Jo muutamaan otteeseen, lähinnä laivamatkoilla, olemme tarkastelleet tölkissä myytävää karhunlihasäilykettä. Vuodenvaihteen Tallinnan matkaltamme sitten mukaan tarttui muutama paikallinen tölkkierikoisuus: 240 g sekä karhun- että hirvenlihasäilykettä Linnamäen tapaan. Heti alkuun todettakoon, että mistään sataprosenttisesta riistaelämyksestä ei ole kyse; karhutölkistä itse mesikämmentä löytyi 87%, hirviversiossa sitä itseään oli 68%. Loput oli korvattu sianlihalla.
No, karhu maistui erikoisemmalta, siinä oli jonkinlainen ominaismaku, jonka perusteella uskallan kuvitella, miltä aivan ”oikea” kontio maistuisi. Taidan kuitenkin edelleen luokitella itseni neitsyeksi, mitä karhunlihaan tulee. Hirveä sen sijaan olen maistanut aikaisemminkin, joten tämä tölkkikokeilu – joka muutenkin oli prosentuaalisesti melko vähähirvinen – ei sinänsä tuonut mitään uutta tälle saralle. Joka tapauksessa ainakin karhua kannattaa maistaa tälläkin tavalla, mikäli ei juuri ole saanut kutsua karhupeijaisiin.
Halkaisimme lihanpalaset kahtia, jolloin saimme annoksesta sopivasti neljä pihviä. Valmistustavaksi valitsimme yksinkertaisesti uunissa paistamisen ja nautintamuodoksi eräänlaisen leipä- tai hampurilaissysteemin, toisin sanoen söimme puolikkaalta hampurilaissämpylältä hirveä ja toiselta puolikkaalta karhua. Kuvia näistä hökötyksistä ei valitettavasti ole, mutta kaava leivissä oli kutakuinkin tämä: alimmaiseksi leipä, sitten Havana Club-kastike, maustekurkut, salaatti, tomaatti, chilimajoneesi, pihvi ja kaiken kruunuksi cheddar. Nam ja maiskis, kylläpä pääsivät karhu ja hirvi maukkaaseen seuraan.
Reseptiikoista sen verran, että viimeisimpänä kotiimme purjehtinut keittokirja, Burgeri joka makuun, vakuutti heti ensikoettamalla, sillä sen sivuilta löysimme ohjeet niin riistapurilaisissa käyttämiimme rosmariinifocacciasämpylöihin kuin Havana Club -kastikkeeseenkin. Molemmat näistä päätyvät varmasti myös uusintakierroksille ja erityisesti Havana Club -kastike teki vaikutuksen maukkaudellaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erilaisten liharuokien kera, burgerien ohella passeli käyttökohde voisi olla esimerkiksi grilliruoka, mikseivät muutkin pihvikokonaisuudet, kastike kun toimii mielestäni myös oivallisena korvikkeena tai vaihtoehtona ketsupille. Ja niin, kirjassa tämä oli Bourbon-kastiketta, mutta me korvasimme viskin rommilla.
Tämä oli tällä kertaa tässä. Eipä muuta, kuin runsaita burger-hetkiä!
Rosmariinifocacciasämpylät
8 kappaletta
560 g vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl lämmintä vettä
3 rkl oliiviöljyä, lisäksi 4 tl pirskotteluun
karkeaa merisuolaa
2 isoa rosmariininoksaa
Sekoita jauhot ja suola yhteen isossa kulhossa (mikäli käytät taikinan tekoon yleiskonetta, sen taikinakulho toimii tässä parhaiten). Sekoita toisessa kulhossa yhteen hiiva ja vesi, mutta jätä vedestä 4 rkl myöhempää käyttöä varten. Sekoita, jotta hiiva sulaa ja anna tekeytyä 5 min.
Tee jauhojen keskelle kuoppa ja kaada hiivaseos ja oliiviöljy siihen. Kääntele taikinaa joko muovisella kaapimella tai käsin. Lisää loppu vesi vähitellen niin, että taikinasta tulee tahmeaa. Kaikkea vettä ei välttämättä tarvita.
Yleiskoneella tehtäessä: sekoita keskinopeudella noin 5 min. kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Taikinan kuuluu jäädä tahmeaksi.
Käsin vaivattaessa: kaada taikina kevyesti jauhotetulle tai öljytylle työtasolle. Vaivaa taikinaa noin 10 min. Aluksi taikina vaikuttaa märältä, mutta pikkuhiljaa sen pinnasta tulee sileää ja joustavaa.
Jätä koneella vaivattu taikina kulhoonsa tai nosta käsin vaivattu öljyttyyn taikinakulhoon. Peitä muovikelmulla ja pane lämpimään paikkaan kohoamaan 1-2 tunniksi.
Jauhota työtaso kevyesti ja kaada taikina varovasti tasolle. Taikinan ilmakuplien ei tule tyhjetä. Leikkaa taikina kahdeksaan yhtä suureen osaan ja muotoile varoen palat pyöreiksi sämpylöiksi. Pyri edelleen olemaan päästämättä ilmakuplia tyhjiksi.
Aseta sämpylät varoen uunipellille. Pane pelti muovipussiin ja jätä nousemaan noin tunniksi tai kunnes koko on kaksinkertainen.
Kuumenna uuni 220 asteeseen. Ota pelti muovipussista. Ripottele kullekin sämpylälle 0,5 tl oliiviöljyä ja hieman rakeista merisuolaa. Riivi lehdet irti rosmariininoksista ja työntele lehdet sämpylöihin sisälle.
Paista 15 min. tai kunnes sämpylät ovat pinnalta kullanruskeita ja pohja kuulostaa koputtaessa ontolta.
Havana Club / Bourbon-kastike
4-6 annosta
3 rkl voita
1 punasipuli
3 dl ketsuppia
2 rkl Havana Club -rommia / Bourbon-viskiä
1 rkl worcestershire-kastiketta
3 rkl tummanruskeaa sokeria
2 tl savustettua paprikajauhoa
Kuori ja silppua sipuli. Sulata voi, lisää sipuli pannulle ja paista se pehmeäksi.
Lisää loput ainekset. Sekoita ainekset kunnolla. Kiehauta, vähennä lämpöä niin, että kastike poreilee hieman ja anna kiehua 5 min. ajan.
Nosta hellalta, lisää mausteita maun mukaan ja anna jäähtyä.
Kastike säilyy jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa kaksi viikkoa.
Mojito on yksi suosikkidrinkkejäni – tai yksi niistä TODELLA harvoista cocktailmaailman tutuistani, mansikkamargaritan ohella se toinen, jonka silloin tällöin (en varmasti edes vuosittain) saatan tilata jopa ravintolassa. Pannacotta taas on yksi suosikkijälkiruoistani, yksi niistä erittäin monista sellaisista.
Mutta pannacotta ja mojito, kuinkas heille kävikään? Hyvin. Rommi, lime ja minttu maistuivat sopivasti – eli hennosti – jogurtti toi lopputulokseen raikkautta sekä keveyttä ja liivate korvautui mainiosti hyytelösokerilla. Hyytelösokerilla hyydyttäminen oli minulle uusi juttu, mutta sangen mieluisa. Kasvissyöjävieraatkin arvostivat ja ajattelin, että raaka-aineeseen täytyy tutustua tarkemmin, tällainen juustokakkujen suursuosija kun olen. Tulen palaamaan asiaan, kokeilkaa tekin.
2 dl kuohukermaa
Tunnelmallisia makuja 