Yksi ainaisista makuasioista, joista riidellä, lienee laskiaispullan sisältö. Hilloa vai mantelimassaa, kermavaahtoa tottahan toki. Olenpa törmännyt sellaiseenkin vaihtoehtoon, jossa hillo-mantelimassa -dilemma oli ratkaistu tarjoilemalla pulla yksin kerman kera. Tylsää, sanon minä. No, minun kanssani tästä asiasta ei saa makukiistaa aikaiseksi, sillä minä pidän niin ikään mantelimassasta kuin hillostakin, enemmänkin olen itse joutunut solmuun itseni kanssa: kumpaa, kumpaa, KUMPAA?! Siispä ratkaisin pulman joitakin vuosia sitten: molempia. Ja runsaasti kermavaahtoa.
Edellisen alustuksen myötä lienee helppo ymmärtää, että seuraava laskiaispullakakku puhutteli minua. Mantelimassaa, hilloa ja kermaa, vieläpä vaniljalla maustettuna, se on siinä.
Idea tähän jättiläisen laskiaispullaan, jossa vanha perinne saa uuden muodon lainautui Kinuskikissalta. Resepti löytyi hänen useasti käyttämästäni teoksestaan Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon. Samoin tällä kertaa joudun nolona myöntämään, että kuvat valmiista leivonnaisesta ovat peräisin samaisesta opuksesta, itselleni kun sattui pieniä kuvausteknisiä ongelmia. Mutta kakun toteutin kuitenkin alusta loppuun, sen vannon.
Laskiaispullakakku oli hyvää ja toteutukseltaan sangen yksinkertainen. Pientä säätöä aiheutti ainoastaan se, että kaupasta en löytänyt paksua vaniljakastiketta. Jouduin ostamaan vaahdotettavaa, josta syystä vaahdotuksen jälkeen minulla oli täytettä liikaa suhteessa liivatteen määrään. No, ihan hyvin täyte näinkin kiinteytyi, mutta suosittelen silti reseptissä mainittua paksua vaniljakastiketta. Toinen hiukan kinkkinen kohta oli mantelimassahunnun asettelu kakun päälle, mutta siitä saan syyttää itseäni ja sitä, että kaulitsin mantelimassan liian ohueksi ja suureksi levyksi.
Maukas kakku siis, hyvä aloitus laskiaispullakaudelle!
Laskiaispullakakku
12 annosta
Huom! Kakun voi tehdä koristelua myöten valmiiksi ja edellisenä päivänä ja minusta tämä myös kannattaa, sillä kakku maistui vieläkin paremmalta pullan imettyä kunnolla itseensä ympäröiviä ainesosia.
Kostutus:
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
0,75 tl kardemummaa
Täyte:
5 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
500 g paksua vaniljakastiketta
0,5 dl vettä
230 g vadelmamarmeladia
Kuorrutus:
500 g mantelimassaa
Koristelu:
kaakaojauhetta
raesokeria / valkoista sokerimassaa
Valitse pyöreäreunainen kulho (lasinen tai muovinen), jonka tilavuus on noin 3 litraa. Vuoraa kulho tuorekelmulla.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Mittaa kulhoon kerma. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi sisältä siemenet kerman joukkoon. Vatkaa vaahdoksi.
Kaada toiseen kulhoon vaniljakastike. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata joukkoon liotetut ja kuivaksi puristetut liivatteet. Sekoita liivatevesi vaniljakastikkeeseen. Yhdistä seos kermavaahdon kanssa.
Yhdistä kostukkeen ainekset keskenään.
Leikkaa pullasta viipaleita ja muotoile niistä sopivia paloja kulhon pohjan peittämiseksi. Älä kuitenkaan peitä kulhon reunoja. Kostuta maustetulla maidolla. Levitä päälle vadelmamarmeladia ja vaniljatäytettä. Tee kaksi seuraavaa kerrosta samaan tapaan.
Laita päällimmäiseksi pullakerros ja kostuta. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään noin kolmeksi tunniksi.
Kakun hyydyttyä poista päällä oleva kelmu ja kumoa kakku tarjoilulautaselle. Poista kelmu ympäriltä.
Kauli mantelimassa tomusokeria apuna käyttäen 2 mm paksuksi levyksi. Nosta levyn kakun päälle ja muotoile sen ympärille. Leikkaa ylimääräinen kuorrute pois alareunasta.
Siivilöi kakun päälle kaakaojauhetta ja ripottele pinnalle raesokeria. Voit myös muotoilla sokerimassasta kulmikkaita paloja ”raesokeriksi” kakun päälle.
One thought on “Jättiläisen laskiaispulla: jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua”