Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 49: Ravintola Bellevue; ihan oikea karhurasti seinään

Kihlapäivän – jo viidennen sellaisen – illallispaikkaa valikoidessamme juolahti mieleen jo useita kertoja harkinnan alla ollut ravintola Bellevue, yksi Helsingin venäläisklassikoista. Oikeastaan siitä asti, kun viime keväänä illallistimme pääkaupunkimme toisessa kuuluisassa venäläisessä, ullanlinnalaisessa ravintola Saslikissa, olemme etsiskelleet sopivaa Bellevue-hetkeä. No, nyt oli sen aika.

img_0203Vuonna 1917 perustettu Bellevue, ”kaunis maisema”, on nököttänyt nykyisessä sijainnissaan Katajanokan Rahapajankadulla jo vuodesta 1922. Ravintola on Euroopan, villimpien väitteiden mukaan jopa maailman, vanhin yhtäjaksoisesti Venäjän ulkopuolella toiminut venäläinen ravintola. Historiaa siis löytyy. Vakiovieraana mainitaan aikoinaan marsalkka Mannerheim.

Saapuessamme ravintolaan lauantai-iltana kuuden tietämissä on tunnelma kutakuinkin heräilevä, taidamme olla illan ensimmäiset asiakkaat. Pian kuitenkin saamme seuraa toisesta joukkiosta ja koko muutamatuntisen vierailumme ajan ravintolaan saapuu hiljakseltaan uusia seurueita. Kovinkaan täydeksi paikka ei kuitenkaan illan aikana ehdi.

slide03-versio-2Ensimmäisenä huomio kiinnittyy ravintolan sisustukseen, joka vastaa toki osittain odotuksiani, mutta on kuitenkin huomattavasti pelkistetympi. Samoin sekä aterimet että astiat noudattelevat samaa kruusailematonta linjaa. No, luulenpa että tämäkin ajatus olisi mahdollisesti jäänyt ajattelematta, mikäli verrokkina ei olisi aiemmin mainittu ravintola Saslik, lattiasta kattoon krumeluuri kokonaisuus. Näiden kahden vertailuahan ilta piti paljon sisällään, oli se sitten tarkoitus tai ei. Toisaalta eipä kai tuosta haittaakaan ole, ovat varmasti monesti toistensa kilpakumppaneina.

Mutta pääasiaan eli ruokaan. Alkuruoan kohdalla puntaroimme borštš-keiton ja zakuškalajitelman välillä. Päädymme molemmat zakuškalajitelmaan. Koska aikomuksenamme on ruokailla kolmen lajin verran, päätämme jakaa yhden lajitelman. Hyvä näin; annos on nimittäin suuri, alkupalaksi vieläkin hiukan normaalia suurempi, vaikka syöjiä on kaksi. Ruhtinaallisen kokonsa lisäksi lajitelma on myös makujensa puolesta vertaansa vailla. Löydämme edestämme ainakin suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa, hatšapuri-piirakkaa, pikku blinin ja mätimoussea, lämminsavustettua sekä graavattua lohta, naudankieltä, ankkaa, broileripateeta ja sieni- sekä hapankaalisalaattia. Muutamien lajikkeiden nimet eivät jääneet mieleeni, joten jätän ne mainitsematta. Yhteensä meitä hemmotellaan joka tapauksessa miltei parilla kymmenellä erilaisia makuja. Lajitelman hinta on 19,00€, ehdottomasti hintansa väärti. Enpä muuten ihmettele, miksi valtaosassa etukäteen lueskelemistani arvioista kirjoiteltiin pelkkää positiivista Bellevuen lauantaipäivisin tarjoilemasta zakuškapöydästä. Luulenpa, että se lukeutuu meidänkin ravintolalliseen tulevaisuuteemme…

