Hellannupit kaakkoon

Lauri Tähkä: Hellannupit kaakkoon
Otava, 2015

0DSB kansi.inddTäytyy myöntää, että tällainen keittokirja, jonka reseptien takaa löytyy muusikko tai yhtä lailla joku muu täysin ruokaympyröiden ulkopuolelta tuleva julkisuuden henkilö, herättää minussa aina tietynlaisen varauksen. Sitä miksi näin on, en oikeastaan osaa sanoa, sillä lopulta nämä kirjat ovat useimmiten osoittautuneet mukaviksi vaihtoehdoiksi. Ohjeet ovat selkeitä, helppoja ja letkeitä, lopputulokset usein herkullisia. Ei välttämättä mitään viiden tähden gourmet-ruokaa, mutta väliäkös tuolla, tällaisiin tarpeisiin on helppo löytää omat teoksensa.

Tuore tapaus keittokirjarintamalla on Hellannupit kaakkoon, jossa keittotaitojaan esittelee muusikko ja lauluntekijä Lauri Tähkä. On hauska huomata, kuinka paljon henkilöstä oikeastaan kertookaan hänen tapansa laittaa ruokaa. Tähkä tuntuisi olevan terveellisen ruoan ystävä; kasviksia ja keittoja on paljon ja useiden reseptien kohdalla neuvotaan, kuinka niistä saa luotua kevyempiä versioita. Mutta ei tämä kuitenkaan mikään fitness-kirja ole, herkkuja sekä raskaampia liharuokia löytyy yhtä lailla. Siis toisin sanoen mukavan monipuolinen kattaus.

Hellannupit kaakkoon -teoksen lähtökohtana on miehen omien sanojen mukaan ollut ”enemmänkin tekemisen ilo ja rakkaus ruokaan kuin huippukikkailu tai supertaidokas osaaminen”. Mielestäni tämä pyrkimys tulee hyvin ilmi teosta lukiessa ja sen parissa puuhaillessa. Laurin omat ruokamuistot ja monessa kohtaa esiintuotu pohjanmaalaisuus tekevät siitä persoonallisen rakastavaisten madekeittoineen, unohtelijan rucola-uuniperunoineen ja ropsuineen. Viimeiseksi jätetty eräänlainen ylistys Nutellalle taas taitaa olla esimerkki ruoanlaiton ja reseptien luomisen yhtäläisyyksistä laulujen kirjoittamiseen… Mainittakoon vielä, että ei Tähkältä osaamistakaan puutu, löytyyhän taskusta myös ravintolakokin koulutus.

Mitä käytännön kokemuksiini tulee olen nyt testannut Förintien avokado-jokirapuleipää, poro-mozzarellaleipiä sekä täytettyjä munakoisoja. Kaikkia hyvällä menestyksellä. Näiden lisäksi Aleksi valmisti herttuan makaronilaatikkoa, joka toimi sekin oivallisesti.

Uskallan siis suositella ja ulottaa suositukseni kotikokeille sangen laajalla skaalalla: nuorille ja vanhoille, enemmän ja vähemmän ruoanlaittokokemusta omaaville, herkuttelijoille ja hieman kevyempää ruokavaliota suosiville. Laurin kanssa kannattaa kääntää hellannupit kaakkoon.

P.S. Näin keitto-ihmisenä odotan erityisesti tarkempaa tutustumista teoksen laajimpaan, ”nesteytystä”-osioon, jossa esitellään muiden muassa kolme erilaista sipulikeittoa. Näitä täytyy päästä vertailemaan…

Sopat!

Marc Aulén: Sopat!
sopat94226Kuvat: Jaeseong Park
Gummerus, 2014

Marc Aulénin Sopat! -kirja on päätynyt testikeittiömme tulikokeeseen jo useita kertoja, mutta vasta nyt olen saanut aikaiseksi raapustaa kirjallisen käsitykseni tästä keittokirjasta. Niinpä niin, kyseessä on kirjaimellisesti keittokirja ja uskaltaisinpa väittää, että paras sellainen pitkään aikaan. Onkin sanalla sanoen huonoa käytöstä kanssakeittäjiäni kohtaan, että vasta nyt, kun kylmä talvi alkaa vihdoin olla selätetty, esittelen tämän mieltä ja ruumista lämmittävän opuksen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja toisaalta: eivät ne hevillä lopu, siis kylmät päivät. Ja toisaalta toisen kerran: näitä keittoja kyllä popsii säästä riippumatta, niin makoisia ne ovat.

Sitä, että Aulénin teosta on mahdollista pitää luokassaan erityisen toimivana, perustelisin kolmella tapaa.
1) Kaikki sen sivuilta löytämämme reseptiikat ovat johtaneet maukkaisiin lopputuloksiin, erityisen maukkaisiin.
2) Sen avulla kaksi miltei täysin eri tavalla keittoihin suhtautuvaa henkilöä – yksinkertaisesti sanottuna voidaan puhua minusta kirkasliemisten ja miekkosestani täyteläisliemisten keittojen ystävänä – on onnistunut loihtimaan molempia miellyttäviä makuelämyksiä.
3) Reseptit ovat monipuolisia niin raaka-aineiltaan kuin valmistustavoiltaan: On lihaa, kalaa ja kasvista, simppeliä ja hieman vähemmän simppeliä, nopeaa ja aikaa vievää, varmasti jokaiselle jotakin.
Siinäpä syitä tarttua teokseen.

Marc Aulén, belgialaissyntyinen helsinkiläisravintoloitsija, yksi ravintola Qulman perustajista, tunnettiin aiemmin Hakaniemen hallin suositun Soppakeittiön pyörittäjänä. Tämän kirjan sivuilla salatut soppareseptit pääsevät vihdoin yleisön pyynnöstä julkisuuteen ja jokaisen kotikokin käsittelyyn. Tämän lisäksi Marc, suurpiirteinen ja sotkuinen ”perfektionistin painajainen”, esittelee keittojensa kannalta tärkeimmät mausteet sekä keittiövälineet ja antaa lukijalle myös vinkkejä keittojensa lisukkeiksi. Lopuksi ääneen päästetään kymmenkunta tuttua tähtikaartilaista aina europarlamentaarikko Tarja Cronbergista oopperalaulaja Juuso Hemminkiin ja elokuvaohjaaja Claes Olssoniin, jotka kukin kertovat suhteestaan ruokaan, Marc Auléniin, Qulmaan ja Soppakeittiöön laskien lukijan samalla oman suosikkisoppareseptinsä lähteille.

Tähän mennessä kokeiluumme ovat Marcin omista resepteistä päässeet lihasoppa valkosipulisaaren kanssa sekä se hyvä kanasoppa, tähtikaartilaisten ehdotuksista sopraanon mustajuurisoppa. Makoisia kaikki tyynni. Kun kaikkeen edellä kirjoitettuun lisätään Marcin ruokafilosofia: ”keep it simple!” ja jatketaan ajatusta hänen omilla sanoillaan ”makujen balanssi on kaikki kaikessa”, taitaa suositukseni olla selvä. Siis suuri sellainen sopille.