Jauhoton pizzapohja – josta nauttii kovankin luokan pullahiiri

IMG_8103Kuten kerta toisensa jälkeen on varmasti tullut ilmi, yksi suosikkikeittiöpuuhistani ovat erilaiset piirakat. Piirakkauunini lämpiääkin vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Reseptejä en enää juurikaan käytä, vaan luotan siihen, että miltei kaikki viritelmät tuottavat vähintäänkin mielenkiintoisen lopputuloksen, yleensä kuitenkin melko maukkaankin sellaisen. Piirakka on ehdottomasti paras sijoituspaikka mitä erilaisimmille ruoantähteille. Ekologinen ja ekonominen Pikku-Rouva on innoissaan.

Vaikka olenkin kokeillut piirakoilleni jos jonkinmoisia pohjarakennelmia, sisältävät ne useimmiten ainakin jonkin verran gluteenia. Vaikka omassa lähipiirissämme onkin toistaiseksi vältytty kyseiseltä ongelmalta, tuntuu että vähintäänkin juhlia järjestettäessä vieraslistalle mahtuu aina jokunen gluteenitonta elämää elävä ja näin ollen ainakin tästä syystä on hyvä omata joitakin heidän ruokavalioonsa sopivia reseptejä. Ja tekee vaihtelu itsellekin silloin tällöin pelkästään hyvää.

IMG_8101Seuraava gluteeniton pizzapohja, jonka modifioin Ketoosiin-blogin idean pohjalta, tuotti sangen pehmeän lopputuloksen ja ainakin meidän uunissamme näitä pohjia tulee varmasti paistumaan tulevaisuudessakin. Täytteeksi tähän pizzaan – jonka voi yhtä lailla muovailla vaikka piirakkavuokaan – voi jokainen valita juuri niitä omia suosikkejaan. Laitan alle kuitenkin muutaman esimerkin, erityisesti karamellisoitujen sipulien reseptiin kannattaa kiinnittää huomiota, ne ovat huumaavan hyviä. Toinen asia, jolle kannattaa uhrata ajatus tai pari on se, että näyttävämmän ulkomuodon vuoksi juusto kannattaa laittaa vuokaan jo ennen päätäytteitä. Näin pizzasta on paiston jälkeen nähtävillä sen todellinen sisältö, ei ainoastaan sulanut juusto.

Tässäpä oivallinen idea vaikkapa pääsiäiseksi; mikäli lammasta, pashaa ja mämmiä ei huvita popsia ihan jokaisena päivänä. Tai voihan tämän toki täyttää lampaallakin.

Gluteeniton kasvispohja pizzalle tai piirakalle

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

IMG_8102400 g juureksia tai muita kiinteämaltoisia kasviksia (esimerkiksi porkkana, bataatti, peruna ja sipuli toimivat hyvin)
oliiviöljyä
0,5 kasvisliemikuutiota
(suolaa)
1 kananmuna
1,5 dl kermaa

Kuori ja raasta kasvikset. Kuullota niitä sitten pannussa oliiviöljyn kera. Lisää liemikuutio ja tarpeen mukaan hieman suolaa.
Sekoita kananmuna ja kerma.
Mikäli haluat paistaa pizzan perinteisesti uunipellillä, levitä paistettu kasvissilppu tässä vaiheessa pellille mahdollisimman tasaisesti ja kaada tämän jälkeen kananmuna-kerma kasvisten sekaan. Mikäli taas teet piirakkavuokaversion, voit hyvin sekoittaa kananmunaseoksen kasvisten kanssa jo ennen taikinan vuokaan kaatamista.
Paista uunin keskitasolla 200-asteessa noin 10 min.
Täytä sitten pizza mielesi mukaan, nosta uunin lämpötila 225 asteeseen ja paista, kunnes juusto sulaa ja pizza näyttää muutenkin kauniin kypsältä, noin 10-20 min.

