 tl juustokuminaa
0,5 tl chilijauhetta
1 tl sormisuolaa

Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
Valuta linssit siivilässä ja huuhtele ne.
Levitä linssit tasaisesti pellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 5 min, jotta linssit myöhemmin rapeutuvat kunnolla.
Yhdistä öljy, vaahterasiirappi, juustokumina ja chili pienessä kulhossa.
Kääntele seos pellillä oleviin linsseihin.
Paahda uunissa vielä 10-15 min. tai kunnes linssit ovat rapeita.
Ripottele suola mausteeksi.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 3: croissantit

Maanantai tarkoitti taas uuden Koko Suomi leipoo -jakson ulostuloa sekä reseptin paljastamista. Tänään pääsin siis itse tositoimiin, leipomaan teknisessä tehtävässä toteutettuja croissantteja. No, täytyy myöntää, että ilman tätä haastetta en varmasti olisi tähän puuhaan ryhtynyt, mutta kun olen kerran leikkiin lähtenyt, niin vien sen kunnialla loppuun, meni syteen tai saveen.

Croissantit olivat minulle tottahan toki tuttu tuote, mutta ainoastaan syöjän näkökulmasta. Koskaan en ole niitä leiponut, joskin lehtevän voitaikinan olen mielestäni joskus tehnyt. Syynä tähän lienee se, että en oikeastaan pidä sen kummemmin croissanteista kuin lehtitaikina-asioista ylipäätään. Esimerkiksi joulutortut ja viinerit jätän käytännössä aina väliin, croissantin voin syödä silloin tällöin – mutta ehdottomasti suolaisin täyttein.

Nyt kun tehtävä on suoritettu, voin sanoa olevani melko tyytyväinen. Mielestäni onnistuin ensikertalaiseksi ihan hyvin, joskin muutamia stiplujakin matkaan mahtui. Taikinasta oli tarkoitus valmistaa kymmenen croissantia, mutta itse sain aikaiseksi vain kuusi. Pieni osa taikinasta jäi käyttämättä, kun yritin kaulita sitä uudestaan, mikä selittää osin leivonnaisteni liian pientä määrää, mutta taisin myös jättää taikinan joiltakin kohdin liian paksuksi. Voisarveni olivatkin melko kookkaita ja hieman epätasalaatuisia, osa kypsiä, osa hiukkasen raakoja. Mielestäni taikinassa oli kuitenkin lehtevyyttä ja paisto oli, jos ei täydellinen, niin ainakin melko hyvä. Maku oli, no, croissantin makuinen. Tiedä sitten, kuinka tositilanteessa olisi käynyt, mutta ehkäpä en kuitenkaan olisi ollut se hännänhuippu. Laitan alle kuvan ja otan mielelläni kommentteja vastaan, mikäli joku asialle paremmin vihkiytynyt sattuu vilkaisemaan.

Näin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Croissantteja tulen hyvin pienellä todennäköisyydellä leipomaan ainakaan lähitulevaisuudessa uudestaan, mutta jos, niin varmasti tällä reseptillä, joka oli mielestäni selkeä ja melko yksityiskohtainenkin. Ainoastaan paistolämpötilalle nappasin pienen lisävinkin, enkä sitäkään oikeastaan käyttänyt sellaisenaan. Joissakin resepteissä taikinan valmistukseen käytettiin tunti- jopa päivätolkulla aikaa, mutta mielestäni tämä parituntinen riitti mainiosti. Minä en edelleenkään arvosta croissantia niin korkealle.

Alle olen jäljentänyt kilpailijoille annetun ohjeen muutamien omien huomioineni kera. Mikäli haluat tutustua alkuperäiseen reseptiin, käy kurkistamassa se ohjelman nettisivustolta.

Croissantit

10 kpl

IMG_1976Taikina:
200 g kylmää vettä
vajaa 1 tl suolaa
20 g sokeria
20 g tuoretta hiivaa
25 g kananmunaa
369 g kylmiä vehnäjauhoja

Kaulintaan:
250 g voita
20 g vehnäjauhoja

Voiteluun:
kananmunaa (tähän riittää hyvin osa, joka jää jäljelle taikinaan käytettävästä vajaasta kananmunasta)

Kun aloitat taikinan valmistuksen, varmista, että kaikki raaka-aineet ovat kylmiä. Niitä kannattaa pitää hetki jääkaapissa tai pakastimessa.
Kaulintavoin tulisi olla 20 asteista. (Tätä kohtaa en täysin ymmärtänyt ottaen huomioon seuraavan kohdan, jossa voi kehotetaan pitämään kylmänä.)
Vaivaa koukulla kaulintavoi ja vehnäjauhot nopeasti sekaisin, niin että ne eivät ehdi lämmetä. Painele rasvaseos litteäksi neliöksi.
Valmista sitten taikina. Sekoita kaikki raaka-aineet sekaisin ja vaivaa hyvä sitko.
Muotoile taikinasta neliö, joka on isompi kuin rasvaneliö. Aseta rasva vinosti keskelle taikinaneliötä. Nosta taikinan kulmat rasvan päälle. Painele taikina ohuemmaksi.
Kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi, noin 1,5 cm vahvuiseksi, ja taittele kolmeen osaan. Laita taikina kylmään lepäämään 10 minuutiksi. Toista tämä vielä kaksi kertaa.
Croissantin kaulintakaava on 3 x 3, eli kaulitaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla taikina käännetään kolmeen osaan.
Pidä taikinaa kylmässä noin 20 min. ennen tuotteiden muotoilua.
Kaulitse taikina ympyräksi ja ota siitä kolmion muotoisia paloja veitsellä tai taikinapyörällä leikaten.
Muotoile croissanteiksi käärien palat rullalle leveästä sivusta kärkeen päin.
Nostata huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä. Älä nosta peltiä uunin päälle, sillä lämpimässä rasva pehmenee.
Voitele croissantit halutessasi kananmunalla.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Jäähdytä peittämättä.

