Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 70: Ravintola W30; kuvankaunista keskellä kaupunkia

Kun pitkän, pitkän tauon jälkeen pääsimme valikoimaan paremman luokan ravintolaa kahdenkeskiseen illanviettoon, ei päätös ollutkaan ihan helppo. Kun fine dining -kokemuksia pääsee keräilemään takataskuun enää muutaman kerran vuodessa, on uusia vaihtoehtoja ehtinyt syntyä Helsinginkin kokoiseen kaupunkiin jo lukuisia, jonka lisäksi itse on vääjäämättä tipahtanut niiden suhteen kärryiltä, vaikka kuinka alan lehtiä ja niihin liittyviä muita kirjoituksia pyrkiikin lueskelemaan. Lisäksi ovat tietysti ne ravintolat, joihin jo vuosia on veri vetänyt, mutta jotka ovat edelleen kokematta.

No, tulevaisuudessa lienee enemmän aikaa unohtumattomille ravintolailloille, sellaisille jotka olivat osa säännöllistä elämäämme ennen perheen perustamista. Nyt tehdään muuta ja nautitaan siitä! Sekä ”koulutetaan” – eli tutustutetaan – siinä sivussa kahdesta vielä pienestä ihmisestä kahta kokenutta ravintolakävijää, sellaista, joille mielellään kustantaa vähän kalliimmankin ravintolaelämyksen.

Nyt olimme kuitenkin liikkeellä kahdestaan. Lopulta paikka valikoitui sangen ravintolatietoisten ystävien suosituksesta ollen vasta kuukausi sitten ovensa avannut W30. Ravintola sijaitsee Senaatintorin ja Esplanadin välimaastossa Wuorion talossa osoitteessa Unioninkatu 30 ja houkuttelee kävijöitä kauniiseen ravintolasaliinsa suurilla ikkunoillaan.

IMG_8400

”W30 on makumatka ranskalais-skandinaaviseen keittiöön. Ravintolan menut rakennetaan kauden tuoreista raaka-aineista ja ruoan valmistuksessa käytetään erilaisia tekniikoita kulinaarisen kokemuksen maksimoimiseksi.”

Totta. Tästä ravintolan omasta kuvauksesta olen valmis allekirjoittamaan joka sanan. Se, mitä meille tarjoillaan on enemmän ja vähemmän ranskalaishenkistä, alusta loppuun tuoretta ja erityistä teknistä osaamista osoittavaa. Vaikka aivan jokainen meille tarjoiltu annos ei mielestäni ollutkaan makunsa puolesta täysosuma, olivat ne kaikki harvinaislaatuisen kauniita esityksiä.

Päätämme ruokailla pisimmän ravintolan tarjoileman suositusmenun mukaisesti, seitsemän ruokalajia yhteensopivine viineineen. Kun tähän lisätään vielä keittiön pieni tuulihattutervehdys ja talon leipävalikoima sekä meidät aivan erityisesti hurmaava loppuhuipennus, saamme viettää ravintolassa yhteensä liki kolme ihastuttavaa tuntia.

Kolmesta alkuruoasta ensimmäinen, eräänlainen kesäkasvisravioli, tarjoillaan valkoisen parsan, vuohenjuuston ja kasvisliemen, consommen, kera. Annoksesta jää erityisesti mieleen sen todella maukas liemi, ravioli itsessään on hiukan vaatimaton. Alkuruoka-annoksista toinen koostuu kirjolohesta, herneestä, kurkusta ja kyssäkaalitartaletista, jotka saavat rinnalleen piimäkastikkeen. Kastike saisi ehkä ottaa hieman enemmän annosta haltuun, mutta muuten kokonaisuus on vallan mainio. Alkuruokien lihapuolta ja samalla niiden ranskalaisinta antia edustava possuterriini on todella hyvää.

IMG_8409

Pääruokien pariin siirryttäessä saamme ensin eteemme turskaa beurre blanc -kastikkeella kesäkurpitsan ja perunakukan kera. Annos on jälleen kerran taidokas. Toinen pääruoka-annoksista, vasikkaa kahdella tapaa, saa meiltä niin ikään kiitosta, vaikka ihan täyskymppi se ei olekaan. Lihan ylikypsä versio on suussasulavaa, taikinakuorrutettu hiukan mautonta. Lisäkkeet toimivat mainiosti ja kaiken kaikkiaan annos on joka tapauksessa monipuolinen ja mainio.

IMG_8412

Ensimmäiseksi jälkiruoaksi saamme jotakin erityisen mieluista: pullavanukasta. Sen rinnalle on koottu kokoelma erilaisia raparperiasioita, kanelijäätelöä ja suklaata. Nyt täytyy sanoa, että vähempikin olisi riittänyt; vahva raparperikastike on mielestäni annokselle hiukan liikaa, varsinkin kun myöskään kanelijäätelöstä ei potkua puutu. Mutta mallikas annos joka tapauksessa. Illan viimeinen virallinen osuus on ehkä myös se kaunein. Herukkabavaroise on täytetty suklaapannacotalla ja tarjoillaan lukuisten eri elementtien kera. Lautaselle on lastattu annos suloisia makuja ja upeaa silmänruokaa. Vaikka itse ehkä jälkiruoista innostuin enemmän ensimmäisestä, kerää tämä viimeinen ehdottomasti näyttävyyspisteet.

IMG_8414-2

Näin. Ihastuttava makumatka, jota tarkoin valikoidut viinit hienosti täydentävät, on nyt koettu ja valmistaudumme lähtöön, kun eteemme kannetaan jälleen aterimet. Pöytävarauksen yhteydessä mainitsemani Aleksin syntymäpäivä on kuin onkin siis noteerattu ja vielä korkojen kera. Saamme kirsikaksi kakun päälle oman pienen kakun ja lasit rosé shamppanjaa, aivan mahtavaa huomaavaisuutta!

Ilta jättää tyytyväiseksi. Ihan kaikki makumaailmat eivät ole täydellisiä, mutta eipä niiden tarvitsekaan olla. Kun itse nautin viinimenun vain puolikkaana, illan hinnaksi kahdelle tulee 311,00€, joka on linjassa ravintolan tason kanssa. Kesäisenä keskiviikkoiltana ravintola on valitettavan autio, mutta ehkäpä sadesää, vielä tunnettavuutta hakeva paikka ja vallitseva poikkeustila selittävät asiaa. Itse toivon W30:lle onnea sekä menestystä ja suosittelen uutta tulokasta mielelläni. Harmittavasti sain napattua vain muutaman kelvollisen valokuvan, mutta käykääpä itse katsomassa.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s