Ehdotuksia hyväksi todetuista täytevaihtoehdoista:

Tämän tyyppiseen pizzaan sopii pohjalle mainiosti esimerkiksi ranskankerma- tai jogurttipohjainen kastike, jonka voi maustaa muiden täytteiden mukaisesti. Me käytimme toiseen pizzaan aasialaisittain maustettua pulled porkia, joten maustoin ranskankerman soijakastikkeella, jauhetulla korianterilla ja inkiväärillä. Toinen kastike maustui yksinkertaisesti pestolla.
Mikäli suosit mieluummin tomaattikastiketta ja haluat tehdä sen itse, kelpo ohjeen löydät täältä.

Täyte 1:
maustettua ranskankermaa
parmesanraastetta
pulled porkia
karamellisoitua sipulia (ohje alla)
kirsikkatomaatteja

Täyte 2:
tomaattikastiketta
juustoraastetta
paistettua ja rouhittua pekonia
paistettua ja kuutioitua halloumia
karamellisoitua sipulia
kirsikkatomaatteja

Karamellisoidut sipulit

IMG_80852 sipulia
20 g voita
2 rkl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
1 rkl vettä

Kuori sipuli ja siivuta renkaiksi.
Sulata voi pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä, jotta ne saavat hiukan väriä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää punaviinietikka ja keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä vettä.
Hauduta sipuleita hetki, kunnes ne ovat pehmeitä ja tahmaisia.

Piirakkamaakarin unelmapizza

Hip hei! Nyt löytyi pizzapohja, joka on kiva valmistaa. On nimittäin niin, että pizza on mielestäni jättihyvää, mutta meillä sitä kuitenkin valmistuu äärimmäisen harvoin, sillä en henkilökohtaisesti pidä pizzapohjan tekemisestä laisinkaan. Jotenkin nuo hiivaa sisältävät, kaulittavat taikinat vaan eivät ole minun juttuni. Ensin pitää stressata sen nousemista, sitten koittaa kaulita sitä sopivaksi. Äh. Ei minusta vaan halusta huolimatta ole pullantuoksuiseksi äidiksi.

Mutta nyt ovat asiat muuttuneet. Meilläkin saa pizzaa – ainakin niin kauan kuin tätä innostusta riittää. Innostuksen lähde on pizzan perunapohja, joka käveli vastaani Perinneruokaa Prkl -keittokirjaa lueskellessani – oiva kirja muuten, samannimisestä blogista puhumattakaan. Ohjeessa perunapohjan päälle oli rakennettu poronkäristystäyte, mutta minä peittelin pohjat kahdella erilaisella kasvistäytteellä sekä pulled porkilla. Osaan niistä keittelin vielä mainion tomaattikastikkeen, jota suosittelen myös kokeilemaan niin tällaiseen kuin ihan tavalliseenkin pizzaan. Tomaattikastikkeen reseptiin törmäsin Ruokasurffausta-blogissa.

Vielä perunapohjasta. Siitä tuli todella mehevä ja tähän mennessä kokeilemani täytteet ovat kaikki istuneet siihen mainiosti. Vaikka osa tällä tavoin valmistamistani pizzoista näytti hiukan kuivilta, ne eivät missään mielessä olleet sitä. Ja kuten sanottua, näitä pohjia oli mukava tehdä, vähän niin kuin piirakkapohjia ikään. Piirakkamaakari kiittää ideasta.

Perunainen pizzapohja

Pellillinen / useampia pienempiä

IMG_5733550 g puikulaperunoita
50 g voita
0,5 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Keitä perunat kuorineen kypsiksi.
Kuori ja soseuta perunat ja lisää joukkoon pehmeä voi sekä suola.
Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää perunoihin. Vaivaa, kunnes taikina ei enää tartu käsiin. Lisää tarvittaessa jauhoja.
Taputtele taikinasta leivinpaperin päälle pellille useampia pieniä pizzoja tai koko pellillinen.
Pistele pohjat haarukalla. Esipaista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.
Täytettyäsi esipaistetut pohjat, paista pizzoja 225-asteisessa uunissa 10-15 min.

