Vuodenvaihtoa Tallinnasta käsin – ja perinteistäkin perinteisempi, mutta maukas, Peppersack-suositus

WP_20160101_009Jälleen on käännetty uusi lehti, aloitettu uusi luku, kun vuodesta 2015 on tullut historiaa. Me vietimme vuodenvaihdetta tällä kertaa Tallinnan taivaan alla, sangen rauhallisissa merkeissä – vaikka h-hetkellä hätäraketteja yllämme leijuikin runsaasti tiheämmin kuin laki, ainakaan Suomen laki, sallii. Ilotulitusta kesti muutamia tunteja ja itsekin pääsimme tästä värien juhlasta oivallisesti osallisiksi, kiitos hotellihuoneemme hienosti vanhankaupungin ylle suoman näkymän. Ainakin itse myös nukahdin mainiosti tähän suloiseen, pikkuhiljaa harventuvaan jyskeeseen…

WP_20151231_003Vaikka riekkuminen yöjalassa ei tällä kertaa houkutellutkaan, kävimme tietysti nauttimassa vuodenvaihteeseen sopivan illallisen. Johtuen siitä, että varauksinemme olimme sangen myöhään liikkeellä, päädyimme ravintola Peppersackiin, ehkä siihen Tallinnan toiseksi tunnetuimpaan turistirysään – ja mitenkäs muutenkaan kuin suomalaisten ympäröimiksi. No, pääasia että ruoka oli hyvää ja tunnelma odotusten mukainen, talo täynnä iloista juhlaväkeä.

WP_20151231_008Tallinnan – vielä – edulliseen hintatasoon verraten illallinen tarjoiltiin tällä kertaa hieman normaalia suolaisempaan hintaan, kun kolme pyrähdystä à la carte -listalla sekä alku- ja ruokajuoma kustansivat 52,00€ henkilöltä. Omista annoksistani olisin normaalitilanteessa selviytynyt 25,50 eurolla, joten 26,50€ omenamehu- ja pepsilasillisista sekä kupposesta teetä tuntuivat melko kalliilta. No, toki pakettiin sisältyivät myös lyhyet miekkailu- ja vatsatanssiesitykset mutta kuitenkin… Ehkä olisin ainakin odottanut jotakin hieman aikuisempaan makuun sopivaa särvintä meille alkoholittomillekin juhlijoille. Alkoholipitoisella alkujuomallaan, yrttioluellaan ja jonkin verran kalliimmalla pääruoka-annoksellaan Aleksi sentään onnistui pääsemään hiukan itseäni kalliimpaan lopputulokseen. Hyvä näin.

Entäpä ruoka sitten? Se oli hyvää, ehdottomasti normaalioloissa tämä ateria olisi ollut jopa enemmän kuin hintansa väärti. Siis suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; taidan pitää tästä paikasta kokonaisuudessaan jopa sitä kuuluisampaa vastaavaa, Olde Hansaa, enemmän.

WP_20151231_010Alkuruoaksi valitsimme molemmat borch-keittoa (5,00€), josta totean yksinkertaisesti maukasta. Alkuruoaksi sopivan kevyttä, jossa kuitenkin oli mukavasti pureskeltavaa. Kyytipojaksi tarjoiltu mausteleipä tuorejuustolevitteen kera kruunasi annoksen.

WP_20151231_015Pääruoan kohdalla tiemme erkanivat ja itse lähdin Adam Oleariuksen merimatkaan nauttien lohifileetä sokeriherneiden, riisin ja tartarkastikkeen kera. Tästä ei ravintola-annos ehkä enää yksinkertaisemmaksi voi mennä, mutta uskokaa tai älkää, tämä oli hyvää, todella hyvää – ja jokaisen oravannahkansa (15,00) väärti. Yksinkertainen on kaunista.

