Saaristolaissämpylät

Nyt kun pikkuhiljaa olen alkanut kokoamaan erilaisia sämpylöitä ja annoskokoisia leipäsiä pakastimeen tulevia kastejuhlia varten, päädyin kokeilemaan myös seuraavia saaristolaissämpylöitä. Itselleni tämä oli uusi tapa tarjoilla saaristolaisleipää ja itse asiassa tykästyin ideaan kovasti. Vaikka en mikään suuri saaristolaisleipäfani olekaan, näitä täytyy varmasti tehdä vielä uudelleenkin. Makua leipiin mahtui runsaasti ja koostumus oli ihastuttavan pehmeä, hiukan taikinamainen.

Siis suosittelen rikkomaan kaavaa ja kokeilemaan tällaista vaihtoehtoa. Jos perinteisyyksiä kaipaa, niin skagen sopii tottahan toki rinnalle. Tästähän voisi rakentaa vaikka laskiaispullan tapaisen suolaisen skagenpullan…

Saaristolaissämpylät

24 kpl

IMG_0423 - Versio 26 dl piimää, kaljaa tai olutta (minä käytin alkoholitonta olutta)
2 dl omenasosetta
2 dl kaljamaltaita
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl siirappia
1-2 rkl fenkolia, anista ja/tai kuminaa
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
4 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja (minä korvasin nämä onnistuneesti vehnäjauhoilla)
4 dl vehnäjauhoja

Lämmitä neste kiehuvaksi. Lisää siihen maltaat ja omenasose. Anna olla hetki, kunnes seos on kädenlämpöistä, liuota silloin joukkoon hiiva. Lisää suola, siirappi, mausteet ja jauhot.
Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä paikassa (esim. lämpimässä vesialtaassa) kaksinkertaiseksi.
Jaa taikina muffinssivuokiin, mieluiten silikonisiin tai foliovuokiin. Anna kohota puolisen tuntia vuoissa peitettynä.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min. muffinssikolojen koosta riippuen.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 18: Näitähän sormeilisi aikuinenkin

Meillä eletään nyt vaihetta, jossa sormiruokailu on enemmän kuin pop. Kaikki pitäisi saada suuhun omin avuin ja koska lusikkaa on vielä mahdoton saatella suuhun asti – ainakaan oikein päin – jäävät jäljelle ainoastaan sormet. Niinpä niin, makaronilaatikko lusikasta on pahaa, suu pysyy tiukasti kiinni, mutta pöydältä popsittuna se maistuukin hyvältä. Mikäs siinä, nyt voimmekin helposti syödä samanaikaisesti, kun minun roolini on vaihtunut syöttäjästä palastelijaan. Lisäksi pöydän ääressä viihdytään hyvin pitkän kaavan mukaan, mutta tuokin on ihan positiivista, syöminenhän on tunnetusti mukavaa puuhaa. No, ei tämä sormeilu ihan absoluuttista ole, todelliset herkut, puuro etunenässä, maistuvat edelleen ihan lusikastakin käsin.

IMG_2385IMG_2350Koska sormiruokailu kerran on niin hurjan hauskaa, olen lähiaikoina kokeillut melko monenlaisia sormiruokareseptejä. Tässä esiteltävät reseptit, vauvan kanapötköt ja puurorieskat, ovat peräisin Simppeli sormiruokakeittiö -blogista, jonka tarjontaa olen tutkinut laajasti. Ihan huippu blogi muuten!

Kanapötköt, joista minä tein palleroita, olivat maukkaita niin Pikku-Kokin kuin meidän vanhempienkin kotikololaisten mielestä. Sama päti myös rieskoihin, mutta koska käytin niihin äidinmaitoa, niiden maistelu tuntui hiukan oudolta. Pikku-Kokki kuitenkin tykkäsi kovasti. Siis suuria suosituksia satelee näille reseptiikoille, kuten myös Simppelille sormiruokakeittiölle yleensä.

Kokeilkaa ja sormeilkaa, vauvasta vaariin!

