arkiruoka – Tunnelmallisia makuja

Lapsiperheen vegaanikeittokirja : helppo arki Chocochilin resepteillä

Kirjoitettu 27 syyskuun, 202030 syyskuun, 2020 by Kaisa

Elina Innanen ja Suvi Auvinen: Lapsiperheen vegaanikeittokirja : helppo arki Chocochilin resepteillä
*Kosmos, 2020

Lähiaikoina olen tullut perehtyneeksi keittokirjauutuuksiin harvinaisen vähän. Johtuneeko siitä, että niitä yksinkertaisesti ei ole ollut tarjolla vai eivätkö ne ole onnistuneet kiinnittämään huomiotani, tiedä häntä. Nyt joka tapauksessa vastaan tuli teos, jolle halusin ilman muuta antaa mahdollisuuden. Olen nimittäin aina siitä lähtien, kun kolme-neljä vuotta sitten aloin toden teolla keskittyä lasten myötä monipuolisen kotiruoan loihtimiseen, etsiskellyt yhä uusia kasvisruokareseptejä. Jos ne ovat sattuneet vielä olemaan vegaanisia, sen parempi. Näin ollen, kun nyt käsissä on kokonainen kirja lapsiperheille suunnattuja vegaanireseptejä, olen tohkeissani.

Lapsiperheen vegaanikeittokirjan taustalta löytyy tekijäpari, jonka muodostavat Chocochili-vegaaniruokablogista tuttu Elina Innanen sekä toimittaja-tietokirjailija Suvi Auvinen. Yhteistyö tuntuisi toimivan; kokonaisuus, jonka he ovat saaneet aikaan, on mainio. Jotta teoksesta on saatu vielä asteen verran vakuuttavampi, on sen tekijäkaartiin otettu mukaan laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen.

Pidän kirjan ideasta esitellä vegaanisia reseptejä hyvin erilaisista lähtökohdista sitä tutkiville ruoanlaittajille. Oli sitten vegaani, kasvissyöjä tai silloin tällöin kasvisateriaa suosiva sekasyöjä, voi hyvin napsia kirjasta reseptin silloin toisen tällöin. Toisaalta sen avulla voi helposti antautua täyspainoiseksi vegaaniksi, ensi alkuun vaikkapa kokeilumielessä. Sen esittelemä kuuden viikon kiertävä päivällislista takaa tätä kokeilua varten monipuolisen ja terveellisen ruokavalion. Kun päivällistä valmistaa tarpeeksi runsaan määrän, saa siitä vielä seuraavan päivän lounaan, jolloin siitä innostumattomat säästyvät täysin Mitä tänään syötäisiin? -pohdiskelulta. Reseptit on jaoteltu viikonpäivien mukaisiin teemoihin, jolloin arkena syödään helpommin ja nopeammin, viikonloppuisin astetta hitaammin. Perjantaisin pidetään herkkupäivä. Reseptien lisäksi kirja tarjoilee parikymmentä sivua erityisesti lapsivegaaneja koskevaa ravintotietämystä.

Käytännön tasolla olen tarttunut teokseen tähän mennessä kahdesti. Toisen resepteistä, soijarouhelasagnen, valitsin sunnuntai-osiosta Uuniruoat, toisen, pähkinäiset punajuuripihvit, taas tiistain Nopeista pannuruoista. Tykkäsin molemmista.

Haluan suositella kirjaa varauksetta ruokavaliosta ja -ideologiasta huolimatta. Itse sain siitä taas uusia ideoita ja jonkin verran tietoakin, joskin ilokseni sain myös huomata, että tietämykseni terveellisestä kasvisruokavaliosta on jo suhteellisen laaja. Näillä eväin on taas askelen verran kepeämpi jatkaa valitsemallani runsaasti kasviksia ja kasvisaterioita suosivalla sekasyöjän ruokavaliolla.

