Pikkuperhe kurkistaa Ahvenanmaalle

Vietimme menneen viikon puolikkaan Ahvenanmaalla pikkuperheinemme lomaillen. Retkineen kaikkineen matka oli sangen onnistunut, vaikka täytyykin ihan suoraan sanoa, että lomakohteemme yritti kaikin keinoin laittaa kapuloita rattaisiin. Ravintolat ja kahvilat olivat kiinni – ja kyllä, tiesimme että saari eli todellista off seasonia. Ärsyttävän asiasta tekikin se, että kun pitkien etsintöjen tuloksena sattui löytämään paikan, joka todella oli auki, saattoi ovella kuitenkin hyvin odottaa ”suljettu” -kyltti ihan vaan vaikka maanantain kunniaksi.

No, muutaman ravintolan pääsimme kuitenkin testaamaan. Liekö huonoa tuuria vai jotakin muuta, mutta tällä kertaa kävi niin, että matkan parhaat ruoat valmistimme itse, omassa asumuksessamme. Eikä kyseessä ollut edes mitään sen kummempaa, vaan nopeasti valmistuvaa perushyvää Tunnelmallisten tapaan. Kahdesta kokeilemastamme maarianhaminalaisravintolasta onnistuimme sen sijaan nappaamaan ainoastaan yhden maukkaan pääruoan sekä jälkiruoan. Loput olivat melko mauttomia, kaikin puolin tylsiä esityksiä, sellaisia hinta-laatusuhteeltaan karuja tapauksia.

Erikoisinta tässä oli se, että oikeasti näimme vaivaa ravintolavalintojemme eteen, emmekä tyytyneet vain kävelemään sisään jostakin avonaisesta ovesta. Näiden piti olla niitä kaupungin parhaasta päästä olevia paikkoja. Ja olivathan ne mukavia, tunnelmallisia ja ajatuksella sisustettuja. Mutta ei niissä oikeastaan ruokaa osattu tehdä, tai sitten me valitsimme väärin.

Ensimmäinen valintamme Dino’s oli kahdesta se parempi, ravintola josta kävelimme ulos enemmän ja vähemmän tyytyväisinä. Minä enemmän, sillä katkarapusalaattini oli vallan herkullinen, ihan hintansa (16,50€) väärti. Avokado, uudet perunat, kananmuna, kermaviilikastike ja ahvenanmaalainen musta leipä tekivät annoksesta monipuolisen, sellaisen miltei täydellisen salaattiaterian. Aleksin valitsema talon hampurilainen (17,20€) sen sijaan jäi melkolailla surkeaksi yritelmäksi, sellaiseksi klassisen huonoksi klassikkoannokseksi, josta maku puuttuu yleensä lähes kokonaan.

IMG_4384Kun molemmat päätimme aterian jäätelöannokseen, jossa vaniljajäätelö oli saanut kumppanikseen kotitekoista lämmintä kinuskikastiketta, jäi Aleksillekin ateriasta maukas mieli, sillä annos oli herkullinen. Toki 9,50€ jäätelöstä on hiukan suolainen hinta, mutta menköön, maku ennen kaikkea.

Näin ollen kun muutaman kotiruokapäivän jälkeen astelemme ravintola Indigoon, ovat edellä lupaamani yksi hyvä pääruoka sekä jälkiruoka jo nautittu ja tuloillaan on jotakin huomattavasti heikompaa. Tapoihini ei kuulu ravintoloissa jättää annoksia syömättä, mutta tällä kertaa tilanne on toinen. Salaatti (15,50€), joka koostuu IMG_4443salaatin ohella lähinnä majoneesissa pyöritellyistä kanapalasista, yrtti”maustetuista” makaroneista ja pekonista ei inspiroi. Tai sitähän sen pitikin olla, mutta kuitenkin. Itse olisin tehnyt paremmin, uskallan väittää. Ainoa jota salaatilla on antaa, on jättimäinen koko. Kiitos ei. Kun Aleksin pihvileipä (22,50€) on laadultaan luokiteltavissa samaan tapaan, on Indigo osaltamme aika lailla nähty. Emme valitettavasti voi suositella ja jälkiruoankin päätämme lähteä nauttimaan väliaikaiseen Kotikoloomme.

FullSizeRender-10Mitä siis opimme Ahvenanmaasta? Hmm. Paikka elää kesistä, eikä ainakaan näin syksyisin tarjoa kovinkaan eläväistä tunnelmaa. Ravintoloita, kahviloita ja jäätelökioskeja riittää, mutta ne ovat kiinni – varsinkin alkuviikosta. Asunnon vuokraaminen oli huippujuttu ja helpotti elämää ainakin Pikku-Kokin kanssa suuresti. Etäisyydet saarella ovat joka suuntaan lyhyitä, joten mantereen ehtii hyvin koluta melko perusteellisestikin muutamissa päivissä, mikäli retkeilee autolla. Kohteet tosin ovat pitkälti autioituneita heti elokuun kääntyessä mailleen, joten jos palveluita kaipaa, kannattaa ajoittaa matkansa hieman otollisempaan ajankohtaan.

Mutta hyvä siis näin. Ensi kerralla sitten jotakin muuta.

P.S. Aamiaisehdotus meillä joka tapauksessa on antaa. Hotelli Arkipelag tarjoaa vallan suositeltavan vaihtoehdon hintaan 15,00€ – ja jälkiruoaksi on muuten ahvenanmaalaista pannukakkua kaikilla herkuilla. Nam!

2 vastausta artikkeliin “Pikkuperhe kurkistaa Ahvenanmaalle

  1. Tosi moni sanoo, että kun ”suomalaiset” lähtee turisteina ahvenanmaalle, saa usein niskaan huonoa käytöstä ja oudoksuvia katseita… Tiedä vaikka ruoanlaittomotivaatiokin laskisi, kun ”suomalaiset” astuu sisään – eihän Ahvenanmaalla asuvat ole suomalaisia… 😀 Anyways, hauska kirjoitus ja kiva blogi!

    1. Niin, onhan se ehkä vähän noinkin, jännä juttu. Toisaalta olen kyllä törmännyt siellä ihan ystävälliseenkin kohteluun… Kiva, että tykkäsit 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s