Vauvan kanapallerot (tai -pötköt)

20 pötköä (siis huomattavasti enemmän palleroita)

IMG_2353400 g broilerin- / kananjauhelihaa
2 porkkanaa
1-2 omenaa
1 dl (kaura)hiutaleita
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kuivattuja yrttejä
1 tl paprikajauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile haluamallasi tavoin.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Vauvan puurorieskat

9 kpl

IMG_23961 dl keitettyä puuroa
0,5 dl vauvallesi sopivaa maitoa
0,5 dl raastetta (esim. porkkana tai kesäkurpitsa)
1 kananmuna
1 rkl öljyä
1,5 dl jauhoja

Sekoita kaikki aineet keskenään. Nostele taikinaa uunipellille lusikalla.
Paista 250-asteisessa uunissa noin 10 min.

Joulun ensihenkäys: glögileipä

Niin se vain on, että sieltä se taas saapuu, joulu, Pikku-Kokin ensimmäinen   ❤

Mitäpä muutakaan joulunalusaika tällaisen keittiökeskeisen Pikku-Rouvan kohdalla merkitsisi, kuin jouluaiheisia keittiöpuuhia, niitä vanhoja tuttuja, hyväksi havaittuja. No, totta kai se merkitsee myös tunnelmointia: glögiä ja kynttilöitä, pikkujouluja ja jouluradiota, kaikkea lämmintä ja valoisaa. Ja joulukalenteria. (Ette usko, kuinka odotan jo sitä, että saan tehdä Pikku-Kokille oman kalenterin…)

img_9546Vaikka laatikot, rosollit ja muut klassikot aionkin valmistaa viime vuosien tapaan, haluan aina kokeilla myös jotakin uutta. Tänä vuonna aloitin leivästä leipomalla pakastimeen muutaman glögileivän. Ensipuraisut osoittivat, että hyvän äärellä ollaan. Tämä Kotilieden reseptiikka kannattaakin ehdottomasti huomioida, mikäli etsiskelee joululeivälleen ohjeistusta. Ja jos glögi ja puolukat eivät jostain syystä innosta, voi harkita myös viime vuonna valmistamani hieman perinteisemmän joululimpun leipomista. Hyvää oli nimittäin tuokin.

Eipä sitten muuta kuin marraskuun jatkoja. Taitanee olla, että Tunnelmallisissakin perehdytään vielä ihan muihin juttuihin, ennen kuin aletaan virallisesti tunnelmoida joulua. Mutta aloitinpa aikaisessa, nappaan sen mehevimmän madon…

Glögileipä

3 leipää

img_95475 dl valmista glögijuomaa (tai glögitiivistettä)
3 dl maltaita
5 dl valmista glögijuomaa (tai vettä)
50 g hiivaa
1 dl siirappia
1 rkl piparkakkumaustetta
1 rkl suolaa
5 dl puolukoita (tai taatelisilppua)
6 dl ruisjauhoja
1 dl voisulaa
12 dl hiivaleipäjauhoja (minä käytin vehnäjauhoja, jotka toimivat myös hyvin)

Pinnalle:
1 dl siirappia
0,5 dl vettä

Mittaa 5 dl valmista glögijuomaa tai glögitiivistettä kulhoon. Lisää joukkoon maltaat ja anna turvota muutaman tunnin ajan tai yön yli.
Kuumenna toiset 5 dl glögijuomaa, tai mikäli käytit ensin glögitiivistettä, niin 5 dl vettä ja lisää maltaiden joukkoon. Murenna hiiva seokseen ja sekoita, kunnes hiiva liukenee. Lisää siirappi, mausteet, puolukat tai taatelisilppu ja ruisjauhot sekä voisula. Alusta joukkoon hiivaleipäjauhot ja anna taikinan kohota puolisen tuntia vedottomassa paikassa kuten mikrossa, liinalla peitettynä.
Vaivaa taikinasta ilmakuplat.
Jaa taikina kolmeen voideltuun leipävuokaan ja anna leipien kohota noin 30 min.
Paista 175-asteisen uunin alaosassa noin 1,5 h.
Sivele valmiit leivät siirappivedellä.

Projektina pakastin osa 5: linssileipää, voiko se olla hyvää?!

