Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 67: Ravintolat Treffi ja Wanda’s; kaksi vallan maukasta lähiöburgeria

Lähiaikoina ravintolavalintojamme ovat ohjailleet tietyt kriteerit. Olemme metsästäneet paikkoja, joissa tietysti olisi tarjolla maukasta ruokaa, mutta joissa myös koko perhe viihtyisi. Sillä mitä lasten kanssa ruokailuun tulee, on tullut todettua, että heidän viihtyvyytensä on vähintään puoli ruokaa. Joskus enemmänkin.

Se, että olemme metsästelleet lapsiystävällisiä ravintoloita, on vienyt meidät toisinaan sellaisiinkin paikkoihin, joihin emme varmasti muuten olisi päätyneet; lauttasaarelaiseen Casa Mareen, joka selvästi on paikallisille asukkaille tärkeä, kodinomainen kohtaamispaikka, meilahtelaisklassikko White Ladyyn sekä myyrmäkeläiseen kahdesti kaksivuotisen elonsa aikana Vantaan parhaaksi ravintolaksi valittuun Wanda’siin. Näissä ravintoloissa ovat olleet leikkipaikat – ja ruoka – kohdallaan.

Mutta emme mekään sentään joka kerta, edes nykyään, vain leikkipaikkojen perässä ruokaretkeile. Yhä edelleen hyvä ruoka on se ykkösjuttu, mitä ravintolavalintoihin tulee. Mielenkiintoiset paikat sekä kehutut annokset ajavat kohti uusia kokemuksia, ruokalehdet sekä -blogit antavat ideoita ravintoloista, joita testata. Kuten nyt viimeisenä herttoniemeläinen Treffi, joka lienee tuokin naapurustonsa asukkaiden suosiossa.

Näin. Tämän ”johdannon” myötä haluan esitellä teille muutaman lähiöravintolan, joiden vuoksi kannattaa vaikka vähän matkustaa. Ottaa metro Herttoniemeen tai juna Myyrmäkeen, lähteä kokemaan vähintäänkin oivallinen lähiöpurilainen.

Kaksi hyvin erilaista lähiöravintolaa, jotka haluan tuoda esiin, ovat Wanda’s Vantaan Myyrmäessä ja Treffi Helsingin Herttoniemessä. Ne molemmat tarjoilivat nimittäin jättihyvän burgerin ja ovat sellaisia paikkoja, joihin tulee varmasti mentyä uudestaan.

Treffissä nauttimani vegeburger vietteli runsaalla makumaailmallaan. Pihvin roolia näytteli grillattu, mukavasti savuinen portobello, johon blue cheese creme sopi vallan mainiosti, puhumattakaan sen päälle sulaneesta halloumiviipaleesta. Kun näihin lisätään vielä perinteiset pikkelöity punasipuli, tomaatti, salaatti ja suolakurkku sekä sopiva majoneesi, on nautinto taattu. Yksi parhaista kokemistani burgereista. Myös Pikku-Kokki piti kana-kasvisannoksestaan, samoin Aleksi omasta juustoburgeristaan, joka ei kuitenkaan yltänyt oman kasvisherkkuni tasolle. Tämän kokemuksen perusteella tulemme varmasti jo ihan lähitulevaisuudessa testaamaan myös Treffin jokaviikkoisen, vaihtuvateemaisen sunnuntaibrunssin.

IMG_0573-1

Mitä Treffiin paikkana tulee, ei kannata säikähtää vastaanottoa, joka ainakin lauantai-iltapäivänä oli hiukkasen alkoholinhuuruinen, kun katrainemme kurvasimme terassin kautta sisätiloihin. Ravintolan ruokapuoli on kuitenkin viihtyisä, eikä siellä tunne tuoneensa lapsia syömään nuhjuiseen kapakkaan. Edes leikkipaikan puute ei ainakaan tällä kertaa Pikku-Kokkia häirinnyt, vaan hän viihtyi mainiosti alusta loppuun. Suosittelen.

IMG_9715Tunnelmaltaan hyvin erilainen Wanda’s tarjoili sekin purilaiskokemuksen, joka ansaitsee ilman muuta erityiskehuja. Koska tuosta vierailusta on ehtinyt vierähtää jo tovi, muistikuvani ovat hiukan jo haalistuneet, mutta kyseessä joka tapauksessa oli todella maukas kanahampurilainen, jossa pyhän kolminaisuuden muodostivat kana, halloumi ja paholaisen hillo. Tykkäsin todella paljon ja uusintakierros Wanda’siin onkin jo suoritettu. Eivätkä nuo kaksi kertaa varmasti jää ainoiksi.

