Puuroperäisyyksiä – siis tapoja antaa ylimääräiselle puurolle uusi elämä

Minä olen puuro-ihminen, olen aina ollut, enkä oikeastaan keksi puuroa, josta en pitäisi. (Paitsi päiväkodissani 1980-luvulla tarjoillut suklaa- ja aprikoosipuurot, jotka olivatkin sitten ne ainoat ruoat, jotka saivat tämän kaikkiruokaisen lapsen kyyneliin. Voih, noita tuoksuja en unohda koskaan…)

Näinä tuore- ja muiden trendipuurojen aikana olen innoissani median pursuillessa erilaisia teemaan liittyviä ohjeita, olenpa löytänyt kokonaisia puuroille omistettuja keittokirjojakin. Koska Aleksi ei jaa kanssani tätä puurofaneutta, oma puuronsyöntini kuitenkin keskittyy lähinnä omiin aamupalahetkiini ja niihin puurojen tavallisimpiin versioihin. No, ehkäpä hyllyyni ilmestynyt Puuro-kirja saa minut jossain vaiheessa tarttumaan puurokauhaan hieman totutuista poikkeavin ottein…

Edellä mainituista päiväkotipuuroihin liittyvistä traumoistani johtuen minun on kuitenkin helppo ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole löytäneet yhteyttä puuroihin, eivät koskaan ole viihtyneet niiden seurassa. Näinpä haluankin esitellä nämä kaksi reseptiä, joissa puuro on keskeisessä osassa, mutta täysin uudella tapaa, toisessa niistä jopa täysin huomaamattomissa. Näitä puuroperäisyyksiä kelpaakin tarjoilla, vaikka ei seuralaisten puurotottumuksia tuntisikaan.

Molemmat ohjeet ovat peräisin jo useasti mainitsemastani Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjasta ja niiden tavoitteena on hyödyntää liian runsaalla kädellä keitetyt puurojen loput. Myönnettäköön, että itse keitin molempia ohjeita varten ihan tuoretta puuroa, mutta se kannatti. Niin minä kuin brunssivieraanikin pidimme tuotoksia maistuvina.

Riisikakusta mainittakoon, että alkuperäisessä ohjeessa se koristeltiin hyytelöidyllä marjaseoksella, mutta itse en noista marjakiilteistä välitä, joten tarjoilin kakun lakattoman lakkahillon kera. Tämä yhdistelmä keräsi kovasti kiitosta. Toisaalta myös perinteinen kaneli-sokeriyhdistelmä toimi tämän kanssa hyvin. Ja niin, kun tomaatti-sipulileipä kätki kaurapuuron maun kokonaan, riisikakusta riisipuuron kyllä (onneksi) tunnistaa, joten sitä suosittelen ainoastaan meille puuroihmisille.

Tarttukaa siis puurokauhoihinne ja taikokaa tuosta terveysmuonasta jotakin entistäkin parempaa!

Tomaatti-sipulileipä

1 iso / 2 pienempää leipää (itse tein pienempiä 21×11 kokoisella vuoalla)

4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaura- / vehnäleseitä
11 g kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl oreganoa
1 tl korianterinsiemeniä
3 dl kaurapuuroa
1 dl vettä (45 asteista)
3 rkl öljyä
1 sipuli
1 tomaatti

Vuoan jauhottamiseen:
voita
leseitä

Kuori, silppua ja kuullota sipuli. Kuutioi tomaatti.
Sekoita jauhot, mausteet ja kuivahiiva keskenään. Lisää taikinaan kaurapuuro, vesi, öljy ja kuullotettu sipuli, sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä tomaattikuutiot.
Voitele suorakaiteen muotoinen vuoka ja jauhota leseillä. Kaada taikina vuokaan, peitä vuoka liinalla ja anna leivän kohota hyvin. Älä täytä vuokaa liian täyteen, sillä tämä taikina kohoaa melko paljon.
Paista leipää 225 asteessa noin 25 min.

Mehevä riisikakku

12 annosta

Pohja:
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
0,5 dl sokeria
100 g margariinia tai pehmeää voita
1 kananmuna

Täyte:
8 dl kylmää riisipuuroa
1 dl sokeria
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
0,5 dl sitruunamehua

Tarjoiluun:
hilloa maun mukaan (esim. lakattoman lakkahilloa), marjasosetta tai kanelia ja sokeria

Tee ensin pohja. Sekoita jauhot, leseet ja sokeri kulhossa. Lisää margariini ja kananmuna, muovaa tasaiseksi taikinaksi. Laita taikinapallo kelmun sisään ja nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.
Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 175 asteessa 10 min.
Tee sitten täyte. Mausta puuro sokerilla ja vaniljalla. Lisää kananmunat yksitellen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita täytteeseen. Lisää täytteeseen lopuksi sitruunamehu. Kaada täyte vuokaan ja jatka paistamista 175 asteessa noin 40-50 min. Jäähdytä kakku ja irrota vuoasta.
Tarjoile makusi mukaan.