Tomaattikastike pizzalle kuin pizzalle

250 g tölkkitomaattia / tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
0,5 rkl ketsuppia
0,5 dl vettä
mustapippuria
0,25 tl suolaa
0,5 tl pizzamaustetta
1 valkosipulinkynsi
0,5 rkl balsamiviinietikkaa

Kaada kaikki ainekset kattilaan ja keittele 5 min.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja anna porista kevyesti vielä noin 30 min.

Mikäli tomaattikastike ei tunnu sopivan agendaan, mainio vaihtoehto on korvata se esimerkiksi ranskankermalla.

Huom! Kun täytät pizzoja, laita alimmaiseksi tomaattikastiketta tai jotakin sen korviketta, sitten juustoraastetta ja viimeiseksi päätäytteet. Näin täytteet eivät liiskaudu juustoraasteen alle ja pizza säilyy myös raikkaamman näköisenä.

Taikatemppuja à la Kinuskikissa: pizzasta kakku, siis pizzakakku

Kinuskikissa eli Sini Visa on kyllä mahtileipuri. Eipä siis ihme, että hänen bloginsa taitaakin olla se alallaan Suomen suosituin. Myös itse olen kerran jos toisenkin löytänyt Kinuskikissa-blogista inspiraatiota niin suolaisiin kuin makeisiinkin leipomuksiin sekä vastauksia leivontateknisiin kysymyksiin, tai muuten vaan ihastellut hänen tekeleitään.

IMG_7676Kun joitakin aikoja sitten törmäsin Kinuskikissan uusimpaan kirjamuotoiseen teokseen, Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon, innostuin aika tavalla. Tässä on ehkäpä paras – tai ainakin innovatiivisin keittokirja – mitä ihan lähiajoilta tulee mieleen. Mutta juu, kirjasta raapustan takuulla esittelyn hieman tuonnempana, nyt keskitytään tällä hetkellä olennaiseen, siis pizzakakkuun, jonka sen ohjeistuksella aamupäiväni ratoksi valmistin.

Ihan aluksi todettakoon, että kakusta tuli todella herkkua, kurnauskis! Vaikka se koostuu tuiki tavallisista pizza-aineksista, se maistuu jotenkin ihan erilaiselta, todella mehevältä – uskaltaisin väittää, että tämä saattaisi kelvata jopa Silvio Berlusconille – ja aion ilman muuta testata pizzakakkua myös erilaisten täytteiden kera. Tällä kertaa täytin kakun melko pitkälti, toki hieman varioiden, Kinuskikissan ohjeiden mukaan, mutta koska itse en ole suuri salamin ystävä – laitoin sitä lähinnä Aleksin mieliksi – uskon, että suosikkitäytteillä tämä veisi lähes kielen mukanaan.

Edellisen ylistyspuheen jälkeen onkin sitten turvallista todeta, että hieman vaivaa tämä kakku myös vaatii osakseen, ainakin jos minun laillani ei pidä pizzataikinan kaulimista sinä kaikista herkullisimpana keittiöpuuhana. No, tällä lopputuloksella sitä kaulii ihan mielellään. Kokeilkaa ihmeessä ja tarjotkaa ystävillekin. Kakku on sen verran täyttä tavaraa, että muutamalla tällaisella ruokkii jo melko suurenkin juhlajoukkion.

Tämä taisi nyt olla se viimeinen postaus ennen kuin siirryn juhannuslaitumille. Kaunista keskikesän juhlaa itse kullekin!

Pizzakakku

12 annosta

IMG_7701Taikina:
35 g hiivaa
4,5 dl vettä
0,5 dl öljyä
0,75 tl suolaa
9 dl vehnäjauhoja

Täyte (jota voit varioida täysin omien pizzamieltymystesi mukaan tai toteuttaa vaikka jonkin klassikon):
140-210 g (2-3 prk) tomaattipyreetä
300 g juustoraastetta
2 isoa tomaattia
1 punasipuli
150 g pepperonia / salamia
pizzamaustetta

Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää öljy ja suola. Sekoita joukkoon jauhoja noin desilitra kerrallaan. Jatka sekoittamista kädellä vaivaamalla, kun taikina muuttuu paksummaksi. Itse suosin kuitenkin yleiskoneen käyttöä, se tekee pizzataikinan tekemisestä ihastuttavan helppoa.
Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 30 min.
Ota pala taikinaa ja kauli se leivinpaperin päällä ohueksi levyksi (noin 3 mm). Ota irtopohjavuoan (halk. 24 cm) reunarengas ja säädä se kiinni-asentoon. Leikkaa taikinasta reunuksen sisäreunaa myöten ympyrä. Esipaista pohjaa 200 asteessa 5 min.
Jatka näin, kunnes saat neljä esipaistettua pohjaympyrää. Säästä loput taikinasta kakun reunusta varten. Huom! Minä käytin lopulta kakkuun vain kolme pohjaympyrää, sillä kakku oli jo siinä vaiheessa miltei vuoan korkuinen. Ehkä minulla oli hiukan enemmän täytteitä, en tiedä. No, ylimääräisestä pohjaympyrästä paistoin erillisen pikkupizzan.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Sivele reunoille öljyä.
Kauli jäljellä olevasta taikinasta pitkulainen levy, joka riittää vuoan sisäreunan ympäri. Levyn leveys on hyvä olla noin 3 cm enemmän kuin vuoan korkeus. Levyn pituus on noin 72 cm. Nosta levy vuokaan niin, että se peittää vuoan sisäreunan ja roikkuu osittain vuoan reunan yli. Näin levy pysyy paikoillaan täyttämisen ajan.
Pese ja leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi, kuori ja leikkaa sipuli niin ikään ohuiksi renkaiksi.
Laita ensimmäinen pohjapala vuoan pohjalle. Levitä päälle tomaattipyreetä, juustoraastetta, sipulirenkaita ja tomaattiviipaleita sekä salamia. Ripottele pinnalle pizzamaustetta.
Jatka pohja- ja täytekerrosten vuorottelulla vuoan yläreunaan saakka, niin että päällimmäiseksi jää täytekerros.
Käännä vuoan ulkopuolella roikkuva taikina vuokaan ja tasoittele muotoillen reunaksi.
Paista 200 asteessa noin 40 min. Suojaa pinta foliolla, jos se tummuu liikaa.
Tarjoile kakku lämpimänä.
Leikkaaminen onnistuu parhaiten sahalaitaisella- tai leipäveitsellä.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 34: Mamma Maria, italialaista ilmapiiriä Suomen Chicagossa

Perjantaina meillä oli ohjelmassa pikapyrähdys Lahteen. Koska ajoitus oli päivällisen kannalta passeli, päätimme etsiskellä kaupungista tilanteeseen sopivaa purtavaa. Pieni seikkailu internetin ihmemaassa jätti jälkeensä tuntemuksen, että Mamma Maria, vuodesta 1995 palvellut italialaisravintola torin laidalla olisi kokemisen arvoinen. Koska viimeisestä ravintolapizzastakin oli jo kulunut sopivasti aikaa, oli päätös sinetöity. Kokeilkaamme siis italialaista Chicagon tyyliin…

IMG_6432Sangen aidonoloista italialaishenkeä heti sisäänastuttaessa uhkuva ravintola on jo saapuessamme, siinä puoli viiden tuntumassa, melko vilkkaasti kansoitettu. Hyvä, että teimme pöytävarauksen; ainakaan muutamaa tuntia myöhemmin tänne ei tuntuisi sitä ilman olevan asiaa. Siis kaikin puolin vakuuttava alku, näissä hiukan pienemmissä kaupungeissa kun turhan usein joutuu ruokailemaan miltei yksikseen.

Nopeasti pöytään päästyämme saamme paikan tunnelmaan sopivaa, selvästi aitoa italialaista palvelua. Tuntuu muutenkin siltä, että yhtä lukuun ottamatta henkilökunta lienee saapasmaasta lähtöisin. Hienoa!

