Viikonloppuna vietimme ravintolaillan, joka erikoislaatuisuudessaan teki lähtemättömän vaikutuksen. Illallistimme Katajanokan kasinolla, säkkipimeässä. Huippukokemus!
Pimeään päädyimme siskoni ja hänen kihlattunsa toimesta elämyslahjakortilla, jonka olimme saaneet häälahjaksi. Kahdeksan kuukautta siinä hurahti sopivaa ajankohtaa etsiessä, mutta odotus palkittiin. Palveluntarjoajakin tässä välillä ehti vaihtua, mutta oikeastaan parempi niin. Alkuperäisen juonen mukaan olisimme saaneet viisi ruokalajia Cantina Westissä, mutta nyt meille tarjoiltiin kolme Katajanokan kasinolla. Tällainen perinteikäs, vanhaa helsinkiläistä ravintolakulttuuria henkivä paikka on kyllä enemmän se meidän juttu, vaikka tex mex -ruoka nyt ihan hyvin omiin makumieltymyksiini istuukin. Aleksi sitä vastoin ei ole tex mex -miehiä, joten erityisesti hänelle tämä oli mieluisa vaihtokauppa.
Koska homman nimi piilee siinä, että kaikki tulee yllätyksenä eteen, en tietenkään voi tässä sen kummemmin nauttimistamme ruokalajeista kertoilla, totean ainoastaan niiden miellyttäneen makuhermojamme. Totta kai olemme joskus saaneet jotain parempaakin, mutta se ei ollutkaan tällä kertaa se juttu, ruoan laadun arvioiminen jäi oikeastaan toissijaiseksi, tärkeämpää oli keskittyä kokemukseen kokonaisvaltaisesti.
Lähdimme liikkeelle silmälapuin asustettuina, hovimestarin hellässä huomassa. Ruokailuhuoneeseen sekä pöytäämme päästyämme saimme pian tiedon, että huone oli valmis ja laput sai riisua. Siinä sitten siemailimme aperitiivia ja ihmettelimme mitä lähitulevaisuus tulisi pitämään sisällään. Varovasti tunnustelimme ympärillemme ja totesimme olevamme kahden, toiset ruokailijat olivat omissa pöydissään. Teimme juomatilauksen, tai oikeastaan vastasimme myönteisesti meille esitettyyn mahdollisuuteen nauttia ruoan ohella lisämaksullinen juomamenu. Se kannatti.
Ennen ensimmäistä ruokalajia pöytämme viereen saapui aikuisiällä sokeutunut nainen, joka esitteli itsensä ja antoi meille pienen tunnustelutehtävän. Tämän jälkeen hän tuli silloin tällöin pyörähtämään pöytämme viereen kertoen asioita elämästään ja vastaillen hänelle esitettyihin kysymyksiin. Tämä oli ehdottoman mielenkiintoinen lisä illan kulkuun.
Pikku hiljaa saimme ruokia ja juomia eteemme ja aloitimme niiden kanssa kamppailun. Tunnistelimme makuja, yritimme saada haarukan suuhun muutenkin kuin tyhjänä ja näytimme varmasti melko erikoisilta tarjoilijoiden katsellessa toimintaamme pimeänäkölasiensa läpi. Mielestäni suoriuduimme kuitenkin hienosti, sekä siisteys- että ruoka-aineiden tunnistusprosentuaalisesti katsoen. Ilta nimittäin päättyi siihen että valot palautettiin, näimme ruokailutilan sekä sokean naisen ja meille esiteltiin juuri nauttimamme annokset ja juomat.
Kuten varmasti on tullut ilmi, suositan ehdottomasti kokeilemaan. Kun näin tärkeä aisti lukitaan, muuttuu ruokailukokemus totaalisen toisenlaiseksi. Hauskinta olivat varmasti ne muutamat todella suuret virheet, kun täysin tuttua raaka-ainetta ei pystynyt tunnistamaan tai veikkaus oli totaalisen väärä. Tällaiselle joka suupalasta nautiskelijalle taas ärsyttävintä oli varmasti se, että niitä parhaita paloja ei voinut jättää viimeksi. Ja tietysti se, että hyvin kootuissa annoksissa osat täydentävät toisiaan ja on tärkeää pystyä rakentamaan haarukalleen makumaailman mahdollisimman kattavasti esittävä suupala. Nyt tästä ei kannattanut haaveillakaan.
Me saimme tämän lahjaksi, mutta käsitykseni mukaan paketin hinta on noin 80,00€ henkilöltä sisältäen alkoholittoman aperitiivin. Mielestäni hinta-laatusuhde on hyvä. Kun tähän lisätään vapaaehtoinen juomapaketti (à 30,00€) ei hinta vieläkään tunnu liioitellulta. Me ainakin nautimme joka hetkestä!
Ruoka: 4/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 4/5
Kokonaisuus: 4+/5
Tunnelmallisia makuja 
One thought on “Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 3: Ihan pimeetä!”