Aivan näin ajattelin vielä tänä aamuna pohdiskellessani, mitä tarjoilla tuleville aamupalavierailleni. Halusin leipoa ja mahdollisesti myös jatkaa pakastimen siivousoperaatiotani, joka tosin tältä erää on tullut siihen pisteeseen, että riperuokaa tehdäkseni, minun on pian odoteltava uusia rippeitä. Mahtavaa, tyytyväisyyteni määrä on suunnaton.

IMG_7157Niin tai näin, tutkimusmatkani keittiömme kylmimpään kolkkaan ei tälläkään kertaa päättynyt tuloksetta. Löysin purkillisen taannoin keittämääni linssikeittoa, joka kyllä oli hyvää sellaisenaankin, mutta jonka kuitenkin päätin uhrata erikoiseen kokeiluuni. Se kannatti; linssisosekeitosta johdetusta leivästä tuli pehmeää. Juuri leivän koostumus olikin mielestäni sen valttikortti, makuakaan tosin kritisoimatta. Linssien makua en siitä erottanut, joka tässä tapauksessa lienee positiivista, vaikka linssit yleisesti ottaen omaa makuhermostoani hemmottelevatkin. Ihan tavallisellekaan se ei kuitenkaan maistunut eli onnistuminen tässäkin kohtaa. Innolla jään odottelemaan, mitä muut ovat tästä mieltä…

Reseptin, jonka muotoilin melko pitkälti uudelleen, löysin Ekojalanjäljillä-blogista, jossa leipää leivottiin ehkä hiukan tavanomaisemmin bataatti-porkkanasosekeiton tähteistä. No, tämän linssikokeilun jälkeen tuntuu siltä, että sose kuin sose tuottaa maukkaan lopputuloksen. Eipä siis kannata empiä; keittiökokeilu kannattaa, ainakin useimmiten.

Linssileipä

kaksi pientä vuokaleipää, (vuoan koko 11 x 22 cm)

IMG_71601 ps kuivahiivaa
6 dl jauhoja, itse käytin hiivaleipävehnäjauhoja, grahamjauhoja sekä vehnäjauhoja kutakin 2 dl
3 dl vettä
2-3 dl linssisosekeittoa
1 tl suolaa
hieman hunajaa

Sekoita kuivahiiva jauhoihin.
Sekoita vesi sosekeittoon ja lämmitä seos hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi, 42 astetta on kuivahiivan otollisin toimintaympäristö.
Sekoita hiiva-jauhoseos lämpimän nesteen joukkoon ja lisää suola sekä hunaja.
Kohota taikinaa liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi tai vähintään puoli tuntia. Kumoa taikina vuokaan ja kohota vielä toiset puoli tuntia. Huom! Vuoka kannattaa täyttää maksimissaan puolilleen, taikina kohoaa runsaasti.
Paista noin 20 min. 250-asteisessa uunissa.

Burgeri joka makuun : yli 60000 yhdistelmää

Vicki Smallwood: Burgeri joka makuun : yli 60 000 yhdistelmää 
Docendo, 2015
Suom. Anna Maija Luomi
Build Your Own Burger, Sellers Publishing, 2015

burgerijokamakuunBurgeri joka makuun on nimensä mukainen opus, johon kannattaa tutustua oli sitten liha-, kala- tai kasvissyöjä – oikeastaan sen käyttö ei edellytä edes halua popsia burgereita. Siis jotakin joka makuun!

Teoksen reseptit jakautuvat neljään kategoriaan: sämpylät, päällysteet, pihvit ja kastikkeet. Klassisimmassa muodossa lukija valitsee kustakin osiosta yhden ja valmistaa näin esimerkiksi seesaminsiemensämpylään kiedotun yrttisen naudanlihaburgerin, joka päällystetään sipulirenkailla ja kruunataan chilimajoneesilla. Toki yksinomaan klassikkoja ei synny tälläkään tavalla, sillä kirjan resepteillä on luotavissa yhteensä 60 000 erilaista yhdistelmää. Miltäpä kuulostaisi esimerkiksi naan-sämpylän sisään soviteltu kookoskanaburgeri kesäkurpitsaspagetilla ja mangochutneylla koristeltuna?