Lisää kasvisruokaa koko perheelle

Kirjoitettu 23 marraskuun, 2017 by Kaisa

Sara Ask & Lisa Bjärbo: Lisää kasvisruokaa koko perheelle
Gummerus, 2017
Suom. Rita Oksanen
Ännu mera vego, Ordfront Förlag, 2015

Lisää kasvisruokaa koko perheelle on toivottua jatkoa viime vuonna suomennetulle Kasvisruokaa koko perheelle -keittokirjalle. Kaava on sama: resepteillä valmistuu maukasta kasvisruokaa helposti. Periaatteena on, että ohjeet ovat täysin vapaita lihasta sekä kalasta, mutta kananmunia ja maitotuotteita ne saattavat sisältää. Yli puolet resepteistä on kuitenkin vegaanisia tai helposti sellaisiksi muuntuvia. Varsinaisia lihankorviketuotteita, kuten soijarouhetta, ei käytetä.

Edeltäjänsä tapaan teos on maukasta luettavaa niin itseni kaltaisille kasvisruokapäiviä harrastaville sekasyöjille kuin varmasti kovemman luokan kasvissyöjillekin. Se on pullollaan hauskoja ideoita kaoottisen kiireen, arjen ilojen ja viimeinkin koittavan vapauden hetkiin, erikoistilaisuuksia, kuten joulua, brunsseja ja grillijuhlia, unohtamatta. Reseptien helppoudesta ei missään kohtaa tingitä, ainoastaan niiden ottama vaiva ja sitä kautta aika vaihtelevat teemojen mukaan. Vapaapäivinä kun monilla on mahdollisuuksia ja haluja uhrata ruoanlaitollekin jokunen tovi enemmän.

Tekijöiden jo tutuksi tullut rentous on ennallaan sekin – ja hyvä niin, itse en ainakaan jaksa innostua minkään sortin ruokamoralisoinnista. Lasten ravitsemusterapeutti ja ruokatoimittaja Sara Ask sekä toimittaja-kirjailija Lisa Bjärbo tuntevat selvästi teemansa – terveellisen kasvisruokavalion ja lapset ruokailijoina – mutta jättävät kuitenkin lukijalle mahdollisuuden tehdä itse omat valintansa. Toiset syövät kasvisruokaa päivittäin, toiset viikoittain, toiset vieläkin harvemmin. Pääasia että syövät.

Varsinaista käytännön kokemusta olen ehtinyt kartuttaa vasta vähän, mutta vakuuttavalla menestyksellä. Niin mango masalassa, halloumistroganovissa kuin tacopiirakassakin maut olivat kohdallaan. Seuraavaksi kokeilulistalla ovat vegaaniset, eli munattomat, marengit, joiden pariin pääsyä odotan jo innolla.

Mitä kirjan ulkonäköön tulee, se on kauneudessaan ja houkuttelevuudessaan sisartaan vastaava. Jotakin teoskaksikon ulkoisesta viehättävyydestä kertoo sekin, että keittokirjoihini käsiksi päästessään perheemme taaperoedustaja haluaa aina lukea juuri näitä opuksia. Kasvisruokavalistusta tämäkin.

Oikein suuri suositus.

Ylistys arkiruoalle: Lempeä curry-broilerikeitto

Kirjoitettu 27 maaliskuun, 2017 by Kaisa

Mummin kanssa vietetty viikko sai minut innostumaan aivan uudella tavalla tuiki tavallisesta kotiruoasta. Tottahan toki minä olen siitä aina pitänyt, syönyt ilolla, mutta jotenkin itse ruokaa valmistaessani pyrin hyvin usein uimaan vastavirtaan, kokeilemaan uusia ja ihmeellisiä juttuja. Tietysti haluankin pysyä tällaisena kokeellisena ruoanlaittajana ja yrittää löytää aina vaan parempia reseptejä tai omilla taidoillani kehitellä sellaisia. Läheskään aina nämä ihmeellisyydet eivät kuitenkaan tuota toivottua – tai edes hyvää – lopputulosta, joten olisi hyvä koota takataskuun sopiva arsenaali ”varmoja nakkeja”, sellaisia arkipäivän sankarireseptejä. Toisaalta myös se tosiasia, että Pikku-Kokki varttuu päivä päivältä ja pian olemme kaikki sen kuuluisan ”saman padan” äärellä, on saanut minut ajattelemaan arkiruokaa yhä enemmän. Toivoisin, että kuten minä nyt, myös Pikku-Kokki voisi aikuisena muistella niitä herkullisia kotiruokia, joita hänen lapsuudessaan kotona syötiin.

