Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 55: Il Gabbiano; Italiaa ilmeessä, miksei makumaailmassakin

Kun lauantaina ruoka-aika on jo pitkälti todellisuutta, emmekä vieläkään ole tehneet elettäkään ruoanlaiton eteen, alkaa uhkaavasti vaikuttaa siltä, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää ulkoruokinta. Mitäpä siis? Koska haluamme pysytellä kotikonnuilla ja nauttia jotakin helpohkoa, tarkoittaa tämä näin espoolaisnäkökulmasta katsottuna ajelua johonkin ympäröivistä kauppakeskuksista. Pikaisesti pähkäiltyämme suuntaamme Selloon ja hampurilaisten kuvat silmissämme valikoimme kohteeksemme ravintola Retron. Koska paikka kuitenkin on harvinaisen täynnä ja jonoakin keittiössä riittää, päätämme jatkaa matkaa päätyen naapurissa sijaitsevaan italialaisravintola Il Gabbianoon.

IMG_1415IMG_1414 - Versio 2Puna-valkoruudulliset pöytäliinat, seinällä komeileva Aatamin luominen sekä saapasmaan kuuluisimpia kohteita kuvaavat valokuvat toivottavat vieraat tervetulleeksi sellaisella Italia-buustilla, että ravintolan kohdekeittiöstä ei voi erehtyä. Tuntuu, että tasoltaan ravintola sijoittuu jonnekin La Famiglian ja Mamma Rosan välimaastoon. No, katsotaan.

Koska tarkoituksena on nauttia ainoastaan suhteellisen yksinkertainen päivällinen, jätämme alkupalalistan tällä kertaa huomiotta ja hyppäämme suoraan pääruokien pariin. Minä valikoin listalta kana-pinaattisalaatin, jossa grillattu kanafilee saa seurakseen salaattipedille herkkusieniä, avokadoa, paprikaa, kurkkua, pinaattia, sekä hunajakastiketta (16,50€). Sieniä olisi saanut olla enemmän ja luvatut leipäkuutiot puuttuvat kokonaan, mutta muuten annos on kelpo, mielestäni täysin hintansa väärti ja sellainen mukava salaattiannos, jonka jälkeen tuntuukin siltä, että on syönyt salaattia. Niin ikään Aleksin kana-pestorisotto chilillä ja paprikalla maustettuna (16,50€) on hyvää ja jättää jälkeensä sopivan pikku poltteen.

Näin. Pääruoat saavat osakseen positiivista palautetta ja toisiin pöytiin purjehtivat pasta-annokset sekä pizzat näyttävät maukkailta niin ikään. Luulen, että paluu lienee tulevaisuudessa paikallaan. Kun jälkiruoaksi nautittu yksi pallo italialaista suklaajäätelöä lisänään kinuskikastiketta (4,50€) osoittautuu kokonaiseksi kulholliseksi, päättyy ateria tyytyväiseen olotilaan.

Kauppakeskusravintolaksi Il Gabbiano on hyvin miellyttävä ja hinta-laatusuhde on kohdallaan. Voin suosittaa!

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 46: Ensimmäinen – mutta ei varmasti viimeinen – vierailu Makaronitehtaalla

img_8724Kun sunnuntaina tein katsastuskäynnin Espoon Ison Omenan syksyllä auenneeseen uuteen alueeseen, kiinnosti tietenkin eniten uusi ravintolamaailma. Ensisilmäykseltä tuo vaikuttikin ylipäätään tyylikkäältä kokonaisuudelta. Vaikka ravintoloista monet tulevat varmasti päätymään testauksemme kohteiksi, kiinnitti yksi huomioni aivan erityislaatuisella tavalla, Makaronitehdas. Ja olipa se tainnut tehdä näin monen muunkin kohdalla, sillä miltei kaikkien muiden alueen ravintoloiden näyttäessä sunnuntai-iltapäivänä kovinkin autioilta, riitti Tehtaalla väkeä lähes täydeksi asti.

Jo heti maanantaina istuimmekin autoon ja suoritimme testikäynnin. Sen kummemmin asiaa kiertelemättä, totean tulikokeen johtaneen siihen, että paluu lienee paikallaan. Eikä sitä luultavasti varrota kovinkaan pitkään.

img_8725Kun saavumme Makaronitehtaalle maanantai-iltapäivänä neljän tienoilla, kohtaamme tyhjähkön ravintolasalin, vaikka lisäksemme paikalle onkin jo löytänyt jokunen seurue. Asiakaskunta kuitenkin karttuu hetki hetkeltä ja poistuessamme ravintola on jo miltei täynnä. No, aiemmin yksin Hangon Makaronitehtaana tunnettu yritys on jo jonkin aikaa keräillyt mainetta ja kunniaa kyseisessä kaupungissa kesäravintolana.

