Elämä on kyllä ihmeellistä. Vielä reilu viikko sitten en kuitenkaan lähimainkaan ymmärtänyt kuinka ihmeellistä…
Niin, niille jotka eivät sitä tekstieni rivien läpi ole vielä lukeneet, kerrottakoon nyt, että viimeiset yhdeksän kuukautta ovat kotikolossa täyttyneet odotuksesta. Himpun verran yli viikko sitten tuo odotus palkittiin, eikä tämän jälkeen mikään ole ollut entisellään – eikä tule olemaankaan; me kaksi ja keittiö on historiaa, me kolme ja keittiö nykyisyyttä sekä tulevaa.
Tässä siis syy blogin hiljaiseloon. No, eilen varmistui ristiäispäivä, joten eiköhän sitä leivontahammasta pikku hiljaa ala taas kolotella, sikäli mikäli Pikku-Kokki sallinnee tämän tyyppisen toiminnan toteutumisen.
Tunnelmallisia makuja 
Onnea uudelle kokille 🙂
Kiitos paljon 🙂