Tällaista arkiruokapaatosta siis tällä kertaa. Ja tässäpä oiva resepti nupullaan olevaan arkiruokasuosikkieni kansioon liitettäväksi, miedosti currylla maustettu broilerikeitto, joka valmistuu miltei silmänräpäyksessä. Suosittelen!

Curry-broilerikeitto

5 annosta

700 g perunaa
250 g porkkanaa
1 sipuli
500 g kukkakaalia
2 tl currya
1 rkl rypsiöljyä
500 g maustamattomia broilerinsuikaleita
10 dl kanalientä
0,5 tl suolaa
100 g tuorejuustoa

Kuori kasvikset. Paloittele perunat ja viipaloi porkkanat. Hienonna sipuli. Irrottele kukkakaalin kukinnot pieniksi suupaloiksi ja paloittele varsi.
Kiehauta curry öljyssä pannulla. Ruskista broilerisuikaleet. Lisää sipuli kuullottumaan.
Kumoa ainekset isoon kattilaan. Lisää kattilaan kanaliemi ja suola. Kuumenna kiehuvaksi.
Kumoa joukkoon perunat, porkkanat ja kukkakaalin varret. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla 10 min. Lisää kukkakaalin kukinnot ja keitä broilerikeittoa vielä 5 min.
Liuota broilerikeittoon tuorejuusto, älä enää keitä. Tarkista maku.

Kasvisruokaa koko perheelle

Kirjoitettu 14 syyskuun, 201614 syyskuun, 2016 by Kaisa

Sara Ask & Lisa Bjärbo: Kasvisruokaa koko perheelle
Gummerus, 2016
Suom. Rita Oksanen
Mera vego : mat för hela familjen, Ordfront Förlag, 2014

Kasvisruokaa koko perheelle, nimenomaan – ainakin silloin tällöin.

Mitä kasvisruokaan tulee, tuossa se filosofia, jota itse olen tottunut noudattamaan. Pidän kasviksista vallattomasti ja syönkin niitä paljon, huomattavasti enemmän kuin lihaa. Kasvissyöjäksi en kuitenkaan ole koskaan ajatellut alkaa, haluan pysytellä sekasyöjänä. Näin jo yksin siitä syystä, että miekkostani, lihansyöjää henkeen ja vereen, ei kasvissyöntiin ihan helpolla käännytettäisi, ja minusta on mukava nautiskella ruoasta yhdessä, keskustella samoista makuelämyksistä. Mutta kasvisruokapäivä vaikkapa kerran viikossa voisi meidän perheessämme olla täysin mahdollinen, tavoittelemisen arvoinen asia. Varsinkin kun keskuuteemme on muutama kuukausi sitten saapunut pieni olento, jota lähden innoissani ohjaamaan kohti monipuolisen ruokailun ihmemaailmaa.

