Talviloman päivä Tukholmassa -risteilymme vaihtui hieman pidemmäksi retkeksi, kun päätimme jäädä kaupunkiin muutamaksi yöksi ja laivan sijaan palata kotiin lentäen. Kuningasidea, totesimme jo menomatkalla yhteen ääneen istuessamme alkuillasta Atlantis-yökerhossa ”upean” Midnight Shown lyhyttä mitä-tuleman-pitää -esittelyesitystä silmäillessämme. Katselimme ensi kertaa pallomereillyttä ja nyt rattaissaan tuhisevaa Pikku-Kokkia ja vatsat täynnä seisovan pöydän antimia mietimme, että hyväähän se taas oli, mutta seuraavaa kertaa sietää hyvin odottaa vuoden päivät, jos ja kun Silja Line perinteisesti muistaa meitä joululahjakupongillaan ja ajatus tästä kelluvasta kaaoksesta alkaa jostakin syystä kiehtoa jälleen kovasti. Yksi ilta tätä on ehdottomasti tarpeeksi, vastaisuudessa paluu lentäen muodostuu toivottavasti enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi.
Tapani mukaan keskityn esittelemään kaupunkia mistäpä muustakaan kuin sen ravintolatarjonnasta käsin. Otan esittelyyn kahdesta testaamastamme tukholmalaisravintolasta toisen, maagista sirkuspölyä höyryävän Grillin, jonka jokaisen annoksen valmistukseen on käytetty jotakin talon viidestä erilaisesta grillausmetodista.
Astellessamme sisälle Grilliin mietin hetken ravintolan nimivalintaa, itse olisin ehkä valinnut jotakin hieman omalaatuisempaa, jotakin maagisempaa, onhan ravintola lattiasta kattoon sisustettu tummanpuhuvan eksoottisesti, ehkä hieman pelottavaakin pimeyttä huokuen. Ainakin Pikku-Kokin herätessä – tapansa mukaan juuri yhtäaikaisesti alkupalojemme saapumisen kanssa – on hän selvästi paikasta vähintäänkin hämillään, ehkäpä jopa pikkuruisen peloissaan. Jännittävä ja mieleenpainuva miljöö joka tapauksessa, ruokalistakin lupailee maagista iltaa. Ja aivan täysi ravintola, vaikka tilaa on enemmän kuin paljon. Uskon löytäneemme jotakin paikallisväestön suosimaa.
Mutta ruokaan. Koska ravintola tarjoilee maailmankuulua japanilaista Wagyu-lihaa, emme malta pitää tuosta näppejämme erossa ja tilaamme sitä alkupalaksi. Pakko tietää miltä maistuu oluella juotettu, hierottu, klassista musiikkia kuunnellut ja muutenkin kaikin tavoin stressitöntä elämää viettänyt härkä. Hyvältähän tuo maistuu, mutta hintakin on toki suolainen, 22,60€ muutamasta pienestä palasesta. Kun tämä huuhdellaan alas cava-lasillisilla (à 11,00€) voidaan puhua jo melko tyyristä paikasta. No, näillä mennään.
Pääruoaksi valikoin paahdettua turskaa, soijapapupyreetä, tapiokaa ja riisipalloja (36,30€). Annos on näyttävän näköinen ja monipuolinen. Turskaa en ole tainnut syödä sitten viiden vuoden takaisen Portugalin matkamme ja täytyy myöntää, että ensi puraisu on mieleenpainuva, kun tajuan syöväni lipeäkalaa. Tai eihän turskaa enää Suomessa taideta lipeäkalaksi valmistaa, mutta kuitenkin. Pidän kyllä lipeäkalasta – runsaan valkokastikkeen kera – mutta ehkäpä en kuitenkaan tilaisi sitä ravintolassa. Annos on joka tapauksessa maukas; erityismaininnan saavat riisipallot ja tapiokankin hauska helmimäinen koostumus miellyttää minun suutani.
Aleksin ulkofileepihvi bearnaise- ja punaviinikastikkeiden, salaatin ja Gotlannin perunoiden kanssa on myös ihan moitteeton, mitä nyt jälleen hinta (40,45€) hieman kirpaisee. Ei tämä kuitenkaan mikään tavallista kummempi suoritus ole.
Jälkiruoaksi Aleksi popsii suklaafondantin, minä vaahtokarkkeja suklaan, jogurttijäätelön ja crumblen kera. Minun annoksessani juttu on sen tarjoilu; minulle tuodaan tuohia, ne sytytetään palamaan ja pääsen grillailemaan karkkejani kuin nuotiolla ikään. Hauska ja näyttävä idea, mitä nyt itse vaahtokarkit ovat koostumukseltaan melko mitäänsanomattomia, eikä grillaaminen sinänsä tee niille mitään – paitsi polttaa. Jogurttijäätelö sekä crumble ovat kuitenkin vallattoman maukkaita ja nousevat annokseni päätähdiksi. Jälkiruoka-annokset kustantavat 12,60€ kappaleelta.
Kun edellä mainittuihin ruokiin lisätään juomalasku – kaksi särvintä molemmille – tulee loppusummaksi 190,60€. Melko liioiteltua, taitaa sirkustirehtööri olla heittänyt hintoihin hiukan ylimääräistä sirkuspölyä. No, kuten sanottua, paikka on kuitenkin ääriään myöten täynnä, joten Grill tuntuisi puolustavan ihan hyvin paikkaansa. Mikäs siinä, olihan tämä kuitenkin sangen erikoinen kokemus, vaikka ruoan hinta-laatusuhde nyt ei ollutkaan ihan kohdallaan ja makumaailman maagisuus jäi toistaiseksi vielä hieman vaillinaiseksi.
Lopuksi on naputettava vielä hiukan palvelusta, jota ravintola kehuu nettisivuillaan korkealuokkaiseksi. No, meistä siinä ei ollut mitään tavallisesta paremman luokan franchising-ravintolan palvelusta poikkeavaa. Odottaakin saimme vähintäänkin tarpeeksi – mutta se menköön täyden ravintolan piikkiin.
Ruoka: 3/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 2+/5
Kokonaisuus: 3+/5
Tunnelmallisia makuja 