IMG_6436Reilut kolmekymmentä pizzaa käsittävältä listalta ei ole ihan helppo valita omaansa. Päädyn kuitenkin jo etukäteen vilkuilemaani ”Lapponiaan”, jonka päätäytteet ovat lämminsavuporo, kantarellit ja sipuli (12,80€). Aleksi valikoi omakseen pizza ”Ricottan”, joka nimensä mukaisesti sisältää ricottaa, pekonia, tuoretomaattia ja rucolaa (10,20€). Tomaattikastike ja juusto ovat osa talon kaikkia pizzoja. Palan painikkeeksi Aleksi ottaa vielä tarjoilijan suosituksesta italialaista Moretti-olutta (8,90€).

Pizzat saapuvat ilahduttamaan nälkäisiä vatsojamme varsin pikaisesti. Kun tässä välissä olemme jo ehtineet saada alkupalaksi pienet salaattilautaset, ei odottavan aika tosiaankaan ehdi käydä pitkäksi. Ensinäkemältä Aleksin rucolapeitteinen yksilö pesee ehdottomasti omani. Pizzani on kuitenkin hiukan kuivakasta ulkonäöstään huolimatta maukasta, täytteitä on sopivasti, eikä miltei loppuunviedystä annoksesta jää käteen ähkyä tai huutavaa janoa, jotka toisinaan koen juuri pizzan ongelmaksi. Siis mieleinen kokemus kaikin puolin.

Kuten sanottu Mamma Maria tarjoilee hyvää pizzaa, mutta muutamastakin blogista etukäteen lukemani ”Suomen parasta italialaista ruokaa” -kommentti on meidän mielestämme kuitenkin hieman liioiteltu. Toki kokeilimme ainoastaan pizzaa – pastat näyttävät viereisten pöytien tilausten perusteella olevan se paikan ykkösjuttu – mutta joka tapauksessa vielä en ole valmis nostamaan Mamma Mariaa sen itselleni tutumman Mamman, helsinkiläisen Mamma Rosan yläpuolelle. Lahden parasta italialaista, olen kuitenkin valmis toteamaan, ihan vain tämän kokemuksen perusteella.

Koska jälkiruoan kokoinen kolo on totta kai vielä vatsalaukusta täyttämättä, on ehdottomasti kokeiltava paikan itse tekemiä jäätelöitä. Tässä kohtaa taidan todeta, että Suomen parasta jäätelöä; ainakin pitkään aikaan. Lahtelaismamma tarjoaa vierailleen kahdeksantoista toinen toistaan kiehtovampaa vaihtoehtoa, jotka sekä näyttävät että maistuvat todella ihastuttavilta. Kuin roomalaisgelateriassa ikään! Ja jälleen olemme ajaneet itsemme kinkkiseen valintatilanteeseen… Itse päädyn palloon pähkinä-suklaa-vaniljaa sekä toffeeta, joista vielä enemmän kielen on viedä mennessään ensin mainittu sokeroituja pähkinäyllätyksiä sisäänsä kätkevä herkku. Aleksin annos koostuu pallosta stracciatella-maitojäätelöä sekä rommirusinaa, jotka kruunataan vakuuttavalla rommikastikkeella. Täydet pisteet häneltäkin. Kaksi pientä palloa jäätelöä kustantaa 4,50€ eli edukastakin kaiken lisäksi.

IMG_6438Mamma Marialle siis kaikinpuolinen suositukseni. Poiketkaa toki, mikäli Chicago osuu matkanne varrelle.

P.S. Ei se Lahti muita rikosrikkaampi ole, vaikka tuota lisänimeä kantaakin, vaan esikuvansa tapaan entinen teurastamokaupunki. Aina oppii uutta; (maku)matkailu kannattaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5

Erään ricottapurkin tarina

IMG_5590
Tähtäimessä…

Jotta viime aikoina useasti mainitsemani ruokaa rippeistä -teema saisi tässäkin postauksessa paikkansa, aloitan sen kertomalla, että nyt esiteltävät kolme ruokalajia saivat kaikki lopullisen muotonsa yhden ricottapurkin takia – tai sen ansiosta. Vain hitusen käytetty sellainen nimittäin majaili jääkaapissamme ja koska ricotta tunnetusti ei halua joutua pakastimeen, sille oli keksittävä muita käyttötapoja.