Joka tapauksessa mitä-tänään-syötäisiin -kysymykseen vastausta etsiskellessäni löydän itseni hirvittävän harvoin spontaanisti pelkän kasvisruoan ääreltä. Tuntuu haasteelliselta keksiä hyviä ja monipuolisia kasvisaterioita, vaikka lisäkkeiden ominaisuudessa niitä aina valmistamiini aterioihin sisällytänkin. Ja juuri tässä kohtaa nyt esittelemäni Kasvisruokaa koko perheelle astuu parrasvaloihin enemmän kuin toivottuna vieraana. Teoksen sivuilta löytyy kymmenittäin reseptejä, joiden avulla valmistaa kasvisruokia mitä erilaisimpiin tarpeisiin: arjen kaaoksen keskelle, hieman kiireettömimpiin arkipäiviin, viikonlopun vapaahetkiin tai niihin momentteihin, kun oikealta tuntuu vain herkuttelu. Huolimatta siitä, vaativatko reseptit aikaa enemmän vai vähemmän niitä tuntuisi yhdistävän helppous, näihin ruoanlaittopuuhiin voi ryhtyä varmasti miltei jokainen. Ja mitä kokemukseeni tulee, uskaltaisin kutsua yhdistäväksi tekijäksi myös ruokien herkullisuutta. Testaamani tomaattikeitto, munakoiso-kesäkurpitsalasagne, salaatti paistetuista uusista perunoista sekä kookoksella maustettu linssikeitto olivat kaikki makoisia.

Reseptien ohella teos kätkee kuoriensa väliin joitakin aukeamallisia hyödyllistä tietoa niin kasviruokailusta kuin lapsiperheen ruokailusta ylipäätään. Lisäksi on mainittava, että opuksen rento, ei vaatimalla vaativa tai missään mielessä nipottava suhtautuminen kasvisruokailuun antaa sille ehdotonta lisäarvoa. Kasvissyönti – tai syömättömyys – on kuitenkin jokaisen oma valinta, vaikkakin ainakin jossain määrin suositeltava sellainen. Sopivasti pupuilua mahtuu varmasti jokaisen elämään!

Sangen, sangen suositeltava opus.

Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Kirjoitettu 7 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen
Otava, 2016

Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.

Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.

Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.

Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.

Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.

Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.

Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.

Pohjolan ruokavalio

Kirjoitettu 9 tammikuun, 20169 tammikuun, 2016 by Kaisa

Soili Soisalo & Eeva Voutilainen: Pohjolan ruokavalio
Uudistettu laitos teoksesta Mustikka, ruis ja rypsi : voimaruokaa Suomesta vuodelta 2010
Otava, 2010, 2015

Pohjolan ruokavalio on tietoteos, joka julistaa ehdotonta lähi- ja sesonkiruokailun ilosanomaa. Siis varmasti monen mieleen ottaen huomioon, että yhä useammat niin yksityiset kuluttajat kuin ravintolatkin pyrkivät valinnoillaan sekä vaikuttamaan jättämäänsä hiilijalanjälkeen että suosimaan kotimaista. Kutsunkin käsillä olevaa opusta mieluummin tieto- kuin yksinomaan keittokirjaksi, sillä sen himpun alle kaksisataa sivua käsittävät noin sata sivua reseptejä ja sata sivua terveelliseen ruokavalioon liittyvää ravitsemustietoutta.

Itseni kaltaiselle tavallisen terveellistä ruokavaliota läpi elämäni noudattaneelle ruokailijalle kirjan neuvot lautasmalleineen sekä kasvisten, kalan ja maidon suosimisineen olivat melko itsestäänselviä, mutta toki sain kirjan opeista myös jotakin uutta itselleni. Esimerkiksi uskoni maineekkaasta oliiviöljystä sinä terveellisyyden perikuvana kääntyi päälaelleen; se parempi vaihtoehto onkin kotimainen rypsi.

Entäpä kirjan reseptiosio? Vaikka teos luonnollisesti kulkee myös ruoanvalmistusohjeidensa osalta kasvispainotteisuus johtotähtenään, sisältää se reseptejä myös liha- ja kalaruokiin. Pääruokien ohella esille pääsevät salaatit ja muut lisäkkeet, suolaiset ja makeat leivonnaiset, puurot, jälkiruoat ja juomat. Ohjeet ovat kuitenkin melko arkisia ja taustalla loistaa kokonaisvaltainen terveellisyys. Itse olen testannut vasta punajuuripiirakkaa, mutta löytänyt useita varmasti kokeiluun päätyviä ideoita, esimerkiksi sieni-kaalikääryleet ja punajuurilasagne joitakin mainitakseni.

