Koska tammikuu on minulle miltei poikkeuksetta yhtä kuin nälkävuosi, on silloin keksittävä erityisen paljon sielua ja ruumista lämmittävää toimintaa. Erinomaisen hyvin tammikuun pakkasiin sopii esimerkiksi retki Karibialle, jollaiselta juuri palanneena naputtelen tätäkin raporttia huomattavasti edellisviikkoista energisempänä. No, meidän Karibiamme oli vaan Caribia, siinä Turun kyljessä nököttävä hotellivanhus, mutta pikkuasiat sikseen, energisempänä elellään tätä nykyä joka tapauksessa.
Kuten arvata saattaa, tämänkin tekstin takana piilee viittaus ruokamaailman asioihin ja juuri nyt tarkoituksenani on jälleen kerran antaa teille ravintolasuositus, tällä kertaa Suomen Turkuun, sinne miltei Aurajoen rannalle. Paikka, joka päätyy kulinaarisen suurennuslasini alle, on reilu vuosi sitten Linnankadulle avattu vanhan maalikaupan tiloihin rakennettu eurooppalaista ruokaa tarjoileva rentohenkinen fine dining -ravintola Ludu.
Sisälle Luduun kylmästä alkuillasta siinä kuuden tienoilla saapuessamme ei paikan viihtyisyyttä tai omalaatuista sisustusta ruutulattioineen ja 120-vuotiaine flyygeleineen voi olla rekisteröimättä. Kanssaruokailijoitakin on jo mukavasti paikalla, joten tunnelma on eläväinen. Paikan suosio on helposti haisteltavissa. Ainakaan näin lauantai-iltana tänne ei tuntuisi olevan varauksetta mitään asiaa.
Palvelu on alusta loppuun ystävällistä ja mitä ruokavalintoihimme tulee, erityistoiveemme huomioidaan pieteetillä. Toki tällaisessa paikassa tämä lienee lähtökohtakin.
Entä se ruoka sitten? Tilaamme molemmat viiden ruokalajin maistelumenun, joskin minä saan tämän hetkisestä ruokavaliorajoitteisuudestani johtuen peruspaketista poikkeavat alkuruoat. Aleksi valitsee palojensa painikkeeksi myös menulle suunnitellun juomapaketin.
Kokonaisuus lähtee liikkeelle lohipastramilla, kampasimpukkakreemillä, porkkanavanukkaalla ja sinappivinaigrettella, jonka tilalta minä saan sipulipiirakkaa, vuohenjuustomoussea, viikunaa ja sipulilientä. Nappisuorituksia molemmat.
Toisena alkuruokana ”virallinen” menu esittelee Aleksille härkätartaria, savustettua keltuaista, puikulasipsejä ja herneenversoa. Minä saan maa-artisokkakeittoa suolatuilla parapähkinöillä ja vihreällä omenalla koristeltuna. Aleksi pitää tartar-annoksestaan kovasti, mutta minä iloitsen erikoisruokavaliostani; kuohkea keitto on oikeastaan täydellistä.
Loppumatkan kuljemmekin samaa polkua. Kalapääruokana saamme siikaa rapu-perunakakun, fenkolipaistoksen ja tillinsiemenvaahdon kera. Taaskaan en keksi pahaa sanaa. Toisena pääruokana menuumme sisältyy sorsanrintaa papujen, paistetun perunan ja herukkakastikkeen kanssa. Lisäkkeet ovat mainioita, myös sorsa sinällään, mutta koska meistä kumpikaan ei erityisemmin ole sorsan ystävä, annos ei onnistu viemään kieltä mukanaan. Lisäksi ihmettelemme, miksi annoksen rintapaloista toiseen on jätetty paksu kerros silkkaa sorsan silavaa.
Kun jälkiruoaksi saamme vielä rapeaa kanelikakkua suussa sulavan valkosuklaamoussen sekä vadelmasorbetin kera, ei tästä ateriasta voi jäädä kuin hyvälle mielelle. Alusta loppuun niin hyvää!
Vaikka jokainen annos ei ollutkaan kaikilta osin täydellinen, löytyi jokaiselta monipuoliselta lautaskokonaisuudelta ainakin jotakin parempaakin parempaa. Koimme kolmituntisen täynnä kulinaristista kutkuttelevuutta, jossa hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdillaan. Maistelumenun hinta oli henkilöltä 50,00€, juomapaketin 38,00€.
No, jotain nokankoputusta kuitenkin: elävän musiikin, joka ihastutti kovasti, olisi suonut soivan hieman hiljempaa ja juomamenu olisi voinut punaviinimiehen mielestä sisältää tuota punaisuutta jonkin verran enemmän paketin koostuessa nyt kahdesta valkoisesta, yhdestä punaisesta, yhdestä oluesta sekä yhdestä jälkiruokaviinistä. Maukas paketti kuulemma kuitenkin.
Kun tuossa ovat illan korjailukohdat, lienee suositukseni Luduun ilmeinen. Älkää astelko ohi – vaikka siinä vieressä se kuuluisa ja hyväksi todettu pizzeria Dennis majaileekin… On tämä pizzaa parempaa.
Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4/5
Kokonaisuus: 4+/5
Tunnelmallisia makuja 
One thought on “Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 28: Ravintola Ludu, jonka ohitse ei kannata kävellä, mikäli Suomen Turussa sattuu tallustelemaan”