Punajuuri-jauhelihakeitto, pieni jäähyväinen Tampereelle ja Haitula

Oli kerran Haitula,
joka oli pienempi kuin pieni,
joka oli pikkuruinen tylleryinen,
aivan mahdottoman pieni. – –

Jo kevään ensimmäisellä Tampereen valloituksellamme teimme Pikku-Kokin kanssa retken Tiitiäisen satupuistoon. Sen jälkeen olemme vierailleet puistossa useita kertoja ja joka ikinen kerta olen kiinnittänyt huomiota sen varmasti pienimpään yksityiskohtaan, pikkuruiseen kivellä sijaitsevaan patsaaseen. Aina aiemmin alkava ajatus selvittää henkilöhahmon tarina on karannut mielestäni, mutta nyt kun sain Pikku-Kokinkin kiinnostumaan pienokaisesta, nappasin siitä valokuvan. Ja tuohan onkin Haitula, ”pienempi kuin pieni”.

Patsas herätti minussa halun tehdä kaksi asiaa: lukea lapsilleni enemmän Kirsi Kunnasta ja etsiä loputkin puistoon piilotetut Olli Larjon tekemät Haitula-patsaat. Niitä on kuulemma kahdeksan. Aivan mahtavaa. No, tuo olkoon kevään asia, nyt heitämme hetkeksi hyvästit Tampereelle ja keskitymme kotoiluun – ja pian alkaviin jouluvalmisteluihin – rakkaassa Kotikolossa.

Loppuun vielä ruoka-asiaa, keittoresepti. Seuraava jauheliha-punajuurikeitto toi hiukan mieleen borssin, vaikka olikin melko lailla mutkat suoriksi -versio. Joka tapauksessa, kun tätä nauttii smetanan kera, uskon, että melko monelle mieleen hiipii ainakin ajatus tuosta itäeurooppalaisesta keittoklassikosta. Jännän säväyksen keittoon toi tilli, jonka lisäämistä aluksi hieman arastelin. Mutta ei, maku oli mainio.

IMG_1905

Siis suosittelen; sekä keittoa että Haituloiden metsästystä.

Punajuuri-jauhelihakeitto

4 annosta

2 punajuurta
3 porkkanaa (tai vastaavasti 1 porkkana ja pala punakaalia)
1 sipuli
4 rkl öljyä
400 g jauhelihaa
1 lihaliemikuutio
2 rkl tomaattipyreetä
1 l kiehuvaa vettä
0,5 ruukkua tilliä
0,5-1 tl suolaa

Tarjoiluun:
smetanaa

Kuori ja raasta punajuuret ja porkkanat. Kuori ja hienonna sipuli ja suikaloi mahdollinen kaali.
Kuumenna öljy kattilassa. Ruskista siinä jauhelihaa 3–5 min. Murenna liemikuutio joukkoon, lisää juuresraasteet, kaali ja sipuli. Paista 2 min. Lisää tomaattipyree ja kiehuva vesi. Keitä 15 min.
Hienonna tilli ja sekoita keittoon. Maista ja mausta suolalla.
Tarjoa smetanan kera.

Tomaattinen kikhernekeitto; kaunista ja maukasta

Syksyn – tai taitaa tämä olla jo talvi – mittaan tehdyt lukuisat sosekeittokokeilut saivat loisteliasta jatkoa, kun valmistin vallan herkullista tomaatti-kikhernekeittoa. Mukavasti mausteita sisältävään keittoon täyteläisyyttä toi kookosmaito, ruokaisuutta ja proteiinia kikherneet. Kaiken muun hyvän lisäksi resepti on sekä vegaaninen että gluteeniton.

Pidemmittä puheitta kiitän reseptistä Viimeistä Murua Myöten -blogia ja suosittelen suuresti testailemaan. Pienempi annos sopinee kauniiksi alkuruoaksi, suurempi terveelliseksi lounaaksi.

IMG_1830

Tomaatti-kikhernekeitto

4-6 annosta

IMG_18221 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 tl sokeria
0,5 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl kurkumaa
0,5 tl chilihiutaleita
4 dl kasvislientä
400 g tomaattimurskaa
1 tlk kikherneitä
400 ml kookosmaitoa
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne hienoksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan miedolla lämmöllä.
Lisää sokeri ja mausteet. Paista minuutin verran lisää.
Lisää sitten kasvisliemi, tomaattimurska, kikherneet ja kookosmaito. Keittele 10-15 min.
Soseuta sauvasekoittimella ja lisää joukkoon sitruunanmehu.
Lisää maun mukaan suolaa ja rouhaise lopuksi pippuria.