Toisin kuin Treffissä tunnelma Wanda’sissa on molemmilla kerroilla ollut sangen rauhallinen, jopa ehkä aavistuksen hiljainen. Toisaalta Wanda’sissa olen joka kerta vieraillut arkena, siitä mitä siellä tapahtuu lauantaisin, en osaa sanoa mitään. Ravintolan leikkipaikka on yksi parhaita löytämiämme, joten siitä ehdottomia lisäpisteitä. Myös lapsiystävällinen, oikeasti pikkuasiakkaat huomioiva palvelu lämmitti sydäntä. Suositan.

Tällaista hampurilaisenhajuista lähiölöpinää tällä kertaa. Joka tapauksessa tarkoituksenani on tällä tekstillä rohkaista ruokaretkille omien tuttujen ympyröiden ulkopuolelle. Lopputulos voi olla yllättävänkin onnistunut.

Jos on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään…

Niinpä niin, ei Lontooseen hevillä kyllästy. Kulttuuria jokaiseen makuun, kauniita puistoja ja mahdollisuuksia viettää aikaa ihan vain oleskellen. Vaikka Thames-joen rantaa kävellen. Pubi joka kulman takana ja niistä intoutumattomille tuhansittain toisenlaisia vaihtoehtoja ruokailuun ja juomailuun. Kello viiden tee ja fish and chips, siihen väliin mahtuu paljon.

IMG_2796IMG_2124

Tässä sitä taas ollaan, Lontoon jälkeisessä tilassa. Olipa mukava taas tavata tuota rentoa ystävää, käydä nuuhkaisemassa jo pitkälle edennyttä kevättä. Viisi päivää ja neljä iltaa, kymmeniä tuhansia askeleita. Ja vastapainona tietysti ruokaa ja juomaa, ihan hyvää ja vallan hyvää, muutama paikka, joista haluan Lontoota harkitseville vinkata.

Kun itse mietin lontoolaisia ruokailumuotoja, mieleeni tulevat ensimmäisenä pubit. Näitä olemme kokeilleet paljon, sangen vaihtelevin tuloksin. Pääasiallisesti ruoka on kuitenkin mielestäni ollut vähintäänkin ihan hyvää, välillä huippuhyvää. Lähinnä burgereita ja ruokaisia salaatteja, lämmintä omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, mums! Tulipa tällä kertaa syötyä yksi keittokin, ihan hyvää tuokin.

Ensimmäinen paikka, jonka tahdon niin korvamerkitä itselleni muistutukseksi tulevaisuutta ajatellen kuin suosittaa muillekin on South Kensingtonissa sijaitseva pubi, The Admiral Codrington. Ihan mahtava ruoka, todella ystävällinen palvelu ja mukava sekoitus pubi- ja ravintolatunnelmaa. Paikka, jonne voisin itse mennä uudestaankin, kokeilla hyvän illallisen päätteeksi siirtymistä viereiselle pubipuolelle.

IMG_2156Me valitsimme Admiral Codrington -illaksemme tiistain, jota paikka mainostaa erityisenä burger-iltanaan. Tiistaisin tarjolla on klassikkojen rinnalla aina uusi kokin innovoima erikoispurilainen. Tänään olisi mahdollisuus kokeilla hummerivaihtoehtoa. Vaikka hummeri ja burgeri makuparina kiinnostavat kovasti, päädyn kuitenkin This is the Juan -annokseen, siis falafelpurilaiseen. Lisäkkeeksi valitsen Rainbow slawn. Falafel osoittautuu nappivalinnaksi, ehkä parhaaksi koskaan syömäkseni falafeliksi. Kuten falafel joskus, se ei ole ollenkaan kuivaa ja mikä erikoisinta, sen sisälle kätketty aines on tavallaan tuoretta, salaattia, herneitä ja muuta, ei tavallisen falafelin kaltaista yhtenäistä massaa. Burgerin välistä löytyvät guacamole, salsa ja ranskankerma sopivat kokonaisuuteen nekin kuin nakutettu. Myös seurueemme kaksi muuta falafelin valinnutta pitävät annoksesta kovasti. No, Rainbow slaw ei oikeammin vakuuta; vähän niin kuin coleslaw, jossa majoneesi on korvattu lähinnä etikalla.

IMG_5702Myös Aleksin uhkarohkea valinta, Classic Admiral – sanon näin, koska klassikkoannokset valitettavan usein ovat suuria pettymyksiä – on oiva, tarkemmin sanottuna todella hyvä. Siis ainakin amiraalin hampurilaisia uskallan suositella varauksetta. Eikä hintakaan ole liioiteltu, 11,00£ kappaleelta. Mikäli hampurilaishammasta kolottaa, neuvon näin ollen kääntymään amiraalin puoleen.