img_0217Pääruokien kohdalla suurimmat odotuksemme kohdistuvat Aleksin karhuannokseen. Ruokalista lupailee pitkään haudutettua karhunpaistia taikinoidussa ruukussa (55,00€). Ja sitä se todella on, aivan oikeaa karhunpaistia, mureaa ja makoisaa, vallattoman hyvään kastikkeeseen käärittynä. Mutta: ei tätä karhuksi tunnistaisi, luulisimme naudaksi, jos pitäisi lähteä arvailemaan. Tämä ei tietenkään ole ravintolan vika, on vaan jotenkin hassua todeta, miten tavalliselta tuon metsiemme kuninkaan liha maistuu. No, nyt on ainakin oikeutettua piirtää se karhurasti seinään, vaikka jo Saslikin kohdalla näin taisimme tehdä. Aleksin silloin nauttimat karhufrikadellit eli eräänlaiset lihapyörykät eivät kuitenkaan olleet vielä näin ”oikeaa” karhunlihaa.

img_0212Mitä omaan pääruokaani, grillattuun siikaan yrttilapšan ja merirapukastikkeen kanssa tulee, olen ehkä himpun verran pettynyt. Lisäke, jota ravintola kutsuu lapšaksi on hauska uusi pastatuttavuus. Tätä ulkonäöltään riisimäistä orzo-pastaa haluan ehdottomasti valmistaa itsekin. Myös kastike on hyvää, mutta itse kala jää hieman vaatimattomaksi esitykseksi. Hintaansa (27,80€) nähden kovin pienikin tuo palanen mielestäni on.

img_0226Jälkiruoaksi valikoimme molemmat uunijäätelöä Malakov (9,80€). Annos on jättihyvä suklaakakkupohjineen ja marenkeineen. Kuoren pinnalla vielä kruunuksi kinuskikastiketta. Nam! Kyytipojaksi jälkiruoalle tilaan teetä venäläiseen tapaan hunajan ja vadelmahillon kera (3,50€).

Tällainen kokemus siis tällä kertaa. Muutaman viinilasilisäyksen jälkeen illallisen hinnaksi tulee 162,50€, joka on mielestäni melko maltillinen. Ainoa tyyris annos on karhu, mutta se sallittakoon. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi – pääruoka-annoksen pienuudesta huolimatta. Sitä paitsi totinen tosi on se, että kuitenkin pahinta on lähteä ravintolasta kotiin liian täydellä vatsalla. Tästä siis pisteet Bellevuelle; Saslikin kohdalla tilanne oli juuri tuo edellä mainittu, vaikka annoksia ei syönyt edes kokonaan.

Lopuksi en voi vastustaa pientä venäläisklassikoidemme vertailua. Pisteet tunnelmasta ja palvelusta menevät Saslikille sen autenttisuuden, sykähdyttävän miljöön sekä trubaduuriesitysten vuoksi. Ei palvelussa tosin Bellevuenkaan kohdalla moittimista ole, pikemminkin päinvastoin. Ja mainittakoon tässä kohtaa, että lämpimästi voin suositella paikkaa myös lastenvaunujen kanssa liikkuville. Pikku-Kokki menopeleineen huomioitiin oikein hienosti. Parempaa ruokaa yhden kokemuksen perusteella saa Bellevuessa – vaikka ei se tosin huonoa Saslikissakaan ollut. Molemmissa voisin vierailla uudestaan; Bellevuessa kokeilisin tosin lauantain zakuškapöytää.

Kyllä venäläinen ruoka on hyvää. Seuraavaksi täytynee kääntää nokka kohti Caloniuksenkatua ja astella sisään ravintola Troikkaan, Helsingin kolmanteen mieleen tulevaan venäläiseen.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 3: Ihan pimeetä!

SAMSUNGViikonloppuna vietimme ravintolaillan, joka erikoislaatuisuudessaan teki lähtemättömän vaikutuksen. Illallistimme Katajanokan kasinolla, säkkipimeässä. Huippukokemus!

Pimeään päädyimme siskoni ja hänen kihlattunsa toimesta elämyslahjakortilla, jonka olimme saaneet häälahjaksi. Kahdeksan kuukautta siinä hurahti sopivaa ajankohtaa etsiessä, mutta odotus palkittiin. Palveluntarjoajakin tässä välillä ehti vaihtua, mutta oikeastaan parempi niin. Alkuperäisen juonen mukaan olisimme saaneet viisi ruokalajia Cantina Westissä, mutta nyt meille tarjoiltiin kolme Katajanokan kasinolla. Tällainen perinteikäs, vanhaa helsinkiläistä ravintolakulttuuria henkivä paikka on kyllä enemmän se meidän juttu, vaikka tex mex -ruoka nyt ihan hyvin omiin makumieltymyksiini istuukin. Aleksi sitä vastoin ei ole tex mex -miehiä, joten erityisesti hänelle tämä oli mieluisa vaihtokauppa.

