Supertäyteläinen sitruunamutakakku

Pääsiäinen meni, mutta kohta ovella kolkuttelee jo vappu, eikä keväästä usein muutenkaan juhlintaa puutu. Superhelppo tapa miellyttää niin itseä kuin vieraita on leipoa tahmainen sitruunamutakakku, jossa maistuvat kirpeä sitruuna ja liki syntinen täyteläisyys.

Tämän kakun leipomiseen ei tarvita edes vatkainta, eikä siinä onnistuakseen tarvitse olla kovinkaan kokenut jauhopeukalo. Lisäksi voisin väittää, että täyteläisyytensä vuoksi tätä ei moni pysty kovin suurta palaa kerralla syömään, joten siinä mielessä se toimii mainiona vierasvarana, jos sattuu, että leipomiselle ei jostain syystä riitä niin paljon aikaa tai voimavaroja. Muista kuitenkin, että kakun on hyvä antaa vetäytyä kunnolla ja sen voikin mainiosti leipoa jo vaikka edellisenä päivänä.

Tämä Suklaapossun blogista löytämäni resepti kannattaa ilman muuta korvamerkitä tulevan kevään juhlakautta ajatellen.

Sitruunamutakakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

150 g voita
1 sitruunan kuori
0,5 dl sitruunamehua
2,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
0,25 tl suolaa
2,5 dl vehnäjauhoja

Sulata voi mikrossa ja jätä sivuun jäähtymään.
Pese sitruuna hyvin ja raasta sen uloin keltainen kuori hienoksi raasteeksi. Purista mehu.
Mittaa kulhoon sitruunan kuori, sitruunan mehu, sokerit, kananmunat ja suola. Sekoita kunnolla sekaisin. Sekoita joukkoon voi. Lisää joukkoon vielä vehnäjauhot ja sekoita vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat keskenään.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja ja reunat leivinpaperilla. Reunasuikaleet saa parhaiten pysymään, kun reunat sivelee ensin kevyesti ruokaöljyllä.
Paista 170-asteisessa uunissa toiseksi alimmalla tasolla noin 25 min. kunnes kakku on keskeltä juuri ja juuri hyytynyt. Anna kakun jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja nosta sitten jääkaappiin. Koostumus kiinteytyy ja maut tasaantuvat jäähtymisen aikana.

Tomaatti-juustopiiras

Saatuani pienen tilauksen muutamasta suolaisesta piirakasta viikonlopuksi, halusin valmistaa uudelleen jo kesällä kokeilemaani tomaatti-juustopiirakkaa, jossa ideana ovat suolakekseistä valmistettu keksipohja sekä parmesaanin maustama juustotäyte. Kyseessä on siis suolainen paistettu juustokakku, joka istuu vallan mainiosti esimerkiksi osaksi juhlapöydän ruokaisampaa kattausta, kun tarkoituksena on järjestää buffet-ruokailu.

Piirakasta tuli maukas. Ainoastaan sangen mureneva pohja täytyy seuraavalla kerralla toteuttaa hieman toisella tavalla. Itse ajattelin, että vehnäjauhot voisi vaihtaa vaikka noin 50 grammaan Digestive- tai muita vastaavia keksejä ja samalla lisätä voin määrää himpun verran. Laitan kuitenkin alle alkuperäisen reseptin, sillä makunsa puolesta se joka tapauksessa toimii mainiosti, murusista huolimatta.

Tätä piirakkaa kannattaa ilman muuta kokeilla. Se valmistuu vähän liiankin helposti, joten se on paljon enemmän kuin tekemisensä väärti.

Tomaatti-juustopiirakka

Vuoallinen (ø 19-24 cm)

Pohja:
75 g voita
100 g suolakeksejä
1 dl vehnäjauhoja (Hieman vähemmän murenevan pohjan saavuttamiseksi voisi vaihtoehto olla 50 g Digestive-keksejä.)