IMG_2130Toinen ehdottomasti pysähtymisen arvoinen ravintola löytyy Leicester Squaren kupeesta ja kantaa nimeä Bella Italia. Siis italialaista, kuten nimestä voitanee päätellä. Paikka on pieni ja alkuillasta tupaten täynnä. Jos tilanne maanantaina on tämä, voin kuvitella, että ilman varausta tänne ei ainakaan illallisaikaan kannata pyrkiä koskaan. Kyseessä on kymmenittäin ravintoloita omaava ketju, mutta ainakaan tässä yksikössä ketjumaista tunnelmaa ei ole lainkaan. Ja nyt puhutaan ravintolasta, joka sijaitsee osoitteessa 70 St Martin’s Lane, mikäli tätä paikkaa mielii koettaa.

IMG_5674IMG_2143Mutta ruokaan. Itse valitsen vihreän salaatin kanan rinnalla täydellistettynä. Avokadoa, vihreitä papuja, herneitä, kurkkua, erilaisia salaatteja, kevätsipulia, kurpitsan siemeniä ja salsa verdeä, kanan pinnalla mukavasti tuoretta parmesaania. Siis todella hyvää, eikä hinnoittelussakaan mitään moittimista tai Lontoo-lisää, kun annos kustantaa 10,99£. Myös Aleksi arvostaa perinteisen béchamel-kastikkeella ja mozzarellalla kuorrutetun lasagnensa (11,99£) korkealle; todella tuoretta ja kuplivan kuumaa.

IMG_5676IMG_2146Kun italialaisessa kerran ollaan, ei jälkiruokia tietenkään voi ohittaa. Itse tilaan jäätelöannoksen kolmella maulla: suolaista kinuskia, hunajaa ja minttusuklaata pinnallaan karamellikastiketta, marenkia ja strösseleitä, nam! Aleksi sen sijaan valikoi aterian päättäjäkseen lämpimän suklaakeksin vaniljajäätelöllä ja karamellikastikkeella aateloituna ja pitää hänkin valintaansa hyvänä.

Mikäli siis italialainen tavallisehko ruoka Lontoossa houkuttelee, suositan Bella Italiaa. Eläväinen miljöö ja mukava palvelu ovat tietysti nekin pelkkää plussaa. Ja se, että 25 cl punaviiniä kaatuu lasiin alle seitsemällä punnalla.

IMG_5727Hauskaa ja maukasta jälleen kerran. Taas tuli todetuksi, kuinka oikeassa Samuel Johnson oli jo aikoinaan, 1700-luvulla, lausahtaessaan: Kun on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään; sillä Lontoossa on kaikkea mitä elämä voi tarjota.

 

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 51: Classic American Diner

Classic American Diner, klassinen amerikkalainen ruokapaikka. Juu, siltä vaikuttaisi, ainakin näin ensisilmäykseltä. Kovin muovista, kovin värikästä, ”Fast Cars, Fast Service” huutaa mainosplakaatti seinällä.

img_0592Olemme kauppakeskus Jumbossa Vantaalla ja odottelemme pienessä jonontyngässä vuoroamme. Tuntuu hassulta tämä jonottaminen, kun ravintolassa on tyhjiä pöytiä poikineen. No, menee kai kulttuurin piikkiin tämäkin, rapakon takana tyhjään ravintolaan jonottaminen on kuulemma ihan tavallista. Ja onhan noilla naapureillakin jono, heiltä tosin puuttuvat tyhjät pöydät. Leikki leikkinä, emme me kovin montaa minuuttia joudu odottelemaan, että meidät saatellaan pöytään perusystävällisen palvelun kera. Ja loppu onkin silkkaa ”fast service” -toimintaa. Juomatilaus tullaan tekemään heti, ruokatilaus hyvin pian niin ikään. Annokset purjehtivat pöytään todella nopeasti ja ainakin jälkiruokalautasia kuikuillaan takaisin muutamaan otteeseen jo ennen kuin allekirjoittanut on ehtinyt omaansa viimeistellä.

img_0595Mitäpä meille sitten tarjoillaan? Pyrkimys täyttää periamerikkalaisuuden kriteerit heijastuu tottahan toki myös ruokalistalle. Ehdoton ykköstuote tuntuisivat olevan erilaiset hampurilaiset, joita pikaisen laskelman perusteella näyttäisi olevan saatavilla lähes 40 erilaista. Burgereita löytyy kokoluokissa S-XXXL, joista viimeksi mainittu tarkoittaa ainoastaan reilun kilon painoista ”Big Toweria”. Odotetusti sen syöjälle luvataan paikka suursyömäreiden kunniagalleriaan. Hampurilaisten ohella saatavilla on esimerkiksi siipiä, pihvejä, uuniperunoita, salaatteja ja voileipiä sekä tietysti jälkiruokia.

