Kuten taitanette tietää, olemme ahkeria ulkoruokailijoita. Miltei tapaamisestamme lähtien minä ja Aleksi olemme pitäneet ruoanlaiton ohella rakkaimpana harrastuksenamme erilaisissa ravintoloissa käymistä. Haluan painottaa sanaa erilaisissa; arvostamme hyvin erilaisia ja eritasoisia ravintoloita. Totta kai fine dining on asia erikseen ja niin kuuluukin olla; jos maksaa ateriasta paljon, on lupa myös odottaa paljon. Ja tähän me olemme valmiita. Me emme tuhlaa moniin muihin asioihin, mutta ravintoloihin me tuhlaamme. Ne ovat meidän elämyksiämme, niitä me muistelemme vuosienkin jälkeen.
Perheen kasvaessa harrastusmahdollisuutemme ovat luonnollisesti muuttuneet. Vaikka ylpeänä äitinä toteankin, että harvoin näkee niin hienosti ravintolassa viihtyvää kaksivuotiasta kuin meidän Pikku-Kokkimme, ei häntäkään ihan vielä tunnu järkevältä ottaa mukaan pitkän kaavan mukaan nautitulle fine dining -illalliselle. Joidenkin vuosien päästä sitten. Toisenlaiset ravintolat sitä vastoin ovat tulleet meidän pikkuväellemme tuttuakin tutummaksi. Harrastamme paljon sekä brunsseja että viikonlopun ravintolapäivällisiä. Koska Neiti-Kokki yhä lähinnä nukkuu ja syö, teemme ravintolavalintojamme pitkälti Pikku-Kokin tunnelmien mukaan. Jos päivä on ollut kovinkin uhmakas, hakeudumme helpommin leikkipaikan äärelle, jos ongelmia ei ole ollut, valikoimme toisenlaisen paikan.
Tällä kertaa suuntaamme Vantaalle, tarkemmin sanottuna Tikkurilaan, josta olemme saman kadun varrelta huomioineet kaksi mahdollisesti kokeilemisen arvoista ravintolaa, Mama Mozza ja Zilla. Takaporttina on jo etukäteen hyväksi todettu Tikkuraitin ravintola Oklahoma, jota luotsaavat muuten samat tekijät kuin Zillaa.
Ensin vastaan tulee Mama Mozza ja pikaisen vilkaisun perusteella päätämme valita päivällispaikaksemme tämän pikkuruisen välimerellishenkisen ravintolan. No, talo on kuitenkin täyteen varattu, joten joudumme kääntymään kannoillamme. Seuraavalla kerralla sitten varauksen kera. Laitetaan paikka muistilistaan.
Matka jatkuu kohti Zillaa. Niin ikään tämä ravintola vaikuttaa ulkokuorellaan. Tällä kertaa vapaita paikkojakin riittää – näissä Rosson entisissä tiloissa niitä toki onkin huimasti enemmän pienen pieneen Mama Mozzaan verrattuna – ja pääsemme etsimään itsellemme sopivan pöydän. Pidämme kovasti paikan zillailuhenkisestä tunnelmasta ja Zilla tuntuu heti sopivalta ratkaisulta sangen monenlaiseen ajanviettoon, niin juhlailtaan kuin iltapäivän rentoiluun.
Entäpä se pääasia sitten, ruoka. Jos olisin etukäteen tutustunut paikkaan ja siitä kirjoitettuihin arvioihin, olisin valinnut toisin. Zilla on nimittäin niittänyt mainetta ja kunniaa napolilaisella pizzallaan, sellaisella paksumpipohjaisella. Minä sen sijaan valikoin broilerisalaatin (16,00€), joka osoittautuu, no, broilerisalaatiksi, ei kovin kummoiseksi sellaiseksi. Onneksi perheestämme kaksi ovat kuitenkin pizzatuulella, joten saamme kokea myös paikan pääasiallisen osaamisalan.
Totisesti pizza onkin maukasta. Aleksin listalta valikoima Brutal (17,00€) on nimensä veroinen: parmesania, salamia, ylikypsää Hanger Steakia, grillattua broileria, Smoky BBQ-kastiketta, tuoretta chiliä ja kevätsipulia. Ainoastaan Hanger Steakin pienoinen kuivakkuus laskee pisteitä himpun verran, mutta muuten kyseessä on varsin laadukas pizzakokemus. Pikku-Kokin kahden täytteen lastenpizza (10,00€) taitaa olla paras tähän asti vastaan tullut sellainen.
Jälkiruoaksi minä ja Pikku-Kokki nautiskelemme pallot Edelman Gelaton jäätelöä (4,00€) – nam! – Aleksi taas brownien kirsikkakompotin ja limemoussen kera (9,00€). Brownie ei valitettavasti oikein iske, se on kuivakkaa ja lisukkeilla kikkailu ei tuota toivottua lopputulosta. Parempi ratkaisu olisi yksinkertainen vaniljajäätelöpallo.
Siis mikäpä tässä. Zillan takia kannattaa pyörähtää Tikkurilassa, mikäli sattuu olemaan pizzamielellä. Muita lämpimiä ruokia en kokemattomuudessani pysty arvioimaan ja salaatti ei oikeammin vakuuttanut. Joka tapauksessa ehdottoman positiivinen kokemus.
Ruoka: 3/5 (Pizzat: 4+/5)
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5
Kokonaisuus: 3+/5
Tunnelmallisia makuja 