Lämmittävä linssi-kurpitsakeitto

Vaikka viime päivät ovatkin osoittaneet jo joitakin merkkejä keväästä – ja nyt on jo maaliskuu! – jatkan silti läpi talven kulkemaani keittopolkua, joka on johdattanut minut jo useiden maukkaiden makujen ääreen. Lämmittävät keittohetket ovat aina tervetulleita.

IMG_6068Tämänkertaiseen keittokokeiluuni, linssi-kurpitsakeittoon, resepti löytyi Virpi Mikkosen kirjauutuudesta Kiitos hyvää Pikaruokaa. Tämä oli ensikosketukseni kyseiseen opukseen ja jätti ilman muuta positiivisen jäljen. Keitto oli mausteisen maukasta ja kirjan lupauksen mukaisesti pikaisesti valmistuvaa – joskaan täysin Virpin 20 minuutin aikataulussa en pysynytkään. Lisäksi mainittakoon, että ainakin näillä nestemäärillä kutsuisin tätä pikemminkin muhennokseksi kuin keitoksi ja näenkin sen istuvan hyvin myös lisäkkeen rooliin.

Kokeilkaa ihmeessä; linssien, kurpitsan ja kookoksen liitto on mukaansatempaava.

Linssi-kurpitsakeitto

4 annosta

IMG_60661 myskikurpitsa
400 ml kookosmaitoa
3 dl vettä
2,5 dl punaisia linssejä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä kuullottamiseen
1 tl kanelia
1 tl curryjauhetta
1 tl jauhettua kurkumaa
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl jauhettua inkivääriä
0,5 tl jauhettua muskottia
muutama rouhaus mustapippuria myllystä
1 tl merisuolaa
1 limen mehu

(Pinnalle:
kookosmaitoa
limen mehua
kanelia)

Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuori kurpitsa ja leikkaa se pieniksi, noin 1 cm x 1 cm:n kuutioiksi.
Kuullota sipuleita pienessä määrässä öljyä kattilan pohjalla noin 5 min. Lisää kurpitsakuutiot kattilaan ja kaada sekaan kookosmaito ja vesi. Lisää linssit ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen noin 15 min. kunnes kurpitsapalat ovat pehmenneet ja linssit kypsyneet. Purista sekaan limen mehua ja sekoita. Tarkista maku ja lisää halutessasi jotain mausteista.
Annosteluvaiheessa voit lusikoida keiton pinnalle hieman kookosmaitoa, puristaa siihen limestä mehua ja ripotella päälle kanelia.

Sopat!

Marc Aulén: Sopat!
sopat94226Kuvat: Jaeseong Park
Gummerus, 2014

Marc Aulénin Sopat! -kirja on päätynyt testikeittiömme tulikokeeseen jo useita kertoja, mutta vasta nyt olen saanut aikaiseksi raapustaa kirjallisen käsitykseni tästä keittokirjasta. Niinpä niin, kyseessä on kirjaimellisesti keittokirja ja uskaltaisinpa väittää, että paras sellainen pitkään aikaan. Onkin sanalla sanoen huonoa käytöstä kanssakeittäjiäni kohtaan, että vasta nyt, kun kylmä talvi alkaa vihdoin olla selätetty, esittelen tämän mieltä ja ruumista lämmittävän opuksen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja toisaalta: eivät ne hevillä lopu, siis kylmät päivät. Ja toisaalta toisen kerran: näitä keittoja kyllä popsii säästä riippumatta, niin makoisia ne ovat.

Sitä, että Aulénin teosta on mahdollista pitää luokassaan erityisen toimivana, perustelisin kolmella tapaa.
1) Kaikki sen sivuilta löytämämme reseptiikat ovat johtaneet maukkaisiin lopputuloksiin, erityisen maukkaisiin.
2) Sen avulla kaksi miltei täysin eri tavalla keittoihin suhtautuvaa henkilöä – yksinkertaisesti sanottuna voidaan puhua minusta kirkasliemisten ja miekkosestani täyteläisliemisten keittojen ystävänä – on onnistunut loihtimaan molempia miellyttäviä makuelämyksiä.
3) Reseptit ovat monipuolisia niin raaka-aineiltaan kuin valmistustavoiltaan: On lihaa, kalaa ja kasvista, simppeliä ja hieman vähemmän simppeliä, nopeaa ja aikaa vievää, varmasti jokaiselle jotakin.
Siinäpä syitä tarttua teokseen.

Marc Aulén, belgialaissyntyinen helsinkiläisravintoloitsija, yksi ravintola Qulman perustajista, tunnettiin aiemmin Hakaniemen hallin suositun Soppakeittiön pyörittäjänä. Tämän kirjan sivuilla salatut soppareseptit pääsevät vihdoin yleisön pyynnöstä julkisuuteen ja jokaisen kotikokin käsittelyyn. Tämän lisäksi Marc, suurpiirteinen ja sotkuinen ”perfektionistin painajainen”, esittelee keittojensa kannalta tärkeimmät mausteet sekä keittiövälineet ja antaa lukijalle myös vinkkejä keittojensa lisukkeiksi. Lopuksi ääneen päästetään kymmenkunta tuttua tähtikaartilaista aina europarlamentaarikko Tarja Cronbergista oopperalaulaja Juuso Hemminkiin ja elokuvaohjaaja Claes Olssoniin, jotka kukin kertovat suhteestaan ruokaan, Marc Auléniin, Qulmaan ja Soppakeittiöön laskien lukijan samalla oman suosikkisoppareseptinsä lähteille.

Tähän mennessä kokeiluumme ovat Marcin omista resepteistä päässeet lihasoppa valkosipulisaaren kanssa sekä se hyvä kanasoppa, tähtikaartilaisten ehdotuksista sopraanon mustajuurisoppa. Makoisia kaikki tyynni. Kun kaikkeen edellä kirjoitettuun lisätään Marcin ruokafilosofia: ”keep it simple!” ja jatketaan ajatusta hänen omilla sanoillaan ”makujen balanssi on kaikki kaikessa”, taitaa suositukseni olla selvä. Siis suuri sellainen sopille.