Päädymme molemmat purilaisiin, minä kana-halloumi -versioon (15,70€), Aleksi savuiseen Angus-pekoniin (17,70€). Ranskalaiset vaihtuvat lisäkesalaattiin, josta muuten veloitetaan euron – mielestäni mauton – lisähinta. Menee samaan ärsyttävyysluokkaan maksullisen hanaveden kanssa, jota täällä niin ikään nautitaan. Harmittaa, että unohdin tiedustella asiaa, olen nimittäin päättänyt juoda aina limonanttia tai jotakin muuta, mikäli vedestä täytyy maksaa.

img_0601Mutta ne purilaiset, ne ovat hyviä. Eivät mitään All-star -luokkaa, mutta hyviä kuitenkin. Oma kana-halloumini tarjoillaan avonaisena, toisin sanoen vain yhden sämpylän puolikkaan kera. Tämä on hyvä vaihtoehto, annoksesta tulee raikas, kun salaattia on paljon jo itse hampurilaisessakin. Myös lisäkesalaatti on kohtalaisen maukas ja annokseen kuuluva coleslaw minun makuuni, ei liian tönkössä majoneesissa uitettu. Grillattu halloumi nyt on aina hyvää ja chilihillo tuo mukavaa potkua annokseen. Ekstrapisteitä tulee sämpylästä, joka img_5035nuivasta ulkonäöstään huolimatta on todella pehmeää ja suussa sulavaa. Voisin syödä tätä uudestaankin. Myös Aleksi pitää annoksestaan, mitä nyt pekoni on osittain jätetty hiukan minimalistiselle paistoasteelle. ”Yksinkertaista ja hyvää sellaisenaan.” taisi olla hänen kommenttinsa.

img_0602Jälkiruokaosastolta valikoimme molemmat omenapiirakkaa (7,20€), lämpimänä vaniljajäätelön ja kermavaahdon kanssa tarjoiltuna. Ei mitään huumaavan hyvää, mutta makoisaa. Oivallinen valinta.

Kyllähän tässä Dinerissa voi uudestaankin ruokailla. Se tarjoili maukasta purilaislinjaa ihan mukavassa miljöössä. Palvelu niin ikään oli perusystävällistä, ei onneksi mitään yltiöamerikkalaista ulkokultaisuutta hohkaavaa. (Tämäkin tuli joitakin vuosia sitten koettua, kun vierailimme Hard Rock Cafessa Helsingissä.) Jos ei välitä siitä, että annokset on esillepantu vähän niin ja näin tai siitä, että jälkiruokalautanen on täynnä sormenjälkiä, voin ihan mielelläni suositella American Dineria vaikkapa rentoon viikonloppuruokailuun.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

”Mutkat suoriksi” -nyhtökanaburgerit

Jep. Sunnuntai kotioloissa ja tilauksessa hyvää sekä suhteellisen helppotekoista murkinaa. Grilli toimintakyvyttömänä. Mitäpä siis?

IMG_8500Jo pitkään olen miettinyt, että koska pulled pork, kotoisemmin nyhtöpossu, vaan on niin tavattoman hyvää – ja varsinkin kotona tehtynä – miksipä emme kokeilisi nyhtää jotakin muutakin, vaikkapa broileria. Mieleeni muistui sopivasti joskus silmiini osunut ja juuri tämän hetkisiin tarpeisiimme sopiva, siis helppo ja suhteellisen nopea sekä maukkaan oloinen resepti, jossa nyhtökanalla täytettiin pitaleipiä. Me päätimme tehdä saman Tosi Tummille Reissareille ja lisätä annokseen vielä perinteiset hamppareiden herkullistajamme, siis cheddarjuustoa, salaattia, tomaattia, herkkukurkkuja ja pisteenä iin päälle jogurttikastiketta olutmiehen tyyliin. Näin syntyi herkullisia nyhtökanaburgereita, joiden reseptistä kiitän Beach House Kitchen -blogia.

IMG_8501Tällä tavalla valmistettuna nyhtökana syntyy miltei rikollisen helposti. Ainoa mitä oikeastaan tarvitaan on muutama tunti aikaa; itse valmistusprosessi on lähinnä ainesosien sekoittelua toisiinsa. Kannattaa kokeilla.

