Marjainen valkosuklaa-tahmakakku

Leivoin joitakin aikoja sitten ihastuttavan mansikkaisen tahmakakun. Nyt törmäsin Kodin Kuvalehdessä reseptiin, joka huolimatta erilaisesta nimestään, mustikka-valkosuklaa-mukikakut, oli lopulta hyvinkin samankaltainen, ihanan taikinaisen tahmainen ja supermakea. Näinpä päätinkin nimetä niin ikään tämän herkun tahmakakuksi ja leipoa sen yhdeksi kakuksi, en alkuperäisen ohjeen mukaisiksi mukikakuiksi, vaikka myös pienet versiot toimisivatkin epäilemättä loistavasti. Niitä lienee näin ollen parasta kokeilla lähitulevaisuudessa.

Siis vallan mainio herkkupala, jonka tekeminen ei vaadi oikeastaan leipurin taitoja laisinkaan, kyse on lähinnä ainesosien sekoittelusta. Suosittelen ja ajattelin itsekin kokeilla vielä uudestaankin, ehkäpä hiukan makumaailmaa varioiden. Nam!

IMG_3852

Marjainen valkosuklaa-tahmakakku

Vuoallinen (ø 20 cm) / 6-8 pientä mukikakkua

125 g voita
150 g valkosuklaata
1,5 dl sokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
1-2 dl mustikoita ja/tai puolukoita
0,5 rkl perunajauhoja (mikäli käytät pakastemarjoja)
50 g valkosuklaata

Sulata voi kattilassa ja nosta liedeltä. Lisää valkosuklaa ja sekoita, kunnes suklaa liukenee. Lisää sokeri ja vatkaa kananmunat joukkoon yksitellen.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää taikinaan.
Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele sen reunat. Mikäli teet pieniä mukikakkuja, voitele 6-8 uuninkestävää mukia. Kaada taikina vuokaan tai mukeihin.
Mikäli käytät pakastemarjoja, sekoita niihin hiukan perunajauhoja. Ripottele marjat ja paloiteltu valkosuklaa taikinan päälle.
Kypsennä kakkuja 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla 15-20 min. Jos marjat ovat jäisiä, ne saattavat hidastaa paistumista.
Tarjoa kakku täysin jäähtyneenä, jolloin sisus on muuttunut valuvasta taikinamaiseksi.

Mustikka-pullavanukas; sangen sinivalkoinen jälkiruoka

Muutama viikko sitten juhlistimme Pikku-Kokkia, nyt leipurin katseeni on kääntynyt jo kohti Neiti-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää. Tällä kertaa ajattelin panostaa tarjoiluun, leipoa monipuolisen ja toivottavasti herkullisen kakkukimaran.

Ensimmäisenä h-hetkeä päätyi pakastimeen odottelemaan mustikka-pullavanukas. Itse olen suuri pullavanukkaiden ystävä ja tehnyt niitä lähes kaikista mahdollisista aineksista, mutta seuraava banaanipohjainen täyte oli minulle uusi tuttavuus. Pullapitkon tilalta sujautin vuokaan pussillisen Pågenin Kaneli Gifflareita ja osan mustikoista korvasin punaisilla viinimarjoilla sekä mustikkahillon kuningatarhillolla. Lopputulos oli juuri niin pullavanukasmainen kuin odotinkin ja ihanan makea, vaikka hillon lisäksi täytteeseen ei lisätty ollenkaan sokeria, vaan se sai makeutensa banaanista ja hunajasta.

Tässä siis reseptiikka kaikille pullan sekä riperuokien ystäville. Paistokseen voi hyvin käyttää jo parhaat päivänsä nähnyttä pullaa sekä banaaneja, joten tämä on siinäkin mielessä omaan ajatusmaailmaani sopiva niin sanottu tähteistä tähdiksi herkku. Juurikin kananmunan vuoksi paistoksen ulkonäkö ei valitettavasti ole kovinkaan hurmaava, mutta eipä kai pullavanukkaan niin kovin kaunis tarvitse ollakaan. Tämä jälkiruoka maistuu varmasti ainakin valtaosalle suomalaisista herkkusuista, paljon tämän sinivalkoisempaa makua taitaa olla vaikea löytääkään. Mustikkaa ja kanelipullaa, Oi maamme, Suomi!

IMG_3473

Reseptiikkalöydös mistäpä muualtakaan kuin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä.

