Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 46: Ensimmäinen – mutta ei varmasti viimeinen – vierailu Makaronitehtaalla

img_8724Kun sunnuntaina tein katsastuskäynnin Espoon Ison Omenan syksyllä auenneeseen uuteen alueeseen, kiinnosti tietenkin eniten uusi ravintolamaailma. Ensisilmäykseltä tuo vaikuttikin ylipäätään tyylikkäältä kokonaisuudelta. Vaikka ravintoloista monet tulevat varmasti päätymään testauksemme kohteiksi, kiinnitti yksi huomioni aivan erityislaatuisella tavalla, Makaronitehdas. Ja olipa se tainnut tehdä näin monen muunkin kohdalla, sillä miltei kaikkien muiden alueen ravintoloiden näyttäessä sunnuntai-iltapäivänä kovinkin autioilta, riitti Tehtaalla väkeä lähes täydeksi asti.

Jo heti maanantaina istuimmekin autoon ja suoritimme testikäynnin. Sen kummemmin asiaa kiertelemättä, totean tulikokeen johtaneen siihen, että paluu lienee paikallaan. Eikä sitä luultavasti varrota kovinkaan pitkään.

img_8725Kun saavumme Makaronitehtaalle maanantai-iltapäivänä neljän tienoilla, kohtaamme tyhjähkön ravintolasalin, vaikka lisäksemme paikalle onkin jo löytänyt jokunen seurue. Asiakaskunta kuitenkin karttuu hetki hetkeltä ja poistuessamme ravintola on jo miltei täynnä. No, aiemmin yksin Hangon Makaronitehtaana tunnettu yritys on jo jonkin aikaa keräillyt mainetta ja kunniaa kyseisessä kaupungissa kesäravintolana.

Kärkeen on todettava, että miljöönsä puolesta Makaronitehdas taitaa olla ainakin yksi, jos ei se kaikkein tyylikkäin tapaamani kauppakeskusravintola. Sisustus miellyttää meitä kovasti ja mahdollisuus tarkastella kokkeja töissään avokeittiössä on sekin silkkaa plussaa.

img_8740img_8727Mutta puhutaanpa vihdoin ruoasta. Kun kerran makaronitehtaalla ollaan, syödään tietysti… salaattia. Joku – kuten vastapäätä istuva aviomieheni – saattaisi pitää outona haluta juuri makaroniravintolaan ja tilata sitten jotakin aivan muuta, mutta minkäs sitä mielihaluilleen mahtaa. Ruokalistalta esiin ponkaiseva caesar-salaatti jokiravuilla (14,00€) houkuttelee niin kovasti, että päätän jättää makaronit seuraavaan – jonka arvaan jo etukäteen olevan tulossa – kertaan. Ja hyvä näin, salaatti on jättihyvä ja jo yksin sitä kruunaavan mahtavan rapupinon nähtyäni tiedän tehneeni oikean valinnan. Tästä täydet pisteet.

img_8735Aleksi päätyy makkarapastaan (17,20€), jossa Makaronitehtaan omalla reseptillä valmistettu fenkolilla maustettu maalaismakkara saa seurakseen tomaattia, chiliä, valkosipulia, persiljaa, basilikaa ja parmesaania. Aleksi pitää sopivasti potkivasta lautasellisestaan erittäin paljon ja myös henkilökohtaisesti voin todeta makkaran sekä annoksen ylipäätään makoisaksi.

Kun annostemme, jotka jo itsessään ovat sangen reilulla koolla siunattuja, oheen tilaamme vielä ekstraleivät oliiviöljyllä, balsamicolla ja sormisuolalla, voi olon sanoa aterian jälkeen olevan kylläinen. Ja onnellinen; mukavaa että tällaisia helposti lähestyttäviä ja varmasti useita kertoja houkuttelevia paikkoja ilmiintyy omaan elinpiiriin.