Kärkeen on todettava, että miljöönsä puolesta Makaronitehdas taitaa olla ainakin yksi, jos ei se kaikkein tyylikkäin tapaamani kauppakeskusravintola. Sisustus miellyttää meitä kovasti ja mahdollisuus tarkastella kokkeja töissään avokeittiössä on sekin silkkaa plussaa.

img_8740img_8727Mutta puhutaanpa vihdoin ruoasta. Kun kerran makaronitehtaalla ollaan, syödään tietysti… salaattia. Joku – kuten vastapäätä istuva aviomieheni – saattaisi pitää outona haluta juuri makaroniravintolaan ja tilata sitten jotakin aivan muuta, mutta minkäs sitä mielihaluilleen mahtaa. Ruokalistalta esiin ponkaiseva caesar-salaatti jokiravuilla (14,00€) houkuttelee niin kovasti, että päätän jättää makaronit seuraavaan – jonka arvaan jo etukäteen olevan tulossa – kertaan. Ja hyvä näin, salaatti on jättihyvä ja jo yksin sitä kruunaavan mahtavan rapupinon nähtyäni tiedän tehneeni oikean valinnan. Tästä täydet pisteet.

img_8735Aleksi päätyy makkarapastaan (17,20€), jossa Makaronitehtaan omalla reseptillä valmistettu fenkolilla maustettu maalaismakkara saa seurakseen tomaattia, chiliä, valkosipulia, persiljaa, basilikaa ja parmesaania. Aleksi pitää sopivasti potkivasta lautasellisestaan erittäin paljon ja myös henkilökohtaisesti voin todeta makkaran sekä annoksen ylipäätään makoisaksi.

Kun annostemme, jotka jo itsessään ovat sangen reilulla koolla siunattuja, oheen tilaamme vielä ekstraleivät oliiviöljyllä, balsamicolla ja sormisuolalla, voi olon sanoa aterian jälkeen olevan kylläinen. Ja onnellinen; mukavaa että tällaisia helposti lähestyttäviä ja varmasti useita kertoja houkuttelevia paikkoja ilmiintyy omaan elinpiiriin.

Siis suuresti suositellen ja jo paluuta odotellen!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 37: Cafe Bastvik; aamiaista espoolaisidyllissä

Taisi olla helmikuun loppupuolta, kun ystäväni – entisen espoolaisen, joka ilmiselvästi on sydämeltään sitä edelleen – kanssa tuli puhetta nykyisen kotikaupunkini ravintolatarjonnasta. Vielä tuolloin elin pitkälti käsityksessä, että ulkoruokintaa kaipaileville Espoo tarjoilee lähinnä kauppakeskusravintoloita, joista leijonanosa erilaisia ketjukomplekseja. Nykyisin, asiaa opiskelleena, en enää allekirjoita tuolloista tietämättömyyttäni. Espoossa todella on ravintoloita, uniikkeja, yksilöllisiä ja ihastuttavia – ne vain täytyy löytää. Nyt minä olen löytänyt, ja lista on pitkä. Enää tarvitaan sopiva aika ja tutkimusmatkamme erilaisiin kartanoihin ynnä muihin mielenkiintoisiin kohteisiin voi alkaa. Tähän loppui kritisointini, mitä espoolaiseen ravintolakulttuuriin tulee. Onneksi on keskusteluja, kohtaamisia jotka avaavat silmät.

IMG_7255Helmikuiseen keskusteluumme palatakseni, ystäväni antoi tuolloin yhden esimerkin. Hän puhui Bastvikin kartanosta, jonka hieno merenrannallinen sijainti, kaunis pihapiiri ja kerran kuukaudessa tarjoiltu kartanoaamiainen olivat kuulemma kokemisen arvoisia. No, mehän päätimme tietysti kokeilla.

IMG_7260Espoon Saunalahdessa sijaitseva Bastvikin kartano on alueensa vanhin toimiva tila, itse rakennus oletettavasti jo 1800-luvun alusta. Päärakennuksen nykyinen ulkonäkö sen sijaan on peräisin 1920-luvun lopulta. Cafe Bastvik toimii tilausravintolana tarjoillen tämän lisäksi kerran kuukaudessa, kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna, buffetmuotoisen kartanoaamiaisen sekä iltapäivän kahvilatoimintaa. Johtuen näistä, harvoista mutta säännöllisistä palveluajoistaan, kartanoaamiaiset ovat todella suosittuja ja ilman varausta lienee turhaa ilmestyä paikalle.