Mustikka-pullavanukas

Vuoallinen (ø 24 cm)

200 g mustikoita (Osan voi hyvin korvata muillakin marjoilla.)
1 dl mustikkahilloa (Myös kuningatar toimi mielestäni mainiosti.)
300 g pullaa (Voi hyvin olla jo hiukan kuivahtanuttakin.)
2 kypsää banaania
4 kananmunaa
1 rkl hunajaa
0,5 tl jauhettua kardemummaa
0,25 tl jauhettua neilikkaa
2 rkl hunajaa
2 rkl voita

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta

Sekoita mustikat hillon joukkoon. Viipaloi pulla.
Laita banaanit, kananmunat, 1 rkl hunajaa, kardemumma ja neilikka tehosekoittimen kulhoon, soseuta ja kaada syvälle lautaselle. Kasta pullaviipaleet seokseen ja anna imeytyä hetki. Lado viipaleet voideltuun piirakkavuokaan limittäin hillon kanssa. Kaada banaaniseoksen loppu pullien päälle.
Valuta 2 rkl hunajaa paistokselle ja lusikoi voi nokareina pinnalle.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.
Tarjoa lämpimänä vaniljakastikkeen kera.

Tunnelmallisia ikisuosikkeja osa 3: mustikkakukko

Mitä leipomiseeni tulee haluan periaatteessa lähes poikkeuksetta kokeilla aina uutta. On kuitenkin muutama poikkeus, jokunen leivonnainen, joita tulee valmistettua säännöllisin väliajoin uudestaan ja uudestaan. Yksi näistä on mustikkakukko, karjalaisen keittiön lahja suomalaiselle ruokakulttuurille. Kun herkulliseen makuun yhdistetään tekemisen helppous sekä modifioinnin mahdollisuus, ovat koossa aika lailla mukavat raaka-aineet. Mustikkakukko on ehdoitta ansainnut paikkansa ikisuosikkien listalla.

IMG_1137

Mustikkakukot

4 pientä kukkoa (Jos haluat yhden ison, kaksinkertaista annos.)

IMG_1134Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
0,25 l mustikoita (tai muita marjoja)
1 dl (mustikka)marmeladia
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa uuninkestävät tarjoiluastiat taikinalla reunoille asti. Jätä kolmannes taikinasta kansia varten. Anna olla hetken kylmässä.
Sekoita kaikki täytteen ainekset ja jaa astioihin. Laita loput taikinasta kansiksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 min.
Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kera.

IMG_1144

Kanelia ja kardemummaa, mustikoita ja karpaloita

Kesä etenee huimaa vauhtia ja lomaviikot sen kun kirmaavat, Pikku-Kokin juhlat ovat jo nurkan takana. Näin ollen kiireettömiä sadepäiviä ei kannata heittää hukkaan, ne ovat mitä parhaita päiviä keittiöpuuhasteluun.

IMG_3502Tällä kertaa leipomani marjainen juustokakku lähti valmistumaan törmätessäni kaupassa minulle ennestään tuntemattomaan kaneli & kardemumma -tuorejuustoon. Piirakasta tuli hyvää, kardemumma ja kaneli toivat siihen mukavan pullan tunnun. Valmistukseltaan se oli helppo, joten syitä suositella kokeilemaan tätä hauskasti juustokakun ja pullapohjaisen marjapiirakan yhdistelmää on monia.

Ohjeesta kiitän 52 Weeks of Deliciousness -blogia.

IMG_3501P.S. Lähikaupasta löytynyt ruukku syötäviä orvokkeja on sangen hauska lisä yrttitarhaani, joskin näyttää uhkaavasti siltä, että niiden kukoistus on jäämässä kovin lyhyeksi. No, mikäli nämä ovat tulleet tiensä päähän, aion yrittää vielä uudestaan. Maku ei tosin ole paras mahdollinen, mutta siitä viis, koristeitahan nuo pääasiassa ovat.

Mustikka-karpalopiirakka kanelilla ja kardemummalla

12 annosta

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(ripaus kardemummaa)

Täyte:
3 dl mustikoita ja/tai karpaloita
puolikkaan sitruunan tai kokonaisen limen kuoriraaste
(2 rkl ruokosokeria, jos haluat makeamman täytteen)
1,5 dl rahkaa/turkkilaista jogurttia/ranskankermaa
200 g kaneli & kardemumma -tuorejuustoa

Tee ensin pohja. Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää kananmuna ja jatka vaahdottamista.
Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe sekä mahdollinen kardemumma.
Lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon.
Painele taikina leivinpaperoituun tai voideltuun piirakkavuokaan (ø 24-26 cm).
Lisää piirakkapohjan päälle marjat ja kuoriraaste sekä sokeri, jos haluat makeamman täytteen.
Sekoita kulhossa rahka ja tuorejuusto. Levitä seos marjojen päälle.
Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 min. Tarkkaile, ettei se tummu liikaa.
Anna piirakan jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Kai kesästä saa ainakin haaveilla?! -salaatti

Elämme vuodenaikaan nähden kylmiä aikoja. (Hmm, koskakohan emme…) Vappu kolkuttelee jo oven takana, mutta silti tuntuu siltä, että toppatakki ei ole vieläkään liioittelua ja kun aamulla uskaltautuu lähtemään ulos ilman pipoa, kylmä viima muistuttaa jo muutaman minuutin päästä, että ei todellakaan olisi pitänyt lähteä soitellen sotaan. Aargh! Onko liikaa pyydetty, että huhtikuun ylitettyä jo puolivälin, voisivat auringonsäteet jo pikkuhiljaa alkaa lämmittää tälläkin puolella palloa?

