Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 69: Mikkelin Satamakahvila; ja se klassinen Hauki Burger

Yksi koronakevään ehdottomasti näkyvimpiä vaikutuksia perheemme elämään on ollut erilaisten ravintolaruokailujen puuttuminen. Viikonloppuiset hotelliaamiaiset ja brunssit, arjen luksuslounaat, teitä me olemme kaivanneet!

Nyt, kun tilanne ainakin hetkellisesti antaa taas myöden, olemme pienessä mittakaavassa lähteneet seikkailemaan myös ravintolamaailmaan. Juhannuksen päätteeksi teimme retken Mikkeliin ja saapuessamme kaupunkiin juuri sopivasti lounasaikaan päätimme pujahtaa Satamakahvilaan. Tämä pujahdus osoittautui postauksen ja suosituksen arvoiseksi.

Mikkelin Satamakahvilassa toteutettavat Satama Burger -gateringin premium burgerit valmistetaan laadukkaista raaka-aineista ja paistetaan aidossa hiiligrillissä. Raaka-aineiden saatavuuden mukaan tarjolla on myös klassikon asemaan noussut Hauki Burger. Juuri tämä klassikko houkutteli myös minua ravintolaa valitessamme. Tuuri oli hyvä, sillä sain haluamani.

IMG_8274
Hauki Burgerissa pihvi pääsee yksinkertaisessa – mutta kuitenkin maukkaassa – seurassa oikeuksiinsa.

Sivustonsa mukaan legendaarinen Mikkelin Satamakahvila on oikeastaan melko perinteinen grilli. Kaupungin pienessä satamassa sijaitseva kesäravintola tarjoilee burgereiden ohella ainakin suolaisia ja makeita vohveleita, sämpylöitä ja leivonnaisia, hampurilaisten rinnalle voi ostaa vaikkapa lankkuperunoita.

No, miltä se maistui? Hauki Burger (12,50€) oli sangen hyvä, oikeastaan erinomainen. Se sisälsi haukipihvin lisäksi marinoitua punasipulia ja remouladekastiketta sekä muutaman salaatinlehden. Yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä juuri sen takia – annos antoi hienosti tilaa kruunulleen haukipihville ja ylsi ehdottomasti lähiaikojen mieleenpainuvimpien burgereideni listalle. Myös Aleksin Satamaburger (13,50€) toimi, samoin rinnalle tilatut perunat. Hieman valitettavasti Pikku-Kokin lasten vaihtoehto oli juuri sitä, mistä lasten oletetaankin pitävän: pihvi, juusto, kasat ketsuppia ja majoneesia. Lopputulos oli hieman kuivakka ja purilaisesta tuhoutui Pikku-Kokin toimesta lähinnä sämpylä, jota myös Neiti-Kokki nakersi innoissaan. No, ehkäpä grilli ei olekaan se paras mahdollinen paikka lasten syöttämiseen. Muutenkin, jos koko ravintolasta löytyy kokonaista yksi syöttötuoli, kertoo se ehkä sen hieman puutteellisesta lapsiystävällisyydestä.

Tykkäsin ehdottomasti. Jos Mikkelissä rupeaa hampurilaishammasta kolottamaan, kannattaa ilman muuta kokeilla Satamakahvilaa. Ja sitä nimenomaista Hauki Burgeria.

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 59: Bistro Vilee; maukkaita terveisiä Saimaan rannalta

Joitakin aikoja sitten Helsingin Sanomat toi välissään Pure Saimaa -lehtisen, jonka innoittamina lähdimme makumatkalle Mikkeliin. No, ensisijaisesti lähdimme toki mökkeilemään, mutta koska Mikkeli kesäasumuksemme lähimpänä kaupunkina kuuluu lähes joka kesä ohjelmaan, päätimme tällä kertaa tutustua siihen hiukan pidemmän kaavan mukaan. Yövyimme kaupungissa, piipahdimme Ollinmäen viinitilalla ja nautimme neljän ruokalajin illallisen Bistro Vileessä, joka ainakin edellä mainitun lehtisen mukaan lukeutuu kaupungin ravintolakärkeen. Oikein maukas retki, sanoisin. Sellainen kesäloman makuinen.

