Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 14: Ravintola Pirate, joka sateisesta Hangosta huolimatta saa kasvot keksiasentoon

Kesäloman alkajaisiksi lähdimme toteuttamaan suunnittelemaani yllätysmatkaa, jonka ensimmäinen etappi oli Hanko, jota Suomen Rivieraksikin kutsutaan. Molemmille meistä tämä visiitti maamme eteläisimmässä kaupungissa oli ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen. Tämä kaupunki täytyy nähdä joskus, kun se on elementissään, lämmin ja aurinkoinen, ei kylmä, sateinen ja tuulinen. No, tämä oli malliesimerkki kesästä 2015; vähän asennetta vaaditaan, mutta hauskaa voi silti pitää. Myös asumuksemme Wild Viking Motel istui hyvin tähän muottiin; vähän nuhjuinen, paljon tunkkainen (emme suosittele kesäkuumalla, vaikka pöytätuuletin löytyykin) ja vallan erikoinen. Joka tapauksessa kokemisen arvoinen – sen asenteen kera – omistaja-Bosseineen kaikkineen.

Ravintolan valitsimme Itäsatamasta, sieltä minne vapaa-ajan elämykset Hangossa käsittääkseni keskittyvät. Jos sulkee silmät sateelta ja tuntoaistin tuulelta, voikin nähdä näiden ihastuttavien punaisten makasiinirakennusten edustat täynnä iloisia ihmisiä ruokineen ja juomineen. No, nyt oli toisin; täysin tapojemme vastaisesti hyppäsimme taksiin, ajelimme kolmen kilometrin matkan viikinkikylästä suoraan yhden aitan eteen ja sukelsimme sen sisuksiin. Olimme löytäneet elämää!

Ravintola Pirate sopi tarpeisiimme vallan mainiosti tarjoten lämpimän ja hämyisän tunnelman, ikkunoistakaan ei meidän pöytämme kohdalla nähnyt ulos, joten sade oli helppo unohtaa. Muutkin aurinkoista Hankoa katsomaan tulleet taisivat samoin haluta sulkea silmänsä todellisuudelta, sillä paikka oli ääriään myöten täynnä, saimme miltei viimeisen pöydän. Alakerta ehkä olisi ollut se hiukan tunnelmallisempi, mutta kyllä täälläkin oli teemaan panostettu, kuten kuvista näkyy.

Mitä kuviin tulee, ruoat jäävätkin sitten pitkälti mielikuvituksenne varaan, sillä paikan hämyisyys ei todellakaan suosinut laistani amatöörikuvaajaa. Vaikka kuvaamatta jäivätkin, merirosvolaivan keittiössä syntyneet ruoat olivat hyviä, eivät mitään makujen täydellisiä riemuvoittoja, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Minä nautin caesarsalaatin grillatulla maalaiskukolla (16,50€), Aleksi luxusburgerin salaatin kera (19,80€). Molemmat tykkäsimme kovasti. Ja mikäli pizzahammasta sattuisi kolottamaan, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; ainakin ulkonäkö oli juuri niin herkullinen, mitä Suomen ainoalla eläväntulen uunilla olettaisikin paistuvan.

Omasta jälkiruoastani ei sen enempää, opinpa ainakin sen, että ennen kuin suostuu syömään täydellisesti sulaneen jäätelöannoksen, kannattaa pyytää uusi, ei valitella itsekseen jälkikäteen. Maku olisi ollut popcorn kinuskikastikkeella täydellistettynä, mutta tätä velliä ei siksi tunnistanut. No, tulipa silti syötyä.

Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen paikka, joka toimii varmasti myös oikealla kesäsäällä. Palvelu oli mutkatonta, joskaan ei mieleenpainuvaa, joten siitä ei risuja, mutta ei sen kummemmin ruusujakaan. Hinta-laatusuhdekin oli suurin piirtein kunnossa; kaksi ihmistä ruokaili pää- sekä jälkiruoat, siemaili lasit kuohuvaa ja yhdet miedot alkoholijuomat, toinen vielä kahvin palan painikkeeksi, hintaan 73,80€. Ainoastaan jälkiruokien hinnoittelusta täytyy hiukan koputtaa nokkaa: 5,00€ jäätelövellistä oli liikaa, 8,50€ suklaakakusta melko perus, mutta silti tästä esityksestä vähintäänkin suolainen.