image2Hieman tuhdimman annoskokonaisuuden itselleen valikoinut Aleksi sai eteensä kauppias Gerken herkun tarkoittaen grillattua karitsan selkäpaistia, valkosipulia, uuniperunaa yrttivoilla, lämmintä kasvissalaattia ja kirsikkakastiketta. Myös tämä annos on nimensä mukainen, herkku, ja moninaisuudessaan hinnoiteltu sangen kevyellä kädellä (23,00€).

image1WP_20151231_017Päätän ateriani crème brûlée -annokseen (5,50€), joka tarjoillaan mansikkakastikkeen kera. Molemmat ovat hyviä, mutta tällainen herkuttelija ehkä olisi pärjännyt pienemmälläkin määrällä kastiketta, kun taas paahtovanukasta olisi kernaasti saanut olla hiukkasen enemmänkin. No, hyvä ehkäpä juuri näin. Aleksin palanen tuorejuusto-limettikakkua ei sen sijaan pienuudesta kärsi ja kun makukin vielä on kohdallaan taitavat kaikki palaset loksahtaa hienosti paikalleen. Ainakaan Suomesta ei tällaista itseleivottua – tai edes useasti tavattua puolivalmista tekelettä – kuunaan saisi hintaan 5,50€. Täältäpä saa.

WP_20151231_005Kun hotellihuone noin kolme tuntia kestäneiden keskiaikaishenkisten pitojen päätteeksi alkaa kutsua, olemme molemmat täydellisen tyytyväisiä. Kannattaa kokeilla, jos Tallinnassa sattuu seikkailemaan. Jo yksin atmosfääri on omaa luokkaansa, eivätkä oluesta nauttivat varmastikaan ainakaan pahastu, mikäli huulet sattuvat törmäämään historiallisten reseptien mukaan valmistettuihin talon oluisiin.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Yllättävän ihastuttava Riika – ja kolme miellyttävää makumatkaa

IMG_5059IMG_5051Tunnelmallisten loma on nyt tältä erää historiaa ja hiukan haikein mielin kirjoittelen tätä viimeistä virallista kesälomapostausta, menneet kolme viikkoa olivat aika lailla vertaansa vailla. Ehkä kuitenkin ne parhaat päivät sijoittuivat menneelle viikolle, jolloin teimme ex tempore -matkan helteissä kylpevään Riikaan.

IMG_5103IMG_5101Kaupunki on tähän asti ollut itselleni tuntematon, eivätkä odotukseni jostain syystä olleet erityisen korkealla. Taisin odottaa toista Tallinnaa, kaupunkia jossa viettää muutama kiireetön kesäpäivä. Toisin kävi; Tunnelmalliset tepastelivat keskimäärin kaksikymmentä kilometriä päivässä kolmen päivän ajan ja vielä olisi riittänyt nähtävää ja koettavaa, retkistä lähialueille puhumattakaan. Paluu lienee siis tulevaisuudessa paikallaan…

Mikäli vanhat kaupungit kiinnostavat, suosittelen Riikaa lämmöllä. Ravintoloita valitessanne kehotan ainakin harkitsemaan seuraavia vaihtoehtoja, joissa itse vietimme tunnelmallisia, maukkaita, ikimuistoisia ja aivan ainutlaatuisiakin hetkiä.

Domini Canes

IMG_5032IMG_5045Vanhan kaupungin sydämessä, Pyhän Johanneksen sekä Pyhän Pietarin kirkkojen siimeksessä, sijaitseva Domini Canes tarjoilee asiakkailleen modernihkon miljöön, joka kuitenkin samanaikaisesti huokuu täydellisen romanttista tunnelmaa kynttilöineen ja kiviseinineen. Vuodesta 2009 toiminut ravintola tuntuukin asiakaskuntansa löytäneen, sillä yhtään varaamatonta pöytää ei näin tiistai-iltanakaan ole näköpiirissä. Myös terassilla ruokailee seurue jos toinenkin. Onneksi meillä on varaus, heti siinä James Bondin naapuripöydässä…