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl parmesaaniraastetta
1 kananmuna
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl timjamia
3 isoa tomaattia tai noin 20 kirsikkatomaattia (Itse tein piirakan halkaisijaltaan paljon alkuperäisreseptin suosittelemaa vuokaa pienempään vuokaan, joten tomaatteja kului huomattavasti vähemmän.)
2 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Sulata voi. Jauha suolakeksit ja jauhot leikkuuterällä monitoimikoneessa. Lisää joukkoon voi ja aja tasaiseksi. Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.
Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon parmesaaniraaste, kananmuna, silputtu valkosipulinkynsi ja timjami. Nostele juustoseos pieniksi kasoiksi keksipohjalle ja levitä seos tasaiseksi.
Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja levitä piirakan päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja mausta kevyesti pippurilla.
Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Anna piirakan jäähtyä ennen leikkaamista.

Annin italialainen (kirsikka-)ricottakakku vadelmilla modifioituna

Nyt sen vasta tajusin, kuinka olen erästä asiaa kaivannut. Koronan mukanaan tuoma koko perheen kokoaikainen kotonaolo on vaatinut niin paljon normaalia enemmän ruoanlaittominuutteja, että toinen vähintään yhtä rakas keittiöpuuhani, leipominen, on jäänyt lähes kokonaan huomiotta. Mutta lauantaiaamuna, silloin oli pitkästä aikaa pakko päästä leipomaan.

Leipomisinnossani toteuttamani vadelma-ricottakakku syntyi oikeastaan liian helposti. Alkuperäisideani valmistaa kakun ricotta itse sai siitäkin huolimatta väistyä pienoisen aikatauluongelman vuoksi ja muuten kakku sitten syntyikin lähes yksinomaan ainekset sekoittamalla. No, makua se ei haitannut, sillä kakusta tuli hyvää, oikein hyvää! Pidin sen omalla tavallaan tiiviistä, mutta kuitenkin mehevän kuohkeasta rakenteesta ja mausta, joka oli sopivasti makea. Alkuperäisessä kakussa käytetyt kirsikat vaihdoin vadelmiin, jotka sopivat siihen mainiosti. Kakkua olisi hyvin voinut popsia ihan sellaisenaan, mutta me lorottelimme kruunuksi vielä kukin itselleen sopivaksi katsomansa määrän vaniljakastiketta. Nam!

Reseptin nappasin – jälleen kerran – Annin uunissa -blogista, jossa Anni itse nosti kakun omalla parhaiden kakkujen listallaan TOP3:seen. Itse en kakkua ihan näin täydelliseksi arvioisi, mutta tekemisen ja kokemisen arvoinen se ehdottomasti on. Ja jos kuivakakuista puhutaan, ehdotonta kärkikastia. Siispä suosittelen!

IMG_7818

Italialainen vadelma-ricottakakku

10 annosta

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
350 g ricottajuustoa
3 kananmunaa
0,5 tl vanilja-aromia (tai 1 tl vaniljasokeria)
1 tl sitruunankuoriraastetta
100 g voisulaa
2 dl vadelmia (tai muita marjoja)
3 rkl mantelirouhetta

(Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä)

Laita irtopohjavuoan (ø noin 22-24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan reunat.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa kevyesti toisessa kulhossa ricotta, kananmunat, vanilja ja sitruuna.
Lisää kuivat aineet ricottaseokseen ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
Kääntele sekaan myös voisula ja kolme neljäsosaa vadelmista.
Kaada taikina valmisteltuun vuokaan ja ripottele päälle loput vadelmat sekä mantelirouhe.
Paista kakkua 175-asteisen uunin keskitasolla noin 50-60 min. kunnes pinta on kullanruskea ja tikkuun ei jää taikinaa.
Tarjoile sellaisenaan tai valitsemasi vaniljalisukkeen kera.