IMG_7264IMG_7257Valitsemme lauantain myöhäisemmän kattauksen ja saavumme paikalle noin varttia ennen puoltapäivää, jolloin ehdimme mukavasti tutustua kauniiseen miljööseen. Aikamme koitettua menemme sisälle ja meidät ohjataan tunnelmalliseen ravintolasaliin. Kartanossa on useita erityyppisiä huoneita, joista yksi on tällä kertaa varattu yksityiskäyttöön. Buffetpöytä on katettu huoneista keskimmäiseen.

IMG_7275IMG_7277Nopeasti kartano on viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta siltikään, mitä ruoan noutamiseen tulee, pitkiä jonoja ei oikeastaan synny. Myös puutteet täydentyvät tasaisesti. Tarjolla on erilaisia salaatteja sekä hedelmiä, kylmiä kaloja ja paahtopaistia, uusia perunoita, tapenadea, hummusta sekä chili-pähkinätahnaa, fetapiirasta, juustoja, hilloa, pähkinöitä ja jogurttia, tuorepuuroa ja erilaisia leipiä. Jälkiruokaosastolta löytyy omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, hedelmäkakkua sekä suklaakakkua kermavaahdolla koristeltuna, juomapuolelta mehuja, kahvia ja teetä. Siis sangen kattavaa ja mikä tärkeintä, maukasta. Itse en tullut maistaneeksi mitään, josta en olisi pitänyt, tosin jotakin jouduin tämän hetkisen ruokavalioni takia jättämään väliin, joten aivan kattavaa mielipidettä en pysty antamaan.

IMG_7269Kartanon tarjoilema aamiainen – jota mieluummin kutsuisin runsaaksi brunssiksi – oli mielestäni todella maukas, ehdottomasti jokaisen 28 euronsa väärti ja voin lämpimästi suositella tätä espoolaisidylliä aamiaisineen. Samalla se antoi kimmokkeen todella lähteä tutustumaan kaupunkimme kartanoihin tarkemmin, joten hyvän työn se siinäkin mielessä teki.

Siis vallan mainio tapa avata oikea kesä!

 

IMG_7266P.S. Monen muun kauniin yksityiskohdan lisäksi sykähdyttävä kokemus oli naisten wc, johon kehotan miehiäkin kurkistamaan. Pikkulakoreutta kerrakseen.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 32: Chico’s Sello, rehellistä kauppakeskusmuonaa lampaasta lampaaseen liidettäessä

Koska pitkäperjantai hurahti pitkälti patojen ja kattiloiden ääressä ja sunnuntaina pääsimme nauttimaan vanhempieni pääsiäispöydän antimista, päätimme viettää lankalauantaita maallisissa merkeissä, siis kauppakeskuksessa maleksien, murkinoiden ja liikkuvia kuvia katsellen. Päivän saldo oli mukava ja maukas; kotimainen uutuus, Onnenonkija, viihdytti toivotulla tavalla ja ravintola Chico’s tarjoili niin ikään tunnelmaan passelin päivällisen.

Chico’sissa olemme toki vierailleet ennenkin, mutta päätin kuitenkin, että tämäkin vielä noteeraamatta jäänyt ketju ansaitsee paikkansa ravintolakokemuksiamme esittelevien postausten jonossa, ovathan siellä jo ravintolat Base ja Retrokin, molemmat Sellosta tuttuja ”ravitsemusliikkeitä”.

Lauantai-iltapäivänä kauppakeskus vilisee innokkaita, rahoistaan eroon pyrkiviä ihmisiä. Myös alueen ravintoloissa asiakkaita riittää mukavasti, mutta vapaita pöytiä ainakin Chico’sista löytyy odottamatta. Palvelu on alusta loppuun erittäin ystävällistä, omien sanojensa mukaan vastikään aloittaneelle tarjoilijattarelle on annettava tästä tyylipisteet.