Jälleen kerran, burgerinmakuisin terveisin!

Nyhtökana

Annos riittää noin viiteen burgeriin

500 g broilerin rintafileitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä

Kastike:
2 dl kanalientä
2 dl bbq-kastiketta (käytimme Santa Maria BBQ Sauce Original & Santa Maria BBQ Sauce Kentucky Whiskey -kastikkeita sekaisin)
1 prk tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
0,5 rkl paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
cayennepippuria

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen.
Kuori ja lohko sipuli. Asettele kanan rintafileet ja sipulilohkot kannelliseen uunivuokaan ja kaada kastike päälle.
Paista ensimmäiset puoli tuntia 200 asteessa ja seuraavat kaksi tuntia 125 asteessa.
Paiston jälkeen revi liha haarukalla säikeiksi.
Kalasta sipulit pois kastikkeesta ja keitä sitä hieman kasaan. Näin saat oivallista bbq-kastiketta.
Ennen burgereiden täyttämistä lämmitä revittyä lihaa pannulla pienen kastikemäärän kanssa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 44: Parilla Steak House; perheystävällistä viihdekeskusruokailua Vantaalla

Eilen vietimme tältä erää viimeistä yhteistä vauvalomapäivää. Tänään kävi Aleksilla käsky sorvin ääreen, minä ja Pikku-Kokki jäimme siis oman onnemme nojaan. No, työpäivän mitta Ukkelin kanssa kuluu siivillä ja iltaisin saamme toki nauttia toisistamme koko perheen voimin  ❤

Mutta takaisin eiliseen. Aleksi toivoi viimeiselle lomapäivälleen rentoa ravintolaruokailua ja koska tiedossa oli sateinen päivä, ajattelimme että sen voisi mainiosti sijoittaa vaikkapa kauppakeskukseen. No, tämä oli tietysti huomattavasti alun alkaen puntaroimaamme Haukilahden Paviljonkia epäromanttisempi valinta, mutta tuonnehan ehtii, sitten kun saamme seuraa auringostakin. Ja olihan tämä sentään vauvaloman päätös, siis perheravintola sopi tilanteeseen mainiosti.

Koska espoolaiskauppakeskuksia on tullut koluttua melko runsaasti, päätimme tällä kertaa kurkistaa Vantaalle ja huristelimme Viihdekeskus Flamingoon. Siinä mielessä reissu oli myös paluu menneeseen, että seurustelumme alkutaipaleella vierailimme täällä jostakin syystä melko tiheään. Tällä kertaa valitsemamme ravintola Parilla lukeutuukin ensimmäisiin yhteisiin ravintolakokemuksiimme. Silloin se toimi hyvin, katsotaan mikä on tilanne tätä nykyä.

IMG_8361IMG_8362Kuten yleisesti ottaen aina, kun olemme Flamingossa vierailleet, sen ravintolat ovat jälleen sangen vähäväkisiä. No, maanantai-iltapäivä. Piakkoin paikalle saapuu myös toinen vauvapariskunta, mutta muuten saamme melkolailla henkilökohtaista palvelua. Paikan miljööstä todettakoon, että ollakseen näinkin ketjupaikan näköinen ja oloinen, se on mielestäni viihtyisä tapetteineen ja takkoineen.

IMG_8366Meille melkolailla harvinaiseen tapaan päädymme samaan pääruoka-annokseen valitessamme listalta lihaburgerit (15,90€). Ja hyvä näin, annoskateus olisi muussa tapauksessa voinut olla mahdollinen. Burgeri on jättihyvä alkaen focacciatyylisestä sämpylästä, joka kätkee sisäänsä jauhelihapihvin, cheddarjuustoa, bbq-kastiketta, aiolia, marinoitua punasipulia, tomaattia, suolakurkkua ja salaattia. Myös pekoni, jonka ystävä en suuremmin ole, solahtaa annokseen mainiosti tehden minusta jo toistamiseen tyytyväisen valintaani; pohdinnoistani huolimatta en jättänyt pekonia annokseni ulkopuolelle. Nokkaa täytyy kuitenkin hieman koputtaa, sillä annokseen sisältyvä coleslaw ei vakuuta meistä kumpaakaan. Majoneesivelliä. Samoin ranskalaisten tilalle valikoimamme salaatti on pienoinen pettymys ja punasipulista puuttuu marinoidun punasipulin makeus oikeastaan tyystin. Mutta nuo ovat sivuseikkoja, joita on burgerin herkullisuuden tähden mahdollista katsoa läpi sormien.

