Korvapuustia vaiko juustokakkua? Miksei molempia.

Kyllä pulla vaan on pop! Aina ja ikuisesti, näyttävät sitten sen ja sen hetkiset ruokatrendit miltä vain. Pokekulhot ja yhden padan ihmeet tulevat ja menevät, mutta pulla pysyy, sanon minä. Paras pulla on korvapuusti ja paras tapa nauttia se on lämpimänä kylmän maidon kera. Piste.

Edellisestä pullasaarnastani huolimatta tulen leiponeeksi pullaa harvoin. Aivan liian harvoin. Jotenkin minuun on iskostunut jonkinlainen hiivakammo ja tuntuu, että aina kun reseptissä mainitaan hiiva, käännän nopeasti sivua, jatkan toisten ohjeistusten pariin. Kai sitä on tullut niin monta kertaa epäonnistuttua hiivan toimivuuden kanssa; lässähdyksiä ja niin edelleen. No, kunhan Pikku-Kokki pääsee leipojan ikään, parannan varmasti tapani. Oli se niin mukavaa lapsena; leipoa rusinapullia, joista kukaan ei tykännyt. Mutta kun niitä rusinoita vaan oli niin kiva sinne pullaan tökkiä. Palanut rusina ei ole ystävä.

Toinen ikisuosikki juustokakku ei kahvipöydässä ole huono vaihtoehto sekään. Toimii yleensä miltei aina ja kaiken lisäksi on yksi suosikeistani mitä leipomispuoleen tulee.

Kun edellä mainittu kaksikko liitetään yhteen, ei voi tulla kuin hyvää, oli ensimmäinen ajatukseni seuraavaan korvapuustijuustokakun reseptiikkaan törmätessäni. Ja aivan oikein, lopputulos oli todella hyvä, yksi parhaista kakuista lähiaikoina. Kakku maistui vääjäämättömästi korvapuustilta, sellaiselta keskeltä pikkuriikkisen raa’aksi jääneeltä, juuri sellaiselta minkälaisena korvapuusti on mielestäni parhaimmillaan. Sillä mikä on tylsempää kuin kuiva pulla. Eipä paljon mikään.

Koska tätä kakkua tulen varmasti leipomaan uudestaan, täytyy minun antaa pari parannusehdotusta, mitä sen valmistukseen tulee. Itse kokeilisin jättää reunat pois ja leipoa pohjasta joko hieman paksumman tai pienentää pohjataikinan määrää jonkin verran. Ehkä suosiolla voisin valita hiukan suuremman vuoan. Toiseksi uskoisin itsekin ohjetta ja odottaisin kakun kanssa seuraavaan päivään, sillä näin malttamattomana ihmisenä iskin veitseni sen sisuksiin jo muutamaa tuntia uunista ottamisen jälkeen, mikä tarkoitti kakun totaalista murtumista. No, onneksi valtaosa jäi jäljelle seuraavaan päivään, sillä myös maku oli yön aikana parantunut entisestään.

Siis suosittelen vallan paljon ja kiitän reseptistä Makeaa-blogia.

P.S. Mainittakoon vielä, että yleensä en suuremmin innostu paistetuista juustokakuista, mutta tämä tekee siinäkin kohtaa poikkeuksen. Yhtä hyvää kuin hyydytetyt, mutta valmistuu ilman liivatetta, huippua!

Korvapuusti-juustokakku

Vuoallinen (ø 20 cm)

Pohja:
300 g Digestive-keksejä
150 g voita
2 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

Täyte:
600 g maustamatonta tuorejuustoa (suosittelen alkuperäisohjeen mukaisesti Philadelphiaa, ei kevyt-versiota)
150 g ranskankermaa
1 rkl kardemummaa
1 tl vaniljatahnaa tai 2 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä
4 kananmunaa

Kastike:
50 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 rkl kanelia

Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi, fariinisokeri ja kaneli. Painele seos vuoan pohjalle (ja reunoille). Esipaista pohjaa 160-asteisessa uunissa noin 10 min. Anna jäähtyä täytteen valmistuksen ajan.
Mittaa tuorejuusto kulhoon ja pehmitä sitä sekoittamalla hetki. Lisää ranskankerma, kardemumma, vanilja, sokeri ja maissitärkkelys ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat yksitellen, sekoita taikina tasaiseksi aina ennen seuraavan munan lisäystä. Jätä täyte odottamaan ja valmista kastike.
Sulata voi ja sekoita siihen fariinisokeri ja kaneli. Kaada puolet juustotäytteestä pohjan päälle. Lusikoi päälle noin puolet kastikkeesta ja kuvioi pintaa veitsellä, jotta täyte ja kastike sekoittuvat hieman. Kaada päälle loput juustotäytteestä ja kastikkeesta. Kuvioi vielä veitsellä, jotta saat marmoroidun pinnan.
Paista kakkua 160 asteessa 45 min. Sammuta uuni ja jätä kakku vielä tunniksi kypsymään jälkilämmöllä. Anna kakun jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin vetäytymään seuraavaan päivään.