Tallinna – Tunnelmallisia makuja

Jälleen on käännetty uusi lehti, aloitettu uusi luku, kun vuodesta 2015 on tullut historiaa. Me vietimme vuodenvaihdetta tällä kertaa Tallinnan taivaan alla, sangen rauhallisissa merkeissä – vaikka h-hetkellä hätäraketteja yllämme leijuikin runsaasti tiheämmin kuin laki, ainakaan Suomen laki, sallii. Ilotulitusta kesti muutamia tunteja ja itsekin pääsimme tästä värien juhlasta oivallisesti osallisiksi, kiitos hotellihuoneemme hienosti vanhankaupungin ylle suoman näkymän. Ainakin itse myös nukahdin mainiosti tähän suloiseen, pikkuhiljaa harventuvaan jyskeeseen…

Vaikka riekkuminen yöjalassa ei tällä kertaa houkutellutkaan, kävimme tietysti nauttimassa vuodenvaihteeseen sopivan illallisen. Johtuen siitä, että varauksinemme olimme sangen myöhään liikkeellä, päädyimme ravintola Peppersackiin, ehkä siihen Tallinnan toiseksi tunnetuimpaan turistirysään – ja mitenkäs muutenkaan kuin suomalaisten ympäröimiksi. No, pääasia että ruoka oli hyvää ja tunnelma odotusten mukainen, talo täynnä iloista juhlaväkeä.

Tallinnan – vielä – edulliseen hintatasoon verraten illallinen tarjoiltiin tällä kertaa hieman normaalia suolaisempaan hintaan, kun kolme pyrähdystä à la carte -listalla sekä alku- ja ruokajuoma kustansivat 52,00€ henkilöltä. Omista annoksistani olisin normaalitilanteessa selviytynyt 25,50 eurolla, joten 26,50€ omenamehu- ja pepsilasillisista sekä kupposesta teetä tuntuivat melko kalliilta. No, toki pakettiin sisältyivät myös lyhyet miekkailu- ja vatsatanssiesitykset mutta kuitenkin… Ehkä olisin ainakin odottanut jotakin hieman aikuisempaan makuun sopivaa särvintä meille alkoholittomillekin juhlijoille. Alkoholipitoisella alkujuomallaan, yrttioluellaan ja jonkin verran kalliimmalla pääruoka-annoksellaan Aleksi sentään onnistui pääsemään hiukan itseäni kalliimpaan lopputulokseen. Hyvä näin.

Entäpä ruoka sitten? Se oli hyvää, ehdottomasti normaalioloissa tämä ateria olisi ollut jopa enemmän kuin hintansa väärti. Siis suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; taidan pitää tästä paikasta kokonaisuudessaan jopa sitä kuuluisampaa vastaavaa, Olde Hansaa, enemmän.

Alkuruoaksi valitsimme molemmat borch-keittoa (5,00€), josta totean yksinkertaisesti maukasta. Alkuruoaksi sopivan kevyttä, jossa kuitenkin oli mukavasti pureskeltavaa. Kyytipojaksi tarjoiltu mausteleipä tuorejuustolevitteen kera kruunasi annoksen.

Pääruoan kohdalla tiemme erkanivat ja itse lähdin Adam Oleariuksen merimatkaan nauttien lohifileetä sokeriherneiden, riisin ja tartarkastikkeen kera. Tästä ei ravintola-annos ehkä enää yksinkertaisemmaksi voi mennä, mutta uskokaa tai älkää, tämä oli hyvää, todella hyvää – ja jokaisen oravannahkansa (15,00) väärti. Yksinkertainen on kaunista.

Hieman tuhdimman annoskokonaisuuden itselleen valikoinut Aleksi sai eteensä kauppias Gerken herkun tarkoittaen grillattua karitsan selkäpaistia, valkosipulia, uuniperunaa yrttivoilla, lämmintä kasvissalaattia ja kirsikkakastiketta. Myös tämä annos on nimensä mukainen, herkku, ja moninaisuudessaan hinnoiteltu sangen kevyellä kädellä (23,00€).

Päätän ateriani crème brûlée -annokseen (5,50€), joka tarjoillaan mansikkakastikkeen kera. Molemmat ovat hyviä, mutta tällainen herkuttelija ehkä olisi pärjännyt pienemmälläkin määrällä kastiketta, kun taas paahtovanukasta olisi kernaasti saanut olla hiukkasen enemmänkin. No, hyvä ehkäpä juuri näin. Aleksin palanen tuorejuusto-limettikakkua ei sen sijaan pienuudesta kärsi ja kun makukin vielä on kohdallaan taitavat kaikki palaset loksahtaa hienosti paikalleen. Ainakaan Suomesta ei tällaista itseleivottua – tai edes useasti tavattua puolivalmista tekelettä – kuunaan saisi hintaan 5,50€. Täältäpä saa.