Tätä kirjaa voin siis suositella ja kaikin puolin sangen puhtain omatunnoin. Erityisesti se sopii tavalliseen arkiruoanlaittoon sekä niille, jotka kaipaavat mahdollista kohennusta ruokavalioonsa terveellisin reseptein sekä muine neuvoin. Siis oivallista vastapainoa tämän päivän yltäkylläisyyteen sekä kaiken maailman keittiökikkailuun. Sillä eihän kukaan aina halua arkinen olla – tai terveellinen…

Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi

Kirjoitettu 12 marraskuun, 2015 by Kaisa

Kaisa Sillanpää: Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi
Kuvat: Kaisa ja Jukka Sillanpää
Readme.fi, 2015

Nyt kun syksyn mittaan olen useampaan otteeseen ehtinyt testailla Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjaa, on vihdoin aika arvioida sen toimivuutta. No, mitäs sitä kiertelemään; toimiihan tämä, ainakin mikäli suhteellisen helppo ja varmasti keskimääräistä ekologisempi ruoanlaitto kiinnostaa. Tarkoituksena on nimittäin hyödyntää tähteeksi jääneitä ruoanloppuja, toisin sanoen takoa tähteistä tähtiä.

Kyseessä on perheenäiti ja ruokablogisti Sillanpään, joka ainakin reseptikilpailuissa tunnetaan, toinen keittokirja. Hänen ensimmäisensä, Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa, ilmestyi viime vuonna. Siinä tämä yli 70 reseptikilpailussa menestynyt kotiruokainnovaattori esittelee muiden muassa voitokkaita ideoitaan. Varsin suositeltava kirja tuokin.

Ja innovoinnin teemalla ratsastetaan jälleen. Mikäpä olisikaan parempaa mielikuvitustyötä, kuin haastaa itsensä loihtimaan uusia ruokia edellisten keitosten tai muuten vaan ylijääneiden raaka-aineiden puitteissa. Ihan loistavaa, tästä minä todella tykkään, voin todeta jo pitkään tämän tyyppistä toimintaa itsekin suosineena. Se määrä, jonka jokainen suomalainen keskimäärin heittää vuodessa syömäkelvottomaksi päästettyä ruokaa roskakoriin, 24 kiloa, ei nimittäin mieltä ylennä. Itse olenkin pyrkinyt minimoimaan tuon jätteen määrän ja tiedän, että luku ei kohdallani ole lähelläkään tuota edellä mainittua.

Tämän kirjan resepteissä Reseptikuningatar on pyrkinyt käyttämään juuri ruoka-aineita, joita kotiemme kaappeihin kaikkein helpoiten jää: päiväysvanhoja maitotuotteita, kuivahtanutta leipää tai pullaa, nahistuneita kasviksia ja hedelmiä, keitettyä riisiä, pastaa, perunaa ja puuroa sekä paljon, paljon muuta. Reseptejä löytyy niin salaatteihin, keittoihin, liha-, kala- ja kasvisruokiin, leipiin ja muihin leivonnaisiin, kuten myös herkutteluun sekä säilykkeisiin. Siis sangen kattavan kattauksen tähderuokaa Sillanpää meille tarjoilee.

Mitä käytännön kokemukseeni tulee, olen tähän mennessä viipynyt kirjan parissa jo melko pitkään ja testannut ainakin seuraavat reseptit: tomaatti-sipulileipä, mehevä riisikakku, voileipäkuppikakut, tomaattisämpylät ja pappilan hätävara. Maukkaita ja helppoja valmistaa ihan jokainen. Leipomusten parissa siis tähän asti, mutta moniin muihinkin mielenkiintoisuuksiin olen jo ehtinyt tutustua ja tämän kirjan kanssa tulee varmasti vielä useaan otteeseen tehtyä tähteistä tähtiä.