IMG_3846Mitä jälkiruokiin tulee, ne saavat myös kiittää onneaan maukkaan burgerin niille petaamasta sangen suvaitsevaisesta vastaanottokomiteasta. Toisin kuin olisi pääruoan perusteella voinut odottaa, jälkiruoat ovat korkeintaan tyydyttävää luokkaa. Aleksi pitää mutakakkuannostaan (6,90€) maukkaana, joskin melko varmasti ainoastaan ravintolan toimesta sulattamana tai paistamana valmiskakkuna. Minusta taas tuntuu pitkälti siltä, että minulle tarjoiltu valkosuklaa-mansikkapannacotta (6,90€) taitaa niin ikään olla jonkinlaisen valmispussin tuotosta. Pannacotan päälle rakenneltu mansikkakiille on löysää, kuin koostumuksetonta kiisseliä.

Joka tapauksessa lähdemme Parillasta tyytyväisin mielin ja luulenpa, että vierailumme eivät lopu tähän. Burgerin kohdalla hinta-laatusuhde oli hyvä, jälkiruoan voi ensi kerralla jättää väliin – tai vaihtoehtoisesti nauttia vaikkapa varmasti hyvän jäätelöannoksen viereisestä Spice Ice -kojusta.

Parillalle siis osittain hieman varovainen suositus. Burgerimaistereita kehotan kuitenkin lämpimästi tutustumaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 43: Ravintola KW; ainakin yksi syy matkustaa Karjaalle

IMG_8281Hmm, mitäpä sitä olisi valmis tekemään burgerin eteen? Varmasti sitä sun tätä, mutta harvemmin kuitenkaan tulee ajettua pitkälti yli sataa kilometriä yhden – tai tässä tapauksessa kahden – purilaisen tähden. No, aurinkoisen maanantain kunniaksi me teimme sen, burgeriajelun. Matkan varrella tosin pistäydyimme katsomassa Raaseporin linnanraunioita ja Snappertunan mukavia maisemia, unohtamatta sitä, että tällä retkellä kartutimme myös kotimaisten paikkakuntien vierailulistaamme, olihan lopullinen päämäärämme Karjaa meille molemmille ennestään näkemätön kohde.

Aivan tuulesta temmattu tai oma äkkäyksemme tämä reissu ei kuitenkaan ollut, vaan karjaalainen ravintola KW tarttui haaviini joitakin aikoja sitten Sillä sipuli -blogia lueskellessani. Siellä kehuivat paikan hampurilaista loistoksi ja ajattelimme kyseisen herkun ystävinä jokunen päivä lähteä kokeilemaan itsekin. Kelpo kokeilu tuo KW kaiken kaikkiaan, joten kiitosta vaan Merituulille moottoripyörineen!

Käydäänpä siis kiinni omaan kokemukseemme. Maanantai-iltapäivänä ravintolaan astellessamme olemme ruokapuolen ensimmäiset vierailijat. Lounasaika tosin on jo takana, illallisaika vasta tulossa, joten tässä lienee osaselitys ravintolan autioon tunnelmaan. Kahvila-baarin puolella istuskelee silti jokunen.

Vastaanotto on lämmin ja valikoimme pöydän ravintolan ikkunan ääreltä. Yksinkertaisen tyylikäs sisustus on mieleeni ja tässä kohtaa onkin mainittava, että mitä ravintola KW:hen tulee ei kannata pelästyä sen karua ulkonäköä, kun sitä katukuvassa tarkastelee. Ruma kuori, kaunis sydän.

IMG_8294Ruokalista on mielenkiintoinen ja KW:n toast skagenin osuessa silmääni alan jo empiä burgerivalintaani. Ehkäpä kuitenkin salaatti toast skagenilla aloiteltuna? Aleksin loistoidea napata skagen puoliksi saa minut kuitenkin unohtamaan salaatin, burgerin takiahan tänne oikeastaan tultiin. Kun puolikkaamme saapuvat, koemme iloisen yllätyksen. Odotimme molemmat jotakin enemmän puolitetun näköistä, mutta eteemme kannetaankin kaksi aivan oikeaa pikkuversiota annoksesta. Huippua! Skagen talon omalla mallaslimpulla on todella maukas. Rucola, marinoitu punasipuli ja paahdetut kirsikkatomaatit sekä tilliöljy viimeistelevät annoksen. 4,00€ mieheen ei tästä kirpaise.

