Koska minulla nyt on harvinaislaatuinen tilaisuus viettää aikaa kotiympyröiden ulkopuolella, päätin pakata Pikku-Kokin ja itseni kimpsuinemme ja kampsuinemme ja lähteä viikoksi haistelemaan maalaisilmaa isomummin tiluksille. Mikä ihastuttava tapa viettää näitä ehkäpä vuoden ankeimpia aikoja, kun syksy alkaa vaihtua pimeämpääkin pimeämmäksi alkutalveksi, mutta joulua ei ihan vielä kehtaa ruveta tunnelmoimaan. Samalla saan itse sitä toivottua aikuisseuraa arkipäiviini, mummi ihastella sukumme nuorimmaista ja Pikku-Kokki nauttia sylittelystä miltei aamusta iltaan. Tämä viikko ei taida jäädä lajinsa ainokaiseksi…
Keittiöpuuhastelua en toki tahtonut tälläkään viikolla jättää harjoittamatta. Koska mummi tuntui olevan asiasta enemmän kuin samaa mieltä, valtasin hetimiten pääkokin paikan mummin hypätessä omiin hovinarrin saappaisiini. Voi, miten rentouttavaa olikaan päästä pitkästä aikaa uunin äärelle ilman alituista keskeytyksen uhkaa.
Vaikka herkuttelu lomailuun kuuluukin, emme kuitenkaan kaksissa naisissa – etenkään kun Pikku-Kokista ei vielä ole apua syömishommissa – olisi saaneet kovin suurta herkkumäärää tuhotuksi, joten mikä parasta loppuviikosta seuraamme saapuu aimo annos muitakin sukulaisia. Saan siis leipoa huomattavasti enemmän. Jee! Ja koska yhdet syntymäpäivätkin osuvat viikonloppuun, saan hyvän syyn tehdä kakunkin. Tuplajee!
Mutta takaisin alkuviikkoon. Ensimmäinen toimeksiantoni oli leipoa jotakin mummini emännöimän kutomapiirin rouville. Seuraavat valkosuklaa-mustikka -muffinssit tuntuivat sopivalta vaihtoehdolta tämän tyyppiseen tilaisuuteen. Mustikkamuffinssit, enpä tiedä miksi, mutta jotenkin ne kuulostavat sellaisilta vanhempien naisten suosikeilta. No, hyviä näistä tulikin, vaikka suklaata olisi mielestäni saanut olla huomattavasti enemmän, ehkäpä jopa tuplaten. Reseptistä kiitän Kakku Taikuria.
Ja niin, nämä leivottuani päätin, että pieniä paperisia, taikinasta levähtäviä muffinssivuokia en enää tästä lähtien harrasta, vaan hankin itselleni kunnollisen muffinssivuoan, jossa leivoksista saa kunnon kokoisia, sellaisia ihanan amerikkalaisia. Sillä niin se vain on, että ulkonäkö vaikuttaa makuun – ainakin leipojan kohdalla.
Valkosuklaa-mustikka -muffinssit
12 ”Amerikka-kokoista” annosta
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
100 g voita
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl vaniljakastiketta
100 g valkosuklaata (suositan harkitsemaan suurempaa määrää)
200 g jäisiä mustikoita
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Rouhi valkosuklaa.
Sekoita kananmuna-sokerivaahtoon käännellen jauhot, voisula ja vaniljakastike pienissä erissä.
Käännä joukkoon suklaarouhe ja viimeiseksi jäiset mustikat. Kääntele mustikoita varoen, jotta mehu ei värjää koko taikinaa.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.
Tunnelmallisia makuja 