Suosittelen kaikille, jotka kokevat, että kaupasta on joskus vaikea ostaa tai ruokaa valmistaa juuri sitä oikeaa määrää tai että vaikka kuinka taistelisi sitä vastaan, kaappien syövereihin tuppaa aina hautautumaan tuote jos toinenkin, jota ei sitten tulekaan käytettyä. Siis suositus meille kaikille, uskaltaisin väittää.

P.S. Reseptikuningatar kokkailee myös ruokablogien maailmassa, josta hänet löytää resepteineen Tuulikummun keittiöstä.

Hellannupit kaakkoon

Kirjoitettu 10 syyskuun, 2015 by Kaisa

Lauri Tähkä: Hellannupit kaakkoon
Otava, 2015

Täytyy myöntää, että tällainen keittokirja, jonka reseptien takaa löytyy muusikko tai yhtä lailla joku muu täysin ruokaympyröiden ulkopuolelta tuleva julkisuuden henkilö, herättää minussa aina tietynlaisen varauksen. Sitä miksi näin on, en oikeastaan osaa sanoa, sillä lopulta nämä kirjat ovat useimmiten osoittautuneet mukaviksi vaihtoehdoiksi. Ohjeet ovat selkeitä, helppoja ja letkeitä, lopputulokset usein herkullisia. Ei välttämättä mitään viiden tähden gourmet-ruokaa, mutta väliäkös tuolla, tällaisiin tarpeisiin on helppo löytää omat teoksensa.

Tuore tapaus keittokirjarintamalla on Hellannupit kaakkoon, jossa keittotaitojaan esittelee muusikko ja lauluntekijä Lauri Tähkä. On hauska huomata, kuinka paljon henkilöstä oikeastaan kertookaan hänen tapansa laittaa ruokaa. Tähkä tuntuisi olevan terveellisen ruoan ystävä; kasviksia ja keittoja on paljon ja useiden reseptien kohdalla neuvotaan, kuinka niistä saa luotua kevyempiä versioita. Mutta ei tämä kuitenkaan mikään fitness-kirja ole, herkkuja sekä raskaampia liharuokia löytyy yhtä lailla. Siis toisin sanoen mukavan monipuolinen kattaus.

Hellannupit kaakkoon -teoksen lähtökohtana on miehen omien sanojen mukaan ollut ”enemmänkin tekemisen ilo ja rakkaus ruokaan kuin huippukikkailu tai supertaidokas osaaminen”. Mielestäni tämä pyrkimys tulee hyvin ilmi teosta lukiessa ja sen parissa puuhaillessa. Laurin omat ruokamuistot ja monessa kohtaa esiintuotu pohjanmaalaisuus tekevät siitä persoonallisen rakastavaisten madekeittoineen, unohtelijan rucola-uuniperunoineen ja ropsuineen. Viimeiseksi jätetty eräänlainen ylistys Nutellalle taas taitaa olla esimerkki ruoanlaiton ja reseptien luomisen yhtäläisyyksistä laulujen kirjoittamiseen… Mainittakoon vielä, että ei Tähkältä osaamistakaan puutu, löytyyhän taskusta myös ravintolakokin koulutus.

Mitä käytännön kokemuksiini tulee olen nyt testannut Förintien avokado-jokirapuleipää, poro-mozzarellaleipiä sekä täytettyjä munakoisoja. Kaikkia hyvällä menestyksellä. Näiden lisäksi Aleksi valmisti herttuan makaronilaatikkoa, joka toimi sekin oivallisesti.

Uskallan siis suositella ja ulottaa suositukseni kotikokeille sangen laajalla skaalalla: nuorille ja vanhoille, enemmän ja vähemmän ruoanlaittokokemusta omaaville, herkuttelijoille ja hieman kevyempää ruokavaliota suosiville. Laurin kanssa kannattaa kääntää hellannupit kaakkoon.

