
Teema-aterian loihtiminen; ah mikä ihastuttava tapa viettää yhdessä sunnuntaista sadepäivää! Ja mikä parasta, kun on aikuinen, on lupa leikkiä ruoalla – ainakin Halloween-ruoalla.
Heti ensi alkuun siis pienenä varoituksen sanana todettakoon, että tämänkertainen illallisemme menestyisi varmasti paremmin, mikäli arvioitavana olisi ruoan ulkonäkö, ei niinkään se, miten lopputulos onnistuu hivelemään makuaistia. Rehellisyyden nimissä tämä ateria ei nimittäin kaikilta osiltaan ollut erityinen makujen sinfonia tai riemuvoitto. Hauskaa meillä kuitenkin oli, niin ruokaa valmistellessamme kuin sitä natustellessammekin. Joka tapauksessa pienellä viilauksella tästäkin ateriasta olisi varmasti tullut varsin makoisa, joten kannattaa toki rohkaista mielensä ja tarttua myös näihin ohjeisiin.
Alkuruoaksi imaisimme muutaman sormen veripediltä eli toisin sanoen parmankinkkurullia tuorejuusto-ranskankermatäytteellä paistetun kananmunan kera. Kananmunan veretseisauttava ulkonäkö saatiin aikaiseksi elintarvikeväripullon avulla. Rullat olivat hyviä; suosittelen vaikka kynnettöminä ja salaattipediltä tarjottuna, mikäli tilanne edellyttää hieman siivompaa esillepanoa.
Sormet veripedillä
4 siivua parmankinkkua
4 tl (esim. yrttimaustettua) tuorejuustoa
4 tl ranskankermaa
tuoreita basilikanlehtiä
4 kananmunaa
punaista elintarvikeväriä
Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma.
Laita reilu teelusikallinen seosta parmankinkkusiivun toiseen päähän, silppua päälle hiukan tuoretta basilikaa ja rullaa kinkku rullalle. Asettele toiseen päätyyn valkosipulinkynsi sormenkynttä esittämään. Paista rullia 200-asteessa noin 10 min.
Riko kananmunat astiaan ja sekoita joukkoon punaista elintarvikeväriä. Paista sopivan kokoisia ”petejä”. Huom! Parmankinkun suolaisuudesta johtuen kananmunat kannattaa paistovaiheessa jättää täysin suolattomiksi.
Asettele sormet veripedeilleen.
Pääruoan rooliin nostimme tällä kertaa käsicalzonet, jonka idean apinoimme Sillä sipuli -blogin Halloween -postauksesta vuosien takaa. Itse nimesimme tuotoksemme tuttavallisemmin Hulkin käsiksi. Juuri tässä kohtaa hieno ulkonäkö ajoi makunautinnon edelle jä kädet kärsivät käytännön toteutuksensa ontumisesta. Tässä vinkki: älä yritä pipertää tästä taikinamäärästä kahta erillistä kättä, vaan muotoile taikina yhdeksi isoksi kädeksi. Meidän käsiparimme nimittäin jäi miltei pelkäksi paksuhkoksi taikinakuoreksi, jossa täytettä oli suhteessa aivan liian vähän. Mikäli haluat valmistaa muutamaa erilaista täytettä, voit toki täyttää käden eri puolet eri täytteillä.
Tässä kohtaa mainittakoon, että mikäli tämän tyyppinen käsi ei jostain syystä innosta, kannattaa kurkistaa myös viime vuotista käpäläreseptiämme, jonka löydät täältä.
Hulkin kädet
2 pientä tai yksi iso käsi (suosittelemme jälkimmäistä)
Pizzataikina:
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
loraus öljyä
4-5 dl durum- / vehnäjauhoja
vihreää elintarvikeväriä
Veri:
tomaattipyrettä
ketsuppia
oliiviöljyä
oreganoa
basilikaa
suolaa
Täyte 1:kypsää broileria
fetajuustoa
pestoa
ananasta
ranskankermaa
Täyte 2:
artisokansydämiä
pestoa
mozzarellaa
juustoraastetta
valkosipulinkynsiä
Sekoita leivinjauhe pieneen määrään jauhoja. Sekoittele sen jälkeen sopiva taikina näppituntumalla. Värjää taikina vihreäksi elintarvikevärillä laittamalla väri heti veteen. Jaa taikina kahtia, kaulitse osat ohuiksi ja leikkaa kouran muotoisiksi.
Sekoita veren ainekset keskenään ja levitä seosta toiselle kouralle. Levitä veren päälle täytettä / täytteitä. Laita toinen pala päälle siveltyäsi sillekin verta ja nypistele reunat kiinni.
Koristele käsi; juustoraasteesta saa palovammoja ja valkosipulinkynsistä kynnet. Paista 225 asteessa 15-20 min.
Rinnalleen Hulkin kädet saivat salaatin, jonka tarjoilimme koverretuista paprikoista. Aivo-spagetit keitimme missäpäs muuallakaan kuin elintarvikevärjätyssä vedessä. Ennen täyttämistään paistoimme paprikoita uunissa vartin verran, jotta ne hiukan pehmenivät ja saivat väriä hattuihinsa.
Jälkiruoan osalta kuva riittänee kertomaan kaiken; suklaajäätelöä, rouhittua tummaa suklaata sekä päällä puolikas, koristeltu Digestive -keksi hautakiveä mallintamaan.
One thought on “Illallinen kurpitsalyhtyjen valossa”