IMG_1994Kevätsäätä tai ei, ainakin lautaselle on mahdollista jo tuoda ripaus kesän tuntua. Minä tein näin pääsiäisenä, kun tarjoilin ruokavieraillemme alkupalaksi salaattia, jossa fetajuusto sai makuparikseen mansikoita ja mustikoita. Oivallinen yhdistelmä muuten ja voisin kuvitella, että juuri sopiva esimerkiksi grilliruoan kumppaniksi. Tämän K-Ruoka -sivustolta bongatun reseptiikan kruunasi maukas mansikka-vinaigrette. Vinaigreten kanssa onnistuminen ei ainakaan omalla kohdallani ole ollut niinkään varmaa, joten tästäkin syystä koin tällä kertaa suurta onnistumisen tunnetta. Ja sainpa käyttöön myös ihastuttavat uudet kanamunakuppini.

Kyllä se kesä sieltä saapuu – ainakin lautasille.

Mansikka-fetasalaatti

2 annosta (tai 4 pientä alkupalaa)

IMG_199065 g pinaatinlehtiä
250 g mansikoita
125 g pensasmustikoita
100 g fetajuustoa
tuoreita basilikanlehtiä

Mansikka-vinaigrette:
100 g mansikoita
IMG_19932 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl sinappia
ripaus suolaa ja mustapippuria

Levitä pinaatinlehdet tarjoiluvadille. Poista mansikoista kannat ja viipaloi salaattiin tulevat marjat. Ripottele mansikat ja mustikat salaattipedille. Pilko feta salaatin päälle ja lisää pinnalle reilusti tuoretta basilikaa.
Valmista mansikka-vinaigrette: soseuta mansikat sauvasekoittimella. Lisää öljy, etikka ja sinappi. Sekoita tasaiseksi kierrevatkaimella, kunnes kastike muuttuu sakeaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa mansikka-vinaigrette salaatinkastikkeena.

Isomummi, Pikku-Rouva ja Pikku-Kokki vol. 1: valkosuklaa-mustikka -muffinssit

img_9189Koska minulla nyt on harvinaislaatuinen tilaisuus viettää aikaa kotiympyröiden ulkopuolella, päätin pakata Pikku-Kokin ja itseni kimpsuinemme ja kampsuinemme ja lähteä viikoksi haistelemaan maalaisilmaa isomummin tiluksille. Mikä ihastuttava tapa viettää näitä ehkäpä vuoden ankeimpia aikoja, kun syksy alkaa vaihtua pimeämpääkin pimeämmäksi alkutalveksi, mutta joulua ei ihan vielä kehtaa ruveta tunnelmoimaan. Samalla saan itse sitä toivottua aikuisseuraa arkipäiviini, mummi ihastella sukumme nuorimmaista ja Pikku-Kokki nauttia sylittelystä miltei aamusta iltaan. Tämä viikko ei taida jäädä lajinsa ainokaiseksi…

Keittiöpuuhastelua en toki tahtonut tälläkään viikolla jättää harjoittamatta. Koska mummi tuntui olevan asiasta enemmän kuin samaa mieltä, valtasin hetimiten pääkokin paikan mummin hypätessä omiin hovinarrin saappaisiini. Voi, miten rentouttavaa olikaan päästä pitkästä aikaa uunin äärelle ilman alituista keskeytyksen uhkaa.

Vaikka herkuttelu lomailuun kuuluukin, emme kuitenkaan kaksissa naisissa – etenkään kun Pikku-Kokista ei vielä ole apua syömishommissa – olisi saaneet kovin suurta herkkumäärää tuhotuksi, joten mikä parasta loppuviikosta seuraamme saapuu aimo annos muitakin sukulaisia. Saan siis leipoa huomattavasti enemmän. Jee! Ja koska yhdet syntymäpäivätkin osuvat viikonloppuun, saan hyvän syyn tehdä kakunkin. Tuplajee!

