Kohti kylmeneviä aikoja: burgundinpata

Kun lämpömittari ei aamu-ulkoilulle lähdettäessä suostuttelusta huolimatta enää nouse montaakaan astetta nollan yläpuolelle, kääntyvät ateriavalinnatkin helposti täyteläisempiin vaihtoehtoihin. Mikäpä olisikaan tummempaa ja täyteläisempää kuin ranskalaisklassikko burgundinpata, jota valmistin oman muistini mukaan nyt toista kertaa.

Tällä kertaa pata hautui uunin sijaan liedellä, joka epäilyksistäni huolimatta toimi lopulta ihan mainiosti. Itse tosin pidensin haudutusaikaa alkuperäiseen reseptiin nähden liki puolella, joka ei sekään ehkä ollut aivan riittävästi. Mureutuakseen liha olisi vaatinut vieläkin pidemmän kypsyttelyn, varmasti ainakin puolisentoista tuntia. Siitäkin huolimatta lopputulos oli vallan maukas, ensimmäistä burgundinpataani voimakkaampi. Pekoni, timjami ja täyteläinen punaviiniliemi tekivät kokonaisuudesta ehdottomasti suosituksen arvoisen, mahtavan vaihtoehdon pimeneviin ja viilentyviin loppusyksyn illallishetkiin.

Burgundinpata

4 annosta

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
200 g herkkusieniä
100 g hillosipuleita
400 g naudanpaistia
öljyä paistamiseen
70 g pekonia
200 g tomaattimurskaa
2 tl sokeria
3 dl punaviiniä
2 laakerinlehteä
1 tl timjamia
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
2,5 dl lihalientä

Tarjoiluun:
perunamuusia

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulinkynnet, suikaloi kuoritut porkkanat.
Suikaloi herkkusienet ja valuta hillosipulit.
Kuutioi naudanpaisti ja ruskista kuutiot pekonin kanssa hyvin joka puolelta isossa padassa.
Lisää sipulit sekä herkkusienet ja paista hetki.
Lisää tomaattimurska ja sokeri ja kuullota vielä 5 min. keskilämmöllä.
Kaada päälle punaviini, jotta maut irtoavat pannusta.
Lisää mausteet ja lihalientä niin, että lihat juuri peittyvät.
Anna hautua hiljalleen 30-90 min. kunnes liha on täysin mureaa.



Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 70: Ravintola W30; kuvankaunista keskellä kaupunkia

Kun pitkän, pitkän tauon jälkeen pääsimme valikoimaan paremman luokan ravintolaa kahdenkeskiseen illanviettoon, ei päätös ollutkaan ihan helppo. Kun fine dining -kokemuksia pääsee keräilemään takataskuun enää muutaman kerran vuodessa, on uusia vaihtoehtoja ehtinyt syntyä Helsinginkin kokoiseen kaupunkiin jo lukuisia, jonka lisäksi itse on vääjäämättä tipahtanut niiden suhteen kärryiltä, vaikka kuinka alan lehtiä ja niihin liittyviä muita kirjoituksia pyrkiikin lueskelemaan. Lisäksi ovat tietysti ne ravintolat, joihin jo vuosia on veri vetänyt, mutta jotka ovat edelleen kokematta.

No, tulevaisuudessa lienee enemmän aikaa unohtumattomille ravintolailloille, sellaisille jotka olivat osa säännöllistä elämäämme ennen perheen perustamista. Nyt tehdään muuta ja nautitaan siitä! Sekä ”koulutetaan” – eli tutustutetaan – siinä sivussa kahdesta vielä pienestä ihmisestä kahta kokenutta ravintolakävijää, sellaista, joille mielellään kustantaa vähän kalliimmankin ravintolaelämyksen.

Nyt olimme kuitenkin liikkeellä kahdestaan. Lopulta paikka valikoitui sangen ravintolatietoisten ystävien suosituksesta ollen vasta kuukausi sitten ovensa avannut W30. Ravintola sijaitsee Senaatintorin ja Esplanadin välimaastossa Wuorion talossa osoitteessa Unioninkatu 30 ja houkuttelee kävijöitä kauniiseen ravintolasaliinsa suurilla ikkunoillaan.

IMG_8400

”W30 on makumatka ranskalais-skandinaaviseen keittiöön. Ravintolan menut rakennetaan kauden tuoreista raaka-aineista ja ruoan valmistuksessa käytetään erilaisia tekniikoita kulinaarisen kokemuksen maksimoimiseksi.”