P.S. Näin keitto-ihmisenä odotan erityisesti tarkempaa tutustumista teoksen laajimpaan, ”nesteytystä”-osioon, jossa esitellään muiden muassa kolme erilaista sipulikeittoa. Näitä täytyy päästä vertailemaan…

Ajatusta arkiruokaan! : Herkkuja rippeistä

Kirjoitettu 24 helmikuun, 2015 by Kaisa

Ulla Liukkonen, Helena Lylyharju & Kari Martiala: Ajatusta arkiruokaan! : Herkkuja rippeistä
Valokuvat: Kari Martiala
Karisto, 2015

24 kiloa ruokaa; se on keskimäärin kuusi prosenttia yhden suomalaisen vuosittaisista ruokaostoksista. Tämän lisäksi se on kilomäärä, jolla jokainen suomalainen ruokkii roskakoriaan vuosittain. Se on paljon, se on liikaa. Tätä mieltä ovat keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Helena Lylyharju sekä ruokatoimittaja Kari Martiala, kolmikko tämän teoksen takana. Ja tätä mieltä olen myös minä.

Ajatusta arkiruokaan! on opus, joka jokaisen kannattaisi lukea, tai ainakin selailla läpi. On nimittäin enemmän kuin pöyristyttävää, kuinka mitättömin perustein ruokahävikkiä kotitalouksissamme syntyy: nälkäinen kantaa kauppareissultaan kotiin kahmalokaupalla ylimääräisiä ja suunnittelemattomia impulssiostoja, tarjoushaukka sortuu helposti ylisuuriin raaka-aine määriin, joku kokee vanhentuvan elintarvikkeen hetimiten hengenvaaralliseksi ja joku yksinkertaisesti unohtaa ostoksensa jää- tai kuivakaapin syövereihin. Näihin ongelmiin teos esittää järkeviä ratkaisukeinoja, jotka ovat tiivistettävissä seuraavasti: osta oikein ja säilytä huolella. Toisin sanoen tee aina suunnitelma kauppareissua ja tulevaa ruoanvalmistusta varten kotona, älä sorru heräteostoksiin ja kiinnitä erityistä huomiota sekä raaka-aineiden että jo valmistettujen aterioiden säilytykseen kotona niin jää- kuin kuivakaapissakin, pakastinta unohtamatta.

Kirjan tarjoamat vinkit ruokahävikin minimoimiseen ovat mielestäni hyviä, mutta itse sain teoksesta suhteellisen vähän uutta tietoa. Jotain toki tarttui myös minun haaviini, kuten mielenkiintoinen ja ehdottomasti kokeilunhalun nostattanut neuvo lisätä ylijääneen kerman sekaan suolaa, ravistaa purkkia ja kohdata näin muodonmuutoksen seurauksena syntynyt annos hyvää voita. Toki muutakin hyödyllistä sain lukeakseni, tutustukoon kukin siis omista lähtökohdistaan käsin.

Edellä kuvatut hävikin torjuntavinkit ovat kuitenkin vain pieni osa teoksen sisällöstä. Valtaosa sen sivumäärästä on keskittynyt esittelemään reseptejä, joissa edellispäivän rippeistä tai käyttämättä jääneistä raaka-aineista loihditaan uusia aterioita helposti ja huokeasti. Mukaan mahtuvat niin keitot, salaatit kuin pääruoatkin, rinnallaan pikkulämpimät, jälkiruoat ja muut leivonnaiset sekä juomat.

Vaikka henkilökohtaisesti, jo mummon- ja äidinmaidossa järkevän sekä taloudellisen ruoanvalmistuksen opin saaneena, koinkin kirjan hieman vanhan tiedon toistoksi, uskon että siitä on vallan paljon hyötyä sangen monelle.

Jos minun ruokaa rippeistä -aikaansaannokseni kiinnostavat, muutamaa niistä voi vilkaista täältä, mutta erityisesti suosittelen kokeilemaan ikijälkiruokasuosikkiamme pappilan hätävaraa, jonka myös nyt käsitelty teos esittelee.