Tunnelmallisia ikisuosikkeja osa 3: mustikkakukko

Mitä leipomiseeni tulee haluan periaatteessa lähes poikkeuksetta kokeilla aina uutta. On kuitenkin muutama poikkeus, jokunen leivonnainen, joita tulee valmistettua säännöllisin väliajoin uudestaan ja uudestaan. Yksi näistä on mustikkakukko, karjalaisen keittiön lahja suomalaiselle ruokakulttuurille. Kun herkulliseen makuun yhdistetään tekemisen helppous sekä modifioinnin mahdollisuus, ovat koossa aika lailla mukavat raaka-aineet. Mustikkakukko on ehdoitta ansainnut paikkansa ikisuosikkien listalla.

IMG_1137

Mustikkakukot

4 pientä kukkoa (Jos haluat yhden ison, kaksinkertaista annos.)

IMG_1134Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
0,25 l mustikoita (tai muita marjoja)
1 dl (mustikka)marmeladia
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa uuninkestävät tarjoiluastiat taikinalla reunoille asti. Jätä kolmannes taikinasta kansia varten. Anna olla hetken kylmässä.
Sekoita kaikki täytteen ainekset ja jaa astioihin. Laita loput taikinasta kansiksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 min.
Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kera.

IMG_1144

Pullanystävän herkkunyhtäjäiset: Monkey Bread -muffinssit

Jo aikapäiviä sitten kiinnostavien reseptileikkeiden arkistooni Maku-lehdestä poimimani Monkey Bread -reseptiikka päätyi vihdoin käyttöön. Pienet voissa ja sokerikanelissa pyöritellyt pullat osoittautuivat sen verran herkullisiksi, että tämä ei varmasti jää tähän; apinaleipää on ehdottomasti kokeiltava uudemmankin kerran.

Perinteisesti kakkuvuokaan koottava Monkey Bread, nyhtöpullakakku, pääsi käsittelyssäni erilaiseen muotoon, kun leivoinkin sen totutusta poiketen muffinsseiksi. Näin siitä syystä, että tulen tarjoilemaan nyhtöpullan Neiti-Kokin ristiäisissä ja kaikki eivät välttämättä innostu nyhtämään suuressa seurueessa samasta pullasta. Olisi kakun tosin voinut leikata myös valmiiksi viipaleiksi, mutta mikäs tässä, myös muffinssit toimivat hyvin.

IMG_0465

Mikäli herkusta haluaa minun tähänastista versiotani makeampaa, voi kakun tai muffinssit koristella vielä tomusokerikuorrutteella tai kinuskikastikkeella, kuten minäkin ajattelin tehdä, kunhan muffinssit pääsevät pakastimesta. Hauska juttu Monkey Breadissa on sekin, että lapsileipurit tykkäävät varmasti näiden pienten palleroiden pyörittelystä sekä vuokaan asettelusta.

Siis suosittelen, joko kakkuna tai pienempinä annosherkkuina.

Monkey Bread

Noin 15 muffinssia / kakkupalaa

IMG_0466Pullataikina:
2 dl kevytmaitoa (minä käytin kaurajuomaa vegaanisen lopputuloksen aikaansaamiseksi)
20 g hiivaa
0,75 dl muscovadosokeria
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
noin 6 dl vehnäjauhoja
50 g voita (tai maidotonta margariinia)

Lisäksi:
100 g voita (tai maidotonta margariinia)
1 dl muscovadosokeria
2 tl jauhettua kanelia

Koristelu:
1,5 dl tomusokeria ja 1 rkl vettä (nämä voi hyvin korvata vaikkapa kinuskikastikkeella)