Totta. Tästä ravintolan omasta kuvauksesta olen valmis allekirjoittamaan joka sanan. Se, mitä meille tarjoillaan on enemmän ja vähemmän ranskalaishenkistä, alusta loppuun tuoretta ja erityistä teknistä osaamista osoittavaa. Vaikka aivan jokainen meille tarjoiltu annos ei mielestäni ollutkaan makunsa puolesta täysosuma, olivat ne kaikki harvinaislaatuisen kauniita esityksiä.

Päätämme ruokailla pisimmän ravintolan tarjoileman suositusmenun mukaisesti, seitsemän ruokalajia yhteensopivine viineineen. Kun tähän lisätään vielä keittiön pieni tuulihattutervehdys ja talon leipävalikoima sekä meidät aivan erityisesti hurmaava loppuhuipennus, saamme viettää ravintolassa yhteensä liki kolme ihastuttavaa tuntia.

Kolmesta alkuruoasta ensimmäinen, eräänlainen kesäkasvisravioli, tarjoillaan valkoisen parsan, vuohenjuuston ja kasvisliemen, consommen, kera. Annoksesta jää erityisesti mieleen sen todella maukas liemi, ravioli itsessään on hiukan vaatimaton. Alkuruoka-annoksista toinen koostuu kirjolohesta, herneestä, kurkusta ja kyssäkaalitartaletista, jotka saavat rinnalleen piimäkastikkeen. Kastike saisi ehkä ottaa hieman enemmän annosta haltuun, mutta muuten kokonaisuus on vallan mainio. Alkuruokien lihapuolta ja samalla niiden ranskalaisinta antia edustava possuterriini on todella hyvää.

IMG_8409

Pääruokien pariin siirryttäessä saamme ensin eteemme turskaa beurre blanc -kastikkeella kesäkurpitsan ja perunakukan kera. Annos on jälleen kerran taidokas. Toinen pääruoka-annoksista, vasikkaa kahdella tapaa, saa meiltä niin ikään kiitosta, vaikka ihan täyskymppi se ei olekaan. Lihan ylikypsä versio on suussasulavaa, taikinakuorrutettu hiukan mautonta. Lisäkkeet toimivat mainiosti ja kaiken kaikkiaan annos on joka tapauksessa monipuolinen ja mainio.

IMG_8412

Ensimmäiseksi jälkiruoaksi saamme jotakin erityisen mieluista: pullavanukasta. Sen rinnalle on koottu kokoelma erilaisia raparperiasioita, kanelijäätelöä ja suklaata. Nyt täytyy sanoa, että vähempikin olisi riittänyt; vahva raparperikastike on mielestäni annokselle hiukan liikaa, varsinkin kun myöskään kanelijäätelöstä ei potkua puutu. Mutta mallikas annos joka tapauksessa. Illan viimeinen virallinen osuus on ehkä myös se kaunein. Herukkabavaroise on täytetty suklaapannacotalla ja tarjoillaan lukuisten eri elementtien kera. Lautaselle on lastattu annos suloisia makuja ja upeaa silmänruokaa. Vaikka itse ehkä jälkiruoista innostuin enemmän ensimmäisestä, kerää tämä viimeinen ehdottomasti näyttävyyspisteet.

IMG_8414-2

Näin. Ihastuttava makumatka, jota tarkoin valikoidut viinit hienosti täydentävät, on nyt koettu ja valmistaudumme lähtöön, kun eteemme kannetaan jälleen aterimet. Pöytävarauksen yhteydessä mainitsemani Aleksin syntymäpäivä on kuin onkin siis noteerattu ja vielä korkojen kera. Saamme kirsikaksi kakun päälle oman pienen kakun ja lasit rosé shamppanjaa, aivan mahtavaa huomaavaisuutta!

Ilta jättää tyytyväiseksi. Ihan kaikki makumaailmat eivät ole täydellisiä, mutta eipä niiden tarvitsekaan olla. Kun itse nautin viinimenun vain puolikkaana, illan hinnaksi kahdelle tulee 311,00€, joka on linjassa ravintolan tason kanssa. Kesäisenä keskiviikkoiltana ravintola on valitettavan autio, mutta ehkäpä sadesää, vielä tunnettavuutta hakeva paikka ja vallitseva poikkeustila selittävät asiaa. Itse toivon W30:lle onnea sekä menestystä ja suosittelen uutta tulokasta mielelläni. Harmittavasti sain napattua vain muutaman kelvollisen valokuvan, mutta käykääpä itse katsomassa.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Ranskalainen broileripata

Uunin lämmössä alkuvalmisteluja lukuun ottamatta itsestään valmistuva mehevä pataruoka on monella tapaa ”kiireisen” kotiäidin pelastus. Seuraava ranskalaishenkinen broileripata oli helpon valmistustapansa lisäksi myös sangen maukasta, joten se ansaitsee ehdottomasti tulla kehutuksi. Pekoni ja sienet kruunasivat padan, jonka syvän etikkainen liemi oli niin hyvää, että sienistä huolimatta Aleksikin uskaltautui maistamaan – ja syömään lopulta kokonaisen annoksen. Mahtavaa!