Ravintolan omien sanojen mukaan ruokalista perustuu lähituotteille, kausittain vaihtuvin variaatioin. Totta; nautimme illallisen, jossa kesän maut marjoineen ja IMG_5041IMG_5037vihanneksineen ovat vahvasti läsnä kauniisti eteemme aseteltuina. Henkilökohtaisesti nautinkin kokoamastani kolmen kokonaisuudesta valtavasti. Aloituksena toimii kantarellikeitto, jatkona taimenfile rucolan, pikkuperunoiden sekä kirsikkatomaattien kera ja päätöksenä kamomilla crème brûlée marjoilla täydellistettynä. Ainoana miinuksena mainittakoon kantarellikeiton annoskoko, joka mielestäni keiton ruokaisuudesta johtuen oli alkuruoaksi aivan liian iso. Annosta ei voi syödä kokonaan, mikä tietysti harmittaa, ja luulenkin että keittoa ei ollut tarkoitettukaan alkuruoaksi.

Sopivana aasinsiltana edellisestä onkin mainittava, että vaikka ruoan tasossa Riian ravintolat ovatkin varmasti lähivuosina turismin alati kasvaessa tulleet jatkuvasti ylöspäin, on palvelu vielä lapsen kengissä, jos verrataan esimerkiksi omiin huippuravintoloihimme. Ruokia ja juomia ei pöytään tuotaessa esitellä lainkaan, tarjoilijat eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tiedustele annosten maistuvuutta ja palvelu on äärimmäisen hidasta, jopa poissaolevaa. Sama näkyy myös Domini Canesissa, vaikka tarjoilijatar ihan ystävällinen onkin. Riiassa ei pidä mennä ravintolaan kello kaulassa, mikä ei tietenkään lomalla olekaan odotusarvo, mutta nälän määrässä tämä tosiasia kannattaa huomioida…

IMG_0610IMG_0609Aleksin valinnat eivät tällä kertaa toimi ihan yhtä hyvin kuin omani, mutta aloittava tomaattikeitto sekä jälkiruoan roolia näyttelevä marengilla kuorrutettu omenapiirakka ovat kuitenkin mieluisia. Pihviannos grillattujen vihannesten, röstiperunoiden ja kukkakaalipyreen kera jää laimeaksi esitykseksi, josta maut ovat tipotiessään. Ihan näyttävä annos, harmillisesti pettymyksillä kuorrutettu.

Domini Canesissa kaksi ihmistä popsii kolmen ruokalajin aterian muutaman viinilasin kera hintaan 88,00€. Illallinen on matkamme hintavin, samoin Aleksin pihviannos (17,50€), mikäli annoksista puhutaan. Makumatkailu, tällainen hienommankin puoleinen, onnistuu siis huomattavasti Suomen hintoja edukkaammin.

International

IMG_5070Ravintola International ei Domini Canesin tapaan lepää merkittävien nähtävyyksien huomassa, vaan sen löytääkseen on matkattava hieman ytimen ulkopuolelle. Tämä matka, joka hoituu yksinkertaisesti raitiovaunulla tai kävellenkin, kannattaa. Vastassa on valloittavalla palvelulla varustettu mukava ravintola, joka tarjoilee maukkaita, kekseliäitä ja laadukkaita kansainvälisten keittiöiden annoksia sangen edullisesti. Asiakkaita helpottaakseen ravintola on hauskasti sisällyttänyt menuunsa maininnat myydyimmistä annoksistaan runsaiden kuvien kera.