Kun hotellihuone noin kolme tuntia kestäneiden keskiaikaishenkisten pitojen päätteeksi alkaa kutsua, olemme molemmat täydellisen tyytyväisiä. Kannattaa kokeilla, jos Tallinnassa sattuu seikkailemaan. Jo yksin atmosfääri on omaa luokkaansa, eivätkä oluesta nauttivat varmastikaan ainakaan pahastu, mikäli huulet sattuvat törmäämään historiallisten reseptien mukaan valmistettuihin talon oluisiin.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Silloin tällöin on mukavaa astua laivaan, lipua Suomenlahden yli etelään, käydä vilkaisemassa, mitä Tallinnaan kuuluu. Kovin pitkäkestoista matkaa sinne ei välttämättä tarvitse tehdä, vain päiväkin riittää mainiosti. Toki iltakin siellä kuluu mainiosti, hyvän ruoan ja juoman parissa.

Tällä kertaa me teimme aamusta iltaan kestäneen retken, sellaisella melko perinteisellä kaavalla. Kumppaniksi kotimatkalle saimme laukullisen viiniä ja kuohuvaa heinäkuisia juhlallisuuksiamme ajatellen, muuten päivä kului mukavasti lähinnä vanhankaupungin muurien sisäpuolella tallustellen. Myös ravintolavalintamme, Rataskaevu 16, heti siinä Raatihuoneentorin tuntumassa, osoittautui oivalliseksi ja tässäpä siis makoisa vinkki, mikäli kauniit annokset ynnä erityisystävällinen palvelu tuntuvat houkuttelevilta ajatuksilta. Niin, kukapa sitä ei kaipaisi käsinpiirrettyjä hymynaamoja ja sydämiä kuittiinsa, kukapa ei ilahtuisi, kun kahvikupin alta paljastuu viesti: ”You are very beautiful.” Pieniä asioita, ne jäävät mieleen.

Entäpä ruoka sitten? Eniten makumatkasta jäivät mieleen annosten todella kauniit esillepanot, vaikka myös maut olivat ihan kohdillaan ja hinta-laatusuhde enemmän kuin hyvä. Paikasta jäi ehdottomasti lämmin mielikuva, tämä oli sellainen paluuhalun synnyttänyt kokemus. Sitä en kiellä, ettenkö useasti olisi saanut maukkaampaakin ruokaa, mutta näin hyvää pullavanukasta en monestikaan. Lista, se suomenkielinen, taisi tosin lupailla köyhiä ritareita, mutta hyvä näin, yhtään en jäänyt heitä kaipaamaan.

Ateria alkoi kokin tervehtiessä meitä pienellä leipäyllätyksellä sekä isommilla leipäviipaleilla. Maukkaita kaikki. Alkuruoaksi minä tilasin tuoresuolattua lohta (6,50€), Aleksi uunissa paistettua vuohenjuustoa (6,90€). Annokseni maistui pitkälti lohelta ja sinappikastikkeelta, ei sen kummemmalta. Aleksin mielipide omastaan oli samantyyppinen. Pääruoka-annokseni sen sijaan oli melko vaatimaton pääruoka ollakseen. Tuorejuustolla ja kasviksilla täytettyjä munakoisorullia salaatin kera. Ihan hyvää, mutta suosittelen joko pieneen nälkään tai osaksi suurempaa kokonaisuutta. No, hintakin (6,70€) tosin sopisi alkuruoalle. Aleksin uunissa haudutettu hirvi (14,90€) oli sekin nimensä mukaista, suhteellisen makoisa riista-annos ilman sen erikoisempia kommervenkkejä.

Aterian kohokohta, mitä makuihin tulee, oli ehdottomasti sen päätösjakso. Kuten sanottu pullavanukas (3,50€) chai latten (2,70€) kera nautittuna oli liki taivaallista, myös Aleksin lämmin suklaakakku (3,90€) vei monista vastaavista voiton. Siis ehdoton jälkiruokasuositus!

Kun reilulla viidelläkymmenellä eurolla saa näin moniulotteisen aterian tunnelmaltaan tällaisessa paikassa, ei voi muuta, kuin toivottaa hyvää matkaa kaivon juurelle. Pöytävaraus taitaa muuten olla suositeltava sekin, tiistai-iltapäivänä saimme viimeisen vapaan pöydän. Niin paikalliset kuin turistitkin ovat löytäneet tämän ravintolan.

P.S. Vessakäyntiä ei kannata jättää väliin…