IMG_3236Ollinmäen viinitilalla maistelimme marja- ja hedelmäviinejä, jotka maistuivat… hmm… suomalaisilta viineiltä. Eli mitään viininmaistelijan huippuhetkiä emme kokeneet, mutta suhtauduimmekin tilanteeseen enemmän mielenkiinnolla. Kuusi neljän sentin maisteluannosta kympillä, hauska homma. Kotieväiksi ostimme vielä setin tilan neljää erilaista siideriä ynnä kahta kuohuviiniä – muut viinit jäivät näin ollen maisteluasteelle.

IMG_3274Illallinen Bistro Vileessä oli jo jäädä uudistuvien suunnitelmiemme jalkoihin, mutta satuimme kävelemään ravintolan ohi ja sen miellyttävä miljöö sai meidät muuttamaan iltaohjelmaamme toistamiseen. Teki mieli syödä astetta fiinimmin ja sitä uskalsi tältä ravintolalta odottaa. Lähdetään katsomaan.

IMG_3247Meille on varattu rauhallinen nurkkapöytä, jonka ympärillä Pikku-Kokilla on mukavasti tilaa temmeltää. Samoin ravintolasta löytyvä lelukori kulkeutuu piakkoin pöytämme välittömään läheisyyteen. Hienoa; tuntuu siltä, että niin ikään Pikku-Kokki on ravintolalle mieluisa vieras. Mitä Bistro Vileen kesäiseen torstai-iltaan tulee, on paikka sopivasti täynnä; joitakin seurueita mutta myös joitakin vapaita pöytiä. Kun puhutaan pikkukaupungin arki-illasta pidän ravintolaa melko eläväisenä. Ja mikäs tänne onkaan tullessa; sisällä tunnelmallinen tiiliseinämiljöö, edustalla kesäpäiviin soveltuva lasitettu terassi.

IMG_3262IMG_3250Ruokalistalta valitsemme neljän ruokalajin Suomi 100 -menun (à 45,00€) – hmm, mikähän tästäkin tekee niin maamme satavuotista historiaa syleilevän – jonka aloitus, kylmäsavulohitartar vierellään varhaiskaalikimchiä ja tillidressingiä, on todella maukas, ihan nappi, sanoisinko.  Eikä seuraavakaan, kukkakaalikeittoa ja vuohenjuustokasvispiirasta, hullumpi ole. Päinvastoin. Hauska idea laittaa pala piirakkaa keiton pohjalle; täytyy ehkäpä napata omaankin kokeiluun.

IMG_3267Pääruoan kohdalla eteen tulee pieni pettymys. Annoksen komponentit, ylikypsä härkä, palsternakkapyree, perunakakku ja punaviinikastike, ovat ihan moitteettomia, mitä nyt härkä päässyt himpun verran kuivahtamaan. Ongelma on kuitenkin annoksen mittasuhteissa; lihaa on jopa liian paljon, kastiketta ei oikein nimeksikään, jonka seurauksena koko annos muuttuu kuivaksi ja raskaaksi. Vähemmän lihaa, enemmän kastiketta, tuolloin tyytyväisyys olisi ollut taattu. Tilanne on täysin vastaava kuin Tampereen Pikkubistro Kattilassa, jossa söimme taannoin possunposkia niin ikään annokseen nähden alimitoitetun kastikemäärän kera. Harmi juttu.

IMG_3270Jälkiruoka, Vileen mansikkacocktail, on nimensä mukainen. Proseccossa marinoituja mansikoita cocktaillasissa, pinnalla valkosuklaamoussea ja ohut kaurakeksi. Ihan hyvää, ei kuitenkaan sen kummempaa.

Näin olemme läpikäyneet satavuotiaan kotimaamme nimikkomenun ja tutustuneet yhteen Mikkelin kärkiravintoloista. Ruoasta pidimme kyllä, joskin herkullisuuskäyrä olikin illan mittaan valitettavasti laskeva. Ei annoksista kuitenkaan yksikään huono ollut, ensimmäinen jopa melkolailla täydellinen. Palvelu oli ystävällistä ja kuten sanottua lapsiystävällistä. Mitä annoksiin tulee, olisimme kuitenkin kaivanneet hieman yksityiskohtaisempaa esittelyä, ravintola kun kuitenkin mainostaa itseään nimenomaan lähellä tuotettujen, sesonginmukaisten raaka-aineiden suosijana, kaikkien tuottajiensa tuntijana.

Joka tapauksessa suositus Bistro Vileelle.

Ruoka: 3+
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+