IMG_5094IMG_5074Jos kaupungin palvelutasossa ei yleisesti ottaen ole suuremmin kehumisen varaa, Internationalissa tilanne on täysin päinvastainen. Varaustamme edeltävänä päivänä ravintola lähetti meille viestin tiedustellen mahdollisia toiveitamme tai juhlan aiheita, johon vastasimme juhlivamme ensimmäistä hääpäiväämme. Jo vastaanotto ruusun terälehdin koristetuin pöydin sekä ”Happy 1st Anniversary” -tekstein varustetuin servettipidikkein puhuttelee, puhumattakaan jälkiruokayllätyksestä tai pienestä viinipullolahjasta aterian päätteeksi. Tällaista kohtelua emme ole missään muualla tavanneet, vaikka erinäisiä vienoja merkkipäivämainintoja olemme silloin tällöin esittäneetkin…

Entäpä ruoka sitten? Erittäin maukasta alusta loppuun. Alkuruoaksi minä valitsen ”kalojen sinfonian”, jossa tonnikala, lohi ja tiikerirapu soittavat viimeisen soittonsa sulassa sovussa merilevään kauniisti rullattuna hunajakastikkeen kera. Aleksi päätyy unkarilaiseen gulassikeittoon, hyvä valinta sekin. Pääruoaksi popsin klassisen Wellingtonin pihvin, jonka kuitenkin sekaannuksen seurauksena saan sienettömänä. Pääruokani osoittautuu muutenkin ateriamme heikoimmaksi esitykseksi, sillä ihmetyksekseni annos ei sisällä ollenkaan lisäkettä. Siis pelkkä klassikko – toki maukas sellainen – mutta lautasella hieman yksinäinen näky. Aleksi sen sijaan nappaa täältä matkan maullisen kohokohtansa, naudan poskea palsternakkapyreen kera.

IMG_5085IMG_0649IMG_5083

IMG_5090Jälkiruokien kohdalla päädymme molemmat crème brûlée -annokseen jäätelöllä ja marjoilla koristeltuna. Kun annokset tuodaan pöytään minun versioni on kruunattu iloisella ”Happy Together!” -suklaakirjoituksella. Huippua!

IMG_5098Kaiken tämän jälkeen poistumme ravintolasta hymyssä suin, ainoastaan 80,00€ köyhempinä, vaikka viiniäkin on tullut maisteltua jokaisen ruokalajin ohessa. Siis menkää Internationaliin, keksikää aihetta juhlaan ja tulkaa hyvin palvelluiksi ❤

Rozengrāls

IMG_0722IMG_5130Viimeisenä iltana teemme maittavan paluun vanhaan kaupunkiin ruokaillessamme keskiaikaiseen tyyliin, tai ainakin keskiaikaisessa miljöössä, erittäin autenttisessa sellaisessa. Rozengrāls päihittää mielestäni miljöönä Tallinnan vastaavat, Olde Hansan ja Peppersackin, vaikka nuokin toki ovat onnistuneita lajissaan.

IMG_5128IMG_0720Syömme ranskalaiset sipulikeitot maukkaan leivän kera – hyvää – sekä puoliksi suuren annoksen kania viikunoiden ja ohralta vaikuttavan risottomaisen lisäkkeen kanssa. Pohjalta löytyy mukavasti kastikkeessa pehmentynyt ohut leipälettunen. Tämäkin annos toimii ja tarjoilijan avulias kehotus jakaa pääruoka-annos kahtia on kiitoksen arvoinen. Koko lysti juomineen maksaa suurin piirtein 46,00€, ei paha lainkaan. Paikalle siis suuri suositus!

Kuten sanottu, kehotan suurella sydämellä tutustumaan tähän kaupunkikaunottareen; ainakin meille se tuotti ilon hetkiä poikineen ❤

IMG_5052IMG_5111IMG_5105

Muutama sangen suositeltava prologi

Hyvin onnistunut alkupala on kuin mielenkiintoinen prologi. Se nostattaa veden aterioitsijan kielelle ja ehkä johdattelee hänet oikeanlaiseen ruokatunnelmaan, mikäli on kyse teema-ateriasta. Jos sattuu käymään niin, että kokki jostain syystä epäonnistuu pääruoan kanssa, voi onnistunut alkuruoka parhaimmassa tapauksessa toimia erittäinkin pelastavana enkelinä.

