No more tölkkikarhu – vaikka siitä hyvä piirakka syntyikin

Appivanhempien mukana meille kulkeutui tölkillinen karhua – siis lihaa, ei olutta. Mikään uusi tuttavuus karhu ei meille ollut; viimeisen vuoden aikana olemme maistelleet sitä kaksi kertaa ravintolassa ja kerran kotona, kotiversiota tuolloinkin tölkistä käsin. Ravintola-annoksista Bellevue veti ehdottomasti pidemmän korren karhupaisteineen, Saslikin karhufrikadellien jäädessä hiukan valjuksi kokemukseksi. Mitä tölkitettyihin kontioihin tulee, ensimmäisellä kerralla onnistuimme paremmin. Karhuburgerpihvit olivat tuolloin ihan maukkaita, niiden jäädessä tällä kertaa sille tasolle, että itse päädyin täyttämään burgerini perinteisellä jauhelihapihvillä. Tiedä sitten, mikä oli erona, mutta nyt liha maistui kummalliselta, rasvaiselta ja tölkkimäiseltä. Taisi olla eri merkkiä kuin viime kerralla. Tuolloin kyseessä oli karhusäilyke virolaisen Linnamäen tapaan, nyt en sattunut painamaan merkkiä mieleeni.

img_0573No siis, koska itse jätin karhupihvini syömättä, meillä odotteli yksi sellainen jääkaapissa jatkokäsittelyyn pääsyä. Päädyin helppoon ratkaisuun ja taiteilin mesikämmenen osaksi piirakkaa, tarkemmin sanottuna palsternakkapiirakkaa. Ohjeen täytteeseen nappasin Yhteishyvä-lehden sivustolta, oli muuten kyseinen piirakka voittanut jonkin sortin leivontakilpailun. Omaa lisääni oli tietysti karhu. Pohjana käytin taannoin esittelemääni jättihyvää talkkunapohjaa.

Voin suositella piirakkaa niin sellaisenaan palsternakkapiirakkana kuin karhullakin terästettynä. Karhu itsessään muuttui piirakkaan lisäämisen myötä huomattavasti paremman makuiseksi, joten mikäli tölkkilihaan vielä törmäämme, taidan suosiolla ujuttaa sen jonnekin ja jättää sellaisenaan syömiset muihin lihoihin.

Hyvä piirakka yhtä kaikki! Kyllä tähän varmasti muukin liha kelpaisi, jos karhua ei satu olemaan, eikä kasvisversio jostain syystä tunnu sopivan kuvioon.

P.S. Jälleen esittelyssä huippuleluja. Tällä kertaa kuvassa komeilee konttaava ja laulava nalle, jonka perässä oma mittarimatomme kiitää päivä päivältä kiihtyvällä tahdilla.

Karhu-palsternakkapiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0569Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. edellä mainittua talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät yllä olevan linkin takaa.

Täyte:
300 g palsternakkaa / 200 g palsternakkaa ja 100 g (karhun säilyke)lihaa
1 sipuli
2 dl ruokakermaa (osan voit korvata maidolla)
150 g voimakasta juustoraastetta
1-2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
0,2 tl mustapippuria
2 rkl tuoretta timjamia

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pese ja kuori palsternakat. Keitä ne kokonaisina vähässä vedessä lähes kypsiksi.
Kuori ja kuutioi sipuli. Pehmennä se öljyssä pannulla. Sekoita sipulin joukkoon mahdollinen kypsä liha.
Leikkaa jäähtyneet palsternakat ohuiksi viipaleiksi.
Vatkaa kananmunat kermamaitoon ja sekoita joukkoon mausteet sekä juustoraaste.
Asettele pohjataikinan päälle ensin palsternakkaviipaleet, sitten sipuli-lihapaistos. Kaada päällimmäiseksi kananmunaseos.
Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 min.

Riistaa, rosmariinia ja rommia

IMG_6087Jo muutamaan otteeseen, lähinnä laivamatkoilla, olemme tarkastelleet tölkissä myytävää karhunlihasäilykettä. Vuodenvaihteen Tallinnan matkaltamme sitten mukaan tarttui muutama paikallinen tölkkierikoisuus: 240 g sekä karhun- että hirvenlihasäilykettä Linnamäen tapaan. Heti alkuun todettakoon, että mistään sataprosenttisesta riistaelämyksestä ei ole kyse; karhutölkistä itse mesikämmentä löytyi 87%, hirviversiossa sitä itseään oli 68%. Loput oli korvattu sianlihalla.

No, karhu maistui erikoisemmalta, siinä oli jonkinlainen ominaismaku, jonka perusteella uskallan kuvitella, miltä aivan ”oikea” kontio maistuisi. Taidan kuitenkin edelleen luokitella itseni neitsyeksi, mitä karhunlihaan tulee. Hirveä sen sijaan olen maistanut aikaisemminkin, joten tämä tölkkikokeilu – joka muutenkin oli prosentuaalisesti melko vähähirvinen – ei sinänsä tuonut mitään uutta tälle saralle. Joka tapauksessa ainakin karhua kannattaa maistaa tälläkin tavalla, mikäli ei juuri ole saanut kutsua karhupeijaisiin.