Kirjan sivut on leikattu neljään suikaleeseen, mikä tekee eri kategorioiden samanaikaisesta tutkimisesta sekä yhdistelmien suunnittelusta helppoa. Tutustuin joitakin vuosia sitten samalla tekniikalla toimivaan ateriakokonaisuuksia esittelevään teokseen. Kyseisessä tapauksessa tekniikka ei palvellut tarkoitusta erityisen hyvin, jonka takia suhtauduin aluksi skeptisesti tähän Burgeri-opukseenkin. Epäluuloni olivat onneksi turhia.

Kuten sanottu halu valmistaa purilaisia ei ole edellytys tämän kirjan käyttelylle. Vaikka käytännönkokemukseni ei teoksen parissa vielä olekaan valtaisa, olen jo ehtinyt testata sitä myös toisenlaisen aterian yhteydessä. Kirjan ensimmäisellä kokeilukerralla syntyi rosmariinifocacciasämpylöitä, jotka toimivat vallan mainiosti niin burgeri- kuin aamupalaleipinäkin sekä Bourbon-kastiketta, joka niin ikään säväytti sekä hampurilaisen välissä että muidenkin ruokien kumppanina. Toisella kerralla taas valmistui kermassa muhennettua maissia, joka maistui verrattoman hyvin lisäkkeenä munakoisopizzoille sekä broilerille. Hampurilaisista ei tuolla aterialla ollut tietoakaan.

Suosittelen siis suuresti ja olen aivan varma, että ainakin meidän keittokirjakirjastossamme tälle opukselle löytyy paljonkin käyttöä.

All You Need Is Love… ja palasen hyvää leipää myös

IMG-20160216-WA0001Kun takana on mieletön hääviikonloppu – sen oman sellaisen jälkeen kaikista paras – täynnä rakkautta, ystäviä ja tunteita, tuntuu sateinen ja pimeä maanantaiaamu hieman haasteelliselta. Onneksi meitä ihmisolentoja on kuitenkin siunattu muistilla ja muistelun lahjalla, joten paluu menneisiin päiviin on mahdollinen hetkellä kuin hetkellä; miten ihastuttavaa, miten rikastuttavaa   ❤

Avioliiton satamaan saateltiin tällä kertaa rakas siskoni, ihan tuossa kivenheiton päässä asumuksestamme, mikä tarkoitti iloista yövieraiden kuhinaa myös meidän kotikolossamme. Yövieraat taas tarkoittavat yhteistä aamupalaa ja koska täällä tavataan puhua ruoasta, on sen aika nytkin. Kerron siis leivästä jättäen häähumun keinumaan omien muisteloidenne ja kokemustenne aalloille…

IMG_6014Perjantai-iltana käännyin jälleen Teemun ja Markuksen puoleen. Jo kahdesti aiemmin tämä leipurikaksikko on tehnyt minusta tyytyväisen vehnäjuuren omistajan, eikä kolmaskaan kerta tuottanut pettymystä. Valmistunut sahrami-appelsiinileipä oli hyvää ja suosittelenkin kokeilemaan myös tätä ohjetta, vaikka lopputulos ei aivan edellisellä kerralla leipomani kurpitsaleivän tasoa tavoittanutkaan. Valmistusprosessi oli kuitenkin tällä kertaa yksinkertaisempi, joten hieman tavanomaisempi lopputulos lienee ainoastaan selviö.

Kunnia jälleen Teemun ja Markuksen leipäkirjalle, joka jo vihdoin ansaitsisi ihan omankin artikkelinsa. (Lupaan palata asiaan, ennemmin kuin myöhemmin…)

Sahrami-appelsiinileipä

2 leipää

IMG_60212 appelsiinia
ripaus sahramia

Taikina:
1,5 dl vehnäjuurta
8,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
3 tl suolaa
11 g kuivahiivaa (jos käytössäsi on hyvä ja elävä juuri, hiivaa ei tarvita)
3 dl vettä