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva.
Mittaa sekaan sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja viimeisenä huoneenlämpöinen rasva.
Alusta taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista.
Anna taikinan kohota liinan alla puoli tuntia.
Sulata voi. Voitele muffinssivuoat (tai kakkuvuoka, jonka vetoisuus on noin 1,8 l) reilusti voilla. Jätä loppu voisula kulhoon.
Yhdistä toisessa kulhossa sokeri ja kaneli.
Painele taikinasta jauhotetulla pöydällä ilmakuplat pois. Leivo siitä pitkä pötkö (ø noin 3 cm) ja jaa se 2–3 sentin paloiksi. Pyörittele palat pikkupulliksi.
Pyörittele pullat ensin voisulassa ja sitten kaneli-sokeriseoksessa. Asettele ne muffinssivuokiin, noin kolme per vuoka, tai limittäin kakkuvuokaan.
Kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 30 min.
Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 30 min. Mikäli teet ison kakun, anna sen jäähtyä noin 10 min. ja kumoa sitten vuoka. Muffinssit voit tarjoilla kummin päin vain, itse pidin niitä kauniimpina kumoamattomina.
Sekoita tomusokeri ja vesi tasaiseksi kuorrutteeksi. Koristele sillä tai esimerkiksi kinuskikastikkeella jäähtyneet muffinssit tai pullakakku.

Omenavarkaissa osa 2: Omenaiset kaurasämpylät

Nyt kun Neiti-Kokin ristiäispäivä on lyöty lukkoon, juhlapaikka varattu ja vieraslista suunniteltu, on lupa lähteä valmistamaan pakastukseen soveltuvia tarjottavia. Ideana olisi tarjota vieraskunnalle keittoateria sekä kastekahvit. Muutaman vaihtoehtoisen keiton rinnalle ajattelin leipiä ja sämpylöitä erilaisissa muodoissa. No, eiköhän tästä jonkinlainen tarjoilu synny, ideoista ei ainakaan ole puutetta ja aikaakin on nyt riittämiin, kun joka tapauksessa on vietettävä kotikeskeistä elämää Neiti-Kokin pikkuruisuudesta johtuen.

Kuten ensimmäisessä ”Omenavarkaissa”-artikkelissani kerroin, vanhempieni pihalla asusteleva omenapuu notkuu tänä vuonna satoa, josta pääsemme mekin nauttimaan. Näinpä silmiini Vispilän viemää -blogissa osunut omenasämpyläresepti tuntui sangen oivalliselta vaihtoehdolta ensimmäisiä ristiäiskeittojen kumppaneita valikoidessani.

Omenaiset kaurasämpylät olivat hyviä. Niistä saa helposti myös vegaanisia ja näin ollen melko moniin erikoisruokavalioihin sopivia. Suosittelen kokeilemaan, vaikkapa ihan saapuneen syksyn kunniaksi.

IMG_0326

Omena-kaurasämpylät

12 kpl

3 dl karkeaa omenaraastetta
25 g hiivaa
2,5 dl (kaura)maitoa
0,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
8-9 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Pinnalle:
0,25 dl (kaura)maitoa
kaurahiutaleita

Kuori omenat ja raasta karkeaksi raasteeksi.
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää omenaraaste, suola, siirappi ja kaurahiutaleet.
Alusta taikinaan jauhot, lisää öljy lopuksi joukkoon. Huomioithan, että taikina saa olla melko napakka, sillä raasteesta irtoaa jonkin verran nestettä kohotuksen aikana.
Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin puoli tuntia, jotta se ennättää kohota kaksinkertaiseksi.
Muotoile taikinasta tanko ja jaa se noin kahteentoista osaan. Pyöritä palat sämpylöiksi. Anna sämpylöiden kohota liinan alla.
Voitele sämpylät maidolla ja ripottele kaurahiutaleita pinnalle.
Paista 225-asteisessa uunissa 12–15 min.
Jäähdytä sämpylät liinan alla.