IMG_3789IMG_8298Hampurilaisten kohdalla poikkean kuitenkin hiukan suunnitellusta. Aleksin pitäytyessä hampurilaisessa talon sämpylällä (15,00€), minä valitsen KW:n raasepurilaisen (15,00€) eli toisin sanoen niin ikään talon sämpylän, joka täytetään savustetulla lohella, pestomajoneesilla, marinoidulla sipulilla, tomaatilla ja salaatilla. Aleksin hampurilainen käsittää kaksi pihviä, pekonia, cheddarjuustoa, marinoitua sipulia ja aiolia ynnä tomaattia ja salaattia. Lisäkkeeksi minä valitsen salaatin, Aleksi puolikkaat lohkoperunat ja puolikkaan salaatin. Tässä kohtaa täytyy taas kiittää KW:n laadukasta asiakaspalvelua. Ei nimittäin ole ollenkaan sanottu, että tällainen puolet ja puolet -versiointi on mahdollista mitä lisäkkeisiin tulee (kokeiltu on), mutta KW:ssä se onnistuu ”totta kai”. Pidämme molemmat annoksiamme hyvinä. Raasepurilaisessani parasta on lohen savuisuus, myös pestomajoneesi on mainiota, sitä tosin saisi olla enemmän, hiukan miinusta siis tästä.

Jälkiruoaksi otamme molemmat kaksi palloa jäätelöä kinuskikastikkeella (5,00€). Hyvää ingmanilaista popsii mielellään ja kinuskikastikekin taitanee olla itse tehtyä. Mums!

IMG_8287Siis kaiken kaikkiaan mehevä päivällinen, jonka jälkeen ajelu Espoosta Karjaalle ei tuntunut hukkaan heitetyltä. Voipi olla, että tämä jää kuitenkin ainoaksi vierailuksemme KW:ssä, mutta syy tähän on ehdottomasti sen sijainti, ei ravintola itse. Jos se sijaitsisi lähempänä elinympyröitämme, paluu olisi varmasti taattu. Vaikka hampurilaiset itsessään eivät lopulta olleetkaan aivan huippuluokkaa, paikka palveluineen jätti mieleen vain ja ainoastaan positiivisen jäljen. Ja 50,00€ tällaisesta päivällisestä on vähintäänkin käypä hinta.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5 (väkirikkaampana hetkenä lukema olisi varmasti ollut toista luokkaa)
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 4/5

 

Amerikan herkku kurkistaa Italiaan; siis burgereita, pestoa ynnä paljon, paljon muuta

IMG_8072Juuri viimeksi pohdiskelin, mikä olisikaan se maailman maukkain keittiö. No, siitäpä ei sen enempää, sanottakoon vaan sivumennen, että Italia tuli mainituksi tuolloinkin, tuo yksi maailman ehdottomia mahtavien makujen valtakuntia. Kun näihin makuihin puetaan yksi herkkuruoistani, hampurilainen – siis hyvin valmistettuna, ei minään pikaruokaversiona – on nautinto milteipä taattu: siis italialainen burgeri; mums, mums ja vielä kerran mums!

Ohje seuraavaan annokseen bongautui Helsingin Sanomista. Kirkkain silmin voin todeta, että tämä hieman tavanomaista kotitekoista hampurilaista suuritöisempi rakennusprojekti todella kannatti. Annoksen osaset sopivat vallattoman hyvin yhteen ja ne kaikki toimivat hyvin myös erikseen. Uunissa paahdetut tomaatit, pestomajoneesi ja karamellisoitu sipuli tulevat varmasti päätymään pöytäämme myös muissa yhteyksissä, raakamakkaralla viimeistellyt jauhelihapihvit niin ikään. Ainoa kohta, jossa oikaisimme olivat sämpylät, jotka jätimme leipomatta korvaten ne ranskanleipäviipaleilla, jotka paistoimme suolaisiksi köyhiksi ritareiksi. Suositeltava perinteemme muuten vuosien takaa…

Kokeilkaa siis ilman muuta, me ainakin listasimme tämän yhdeksi parhaista hampurilaistekeleistämme.

IMG_8067Jälkiruoaksi valmistin juustokakkua lasissa Kinuskikissan tyyliin, tosin hieman kevennettynä versiona korvaten mascarponejuuston tuorejuuston ja jogurttirahkan yhdistelmällä. Laitan alle reseptin molemmat versiot todeten, että ainakin oma kevennettyni maistui mainiolta. En tosin epäile alkuperäisenkään toimivuutta hetkeäkään…

Näillä ohjein toivotan verratonta makumatkaa Colosseumin juurelle, Fontana di Trevin äärelle – ihan vaan omasta kotikeittiöstä käsin.

