Vuodenvaihtoa Tallinnasta käsin – ja perinteistäkin perinteisempi, mutta maukas, Peppersack-suositus

Jälleen on käännetty uusi lehti, aloitettu uusi luku, kun vuodesta 2015 on tullut historiaa. Me vietimme vuodenvaihdetta tällä kertaa Tallinnan taivaan alla, sangen rauhallisissa merkeissä – vaikka h-hetkellä hätäraketteja yllämme leijuikin runsaasti tiheämmin kuin laki, ainakaan Suomen laki, sallii. Ilotulitusta kesti muutamia tunteja ja itsekin pääsimme tästä värien juhlasta oivallisesti osallisiksi, kiitos hotellihuoneemme hienosti vanhankaupungin ylle suoman näkymän. Ainakin itse myös nukahdin mainiosti tähän suloiseen, pikkuhiljaa harventuvaan jyskeeseen…

Vaikka riekkuminen yöjalassa ei tällä kertaa houkutellutkaan, kävimme tietysti nauttimassa vuodenvaihteeseen sopivan illallisen. Johtuen siitä, että varauksinemme olimme sangen myöhään liikkeellä, päädyimme ravintola Peppersackiin, ehkä siihen Tallinnan toiseksi tunnetuimpaan turistirysään – ja mitenkäs muutenkaan kuin suomalaisten ympäröimiksi. No, pääasia että ruoka oli hyvää ja tunnelma odotusten mukainen, talo täynnä iloista juhlaväkeä.

Tallinnan – vielä – edulliseen hintatasoon verraten illallinen tarjoiltiin tällä kertaa hieman normaalia suolaisempaan hintaan, kun kolme pyrähdystä à la carte -listalla sekä alku- ja ruokajuoma kustansivat 52,00€ henkilöltä. Omista annoksistani olisin normaalitilanteessa selviytynyt 25,50 eurolla, joten 26,50€ omenamehu- ja pepsilasillisista sekä kupposesta teetä tuntuivat melko kalliilta. No, toki pakettiin sisältyivät myös lyhyet miekkailu- ja vatsatanssiesitykset mutta kuitenkin… Ehkä olisin ainakin odottanut jotakin hieman aikuisempaan makuun sopivaa särvintä meille alkoholittomillekin juhlijoille. Alkoholipitoisella alkujuomallaan, yrttioluellaan ja jonkin verran kalliimmalla pääruoka-annoksellaan Aleksi sentään onnistui pääsemään hiukan itseäni kalliimpaan lopputulokseen. Hyvä näin.

Entäpä ruoka sitten? Se oli hyvää, ehdottomasti normaalioloissa tämä ateria olisi ollut jopa enemmän kuin hintansa väärti. Siis suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; taidan pitää tästä paikasta kokonaisuudessaan jopa sitä kuuluisampaa vastaavaa, Olde Hansaa, enemmän.

Alkuruoaksi valitsimme molemmat borch-keittoa (5,00€), josta totean yksinkertaisesti maukasta. Alkuruoaksi sopivan kevyttä, jossa kuitenkin oli mukavasti pureskeltavaa. Kyytipojaksi tarjoiltu mausteleipä tuorejuustolevitteen kera kruunasi annoksen.

Pääruoan kohdalla tiemme erkanivat ja itse lähdin Adam Oleariuksen merimatkaan nauttien lohifileetä sokeriherneiden, riisin ja tartarkastikkeen kera. Tästä ei ravintola-annos ehkä enää yksinkertaisemmaksi voi mennä, mutta uskokaa tai älkää, tämä oli hyvää, todella hyvää – ja jokaisen oravannahkansa (15,00) väärti. Yksinkertainen on kaunista.

Hieman tuhdimman annoskokonaisuuden itselleen valikoinut Aleksi sai eteensä kauppias Gerken herkun tarkoittaen grillattua karitsan selkäpaistia, valkosipulia, uuniperunaa yrttivoilla, lämmintä kasvissalaattia ja kirsikkakastiketta. Myös tämä annos on nimensä mukainen, herkku, ja moninaisuudessaan hinnoiteltu sangen kevyellä kädellä (23,00€).

Päätän ateriani crème brûlée -annokseen (5,50€), joka tarjoillaan mansikkakastikkeen kera. Molemmat ovat hyviä, mutta tällainen herkuttelija ehkä olisi pärjännyt pienemmälläkin määrällä kastiketta, kun taas paahtovanukasta olisi kernaasti saanut olla hiukkasen enemmänkin. No, hyvä ehkäpä juuri näin. Aleksin palanen tuorejuusto-limettikakkua ei sen sijaan pienuudesta kärsi ja kun makukin vielä on kohdallaan taitavat kaikki palaset loksahtaa hienosti paikalleen. Ainakaan Suomesta ei tällaista itseleivottua – tai edes useasti tavattua puolivalmista tekelettä – kuunaan saisi hintaan 5,50€. Täältäpä saa.

Kun hotellihuone noin kolme tuntia kestäneiden keskiaikaishenkisten pitojen päätteeksi alkaa kutsua, olemme molemmat täydellisen tyytyväisiä. Kannattaa kokeilla, jos Tallinnassa sattuu seikkailemaan. Jo yksin atmosfääri on omaa luokkaansa, eivätkä oluesta nauttivat varmastikaan ainakaan pahastu, mikäli huulet sattuvat törmäämään historiallisten reseptien mukaan valmistettuihin talon oluisiin.