Halkaisimme lihanpalaset kahtia, jolloin saimme annoksesta sopivasti neljä pihviä. Valmistustavaksi valitsimme yksinkertaisesti uunissa paistamisen ja nautintamuodoksi eräänlaisen leipä- tai hampurilaissysteemin, toisin sanoen söimme puolikkaalta hampurilaissämpylältä hirveä ja toiselta puolikkaalta karhua. Kuvia näistä hökötyksistä ei valitettavasti ole, mutta kaava leivissä oli kutakuinkin tämä: alimmaiseksi leipä, sitten Havana Club-kastike, maustekurkut, salaatti, tomaatti, chilimajoneesi, pihvi ja kaiken kruunuksi cheddar. Nam ja maiskis, kylläpä pääsivät karhu ja hirvi maukkaaseen seuraan.

Reseptiikoista sen verran, että viimeisimpänä kotiimme purjehtinut keittokirja, Burgeri joka makuun, vakuutti heti ensikoettamalla, sillä sen sivuilta löysimme ohjeet niin riistapurilaisissa käyttämiimme rosmariinifocacciasämpylöihin kuin Havana Club -kastikkeeseenkin. Molemmat näistä päätyvät varmasti myös uusintakierroksille ja erityisesti Havana Club -kastike teki vaikutuksen maukkaudellaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erilaisten liharuokien kera, burgerien ohella passeli käyttökohde voisi olla esimerkiksi grilliruoka, mikseivät muutkin pihvikokonaisuudet, kastike kun toimii mielestäni myös oivallisena korvikkeena tai vaihtoehtona ketsupille. Ja niin, kirjassa tämä oli Bourbon-kastiketta, mutta me korvasimme viskin rommilla.

Tämä oli tällä kertaa tässä. Eipä muuta, kuin runsaita burger-hetkiä!

Rosmariinifocacciasämpylät

8 kappaletta

IMG_6093560 g vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl lämmintä vettä
3 rkl oliiviöljyä, lisäksi 4 tl pirskotteluun
karkeaa merisuolaa
2 isoa rosmariininoksaa

Sekoita jauhot ja suola yhteen isossa kulhossa (mikäli käytät taikinan tekoon yleiskonetta, sen taikinakulho toimii tässä parhaiten). Sekoita toisessa kulhossa yhteen hiiva ja vesi, mutta jätä vedestä 4 rkl myöhempää käyttöä varten. Sekoita, jotta hiiva sulaa ja anna tekeytyä 5 min.
Tee jauhojen keskelle kuoppa ja kaada hiivaseos ja oliiviöljy siihen. Kääntele taikinaa joko muovisella kaapimella tai käsin. Lisää loppu vesi vähitellen niin, että taikinasta tulee tahmeaa. Kaikkea vettä ei välttämättä tarvita.
Yleiskoneella tehtäessä: sekoita keskinopeudella noin 5 min. kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Taikinan kuuluu jäädä tahmeaksi.
Käsin vaivattaessa: kaada taikina kevyesti jauhotetulle tai öljytylle työtasolle. Vaivaa taikinaa noin 10 min. Aluksi taikina vaikuttaa märältä, mutta pikkuhiljaa sen pinnasta tulee sileää ja joustavaa.
Jätä koneella vaivattu taikina kulhoonsa tai nosta käsin vaivattu öljyttyyn taikinakulhoon. Peitä muovikelmulla ja pane lämpimään paikkaan kohoamaan 1-2 tunniksi.
Jauhota työtaso kevyesti ja kaada taikina varovasti tasolle. Taikinan ilmakuplien ei tule tyhjetä. Leikkaa taikina kahdeksaan yhtä suureen osaan ja muotoile varoen palat pyöreiksi sämpylöiksi. Pyri edelleen olemaan päästämättä ilmakuplia tyhjiksi.
Aseta sämpylät varoen uunipellille. Pane pelti muovipussiin ja jätä nousemaan noin tunniksi tai kunnes koko on kaksinkertainen.
Kuumenna uuni 220 asteeseen. Ota pelti muovipussista. Ripottele kullekin sämpylälle 0,5 tl oliiviöljyä ja hieman rakeista merisuolaa. Riivi lehdet irti rosmariininoksista ja työntele lehdet sämpylöihin sisälle.
Paista 15 min. tai kunnes sämpylät ovat pinnalta kullanruskeita ja pohja kuulostaa koputtaessa ontolta.

Havana Club / Bourbon-kastike

4-6 annosta

IMG_61023 rkl voita
1 punasipuli
3 dl ketsuppia
2 rkl Havana Club -rommia / Bourbon-viskiä
1 rkl worcestershire-kastiketta
3 rkl tummanruskeaa sokeria
2 tl savustettua paprikajauhoa

Kuori ja silppua sipuli. Sulata voi, lisää sipuli pannulle ja paista se pehmeäksi.
Lisää loput ainekset. Sekoita ainekset kunnolla. Kiehauta, vähennä lämpöä niin, että kastike poreilee hieman ja anna kiehua 5 min. ajan.
Nosta hellalta, lisää mausteita maun mukaan ja anna jäähtyä.
Kastike säilyy jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa kaksi viikkoa.