Viimeiset päivät ovat vilahtaneet ohi juhlajärjestelyjen parissa, mutta ankaran uurastuksen tuloksena loppu alkaa jo häämöttää. Vielä viimeiset taulut seinään ja piirakat uuniin ja voimme keskittyä juhlimaan uutta kotikoloamme ja Aleksin 35-vuotista taivalta. Hip hei!
Ja patiomme uusi kello; sitäkin on syytä juhlia…
Eilen kolmen ruokalajin päivällinen syntyi vähän kuin itsestään; tänään tarjoiltavan tsatsikikakun – johon palaan tuonnempana tarkemmin – jämästä alkuruoka, pari päivää sitten haudutetun pulled porkin kakkososasta ehkä parhaat cannellonit ikinä ja joululahjaksi saadusta raakasuklaan valmistuspaketista jälkiruoan jälkiruoka. Se jälkiruoka olivat mansikat vaniljajäätelöllä täydellistettynä – tai ehkä toisin päin.
Ja niin, cannellonien mukaillusta reseptistä suurkiitos sittemmin jo uuden tien löytäneen Onko nälkä -blogin Chef Jonesille.

Cannellonit pulled pork -täytteellä
6 annosta
15 kpl cannelloniputkia
600-700 g pulled porkia ja 2 dl BBQ-kastiketta, joihin mainiot reseptit löytyvät täältä.
Béchamelkastike:
3 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoa
2 dl maitoa
1 dl valkoviiniä
0,5 tl muskottia
0,5 tl valkopippuria
50 g emmentalraastetta
suolaa
Sulata voi kattilassa, älä anna ruskistua. Lisää vehnäjauhot ja kun seos on paksua mutta vaaleata, lisää maito ja viini. Lisää neste osissa ja lisää tarvittaessa maitoa. Anna poreilla 5 min. miedolla lämmöllä. Mausta, sekoita ja lisää joukkoon juusto. Kun juusto on sulanut, kastike on valmis.
Mozzarellakuorrute:
150 g mozzarellaa
50 g emmentalraastetta
1 keltuainen
loraus kermaa
Revi mozzarella ja yhdistä emmentalin ja kerman kanssa.
Valmista cannellonit. Yhdistä BBQ-kastike ja pulled pork. Sekoita joukkoon myös hiukan béchamelkastiketta, jotta täytteestä tulee ”notkeaa”.
Pursota massa cannelloniputkiin ja lado putket uunivuokaan.
Levitä loput béchamelkastikkeesta putkien päälle ja peittele aikaansaannos mozzarellakuorrutteella.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 min.
Jälkkärin jälkkäriksi – ne jäätelöt mansikoilla jäivät kuvaamatta – siis testikappaleet raakasuklaasta, joka valmistui äärettömän helposti Cocovin valmistuspakettia käyttämällä. Omaan tyyliini en kuitenkaan tyytynyt tekemään vain tylsiä ”muodottomia” yksilöitä, vaan valutin suurimman osan massasta Space Invaders -muottiin. Muotti toimi muuten mainiosti, mutta silikoni söi suuren osan väristä, jolloin tyypeistä tuli hieman harmaita. Hienoja ovat kuitenkin!
One thought on “Dinner time in Kensington”