Mielestäni tärkeintä kuitenkin on, että alkuruoka on. Vasta sen olemassaolo saa aterian tuntumaan ”oikealta” aterialta, hieman juhlallisemmalta, hieman hienommalta. Sen ei tarvitse olla mitään erikoista, yleensä tarpeet löytyvät kotikaapeista ilman erillistä kauppareissua. Riittää että se on – vähän ajatustasoa konkreettisemmassa muodossa.

Tässä muutamia erityyppisiä aterian aloituksia. Tomaatti-raejuustoleivät sopivat miltei ateriaan kuin ateriaankin, kanatikkuja sopii kokeilla myös osana juhlien buffetpöytää ja lombardialainen keitto toimii vallan mainiosti autenttisen keskiaikaisen aterian avaajana.

Aloitusonnea itse kullekin!

Tomaatti-raejuustoleivät

2 kpl

2 leipäviipalettaIMG_1622
punaista pestoa
rucolaa
raejuustoa

Täyte:
1-2 tomaattia
1-2 basilikanoksaa
1 valkosipulinkynsi
0,5 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Halkaise täytteen tomaatit, koverra siemenet pois ja suikaloi malto. Revi basilikan lehdet. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Sekoita basilika, valkosipuli ja öljy tomaattien joukkoon, mausta pippurilla.
Paahda leivät. Sipaise alimmaiseksi pestoa, asettele päälle muutama rucolanlehti ja lusikoi päälle tomaattiseosta ja raejuustoa.

Kana-nektariinitikut pestokastikkeen kera

2 annosta

Kanatikut kruunaavat pestokastikkeen – tai toisin päin...
Kanatikut kruunaavat pestokastikkeen – tai toisin päin…

100 g (itse)marinoitua broilerinfileetä
1 nektariini
(parmesaani)juustoraastetta
basilikanlehtiä
6 cocktailtikkua

Pestokastike:
0,5 rkl pestoa
3 rkl kermaviiliä
ripaus yrttisuolaa

Marinoi broileri ja anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan.
Valmista pestokastike: sekoita pesto, kermaviili ja yrttisuola keskenään. Aseta jääkaappiin tekeytymään tarjoilua varten.
Paloittele broilerinfilee ja paista pannulla kypsäksi. Tikuttele jokaiseen cocktailtikkuun kaksi palaa broileria ja kaksi palaa nektariinia ja asettele vadille. Ripottele päälle juustoraastetta ja hiukan silputtua basilikaa.

Lombardialainen keitto

4 annosta

500 g porkkanoita
50 g voita
5 dl lihalientä
2 tl timjamia
1 tl suolaa
pippuria
50 g raastettua juustoa (emmental)
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
50 g sahramia
1 tl muskottia
5 dl (vaaleaa) rypälemehua
3-4 kananmunankeltuaista

Kuullota puhdistetut, viipaloidut porkkanat voissa. Kaada sekaan lihaliemi ja mausta suolalla, timjamilla ja pippurilla. Anna keiton kiehua noin 15 min.
Kun porkkanat ovat kypsiä, lisää keittoon juusto, mausteet ja rypälemehuun sekoitetut keltuaiset. Anna keiton vielä kuumeta, mutta varo kiehumista.

Keskiaikaisuuksia

Viime kesänä innostuimme keskiaikateemasta vierailtuamme sekä Turussa että Hämeenlinnassa keskiaikamarkkinoiden aikaan. Olemme jo muutaman kerran toteuttaneet keskiaikaisen illallisen – sangen vaihtelevin tuloksin. Täytyy sanoa, että tämä ruokateema on varmasti se haastavin, mutta joka kerta lopputulos on ollut hyppysellisen parempi. Tänään saimme kokoon mielestämme kauniin – ja keskiaikaiseksi annokseksi harvinaisen värikkään – annoksen.

