Korona-ajan ensimmäinen kuukausi sujui mainiosti. Viikot kiltisti kotona, lasten kanssa ulkoilua ja ruokakaupassa käyntiä lukuun ottamatta tiiviisti Kotikolossa oleillen. Viikonloput uusia ulkoilupaikkoja etsiskellen. Mukavasti perheen parissa. Toinen kuukausi on tuonut mukanaan väsymyksen. Vaikka elämämme uuden kodin ansiosta on ollut koronasta huolimatta yhä edelleen mielenkiintoista ja antoisaa, on muiden ihmisten kaipuu selvästi alkanut nostaa päätään yhä enemmän. Kun on uusi koti, olisi ihanaa päästä esittelemään sitä, kutsua ystäviä ja sukulaisia kyläilemään. Kun tuo uusi koti sijaitsee melko lailla aitiopaikalla, tuntuu liki kidutukselta, että sen tarjoilemia palveluita ei ole lupa tai mahdollisuus päästä käyttämään. No, ei auta kuin toivoa, että lähestyvä kesä toisi pikkuhiljaa muutoksen…
Ihmisten jälkeen eniten kaipaan ravintoloita. Lauantain ja sunnuntain hotelliaamiaisia sekä brunsseja, sitä arjen luksusta, kun päätämme lähteä yhdessä lounaalle. Ravintolassa käyminen on tärkeä osa elämäämme, harrastus, jota emme Aleksin kanssa halunneet lopettaa tai laittaa tauolle edes lasten synnyttyä. Toki se on muuttanut muotoaan, mutta sehän kuuluu tietysti asiaan.
Kahden koronakuukauden aikana emme ole kuitenkaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta syöneet kertaakaan ravintolaruokaa. Vähänhän se nolottaa; kannatuksen vuoksi olisi tietysti pitänyt ostaa noutoruokaa, mutta me vaan emme ole take away -ihmisiä, minkäs sille voi. Äitienpäiväksi halusimme kuitenkin jotakin erilaista ja ystäväpariskunnan suosituksesta tilasimme ateriat ravintola Passiosta. Se kannatti; kolmen ruokalajin fine dining -elämys kotiinkannettuna oli kokemuksena sekä mielenkiintoinen että ehdottomasti jokaisen euronsa väärti. Ruoka oli todella hyvää, se oli helppo asetella kauniisti lautasille ja kerrankin tämän luokan ravintolasta löytyi lapsille vallattoman hyvä leikkipaikka. Jos tätä menoa jatkuu, haluan ehdottomasti kerran kuukaudessa kokea jotakin vastaavaa.
Alkupalaksi söimme rapuskagenia, parsaa ja briossia, pääruoaksi ricotta-pinaatti canneloneja ja jälkiruoaksi juustokakkua raparperin kera. Niin hyvää alusta loppuun! Tästä kaikesta maksoi ilomielin 93€ kuljetuksineen kaikkineen.
Vaikka Passio olikin meille jo ennestään tuttu ja hyväksi todettu ravintola – kävimme siellä syömässä joitakin vuosia sitten – yllätyimme siitä, kuinka hyvin fine dining -kokemus on siirrettävissä kotioloihin. Tietysti jokaisen ravintolan omanlaisensa tunnelma sekä palvelu ovat jo miltei puoli ruokaa, mutta joka tapauksessa tuli Passio esityksellään tehneeksi palveluksen alalleen: mikäli poikkeusoloissa jatketaan, tulemme varmasti tilaamaan vastaavia kokemuksia kotiovellemme myös uudestaan ja kehotan ilman muuta teitäkin kokeilemaan!
P.S. Mikäli aiempi kokemuksemme Passiosta kiinnostaa, voit kurkata arvioni täältä.
Tunnelmallisia makuja 