Koska homman nimi piilee siinä, että kaikki tulee yllätyksenä eteen, en tietenkään voi tässä sen kummemmin nauttimistamme ruokalajeista kertoilla, totean ainoastaan niiden miellyttäneen makuhermojamme. Totta kai olemme joskus saaneet jotain parempaakin, mutta se ei ollutkaan tällä kertaa se juttu, ruoan laadun arvioiminen jäi oikeastaan toissijaiseksi, tärkeämpää oli keskittyä kokemukseen kokonaisvaltaisesti.

SAMSUNGLähdimme liikkeelle silmälapuin asustettuina, hovimestarin hellässä huomassa. Ruokailuhuoneeseen sekä pöytäämme päästyämme saimme pian tiedon, että huone oli valmis ja laput sai riisua. Siinä sitten siemailimme  aperitiivia ja ihmettelimme mitä lähitulevaisuus tulisi pitämään sisällään. Varovasti tunnustelimme ympärillemme ja totesimme olevamme kahden, toiset ruokailijat olivat omissa pöydissään. Teimme juomatilauksen, tai oikeastaan vastasimme myönteisesti meille esitettyyn mahdollisuuteen nauttia ruoan ohella lisämaksullinen juomamenu. Se kannatti.

Ennen ensimmäistä ruokalajia pöytämme viereen saapui aikuisiällä sokeutunut nainen, joka esitteli itsensä ja antoi meille pienen tunnustelutehtävän. Tämän jälkeen hän tuli silloin tällöin pyörähtämään pöytämme viereen kertoen asioita elämästään ja vastaillen hänelle esitettyihin kysymyksiin. Tämä oli ehdottoman mielenkiintoinen lisä illan kulkuun.

Pikku hiljaa saimme ruokia ja juomia eteemme ja aloitimme niiden kanssa kamppailun. Tunnistelimme makuja, yritimme saada haarukan suuhun muutenkin kuin tyhjänä ja näytimme varmasti melko erikoisilta tarjoilijoiden katsellessa toimintaamme pimeänäkölasiensa läpi. Mielestäni suoriuduimme kuitenkin hienosti, sekä siisteys- että ruoka-aineiden tunnistusprosentuaalisesti katsoen. Ilta nimittäin päättyi siihen että valot palautettiin, näimme ruokailutilan sekä sokean naisen ja meille esiteltiin juuri nauttimamme annokset ja juomat.

Kuten varmasti on tullut ilmi, suositan ehdottomasti kokeilemaan. Kun näin tärkeä aisti lukitaan, muuttuu ruokailukokemus totaalisen toisenlaiseksi. Hauskinta olivat varmasti ne muutamat todella suuret virheet, kun täysin tuttua raaka-ainetta ei pystynyt tunnistamaan tai veikkaus oli totaalisen väärä. Tällaiselle joka suupalasta nautiskelijalle taas ärsyttävintä oli varmasti se, että niitä parhaita paloja ei voinut jättää viimeksi. Ja tietysti se, että hyvin kootuissa annoksissa osat täydentävät toisiaan ja on tärkeää pystyä rakentamaan haarukalleen makumaailman mahdollisimman kattavasti esittävä suupala. Nyt tästä ei kannattanut haaveillakaan.

Me saimme tämän lahjaksi, mutta käsitykseni mukaan paketin hinta on noin 80,00€ henkilöltä sisältäen alkoholittoman aperitiivin. Mielestäni hinta-laatusuhde on hyvä. Kun tähän lisätään vapaaehtoinen juomapaketti (à 30,00€) ei hinta vieläkään tunnu liioitellulta. Me ainakin nautimme joka hetkestä!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5