Italialainen burgeri

4 annosta

IMG_8044Tomaatit:
20 miniluumutomaattia
oliiviöljyä
hiutalesuolaa, mustapippuria

Pestomajoneesi:
2 rkl parmesaaniraastetta
1,5 rkl pinjansiemeniä
IMG_80621 pieni valkosipulinkynsi
0,5 dl basilikanlehtiä tiiviisti mitattuna
0,5 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
1 dl majoneesia (jos haluat tehdä majoneesin itse, hyvä ohje löytyy alapuolelta)
(ripaus suolaa)

Majoneesi:
1 keltuainen
0,5 tl suolaa
1 dl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa

Jauhelihapihvit:
400 g naudan jauhelihaa
100 g (salsiccia)-raakamakkaraa (me korvasimme tämän yrtti-bratwurstilla, joka toimi todella hyvin)
0,75 tl suolaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria

IMG_8070Karamellisoitu sipuli:
25 g voita
1,5-2 sipulia
1 rkl siirappia
suolaa, mustapippuria

Lisäksi:
juustoa, esimerkiksi buffalomozzarellaa tai cheddar-viipaleita
salaatinlehtiä ja/tai isoja basilikanlehtiä
maustekurkkua
ketsuppia

Valmistele ensin tomaatit. (Voit tehdä ne jo tarjoilupäivää edeltävänä päivänä ja lämmittää tarjolle. Me tosin nautimme tomaattimme kylminä, joka toimi hyvin sekin.)
Huuhtele ja puolita tomaatit. Asettele ne uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin.
Pirskottele pinnoille öljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kypsennä tomaatteja 100-asteisessa uunissa 3-4 tuntia.
Tee seuraavaksi majoneesi. Huom! On erittäin tärkeää, että ainesosat ovat saman lämpöisiä, joten ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ehkäpä jo edellisenä päivänä.
Mittaa kaikki ainekset kulhoon. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle. Käynnistä sekoitin ja nosta sitä hitaasti ylös-alas, kunnes seos sakenee muuttuen majoneesiksi.
Valmista sitten pesto laittamalla parmesaani, pinjansiemenet, kuorittu ja pilkottu valkosipulinkynsi, basilikanlehdet ja öljy sauvasekoittimen kulhoon. Soseuta. Mausta ripauksella mustapippuria. Sekoita majoneesiin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa.
Valmista pihvit. Laita jauheliha kulhoon. Purista joukkoon raakamakkara. Revi makkara muruiksi käsin tai veitsen avulla. Lisää joukkoon suola ja mustapippuri. Sekoita hyvin. Jaa lihaseos neljään osaan ja muotoile pihveiksi. Nosta jääkaappiin odottamaan paistamista.
Valmista sitten karamellisoidut sipulit. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Kuumenna voi pannussa ja laita sipulirenkaat voihin paistumaan. Kun renkaat ovat hieman kuullottuneet, lisää pannulle siirappi, suola ja mustapippuri. Paista sipulia noin 10 min. välillä rauhallisesti sekoitellen. Sipulien pitäisi pehmetä ja saada paahtunutta väriä. Pidä lämpiminä.
Paista pihvejä molemmin puolin grillissä tai pannussa, kunnes ne ovat kypsiä.
Käytä vielä valitsemiasi hampurilaissämpylöitä nopeasti grillissä tai uunissa, jotta ne lämpenevät ja paahtuvatkin hieman tai valmista leiviksi suolaiset köyhät ritarit meidän tyyliimme.
Laita ainekset esille ja anna jokaisen ruokailijan koota hampurilaisensa itse.

Juustokakku lasissa

5 kpl

IMG_8066Pohjalle:
25 g keksejä (esim. Digestive- / kaurakeksejä)

Täyte:
2 liivatelehteä
1 dl makeaa kuohuviiniä
250 g mascarponetuorejuustoa (jonka siis itse korvasin maustamattoman tuorejuuston ja jogurttirahkan sekoituksella)
0,5 dl erikoishienoa sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 valkuaista

Pinnalle:
100 g mansikoita / muita marjoja makusi mukaan

Murenna kuohuviinilasien pohjalle keksejä.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Erota kuohuviinistä 0,25 dl liivatteiden sulattamista varten. Yhdistä loput kuohuviinistä mascarponen ja sokereiden kanssa.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kuumenna kuohuviinitilkka kiehuvaksi ja sulata siihen liotetut liivatteet. Lisää mascarponeseokseen. Sekoita lopuksi joukkoon valkuaisvaahto.
Annostele täyte kuohuviinilaseihin. Anna hyytyä jääkaapissa noin 2 tuntia.
Soseuta pinnalle tulevat marjat ja lusikoi sosetta täytteen päälle.