Siis suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Talvi on kohta ihan oikeasti täällä ja lämmittävät pataruoat nousevat jälleen arvoonsa.

IMG_5287

Ranskalainen broileripata

3 broilerin rintaleikettä
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
2 rkl öljyä
100 g pekonia
2 sipulia / 6 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
200 g säilykeherkkusieniä (Suosittelen kokonaisia, viipaleet uhkasivat hiukan musertua.)
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
2,5 rkl punaviinietikkaa
2,5 dl kanalientä
2 rkl tomaattipyreetä
2 laakerinlehteä

Tarjoiluun:
riisiä

Mausta broilerin rintaleikkeet molemmin puolin suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Ruskista broilerit pannulla öljyssä kauniin ruskeiksi ja nosta ne sitten padan pohjalle odottamaan.
Suikaloi pekoni, kuori ja lohko sipulit ja hienonna valkosipulinkynnet. Ruskista pannulla pekonisilppua sekoittaen. Lisää joukkoon sipulilohkot, hienonnetut valkosipulinkynnet sekä herkkusienet. Anna niiden saada myös hieman väriä. Lisää pannulle sekoittaen vehnäjauhot.
Lisää pekoni-sipuliseos pataan ja kaada päälle vesi, punaviinietikka ja kanaliemi. Lisää vielä tomaattipyree ja laakerinlehdet. Sekoita hieman, että mausteet sekoittuvat kastikkeen joukkoon.
Nosta pata 200-asteiseen uuniin ja anna hautua kannen alla 1-1,5 h.
Tarjoile riisin kera.

Richard McCormick’s Pariisi

Richard McCormick: Pariisi
Kuvat: Andrew Taylor
Tammi, 2015

9789513185688_frontcover_draft_originalKun huomasin Richard McCormickin lähteneen makumatkoilleen myös keittokirjojen muodossa, heräsi mielenkiintoni heti. Henkilökohtainen kokemukseni miehen saavutuksista rajoittuu tällä hetkellä yhteen lounaskokemukseen Kallion Sandrossa, mutta jo tällä perusteella olen vaikuttunut. Kyseinen lounasbuffet oli varmasti yksi parhaista koskaan kokemistani. Ja kun muutaman viikon kuluttua suuntaan Eiran Sandroon sunnuntaibrunssille (nyt se on koettu, arvion voit lukea täältä), voin kertoa odotusten olevan korkealla. Myös miehen tuorein luotsaus, ravintola Ahorita, kiinnostaa kovasti. Tämä amerikkalais-ruotsalainen kokki tuntuisi juuri nyt olevan yhden jos toisenkin huulilla, eikä suotta.

Ensimmäisessä opuksessaan matkustavaksi kokiksi itseään tituleeraava McCormick makumatkailee Pariisissa. Teoksen ensimmäinen kolmannes onkin omistettu tunnelmakuville Pariisin kaduilla ja kortteleissa; ravintoloissa, kahviloissa, kaupoissa ja katukeittiöissä. Reseptien ohella McCormickin tarkoituksena on tutustuttaa lukija valitsemiinsa pariisilaishelmiin, eikä niinkään niihin Michelin-tähtien loisteessa kimmeltäviin, vaan mielenkiintoisiin uutuuksiin, konsepteihin jotka eivät ennen kuuluneet kaupungin ravintolanäyttämölle ollenkaan.

IMG_2935IMG_2932Mutta niin se vain on, valkoiset pöytäliinat korrekteine kattauksineen vapisevat, kun rohkeat gastronomiset muutokset valtaavat alaa – myös Pariisissa, Michelin-tähtien luvatussa kaupungissa.