Koska hampurilaishammasta kolottaa (yllättäen), päädymme molemmat valikoimaan jotakin menun kattavasta burgeriosiosta. Vaihtoehtoja listalla on tarjolla kymmenkunta, joiden lisäksi on mahdollista kokeilla ravintolan pääsiäisekstraa, lammasburgeria. No, näin lammasruokailun välipäivänä tämä jää maistamatta. Itse päädyn Guacamole Chicken Burgeriin (17,00€), jossa Roslundin jauhettu broileripihvi on puettu guacamole-, sitruuna-aioli- sekä tuoretomaattisalsaviittoihin rinnallaan salaattia mangosalsalla kruunattuna sekä paahdettuja kasviksia. Oikein maukasta ja mehevää, sanoisin. Myös Aleksi on tyytyväinen valintaansa, Smokey Pork Burgeriin (17,00€), ylikypsää savuporsasta kolmella kastikkeella käsittävään esitykseen, vaikka miedommat omena- ja pekonimajoneesi kuulemma jäävätkin pitkälti BBQ-kastikkeen jalkoihin. Lisäkkeeksi sopivat mainiosti tarjoilijan suosittelemat bataattiranskalaiset Chico’s-majoneesilla, joiden maku on huomattavasti kuivan koppuraista ulkonäköä parempi.

Jälkiruokaosiosta valitsen kestosuosikkiani jäätelöä, josta tämän ravintolan kohdalla voi todeta, että se kattaa niin jäätelön-, suklaan- kuin ylipäätään makeanhimonkin mennen tullen. Pallo vadelma-chilisalmiakkijäätelöä (nam!) saapuu popsittavassa suklaakuoressa vaahtokarkkien, muiden suklaakomponenttien, kermavaahdon ja toffeekaramellikastikkeen kera (6,00€). Ehkä jonkun mielestä hieman yltiömakeaakin… No, makeanmieli taittuu varmasti Aleksillakin, kun pöytään saapuu niin ikään kermavaahdon, toffeekaramellikastikkeen ja suklaaherkkujen kanssa tarjoiltava Rockslide Brownie (7,00€), joka on koristeltu kauniisti ruusun terälehdillä ja ruiskukilla.

Poistumme ravintolasta kaikin puolin tyytyväisinä, kuta kuinkin 50,00€ tästä ateriasta kahdelta henkilöltä tuntuu suhteellisen sopivalta sijoitukselta. Uskallan siis suositella, mikäli ajatus ”Amerikasta lautasella” tuntuu kiehtovalta vaihtoehdolta. Sen täällä nimittäin maistaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5

 

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 25: Ravintola KG ja Espoon ehkä parhaat burgerit

WP_20151121_004Pimeä, marraskuinen, kaikin puolin unettava iltapäivä ja seuralaisena hiukan ennen omaa ylösnousemustani viereen kömpinyt, hienoon suoritukseen juhlinnan saralla yltänyt aviomies. Jotakin hyvää, tilanteeseen sopivaa ravintoa olisi nyt saatava…

Me kaksi täysin päinvastaisista syistä uneliasta henkilöä olemme tahoillamme molemmat mietiskelleet varovaisesti, josko tänään olisi aika kokeilla Nihtisillantiellä hotelli Scandic Espoon yhteydessä sijaitsevaa ravintolaa, joka kantaa simppelisti nimeä KG, Kilo. Jostakin muistan lukeneeni sen burgereita kehuttavan ja vain pieni silmäys ruokalistaan riittää viimeistelemään päätöksemme. Tätä me juuri tarvitsemme, juuri tänään.

Saapuessamme ravintolaan iltapäivä neljän tietämillä on paikka vielä melko tyhjillään. Alkavaa lauantai-iltaa on kuitenkin aistittavissa ja seurueita toisensa perään virtaa ravintolaan. Poistuessamme muutaman tunnin kuluttua on paikka jo melko vilkkaasti kansoitettu. Enkä kyllä ihmettele, en täällä syötyäni. Tässä vaiheessa on joka tapauksessa heitettävä ilmoille pari varoituksen sanaa: jos haluat tunnelmoida, valitse joku toinen paikka. Tämä sporttiravintola on tarkoitettu toisenlaisiin tilanteisiin.

IMG_1131WP_20151121_006Mutta se ruoka, ne burgerit. Ne olivat niin vallan maukkaita! Itse valitsin lohiburgerin (17,90€), joka sisälsi grillatun lohen lisäksi rucolaa sekä aiolia, Aleksin päätyessä ”tupla mielihyvään” (18,80€), joka tarkoittaa sekä pihviä cheddarjuustolla kuorrutettuna että revittyä porsaankylkeä karamellisoidun sipulin ja aiolin kera. Mmm, lihansyöjä on innoissaan. Molemmat vaihdamme ranskalaiset lisäkesalaattiin, joka toimii hyvin. Lisäksi mainittakoon vielä sämpylä, ekstrahyvä sekin.

