Pujahdus eteläisellä Uudellamaalla: Tammisaari, Hanko ja ihastuttava aurinko

Kun kolme vuotta sitten, kesällä 2015, teimme ensimmäisen retkemme Tammisaareen ja Hankoon, päätimme että viimeiseksi se ei jäisi. Silloin nimittäin satoi niin paljon ja tuuli niin kylmästi, että käteen jäi lähinnä ajatus siitä, mitä nämä kaksi tunnelmallista pikkupaikkaa voisivat olla, jos ilma olisi aurinkoinen; jos saisi ihastella huviloiden reunustamaa Hangon rantaraittia, tutkia Tammisaaren vanhan kaupungin ihastuttavia kujia puutaloineen. Syödä jäätelöä ja ruokailla terasseilla. Niin, silloin haaveilimme kaikesta tästä, nyt se oli silkkaa todellisuutta. Kiitos kesä 2018, sinä olet mahtava!

 

Kaksi päivää Suomen eteläisessä kärjessä kuluivat lähinnä ympäriinsä tallustellen. Koska tahtimme tänä päivänä määräävät pitkälti Pikku-Kokin jaksaminen sekä viihtyminen, tulimme viettäneeksi sangen pitkiä aikoja melko kummallisissakin paikoissa; Hangossa ykkösjuttu taisi olla Casinon pihassa kukkia – sekä pikkupoikia – suihkiva sadettaja, Tammisaaressa voiton taas vei luontokeskus, jossa luultavasti olisimme viettäneet koko päivän, mikäli Pikku-Kokki olisi päässyt päättämään. On tämä elämä vaan vaihtelevaisuudessaan niin hauska kokonaisuus: silloin kolme vuotta sitten olisimme varmasti istuneet tovin jos toisenkin terassilla lämpimästä auringosta ja kylmästä juomasta nautiskellen, nyt käytimme tuon ajan hiekkakakkuja rakennellen, keinua keinuttaen. Toki on myös asioita, jotka eivät ole muuttuneet. Yksi niistä on jäätelö – jonka pallokoko muuten Tammisaari-Hanko -akselilla on siinä määrin muheva, että jälkiruoka kannattaa ehdottomasti poimia kioskilta matkaan. Minä ja Pikku-Kokki popsimme yhteisen, ja saimme aivan tarpeeksemme – ainakin, jos minulta kysytään.

 

Mutta jotta tähänkin tarinaan saataisiin edes hiukan ruokapuolista näkökulmaa, kerron teille ravintolavalinnoistamme. Aloitetaan siitä paremmasta, siitä ehdottoman suosituksen ansaitsevasta. Hangossa olimme jo etukäteen päättäneet ruokailla Itäsatamassa, jossakin rannan ihastuttavista punaisista makasiinirakennuksista. Harkinnan jälkeen valikoimme ravintolaksemme Skifferin eli toisin sanoen söimme samassa rakennuksessa kuin viimeksikin. Tällöin meitä palveli ravintola Pirate ja tällöin sujahdimme syvälle ravintolan hämyisiin sisätiloihin, sinne josta ei ollut näköyhteyttä ympäröivään ulkomaailmaan, tuonne sateen ja tuulen valtakuntaan. Nyt ei satanut, nyt ei tuullut, nyt nappasimme paikan aurinkoiselta terassilta, sen viimeisen varjoisan sellaisen.

 

Ravintola Skiffer kuuluu pieneen ketjuun, jonka muut toimipisteet löytyvät Helsingistä. Ohi korvien paikka ei ollut minulta suinkaan mennyt, mutta kokeilukäynti oli vielä suorittamatta. Koska minun teki mieleni salaattia ja Aleksille maistui pizza, Pikku-Kokista puhumattakaan, vaikutti Skiffer vastaavan hyvin tarpeitamme. Ja näin se tekikin, pizza oli parasta vähään aikaan, myös lasten versio, josta minullekin riitti sopivasti makusteltavaa. Oma lämminsavulohisalaattini oli myös todella maukasta. Kalaa oli paljon, mummonkurkut ja pikkelöidyt porkkanat sopivat annokseen mainiosti. Kokonaisuudessaan Skifferin tarjonta tuntui erityisen tuoreelta. Siis suositukseni.

IMG_9557Mitä Tammisaaren ravintolakokemukseemme tulee, ei se ollut aivan yhtä ensiluokkainen. Valitsimme paikaksi Motelli Marinen yhteydessä toimivan ravintolan. Tiedä häntä, ehkäpä se oli ruokalistalla komean kuuloisena kukoistava talon hampurilainen, joka houkutteli meidät tähän parhaat päivänsä nähneeseen ravitsemusliikkeeseen, mutta joka tapauksessa olisimme ehkä voineet valita hiukan paremminkin. No, ceasarsalaatti kanalla oli ihan perushyvä, samoin Aleksin edellä mainittu talon hampurilainen. Eniten annoksestaan taisi kuitenkin tykätä Pikku-Kokki, joka popsi ateriansa oikein tyytyväisenä. Kanaa, grillattua ananasta ja uusia perunoita, mikäs siinä. Vaikka me ateriavalinnoissamme taisimmekin ihan hyvin onnistua ja vaikka aurinkoinen iltapäivä Marinen  terassilla tarjoilikin mukavaa perhepäivällisaikaa, olisi Tammisaaresta varmasti löytynyt jotakin mieleenpainuvampaakin. No, ensi kerralla sitten.