Siis suuresti suositellen ja jo paluuta odotellen!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 6: Ravintola Retro, maukasta kauppakeskuskauraa burgerin ystäville

Viimeiset päivät lukeutuvat elämäni parhaimmistoon: me kaksi tunnelmallista makumatkailijaa olemme vihdoin päässeet muuttamaan ensimmäiseen yhteiseen, siis yhdessä omistamaamme – tai pitkälti pankin omistamaan – kotikoloomme. Helsinki on vaihtunut Espooseen, kahdeksankerroksinen talojättiläinen pieneen ja sievään rivitaloon (omaa lääniä toki on sopivasti enemmän). Näkymä ja naapurit ovat uudet, saunaan pääsee silloin kun tekee mieli ja aamiaista voi syödä terassilla, vaikka ei olekaan mökillä. Melko vaaleanpunaisten lasien läpi tätä tällä hetkellä katselee, elämää.

Mikä tietysti on lähiaikoina jäänyt vähemmälle, on ruoanlaitto. Elämä pahvilaatikoiden keskellä, kun toinen astia on siellä, toinen täällä, on tehnyt puuhasta sen verran tylsempää, että huomionarvoisia suorituksia ei ole päässyt syntymään. Mutta onneksi makumatkailla voi vieraissakin; täydet kodinkunnostus- ja hankintojentekopäivät ynnä kirjoittamisen tarve: mikä ihana tekosyy ravintolaruokailuun.

Muuttopäivänä vierailimme Ison Omenan ravintola Retrossa, joka nimestään huolimatta ei mielestäni ole erityisen retro. Mukava paikka kuitenkin, sellainen kiireisen päivän – tai laiskan sunnuntain – pelastus. Periaatteessa tuttu paikka meille, muutaman kerran vuodessa olemme tulleet vierailleeksi ketjun kauemmin toimineessa toimipisteessä kauppakeskus Sellossa. Sisaruksiksi paikat toki tunnistaa mutta eivät ne identtisiä ole. Sellossa on huomattavasti rauhallisempaa ja seesteisempää, Isossa Omenassa kauppakeskusmaisuus on selkeästi läsnä. Mutta eipä tuo haittaa, harvempi täältä varmasti tulee fine dining -kokemuksia hakemaan.

Mitä Retro-ruokailuihin tulee, olemme kaavoihimme kangistuneita. Nimikkoburger salaatilla, se on se Retron juttu. Joskus toisen meistä tosin on tullut kokeiltua jotakin muutakin, mutta annoskateushan siitä useimmiten on jäänyt käteen. Kuulostaa tylsältä, mutta Retroon nyt vaan mennään Retro Burgerin kuvat silmissä… Tuo annos onneksi taitaa olla osa ravintolan kivijalkaa, suunniteltu jäädäkseen.

Jälkiruokien suhteen olemme sen sijaan nähneet laajemman skaalan siitä, mitä talolla on tarjota. Valikoima vaihtelee ja Aleksi onkin kokeillut jos jonkinlaista kakkua ja piirakkaa, sangen vaihtelevin mielipitein. Itse tyydyn pääruoka-annoksen suuresta koosta johtuen useimmiten päättämään ateriani jäätelöpalloon kastikkeen kera, makuja tosin vaihdellen. Plussaa muuten ravintolalle jäätelömakujen kiitettävästä vaihtelevuudesta.

Tällä kertaa Aleksi valikoi listalta suklaakakkua vaniljamoussen kera, itse päädyin tuttuun tapaan kylmään kyytiin eli vaniljapehmikseen kinuskikastikkeella. Annoksista molemmille kertyi nokankoputtamista; suklaakakku oli kuivahkoa, vaikutti pitkälti valmiilta sulatus ja uuniin -kakulta. Lisäksi vaniljamousse kalpeni aidon vaniljajäätelön rinnalla. Oma jäätelöannokseni sen sijaan oli mauiltaan vallan kunnossa – ihmekös tuo – mutta sitä oli aivan liikaa. No, tässä tapauksessa ongelma taitaa olla syöjässä itsessään, mutta kuitenkin. Moni olisi varmasti ollut innoissaan ja minäkin, jos pääruoka olisi ollut hieman pienempi.

Joka tapauksessa vallan maukas kokemus jälleen kerran. Kun ei odota romanttista kynttilätunnelmaa, Retro on mukava vaihtoehto ja monia muita kauppakeskusravintoloita parempi valinta. Burgereiden kohdalla hinta-laatusuhde on kunnossa (16,80€), samoin jäätelöannoksen (3,70€). Suklaakakku kuitenkin tuntui varsin kalliilta (8,40€).

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5