Kauraa, sokeria ja voita, kinuskia ynnä suklaata = hyvää, hirveän hyvää

IMG_2411 - Versio 2Keväinen leivontakimarani rikastui jälleen, kun jonon jatkoksi valmistuivat kinuskisen suklaiset Carmelitas-neliöt – älä kysy mistä nimi juontaa juurensa, vastausta en tiedä. Joka tapauksessa resepti löytyi Me Naisista, jossa sitä kuvailtiin käsittämättömän helpoksi. Lisäksi herkkua pidettiin brownien aseman horjuttajana, tulevana suosikkileivonnaisena. Totta joka sana; en kiistä helppoutta, herkullisuudesta nyt puhumattakaan. Parempaa kuin brownie sanon minä, ainakin näin ensihuumassa.

Suosittelen kokeilemaan.

Huom isä-ihmiset! Näitä voisi hyvinkin leipoa vaikka Äitienpäiväksi, ovat sopivaa puuhasteltavaa lasten kera. Makeusvaroitus tosin täytynee antaa, nämä ovat nimittäin melko extreme-tasoa, mitä makeusasteeseen tulee…

Carmelitas-neliöt

16 annosta

IMG_23663,5 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
150 g voita
1 dl maitoa

Täyte:
1 prk (noin 400 g) karamellisoitua kondensoitua maitoa
100 g tummaa suklaata

Mittaa jauhot, kaurahiutaleet, sokeri, vaniljasokeri ja leivinjauhe kulhoon. Lisää huoneenlämpöinen voi ja nypi murumaiseksi seokseksi. Ota 1,5 dl muruseoksesta syrjään ja jätä odottamaan. Lisää maito loppuun muruseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Kaada taikina leivinpaperoituun (neliön malliseen) kakkuvuokaan ja painele jauhotetuin käsin tasaiseksi levyksi. Pistele pohja haarukalla. Alkuperäisessä ohjeessa vuoan kooksi neuvottiin 20×20 cm, mutta itse tein hiukan isompaan (20×26 cm), joka toimi mielestäni paremmin.
Paista kakkupohjaa 200-asteisen uunin keskitasossa 15 min.
Lusikoi kondensoitu maito esipaistetun pohjan päälle pieninä nokareina. Ripottele päälle myös suklaarouhe. Ripottele päällimmäiseksi syrjään ottamasi muruseos.
Paista kakkua uunin keskitasossa vielä 15 min. Anna jäähtyä ja leikkaa neliöiksi.

Isomummi, Pikku-Rouva ja Pikku-Kokki vol. 1: valkosuklaa-mustikka -muffinssit

img_9189Koska minulla nyt on harvinaislaatuinen tilaisuus viettää aikaa kotiympyröiden ulkopuolella, päätin pakata Pikku-Kokin ja itseni kimpsuinemme ja kampsuinemme ja lähteä viikoksi haistelemaan maalaisilmaa isomummin tiluksille. Mikä ihastuttava tapa viettää näitä ehkäpä vuoden ankeimpia aikoja, kun syksy alkaa vaihtua pimeämpääkin pimeämmäksi alkutalveksi, mutta joulua ei ihan vielä kehtaa ruveta tunnelmoimaan. Samalla saan itse sitä toivottua aikuisseuraa arkipäiviini, mummi ihastella sukumme nuorimmaista ja Pikku-Kokki nauttia sylittelystä miltei aamusta iltaan. Tämä viikko ei taida jäädä lajinsa ainokaiseksi…

Keittiöpuuhastelua en toki tahtonut tälläkään viikolla jättää harjoittamatta. Koska mummi tuntui olevan asiasta enemmän kuin samaa mieltä, valtasin hetimiten pääkokin paikan mummin hypätessä omiin hovinarrin saappaisiini. Voi, miten rentouttavaa olikaan päästä pitkästä aikaa uunin äärelle ilman alituista keskeytyksen uhkaa.

Vaikka herkuttelu lomailuun kuuluukin, emme kuitenkaan kaksissa naisissa – etenkään kun Pikku-Kokista ei vielä ole apua syömishommissa – olisi saaneet kovin suurta herkkumäärää tuhotuksi, joten mikä parasta loppuviikosta seuraamme saapuu aimo annos muitakin sukulaisia. Saan siis leipoa huomattavasti enemmän. Jee! Ja koska yhdet syntymäpäivätkin osuvat viikonloppuun, saan hyvän syyn tehdä kakunkin. Tuplajee!