Ensimmäinen erä kului pizzaan, toinen lindströminmurekkeeseen, kolmas pikkuruisiin ruokahalun herättäjiin. Kaikissa kohtaa lopputulos oli toimiva, joten ideat ansaitsevat tulla esitellyiksi. Mainittakoon kuitenkin, että sellaisenaan ricotta on lähes mautonta, joten se kannattaa maustaa hyvin; esimerkiksi mustapippuri, ripaus suolaa, erilaiset yrtit tai pesto tuntuvat tuovan siihen mukavasti makua, ottaen tietysti sijoituskohteen huomioon.

Ricottapizzamme muotoutui seuraavaan tapaan: pohjan päälle levitetään ensiksi pastakastiketta (eli tomaattipyre tai ketsuppi jätetään suosiolla pois), sitten juustoraastetta ja päällimmäiseksi viralliset täytteet. Vinkkinä muuten, että kun juustoraasteen laittaa muiden täytteiden alle, on lopputulos huomattavasti ”italialaisemman” tai ”ammattimaisemman” näköinen, kun koko komeus ei peity juustokerrokseen… Seuraava yhdistelmä oli kerrassaan maukas ja sangen suositeltava: savuporo, punasipulihilloke ja pippurilla maustettu ricotta. Kypsän pizzan päälle sitten runsaasti tuoretta rucolaa ja ahh, miltei kuin Italiassa olisi – mitä nyt poro toi sekoitukseen säväyksen suomalaisuutta.

IMG_5578Lindströminmureke sen sijaan kätki ricotan sisäänsä ja täytettyjen kirsikkatomaattien kohdalla kuva taitaa kertoa jo kaiken. Näissä molemmissa maustoin ricotan mustapippurilla, pestolla sekä ripauksella suolaa. Murekkeen täytteeseen käytin jatkeeksi hiukan maustamatonta tuorejuustoa. Ohje lindströmintaikinaan löytyi Kaisa Sillanpään teoksesta Tähteistä tähdiksi, jonka olenkin lähiaikoina maininnut useaan otteeseen. 400 g jauhelihaa on toki pieni määrä murekkeeseen, mutta mielestäni oli ihan hauska tehdä tällainen muutaman annoksen versio, jonka paistoin kätevästi 21×11 kokoisessa vuoassa…

Lindströminmureke

4 annosta
Huom! Tästä tulee murekkeeksi kovin pieni, jos haluat ”normaalikokoisen” tuplaa annos. Tein tämän sievään 21×11 kokoiseen leipävuokaan, jossa se paistui mukavasti ”muotoon”.

IMG_5583400 g naudan jauhelihaa
2 kananmunan keltuaista
1 pieni sipuli
1,5 dl säilykepunajuuria pieninä kuutioina
1,5 rkl kapriksia hienonnettuna
0,4 dl punajuuren lientä säilykepurkista
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte:
150 g ricottaa
pestoa
mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua sipuli, kuullota pannulla. Kuutioi – tai miltei hienonna – punajuuri, hienonna myös kaprikset. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tee täyte sekoittamalla ricottaan makusi mukaan pippuria ja pestoa / muita yrttejä.
Levitä puolet taikinasta voideltuun (suorakaiteen muotoiseen) vuokaan. Levitä seuraavaksi vuokaan täyte ja päällimmäiseksi loppu mureketaikina. Tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 22: Ravintola Mamma Rosa; se punainen klassikkodaami, siellä Töölöntorin laitamilla