Pese appelsiinit lämpimällä vedellä hyvin. Raasta kuoret ja purista mehu. Lisää mehuun sahrami.
Sekoita vehnäjuuri, jauhot, suola, hiiva, appelsiinin kuori ja mehu kulhossa ja vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneen pienimmällä teholla. Lisää kylmä vesi vähitellen. Taikinan kosteus on oikea, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan.
Lisää sekoitustehoa yhdellä asteella ja vaivaa taikinaa 18 min. kunnes se on kimmoisaa, kiiltävää ja äärimmäisen sitkoista. Anna nousta peitettynä 45 min.
Aseta taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle ja jaa kahteen osaan. Muotoile leivät haluamallasi tavalla.
Anna leipien nousta kevyesti jauhotetulla pellillä liinalla peitettynä noin 45 min. kunnes niiden koko on kaksinkertaistunut.
Jauhota leipien pinta kevyesti ja tee pintaan muutamia pitkiä viiltoja siten, että viillot eivät ole aivan leivän keskellä.
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja uunin pohjalle laakeaan astiaan vettä. Näin leipiin tulee rapea kuori. Kun laitat leivät uuniin, lisää uunin pohjalle 2 dl vettä. Paista 10 min. ja alenna lämpötila 210 asteeseen ja paista 20 min.
Ota vesiastia uunista. Paista leipiä vielä 5-10 min.
Jäähdytä leivät ritilällä, ilman liinaa.

Kurpitsaleipää Teemun ja Markuksen tyyliin

IMG_5799Loppiaisaamuna otin ensikokeiluun uuden yleiskoneemme – neitsytmatka tämä tosin ei ollut, Aleksi oli jo aiemmin ehtinyt vempeleen kanssa pizzapohjatouhuun – ja leivoin vehnäleipäjuureeni kurpitsaleipää jo tutuksi tulleen Teemun ja Markuksen leipäkirjan ohjeistamana. Jos edellisellä kerralla leivottu moniviljaleipä oli oikein hyvää, tämä oli vallattoman hyvää ja minua jäi todella harmittamaan, että menin puolittamaan ohjeen ja tekemään vain yhden kappaleen. No, yleiskone tuli myös todettua toimivaksi, joten mikäpä estää palaamasta leivänleivonnan pariin jo hyvinkin pian uudestaan…

Siis suosittelen, niin Teemua ja Markusta kuin ehdottomasti kurpitsaleipääkin.

Kurpitsaleipä

2 leipää

IMG_5804IMG_5798Kurpitsatäyte:
100 g kurpitsansiemeniä
200 g talvikurpitsaa (paino kuorittuna, ilman siemeniä)
2 rkl rypsiöljyä
4 rkl fariinisokeria
1 rkl kanelia
1 rkl inkivääriä

Taikina:
1,5 dl vehnäjuurta
8,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 dl vettä
3 tl hienoa merisuolaa
11 g kuivahiivaa

Paahda kurpitsansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi ja jäähdytä.
Kuori kurpitsa ja paloittele 3-4 cm pituisiksi paloiksi.
Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.
Yhdistä rypsiöljy, fariinisokeri, kaneli ja inkivääri kulhossa. Pyörittele kurpitsanpalat mausteseoksessa, laita leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paahda uunissa 15 min. siten, että ne pehmenevät. Jos ne näyttävät tummuvan liikaa, peitä foliolla.
Yhdistä vehnäjuuri, jauhot, suola ja hiiva kulhossa ja vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneen pienimmällä teholla 1-2 min. Lisää kylmä vesi vähitellen. Taikina on sopivan kosteaa, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan.
Vaivaa taikinaa 18 min. nostaen vaivaustehoa asteella ensimmäisen kahden minuutin jälkeen.
Lisää kurpitsansiemenet ja -palat taikinaan ja vaivaa vielä noin minuutti.
Anna taikinan nousta peitettynä noin 45 min.
Ota taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle, jaa kahteen osaan ja muotoile leivät haluamallasi tavalla. (Omasta mielestäni taikina oli sen verran tarttuvaista, että päädyin sangen yksinkertaiseen muotoon, mutta halukkaille erikoisempia muotoja löytyy esimerkiksi Teemun ja Markuksen leipäkirjasta itsestään.)
Anna leipien nousta peitettyinä 45-60 min.
Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen ja pane laakeaan astiaan uunin pohjalle kuumaa vettä. Laita leivät uuniin ja uunin pohjalle kaksi dl vettä. Paista 10 min. Laske lämpötila 215 asteeseen ja paista 15-20 min. Ota vesiastia pois uunista ja paista leipiä vielä 5 min. Jäähdytä leivät ritilällä ilman liinaa.