Mutta takaisin alkuviikkoon. Ensimmäinen toimeksiantoni oli leipoa jotakin mummini emännöimän kutomapiirin rouville. Seuraavat valkosuklaa-mustikka -muffinssit tuntuivat sopivalta vaihtoehdolta tämän tyyppiseen tilaisuuteen. Mustikkamuffinssit, enpä tiedä miksi, mutta jotenkin ne kuulostavat sellaisilta vanhempien naisten suosikeilta. No, hyviä näistä tulikin, vaikka suklaata olisi mielestäni saanut olla huomattavasti enemmän, ehkäpä jopa tuplaten. Reseptistä kiitän Kakku Taikuria.

Ja niin, nämä leivottuani päätin, että pieniä paperisia, taikinasta levähtäviä muffinssivuokia en enää tästä lähtien harrasta, vaan hankin itselleni kunnollisen muffinssivuoan, jossa leivoksista saa kunnon kokoisia, sellaisia ihanan amerikkalaisia. Sillä niin se vain on, että ulkonäkö vaikuttaa makuun – ainakin leipojan kohdalla.

Valkosuklaa-mustikka -muffinssit

12 ”Amerikka-kokoista” annosta

img_92383 kananmunaa
1,5 dl sokeria
100 g voita
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl vaniljakastiketta
100 g valkosuklaata (suositan harkitsemaan suurempaa määrää)
200 g jäisiä mustikoita

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Rouhi valkosuklaa.
Sekoita kananmuna-sokerivaahtoon käännellen jauhot, voisula ja vaniljakastike pienissä erissä.
Käännä joukkoon suklaarouhe ja viimeiseksi jäiset mustikat. Kääntele mustikoita varoen, jotta mehu ei värjää koko taikinaa.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Omenavarkaissa osa 4: piirakkaa englantilaiseen tyyliin

Alkukesästä raparperien kera hääriessäni ja uusia ja erikoisia kokeiluja tehdessäni olin miltei unohtaa sen ehkäpä tavallisen, mutta sitäkin herkullisemman asian, raparperipiirakan. No, muistinpa kuitenkin ja taisinpa sitten tekaista sen elämäni parhaan raparperipiirakan. Tämä siis johdantona sille, että kaiken hilloamiseni keskellä, myös omenapiirakka on jäänyt toteuttamatta. Tai oli; seuraavassa todiste siitä, että asia on tullut korjatuksi.

img_8550Tällä kertaa kokeilin englantilaishenkistä piirakkaa, jossa omenahillomainen täyte asutetaan pohjaan, jonka taikina poikkeuksellisesti valmistetaan kuumaan veteen. Alkuperäisidean mukaan piirakka olisi leivottu englantilaiseen tapaan taikinakuoren sisälle, mutta sovelsin sitä hieman ja tein piirakan pinnalle ainoastaan taikinaristikon. Melko perinteisen näköinen lopputulos syntyi näinkin.

Reseptin tähän tuotokseen löysin Sauvajyvänen-blogista, joten kiitokset lähtevät sille suunnalle. Ja kuten Sauvajyvänen toteaa, tämän tyyppistä kuuman veden taikinaa tavataan tavallisesti käyttää suolaisiin piiraisiin, mutta toimii se hyvin näinkin. Tätä helppoa reseptiikkaa kelpaa testailla.