Lautaselle tiensä löysivät broilerin koipi, hernemuhennos sekä yrttinen linssimuhennos, paholaisen hillo, punasipulihilloke ja Mustan everstin marjaviinihyytelö, löydös viime syksyisestä Herkkujen Suomi tapahtumasta. Paljon lajikkeita mutta keskiaikaisuuksien kohdalla on hyvä muistaa, että mitä enemmän lajeja sitä maukkaampi lopputulos.

Aterian aloitimme kuusenkerkkäjuomalla ja päätimme pappilan hätävaralla. Maukasta alusta loppuun!

Isännän parempi lämminleipä

(2 annosta)
2 palaa keskiaikamarkkinoilta ostettua hedelmäleipää
Paprikaa
2 siivua pippuribroiler -leikkelettä
4 siivua oltermanni -juustoa
Heinz currykastiketta

Voitele leivänpalat Oivariinilla. Laita päälle hienonnettua paprikaa sekä silputtua broilerleikettä. Mausta kunnon töräyksellä currykastiketta. Laita lopuksi päälle kapeaksi (5mm) siivuiksi leikattua juustoa. Paista uunissa grillivastusten alla 175 asteessa kunnes juusto on hieman ruskistunut.

Salviakanaa ja salviakastiketta

4 maustamatonta broilerin koipipalaa

Salviamarinadi:

2 rkl hienonnettua tuoretta salviaa
1 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
2 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Hienonna salvianlehdet. Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Laita broilerin koipipalat korkeareunuksiseen astiaan ja lisää marinadi joukkoon. Anna broilerien marinoitua jääkaapissa yön yli. Paista uunissa 175 asteessa noin tunnin ajan.

Salviakastike:

Huom! Seuraava resepti ei meidän kokeilulla onnistunut
3 kovaksi keitettyä kananmunaa (8 min)
1 tl inkivääriä
0,5 tl galangaa
0,5 tl neilikkaa
0,5 dl tuoreita salvian lehtiä
2 rkl viinietikkaa
Suolaa

1. Hienonna salvian lehdet. Sekoita keskenään tasaiseksi tahnaksi kaikki kastikkeen ainekset ja tarjoile kylmänä. Lisää tarvittaessa vettä.

Omia huomioita
Viinietikkaa kannattaa laittaa vähemmän, esim 1 rkl.
Kananmunan voisi korvata vaikka turkkilaisella jogurtilla.
Reseptin mukaisesti valmistettu ”kastike” oli pahaa ja etikkaisen makuista. Kananmuna jäi palaiseksi, olisiko pitänyt tehdä sauvasekoittimella?

Hernemuhennos

(4 annosta)
400 g tuoreita herneitä
1 sipuli
1 viipale vaaleaa leipää ilman kuoria
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl pippuria
0,5 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä
hyppysellinen sahramia (kurkumaa)
suolaa
0,5 rkl viinietikkaa

1. Laita kattilaan tuoreet herneet ja lisää vettä niin, että herneet peittyvät. Keitä herneitä hiljaisella lämmöllä kunnes ne ovat hyvin kypsiä ja osittain hajonneet. Soseuta herneet keitinveteen.

2. Lisää hienonnettu sipuli ja hienonnettu persilja. Keitä kunnes sipulit ovat kypsiä. Lisää pippuri, kanelia, inkivääriä, hyppysellinen sahramia ja riittävästi suolaa. Kuumenna ja lisää murustettu leipä ja viinietikka. Kiehauta ja tarjoile.

Punasipulihilloke

1 kg punasipuleita

Liemi:
2 dl väkiviinaetikkaa
2 dl sokeria
3 dl vettä
2 rkl viipaloitua tuoretta inkivääriä
6 kokonaista neilikkaa

Kuori ja paloittele sipulit. Kiehauta liemiainekset kattilassa. Lisää sipulit ja keitä kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Nosta sipulit reikäkauhalla puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada liemi päälle. Sulje heti tiiviisti. Siirrä purkki jäähtyneenä jääkaappiin. Anna tekeytyä viileässä muutaman päivän ajan.