IMG_1132WP_20151121_013Jälkiruokien suhteen tilanne on se monesti todettu. Minä otan pistaasijäätelöä ja kinuskikastiketta (3,50€) ja olen vallan tyytyväinen. Kastiketta on tarpeeksi – eli paljon – ja annos vastaa muutenkin odotuksiani. Aleksi sen sijaan koki mutakakkupalansa (8,50€) kalliiksi pettymykseksi. Se ei ollut kuvauksensa mukaista, eli lämmintä, ja vaikutti muutenkin kovin keinotekoiselta. No, tällaisia nämä kakut nyt kovin usein tuppaavat olemaan, joten tämä ei sinänsä paikan arvoa silmissämme laske.

No niin, eiköhän tämä arvio ole pitkälti tässä. KG tarjoilee jättihyviä hamppareita ja tulemme ehdottomasti tekemään paluun. Ja vielä otsikkoon palatakseni, tällä hetkellä tuntuu siltä, että Retro Burger on kohdannut voittajansa, mutta voi tämä toki osaksi olla uutuudenviehätystäkin. No, uusintakierros kertokoon tämän.

Ruoka: 5/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 4/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 7: Base, astetta fiinimpää ruokailua espoolaisella markkinapaikalla

Edellisen päivän kauppakeskusruokailu sai oivallista jatkoa, kun ”nopea, valmiiksi suunniteltu” kierros eräässä huonekalujättiläisessä muuttuikin kokopäiväiseksi projektiksi. Kieltämättä tuloksekas reissu; nyt Aleksilla on talo täynnä isojen poikien legoja ja tavaratkin saavat pian nauttia uusista kodeistaan.

Maanantai-iltapäivänä ravintola Base, kauppakeskus Sellon hieman fiinimpää ravintolakulttuuria edustava kaksi erilaista puolta käsittävä kokonaisuus on hiljainen. Baari on kerännyt pöytiinsä pienen joukon ihmisiä, ViiniBase on tyhjillään. Valitsemme silti jälkimmäisen, suuri ruutu jääkiekko-otteluineen ei tunnu houkuttelevalta ruokaseuralaiselta. Emme me kuitenkaan koko parituntistamme kaksin vietä, pieniä seurueita kertyy muutamia ympärillemme. Ravintolan tunnelma on mukava, pienillä parannuksilla siitä saisi jo vallankin viehättävän.

Mutta ruokaan: Se on hyvää, oma scampi-caesarini suorastaan loistoa. Myös Aleksi arvostaa tuplajuusto-pekoniburgerinsa melko korkealle. Lisäkesalaatti sen sijaan on tylsä, sen suunnitteluun ei aikaa ole tuhlattu, jäävuorisalaatti ”kruunattu” punasipulein, kurkuin ja tomaatein. Retro – ja moni muu – tekee sen paremmin.

Jälkiruoka, kun sitä vihdoin saamme, on hyvää myös. Aleksille suklaafondant kera vaniljajäätelön, itselleni pallo suklaajäätelöä kinuskikastikkeella kuorrutettuna. Tätä kokonaisuutta saamme tosin odotella reilut puoli tuntia varoitetun vartin sijaan johtuen kokin liian hanakasta uunisormesta, jonka seurauksena ensimmäinen fondant saa kuulemma liian tumman kuoren. No, hyvityksenä jäätelö ja kahvi jätetään veloittamatta. Huomaavainen ele.

Kokonaisuutena kokemus on positiivinen. Voisin tulla uudestaankin ja pidän myös hinta-laatusuhdetta käypänä hamppariannoksen kustantaessa 17,90€ ja salaatin 15,00€. Fondantistakin maksaa tällä kertaa mieluummin, kun se ainakin vaikuttaisi olevan itsetehty – tai ainakin paistettu. Jäätelö olisi maksanut 4,50€.