Omenapiirakka kuuman veden taikinaan

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8547Taikina:
4,5 dl jauhoja (itse käytin 3 dl vehnä- ja 1,5 dl ruisjauhoja)
0,5 tl suolaa
100 g voita
1 dl vettä
1 kananmuna

Täyte:
500 g omenoita (tämä on paino omenoiden käsittelyn jälkeen)
140 g hillo-marmeladisokeria (tai maun mukaan, tällä tavalla lopputulos oli sangen makea)
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna voiteluun

Valmista ensin taikina. Mittaa jauhot ja suola kulhoon.
Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada ne jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi kananmuna.
Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat käsitellä sitä.
Taikinan jäähtyessä, tee täyte. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Laita ne kattilaan, kaada päälle sokeri ja mausteet, voit lisätä myös pienen lorauksen vettä (alle 0,25 dl). Anna hautua hetki, niin että sokeri sulaa kuutioiden joukkoon.
Kokoa seuraavaksi piirakka. Jos haluat tehdä piirakalle kuoren, ota taikinasta kolmasosa erilleen. Mikäli teet minun tavallani vain taikinaristikon, pienempi määrä riittää.
Taputtele taikina piirakkavuokaan. Levitä täyte vuokaan ja kauli lopusta taikinasta piirakalle joko kansi tai taikinaristikko. Puristele kansi- tai ristikkotaikina hyvin kiinni ja voitele piirakka kananmunalla.
Paista piirakkaa 200 asteessa 20 min. ja laske lämpö 180 asteeseen jatkaen paistamista 30 min.

Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon

Sini Visa: Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon
Tammi, 2016

kansi_kinuskikissataikoo_v08.inddSini Visa eli tuttavallisemmin Kinuskikissa on kuulunut jo vuosia luottoleipureihini. Syystä tai toisesta hänen kirjansa ovat kuitenkin jääneet minulta pitkälti huomioimatta, olen keskittynyt häneen blogistina. Joitakin aikoja sitten kuitenkin törmäsin hänen uusimpaan kirjamuotoiseen teokseensa, Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon, ja innostuin toden teolla. Idea siitä, että kaikkien tuntemat herkut toteutetaan toisella tavalla, sekoitetaan leivonnaiset ja leivontatekniikat keskenään on minusta herkullinen, innovatiivisuudessaan omaa luokkaansa, enkä muista kenenkään muun tehneen vastaavaa, ainakaan aiheesta kokonaista kirjaa.

Jotta ajatus tulisi paremmin selitetyksi annan muutaman esimerkin: kaneliässät Kinuskikissa leipoo pulliksi, jaffakeksit piirakaksi, laskiaispullat kakuksi ja minttu- sekä metrilakut leivoksiksi. Dominoista ja korvapuusteista tehdään muffinsseja, kakkupalat tarjoillaan konvehteina ja teoksen loppuosan suolainen tarjonta esittelee muiden muassa Toast Skagen -voileipäkakun, hampurilaispiirakan ja suolaiset lusikkaleivät. Mielenkiintoisia ideoita on sen verran, että tästä opuksesta on todella vaikea irrottaa näppejään, saatikka valita toteutuksen kohdetta.

Reseptien lisäksi kirja sisältää parinkymmenen sivun mittaisen koristelutekniikoita ja vinkkejä esittelevän osion, jossa pääpaino on selkein kuvin varustetussa koristeluohjeistuksessa.

Tämän laajemmin teosta taitaa olla turha lähteä sanallisesti kuvailemaan, kehotan tarttumaan siihen itse, sillä uskaltaisinpa väittää, että on sangen haastavaa, jos ei jopa mahdotonta, löytää leivontakärpäsen puraisemaa, joka ei kokisi mielenkiintoa lähteä toteuttamaan vähintään muutamaa tämän kirjan antamista ideoista. Itse tartuin ensitöikseni leivontatassuineni Murueskimo– sekä pizzakakkuihin, joista kumpainenkin tuotti sangen miellyttävän lopputuloksen. Seuraavaksi aion kokeilla Kiss-Kiss-torttua, jossa Fazerin parhaiden ehdoton suosikkini, Kiss-Kiss-karkki, taiotaan kääretortun muotoon.

Taikapölyllä maustettuja leivontahetkiä toivotellen.