Mutta takaisin alkuviikkoon. Ensimmäinen toimeksiantoni oli leipoa jotakin mummini emännöimän kutomapiirin rouville. Seuraavat valkosuklaa-mustikka -muffinssit tuntuivat sopivalta vaihtoehdolta tämän tyyppiseen tilaisuuteen. Mustikkamuffinssit, enpä tiedä miksi, mutta jotenkin ne kuulostavat sellaisilta vanhempien naisten suosikeilta. No, hyviä näistä tulikin, vaikka suklaata olisi mielestäni saanut olla huomattavasti enemmän, ehkäpä jopa tuplaten. Reseptistä kiitän Kakku Taikuria.

Ja niin, nämä leivottuani päätin, että pieniä paperisia, taikinasta levähtäviä muffinssivuokia en enää tästä lähtien harrasta, vaan hankin itselleni kunnollisen muffinssivuoan, jossa leivoksista saa kunnon kokoisia, sellaisia ihanan amerikkalaisia. Sillä niin se vain on, että ulkonäkö vaikuttaa makuun – ainakin leipojan kohdalla.

Valkosuklaa-mustikka -muffinssit

12 ”Amerikka-kokoista” annosta

img_92383 kananmunaa
1,5 dl sokeria
100 g voita
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl vaniljakastiketta
100 g valkosuklaata (suositan harkitsemaan suurempaa määrää)
200 g jäisiä mustikoita

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Rouhi valkosuklaa.
Sekoita kananmuna-sokerivaahtoon käännellen jauhot, voisula ja vaniljakastike pienissä erissä.
Käännä joukkoon suklaarouhe ja viimeiseksi jäiset mustikat. Kääntele mustikoita varoen, jotta mehu ei värjää koko taikinaa.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Yksi ohje, kaksi piirakkaa

Tänään Tunnelmallisissa alkaa uusi luku, kun aloitan itse itselleni asettamani maahaasteen suorittamisen. Tarkoituksenani on valloittaa maailma valmistamalla ruokaa sen jokaisesta keittiöstä. Koska tämä postaus ei kuitenkaan vielä varsinaisesti ”Matkailu avartaa” -haasteeseeni liity, palataan siihen tarkemmin hieman tuonnempana. Mainitsinpahan vaan, jotta tiedätte, mitä odottaa…

img_8621Koska ensimmäinen makumatkani tulee kohdistumaan Afganistaniin, eikä afgaanireseptejä tuntunut olevan liiaksi tarjolla, päätin suosiolla pitäytyä pelkän pääruoan valmistuksessa. Jälkiruokaa kuitenkin teki mieli ja omenoita on edelleen jääkaapin alaosa pullollaan. Siis jotakin omenaista. Tavanomaiset kaurapaistos tai piirakka eivät tällä kertaa inspiroineet, mutta hetkisen googlailtuani apuun lennähti kukapas muukaan kuin Kinuskikissa. Näin yhden luottoleipureistani ohjeistuksella väkersin Crème vanille -tortun, tai oikeastaan kaksi pientä sellaista, jonka makeus vietteli ainakin itseni kaltaisen makeilijan. Sovelsin hieman korvaamalla toisessa pienokaisessani omenan mustikoilla ja omenaversiossa siivuttamisen sijasta raastamalla omenat. Lisäksi käytin pohjataikinaan vehnäjauhojen rinnalla ruisjauhoja, jolloin piirakan makeus taittui mukavasti.

Mums! Kannattaa kokeilla.

P.S. Melko harvinaista on muuten sekin, että piirakka pärjää ihan omillaan, ei toisin sanoen kaipaa kastikkeita tai jäätelöitä kumppanikseen. Nyt on niin.

Crème vanille -torttu

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8620Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja (itse korvasin osan ruisjauhoilla)
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
125 g voita
2 rkl vettä

Täyte:
450 g omenoita (paino ennen omenoiden käsittelyä) / mustikoita piirakan pohjan reilusti peittävä määrä
perunajauhoja (mikäli käytät mustikoita)
397 g kondensoitua maitoa
1,5 dl kevytmaitoa
2 kananmunaa
1 vaniljatanko / vaniljasokeria
kanelia

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuivat aineet sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle ja reunoille.
Kuori omenat ja poista omenankodat. Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi. Asettele vuokaan. Itse tein tällä kertaa omenoista siivujen sijaan raastetta, mikä toimi myös hyvin. Jos sen sijaan käytät mustikoita, pyörittele marjat pienessä määrässä perunajauhoja.
Sekoita kondensoitu maito, kevytmaito ja kananmunat keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita täytteeseen. Itse käytin vaniljasokeria, joka riitti mielestäni hyvin. Kaada täyte vuokaan omenoiden / marjojen päälle.
Ripottele pinnalle kanelia.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 min. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut kevyesti väriä.