Kaiken kaikkiaan Tammisaari ja Hanko ovat erittäin suositeltava vaihtoehto, mikäli kotimaan matkailusta perustaa. Espoosta paikkeille huristelee reilussa tunnissa, joten eiköhän ainakin meidän perheemme tule tekemään vielä vierailun jos toisenkin.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 14: Ravintola Pirate, joka sateisesta Hangosta huolimatta saa kasvot keksiasentoon

Kesäloman alkajaisiksi lähdimme toteuttamaan suunnittelemaani yllätysmatkaa, jonka ensimmäinen etappi oli Hanko, jota Suomen Rivieraksikin kutsutaan. Molemmille meistä tämä visiitti maamme eteläisimmässä kaupungissa oli ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen. Tämä kaupunki täytyy nähdä joskus, kun se on elementissään, lämmin ja aurinkoinen, ei kylmä, sateinen ja tuulinen. No, tämä oli malliesimerkki kesästä 2015; vähän asennetta vaaditaan, mutta hauskaa voi silti pitää. Myös asumuksemme Wild Viking Motel istui hyvin tähän muottiin; vähän nuhjuinen, paljon tunkkainen (emme suosittele kesäkuumalla, vaikka pöytätuuletin löytyykin) ja vallan erikoinen. Joka tapauksessa kokemisen arvoinen – sen asenteen kera – omistaja-Bosseineen kaikkineen.

Ravintolan valitsimme Itäsatamasta, sieltä minne vapaa-ajan elämykset Hangossa käsittääkseni keskittyvät. Jos sulkee silmät sateelta ja tuntoaistin tuulelta, voikin nähdä näiden ihastuttavien punaisten makasiinirakennusten edustat täynnä iloisia ihmisiä ruokineen ja juomineen. No, nyt oli toisin; täysin tapojemme vastaisesti hyppäsimme taksiin, ajelimme kolmen kilometrin matkan viikinkikylästä suoraan yhden aitan eteen ja sukelsimme sen sisuksiin. Olimme löytäneet elämää!

Ravintola Pirate sopi tarpeisiimme vallan mainiosti tarjoten lämpimän ja hämyisän tunnelman, ikkunoistakaan ei meidän pöytämme kohdalla nähnyt ulos, joten sade oli helppo unohtaa. Muutkin aurinkoista Hankoa katsomaan tulleet taisivat samoin haluta sulkea silmänsä todellisuudelta, sillä paikka oli ääriään myöten täynnä, saimme miltei viimeisen pöydän. Alakerta ehkä olisi ollut se hiukan tunnelmallisempi, mutta kyllä täälläkin oli teemaan panostettu, kuten kuvista näkyy.

IMG_4784

Mitä kuviin tulee, ruoat jäävätkin sitten pitkälti mielikuvituksenne varaan, sillä paikan hämyisyys ei todellakaan suosinut laistani amatöörikuvaajaa. Vaikka kuvaamatta jäivätkin, merirosvolaivan keittiössä syntyneet ruoat olivat hyviä, eivät mitään makujen täydellisiä riemuvoittoja, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Minä nautin caesarsalaatin grillatulla maalaiskukolla (16,50€), Aleksi luxusburgerin salaatin kera (19,80€). Molemmat tykkäsimme kovasti. Ja mikäli pizzahammasta sattuisi kolottamaan, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; ainakin ulkonäkö oli juuri niin herkullinen, mitä Suomen ainoalla eläväntulen uunilla olettaisikin paistuvan.

Omasta jälkiruoastani ei sen enempää, opinpa ainakin sen, että ennen kuin suostuu syömään täydellisesti sulaneen jäätelöannoksen, kannattaa pyytää uusi, ei valitella itsekseen jälkikäteen. Maku olisi ollut popcorn kinuskikastikkeella täydellistettynä, mutta tätä velliä ei siksi tunnistanut. No, tulipa silti syötyä.

IMG_4805Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen paikka, joka toimii varmasti myös oikealla kesäsäällä. Palvelu oli mutkatonta, joskaan ei mieleenpainuvaa, joten siitä ei risuja, mutta ei sen kummemmin ruusujakaan. Hinta-laatusuhdekin oli suurin piirtein kunnossa; kaksi ihmistä ruokaili pää- sekä jälkiruoat, siemaili lasit kuohuvaa ja yhdet miedot alkoholijuomat, toinen vielä kahvin palan painikkeeksi, hintaan 73,80€. Ainoastaan jälkiruokien hinnoittelusta täytyy hiukan koputtaa nokkaa: 5,00€ jäätelövellistä oli liikaa, 8,50€ suklaakakusta melko perus, mutta silti tästä esityksestä vähintäänkin suolainen.

Jos Hangossa pyöritte, harkitkaa ihmeessä. Ja mikäli ette Hankoon asti jaksa, sisarravintola löytyy Helsingin Lauttasaaresta.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

IMG_4813
Seuraavana päivänä kaupunki oli jo enemmän elementissään.