Tämän kokemuksen perusteella kelpo kauppakeskuskauraa saa täältäkin. En ehkä suosittelisi sen kaikkein tärkeimmän juhlapäivän viettoon, mutta voisi tänne illallakin tulla ja kokeilla vaikka, kuinka onnistuvat ViiniBasessa viinivalinnoissaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 6: Ravintola Retro, maukasta kauppakeskuskauraa burgerin ystäville

Viimeiset päivät lukeutuvat elämäni parhaimmistoon: me kaksi tunnelmallista makumatkailijaa olemme vihdoin päässeet muuttamaan ensimmäiseen yhteiseen, siis yhdessä omistamaamme – tai pitkälti pankin omistamaan – kotikoloomme. Helsinki on vaihtunut Espooseen, kahdeksankerroksinen talojättiläinen pieneen ja sievään rivitaloon (omaa lääniä toki on sopivasti enemmän). Näkymä ja naapurit ovat uudet, saunaan pääsee silloin kun tekee mieli ja aamiaista voi syödä terassilla, vaikka ei olekaan mökillä. Melko vaaleanpunaisten lasien läpi tätä tällä hetkellä katselee, elämää.

Mikä tietysti on lähiaikoina jäänyt vähemmälle, on ruoanlaitto. Elämä pahvilaatikoiden keskellä, kun toinen astia on siellä, toinen täällä, on tehnyt puuhasta sen verran tylsempää, että huomionarvoisia suorituksia ei ole päässyt syntymään. Mutta onneksi makumatkailla voi vieraissakin; täydet kodinkunnostus- ja hankintojentekopäivät ynnä kirjoittamisen tarve: mikä ihana tekosyy ravintolaruokailuun.

Muuttopäivänä vierailimme Ison Omenan ravintola Retrossa, joka nimestään huolimatta ei mielestäni ole erityisen retro. Mukava paikka kuitenkin, sellainen kiireisen päivän – tai laiskan sunnuntain – pelastus. Periaatteessa tuttu paikka meille, muutaman kerran vuodessa olemme tulleet vierailleeksi ketjun kauemmin toimineessa toimipisteessä kauppakeskus Sellossa. Sisaruksiksi paikat toki tunnistaa mutta eivät ne identtisiä ole. Sellossa on huomattavasti rauhallisempaa ja seesteisempää, Isossa Omenassa kauppakeskusmaisuus on selkeästi läsnä. Mutta eipä tuo haittaa, harvempi täältä varmasti tulee fine dining -kokemuksia hakemaan.

Mitä Retro-ruokailuihin tulee, olemme kaavoihimme kangistuneita. Nimikkoburger salaatilla, se on se Retron juttu. Joskus toisen meistä tosin on tullut kokeiltua jotakin muutakin, mutta annoskateushan siitä useimmiten on jäänyt käteen. Kuulostaa tylsältä, mutta Retroon nyt vaan mennään Retro Burgerin kuvat silmissä… Tuo annos onneksi taitaa olla osa ravintolan kivijalkaa, suunniteltu jäädäkseen.

Jälkiruokien suhteen olemme sen sijaan nähneet laajemman skaalan siitä, mitä talolla on tarjota. Valikoima vaihtelee ja Aleksi onkin kokeillut jos jonkinlaista kakkua ja piirakkaa, sangen vaihtelevin mielipitein. Itse tyydyn pääruoka-annoksen suuresta koosta johtuen useimmiten päättämään ateriani jäätelöpalloon kastikkeen kera, makuja tosin vaihdellen. Plussaa muuten ravintolalle jäätelömakujen kiitettävästä vaihtelevuudesta.

Tällä kertaa Aleksi valikoi listalta suklaakakkua vaniljamoussen kera, itse päädyin tuttuun tapaan kylmään kyytiin eli vaniljapehmikseen kinuskikastikkeella. Annoksista molemmille kertyi nokankoputtamista; suklaakakku oli kuivahkoa, vaikutti pitkälti valmiilta sulatus ja uuniin -kakulta. Lisäksi vaniljamousse kalpeni aidon vaniljajäätelön rinnalla. Oma jäätelöannokseni sen sijaan oli mauiltaan vallan kunnossa – ihmekös tuo – mutta sitä oli aivan liikaa. No, tässä tapauksessa ongelma taitaa olla syöjässä itsessään, mutta kuitenkin. Moni olisi varmasti ollut innoissaan ja minäkin, jos pääruoka olisi ollut hieman pienempi.

Joka tapauksessa vallan maukas kokemus jälleen kerran. Kun ei odota romanttista kynttilätunnelmaa, Retro on mukava vaihtoehto ja monia muita kauppakeskusravintoloita parempi valinta. Burgereiden kohdalla hinta-laatusuhde on kunnossa (16,80€), samoin jäätelöannoksen (3,70€). Suklaakakku kuitenkin tuntui varsin kalliilta (8,40€).

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5