Ajatelkaa arkiasioita! Pienistä puroista kasvaa suuri meri.

P.S. Samainen tekijätrio löytyy myös Karjalainen keittiö -teoksen takaa, johon suosittelen tutustumaan, mikäli tämän tyyppinen ruokakulttuuri kiinnostaa.

Mökkimakuja

Kirjoitettu 26 syyskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Asia jota ei voi mökkilomailusta erottaa on ruoka. Mökillä ruoka – ihan täysin tavallinen sellainen – maistuu mahtavalta. Koska välineistö sekä raaka-ainevarannot eivät useimmiten yllä kotiolojen tasolle, piilee onnistuneen mökkiaterian salaisuus niin sanotussa tietoisessa vaatimattomuudessa. Missään nimessä ei kannata yrittää liikaa – jopa tuiki tavallisen yrttiruukun löytäminen saattaa osoittautua ongelmalliseksi – vaan pysytellä varmoissa valinnoissa. Uusien tvistien kokeilussa ei tietenkään ole mitään pahaa; pikemminkin päin vastoin, ne piristävät entisestään.

Vietimme viimeisen ”kesä”lomaviikkomme Saariselällä ruskaa eli toisin sanoen vähälumista alkutalvea katsellen. Omaa ohjettamme noudatellen valmistimme tuttuja ja turvallisia ruokia, mutta esittelenpä niistä kuitenkin muutaman, jotka puimme uusiin asuihin. Molemmat ateriakokonaisuudet nautimme niin ikään varmojen valintojen, ohrahelmien sekä appelsiinikastikkeen kera.

Broilerit täytimme mozzarellalla ja appelsiinilla, jauhelihamurekkeen paistetulla sipulilla, fetajuustolla ja omenalla. Kuvat varmasti kertovat tällä kertaa tarpeeksi. Mitä murekkeeseen tulee, toimiva tapa on levittää jauhelihataikina (meillä oli tällä kertaa käytössä perinteinen sipulikeitto-kermaviili-kananmuna -kaava) leivinpaperille, asettaa täytteet taikinapohjalle ja kääriä kokonaisuus kääretortun tapaan rullalle. Sen jälkeen ainoastaan hieman juustoraastetta pinnalle ja uuniin paistumaan.

Jälkiruoan roolia näytteli omenapaistos, tällä kertaa italialainen sellainen. Lisäksi liitän oheen erään kehittelemäni aamupalaohjeen, myös hyvin mökkioloihin helppoudessaan sopivan.

Nautinnollisia ruokahetkiä, mökkeillen tai muuten vaan!

Italialainen omenapaistos

4 annosta

400 g hapokasta omenaa
0,5 tl kanelia
75 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
0,8 dl vehnäjauhoja

Kuori ja lohko omenat. Levitä ne vuokaan. Ripottele pinnalle kanelia.
Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nostele pehmeä taikina omenoiden päälle. Taikina leviää paistumisen aikana.
Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 min.
Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Jogurttia sekä herkkuleseitä omenapedillä

1 annos

puolikas / 1 pieni omena
2 rkl kauraleseitä
kanelia
sokeria
vaniljasokeria
voita
100 g jogurttia oman maun mukaan (esim. maustamaton, banaani)
turkkilaista jogurttia

Kuori ja siivuta omena. Paista pannulla voissa kanelilla sekä sokereilla maustettuna, kunnes siivut ovat pehmeitä. Jäähdytä.
Sekoita leseisiin hieman sokeria, paahda seosta hetken aikaa voissa pannulla. Varo kuitenkaan polttamasta sitä. Anna jäähtyä, myöskään paakkuuntumisesta ei ole haittaa.
Sekoita jogurttiin sopivaksi katsomasi määrä turkkilaista jogurttia.
Kokoa annos: alimmaksi omenalohkoja, sitten jogurttia ja päällimmäiseksi kerros leseitä.