Viisi vuodenaikaa

Antti Vahtera: Viisi vuodenaikaa 
Kuvat: Roni Lehti
Bazar, 2015

Vis_uodenakFINAL._6888Viisi vuodenaikaa on keittokirja, joka hurmasi minut monella tapaa. Ensinnäkin pidän sen ajatuksesta jakaa vuosi ajanjaksoihin ja opastaa näin lukijaa tarttumaan vuoden kiertokulun kannalta tekijän parhaiksi katsomiin raaka-aineisiin, siis tekemään joka suhteessa järkeviä valintoja mitä kaupassakäyntiin tulee. Näin kotikeittiössäkin pääsee hyödyntämään sesonkien herkkuja parhaimmillaan.

Toiseksi koen teoksen reseptiikoiltaan helposti lähestyttäväksi, mutta kuitenkin omalla tavallaan innovatiiviseksi sekä houkuttevaksi. Toisin sanoen reseptit vaikuttavat olevan yksinkertaisia, helposti monenlaisissa ja monentaitoisissa keittiöissä toteutettavia mutta kuitenkin uusia tuulia ja tapoja huokuvia. Pidän tätä siitäkin syystä sangen positiivisena ilmiönä, että yhtenä Suomen tunnetuimmista keittiömestareista Antti Vahtera olisi hyvinkin saattanut lähteä tavoittelemaan jotakin suurta ja ihmeellistä. Toisaalta Vahtera itse kirjoittaa ruoanlaitostaan: ”Johtotähtinä ovat kuitenkin aina olleet ruoanvalmistuksen yksinkertaisuus ja makujen selkeys, joiden merkitys on vuosien varrella vain kasvanut. Aitous ja puhtaat maut ovat syrjäyttäneet turhanpäiväisen kikkailun ja hienostelun. Suolalla ja mustapippurilla pääsee jo pitkälle, kunhan valitsee raaka-aineet huolella ruokavuoden eri sesonkeja hyödyntäen.”

Kolmanneksi nautin yksinkertaisesti kirjan luonnollisesta ulkonäöstä kauniine, veden kielelle tuovine kuvineen.

Teos ei sinällään suosi mitään erityistä ruokavaliota. Esille pääsevät niin kasvikset, liha kuin kalakin, myös jonkin verran jälkiruokapuolista ohjeistusta on tarjolla. Vuodenajoista neljä ovat tietenkin itsestäänselvyys, viidennen Vahtera tuntuisi esipuheensa perusteella haluavan lukijoiden selvittävän opukseen tutustumalla. Sanottakoon, että näin kesän kynnyksellä ja kuumia aaltoja odotellessa tämä todella kannattaa…

Käytännön kokemukseni Viiden vuodenajan kanssa on vielä alkutekijöissään, mutta uskallanpa hyvinkin jo suositella tarttumaan; ainakin kuorrutettu sipulikeitto toimi hiivatin hyvin ja lista tulevista kokeiluista on jo laadittu: munakoisovuoka, tölkkibroileri, kesäkeitto, kaalipata ja mansikkaposset, noin joitakin mainitakseni. Tutustukaa tekin!

Healthy kitchen : hyvää oloa keittiöstä

Sara La Fountain: Healthy kitchen : hyvää oloa keittiöstä
indexTammi, 2013

Sara La Fountain, ruokakirjailija sekä -kolumnisti ja matkusteleva tv-kokki, on urallaan laatinut jo useamman keittokirjan. Niistä ensimmäinen, à la Sara, palkittiin ilmestymistään seuranneena vuonna 2006 Gourmand World Cookbook Awards -kilpailussa uuden tulokkaan luokassa. Omakohtaisesti en kuitenkaan ole tätä ennen Saran kirjoihin pahemmin tutustunut, saati toteuttanut hänen reseptiikkaansa. Nyt tapahtuneen ensikosketuksen myötä voisin hyvin perehtyä myös hänen vanhempaan tuotantoonsa.

Mitä Healthy kitchen -teokseen tulee on minun heti ensi alkuun kommentoitava sen tuoreen kaunista vuodenkiertoon mukautuvaa ulkonäköä; se houkuttelee ohikulkijan tarttumaan itseensä ja opuksen avattuaan miltei lukija kuin lukija – uskaltaisin väittää – unohtuu selailemaan sitä toviksi jos toiseksikin. Kaiken kaikkiaan siis tekijänsä näköinen teos.

Entäpä sitten Saran reseptiikka ja kirjan toimivuus ylipäätään? Tässä kohtaa mielipiteeni on vielä hiukan keskeneräinen, mutta todettakoon, että tähän mennessä olen kokeilujeni puitteissa löytänyt niin hyvää – enemmän – kuin huonompaakin sanottavaa. Aloitetaan hyvistä uutisista: valmistamani broilerinjauhelihapihvit, Fresh earth smoothie sekä muutamat salaatit, kuten maalaissalaatti, olivat erittäin maukkaita. Ohjeet sisältävät runsaasti mausteita laajalta skaalalta ja kirjan edetessä kalenterivuoden mukaisesti tammikuusta aina joulukuuhun saakka myös reseptien makumaailmat on suunniteltu vuodenaikoihin sopiviksi. Uskoisinkin kirjan kätkevän kansiensa väliin lähes jokaiselle jotakin huolimatta siitä puhutaanko intohimoisesta kasvissyöjästä, henkilöstä joka mieluummin löytää lautaseltaan palasen paistia vai ehkä hänestä, jonka ruoanlaitto perustuu ajatukseen: blenderiin-sekoitus-nautinta. Itse asiassa tästä kirjasta hyötyäkseen ei tarvitse välittää ruoanlaitosta ollenkaan; se sisältää nimittäin ohjeita niin ikään saippuoiden, kasvonaamioiden, kuorintavoiteiden sekä kynttilöiden tekoon. Kätevää.

Entäpä se toinen puoli sitten, ne hiukan epämaukkaammat esitykset? Tässäkään kohtaa en oikeastaan lähtisi syyttelemään epäonnistumisistani reseptejä tai niiden laatijaa. Totean vain ohimennen, että eräät kokeilut kirjan parissa opettivat minulle, että minä ja siippani emme välitä suuremmin eräistä Saran suuresti suosimista mausteista, kuten juustokuminasta ja garam masalasta, ja voimme suosiolla jättää tämän makumaailman reseptit toisten tehtäväksi – ja syötäväksi.

Siis suositukseni tälle oivalle (lahja)kirjalle. Kyllä Saran terveellisessä keittiössä aina yhden ruokavuoden viettää.