IMG_0196Jos Töölössä, siellä Töölöntorin suuntamilla, on yhtään sattunut viimeisten vuosikymmenten aikana tallustelemaan, on melko varmasti pannut merkille ravintola Mamma Rosan, joka punaisissaan on houkutellut nälkäisiä luokseen jo vuodesta 1981. Eikä tuo kutsu ole kaikunut kuuroille korville, pikemminkin päin vastoin; enpä muista koskaan kulkeneeni paikan ohi, niin että sen katettu terassi ei olisi ollut ruokailijoita pullollaan, niin että se ei suorastaan huokuisi elämäntäyteistä tunnelmaa, sitä mitä hyvä ruoka ihmisissä aikaansaa. Jostain muistankin lukeneeni, että Mamma Rosa ei ole trendi vaan käsite. No, aikakaudellamme jolla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että menestyksekkäätkin ravintolat hienoine konsepteineen kokevat tuosta vaan äkkikuolemia toisensa perään, 34-vuotista onnistunutta jatkumoa voi todella pitää hatunnoston arvoisena suorituksena.

Windows Phone_20150926_006Windows Phone_20150926_010Mitä omaan kokemukseeni Mamma Rosasta ennen seuraavassa kuvailtavaa tulee, se pohjautui pitkälti ohikulkemuksiini, juuri niihin näkemiini ihmisiin ja heidän annoksiinsa, siinä kutsuvalla, mukavuutta ja lämpöä huokuvalla terassilla. Kerran aiemmin, ehkä viitisentoista vuotta sitten olen myös ruokaillut täällä, toisen kerran pyrkinyt ruokailemaan – hölmönä ilman pöytävarausta. Siihen leikkiin ei kannata lähteä; vaikka Mamma muuten kovin sydämellinen onkin, hän haluaa tietää vieraistaan etukäteen.

Windows Phone_20150926_008Tunnelmallisille melko harvinaiseen tapaan ruokaretkeilemme tällä kertaa hieman suuremman seurueen kera. Meitä on kuusi, olemme matkalla tapaamaan Oopperan kummitusta. Iltaohjelmastamme johtuen olemmekin varanneet pöydän jo puoli viideksi, mutta tästä huolimatta ravintola on jo täynnä, ilmoittautumattomilla ei taida tänäänkään olla tuuria.

Vaikka Mamma Rosa niin esittelytekstiensä kuin ruokalistansakin perusteella on sangen kansainvälisen keittiön omaava ravintola, on se minun mielessäni profiloitunut pitkälti italialaiseksi. Ehkäpä juuri tästä syystä, itselleni harvinaiseen tapaan, kolottaa tällä kertaa pizzahammasta. Näin tekee muillakin ja päädymme kaikki kyseiseen Turtles-murkinaan. Kun tilaamamme kolme ankkaa, kaksi poroa ja yksi parma saapuvat pöytäämme, kohtaavat ne kuusi tyytyväistä vastaanottajaa. Pizzat ovat maineensa veroisia, maukkaita ja täytteiltään hieman tavallisuudesta poikkeavia. Windows Phone_20150926_012Omassa poroversiossani lihan suolaisuus saa mukavasti vastapainoa ranskankermasta, ankansyöjät taas kehuvat ideaa hoisinkastikkeesta. 15,00 € tuntuu näistä pizzoista sangen sopuisalta hinnalta. Paikan maine ei vaikuta muutenkaan kohottaneen sen hintatasoa; alkuruoat tarjoillaan reilulla 10,00 €, pääruoat 20,00 € molemmin puolin ja jälkiruoat hieman alkuruokia huokeammin. Tarjolla on myös kauden kolmen ruokalajin menu reilun 40,00 € hintaan. Hinta-laatusuhde tuntuisi olevan siis vallankin kunnossa. Ja mitä sivu silmällä hieman ehdin vilkuilemaan, annokset myös näyttävät hyviltä. Tänne voisi hyvinkin tulla syömään myös ”oikeata” ravintolaruokaa.

Windows Phone_20150926_016Windows Phone_20150926_014Myös seurueemme kolmea jälkiruoan syöjää kohtaa iloinen yllätys. Suklaafondant on juuri toivotunlainen, jäätelöpallo tarjoillaan maukkaan kreemipallukan kera. Siis makoisaa alusta loppuun, unohtamatta talon punaviiniä, joka ainakin pizzan kera istuu oikein mainiosti.

Palvelu on toimivaa, ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta perusystävällistä, sellaista josta jää neutraali mielikuva ja jota ei oikeastaan edes ajattele.

Joka tapauksessa suositan ehdottomasti. Mamma Rosa on paikkansa Helsingin mainitsemisen arvoisten ravintoloiden listalla ansainnut. Näillä vuosilla ei vielä vanhimpien seuraan ole asiaa, mutta kyllä tässä jo klassikosta on kyse.

Ruoka: 4
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Cowabunga! It’s pizzatime!

IMG_4742Hilirimpsis! Kesän tähän asti kuumin viikonloppu ja minä aamuista iltoihin kauppakeskuksen tutussa ja turvallisessa viileydessä… No, hyvää kannattaa odottaa – siis lomaa. Ja sitä paitsi superhienoa on, kun kotona odottelee aviomies kera pizzaillallisen ja sopivasti iltaa kohden viilentyneen pation. Lauantai-illan kunniaksi meillä oli myös vieras, kun rakas natoni (pisteet niille, jotka tunnistavat tämän sukulaissielun) teki ensi-ilmiintymisen kotikonnuillemme.

Ohjeistus pizzaan löytyi kirjasta Syökää kanaa!, jonka puolesta en ainakaan ensinäkemältä olisi ollut valmis sen suuremman luokan kampanjointiin, mutta joka kuitenkin näyttää tarjoilevan mukavan maukkaita reseptejä hetkiin, jolloin ei ole tarkoituskaan pyrkiä maailmanluokan keittiösuorituksiin.

imagesKuten sanottu pizza oli herkullista. Ainoa kohta, joka olisi ehkä kaivannut pientä parannusta oli pohja, jonka valmistimme kyllä perinteistä menetelmäämme käyttäen, mutta tämän pizzan kohdalla se ei täysin toiminut, sillä pohjalle ei levitetty tomaattipyrettä tai -kastiketta, kuten yleensä tapamme tehdä. Saimme kuitenkin Ilonalta ehdottomasti toteutukseen päätyvän neuvon maustaa myös pizzataikinaa erilaisin yrtein; basilikaa, chiliä, valkosipulia, oreganoa… Uskoisin, että tämän jälkeen tällainen pestopohjustuskin toimii paremmin. Täytynee siis paistella pizzaa piakkoin uudelleen.

Pizzapohja

Taikina tuottaa pellillisen paksupohjaista pizzaa tai kaksi pellillistä ohutpohjaista

1 pss kuivahiivaa (tai 25 g tuorehiivaa)
2 dl vettä
1 tl suolaa
3 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja
Huom! Voit lisätä taikinaan myös yrttejä, valkosipulia ja/tai chiliä mielesi mukaan.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola, öljy ja mahdolliset halutut mausteet.
Sekoita vehnäjauhot joukkoon. Jos taikina tuntuu takertuvan sormiin, lisää jauhoja hiukan enemmän.
Kohota taikinaa kulhossa liinan alla noin 30 min.
Kaulitse, täytä ja paista 225 asteisessa uunissa noin 20 min.

Pestobroileripizza

Täytteiden määrää ei tässä ole tarkemmin määritelty, sillä pizzan tai pizzojen koko vaikuttaa suuresti asiaan.

pestoa
kypsää broileria paloiteltuna tai valmiina suikaleina
maissia
kirsikkatomaatteja
mozzarellajuustoa (ei raasteena, vaan tuoreena)
pippuria ja/tai muita mausteita maun mukaan

Kypsistynyt.
Kypsistynyt.
Raakile.
Raakile.

Jaa ensin pizzapohjille pestoa levittäen se hyvin melkein reunoihin asti. Ripottele peston päälle broilerit, maissi, pilkotut kirsikkatomaatit ja mozzarella. Lisää maun mukaan pippuria tai muita mausteita.
Paista pohjan reseptin kohdalla IMG_4739esitetyn mukaan, kunnes juusto sulaa ja saa kullanruskean värin ja pohja on muutenkin sopivan rapea.
Paistetun pizzan pinnalle suosittelemme tuoretta salaattia, esimerkiksi rucolaa.