Sen lisäksi, että kirja herättää vallattoman matkakuumeen, se nostattaa myös veden katselijansa kielelle; kuten kaupunki, myös ruoat on kuvattu kauniisti. Ja mitä käytännön toteutukseen tulee, tähän mennessä testaamani kolmikko parsakaali-hernequiche, lehtikaali-avokadosalaatti ja herne-vuohenjuustojogurtti ovat kaikki olleet mainioita. Niiden valmistus on sujunut mutkattomasti ja lopputulos on ollut sekä maittava että kaunis. On myös mielenkiintoista huomata kuinka kirjassa uudet tuulet puhaltavat sulassa sovussa ranskalaiskeittiön klassikoiden rinnalla ja muodostuu tasapainoinen kattaus, jonka hyväksyisi varmasti niin traditionaalisempi kuin modernimpikin keittäjätyyppi.

IMG_1014Siis suosittelen, niin kirjaa kuin kokkia sen takanakin, tai ainakin kokemaani Sandroa. Ja Pariisia – aina!

P.S. Tätä lukiessa voi jo tunnelmoida tulevaa pohdiskellen, mitä tuokaan mukanaan miehen kirjallinen makumatka Berliiniin, tuonne currywurstin kehtoon. Tällaista siis luvassa, odotan innolla.

Lehtikaali-avokadosalaatti

4 annosta

IMG_5248300 g lehtikaalia
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
2 avokadoa
1 dl granaattiomenansiemeniä
1 dl tuoreita vadelmia
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl (alfalfan) ituja

Pese lehtikaali, poista ruodit ja viipaloi. (Oikaista voi käyttämällä Pirkan valmiiksi käsiteltyä lehtikaalia.) Ryöppää lehtikaalia, myös käyttövalmista, kiehuvassa vedessä 30 sekuntia, valuta ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä.
Halkaise avokadot, poista kivet, kuori ja viipaloi. Napsi granaattiomenansiemenet ulos kuoristaan.
Kokoa salaatti suurelle lautaselle: aseta alimmaiseksi lehtikaali ja avokadoviipaleet. sen jälkeen granaattiomenan siemenet, vadelmat, saksanpähkinät ja idut.

Tuulahduksia ranskalaisesta keittiöstä

IMG_2174Jälleen yksi sunnuntai, jälleen yksi maukas illallinen. Ja jälleen yksi todistus siitä, että ollakseen herkullista, ruoan ei todellakaan tarvitse olla vaikean tai tuntikausia vievän valmistusprosessin takana. Tässäpä siis äärimmäisen helppo, gratiineineen sekä dijoneineen ranskanmaalle vivahtava kokonaisuus makuhermoja miellyttämään.

Bon appétit!

Broilerinleikkeet tomaatti-valkoviinikastikkeessa

IMG_21734 annosta

500-700 g (maustamattomia) broilerinleikkeitä
1 rkl öljyä
(ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria)

Kastike:
1 sipuli
2 rkl öljyä tai voita
2 rkl tomaattipyreetä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 tl rosmariinia
1 tl sokeria
2 dl ruokakermaa
1 rkl soijakastiketta

Paista broilerinleikkeet kypsiksi, noin 4-5 min. molemmilta puolilta. Mikäli käytät maustamattomia leikkeitä mausta suolalla ja pippurilla. Nosta odottamaan.
Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipuli rasvassa. Lisää tomaattipyree ja kuullota vielä hetki. Lisää pannuun viini, rosmariini ja sokeri. Keitä kunnes noin puolet nestemäärästä on haihtunut. Lisää kerma ja broilerinleikkeet. Keitä vielä muutama minuutti kunnes broileri kuumentuu.

Sipuligratiini

IMG_21704 annosta

800 g keltasipulia
loraus oliiviöljyä
130 g gruyère-juustoa
150 g ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl dijoninsinappia
0,5 tl kuivattua rosmariinia
0,5 tl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria

Kuori sipulit ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele sipulit leivinpaperilla vuoratulle pellille. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä sekä ripaus rosmariinia ja timjamia. Säästä loput yrteistä myöhemmäksi. Paahda sipuleita 225-asteisessa uunissa noin 20 min.
Raasta juusto. Sekoita keskenään kaksi kolmasosaa juustoraasteesta, ranskankerma,
sitruunamehu, sinappi, rosmariini, timjami, suola ja mustapippuri.
Laita paahdetut sipulit paistonkestävään vuokaan ja levitä päälle ranskankermaseos. Ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 min. tai kunnes pinta on kauniin värinen.

Kani pomppaa pataan

IMG_2134Kun päivänä eräänä huomasin lehti-ilmoituksesta, että K-supermarketissa myyvät kokonaisia kaneja, päätimme kokeilla kaniaterian valmistusta. Inhotukseni tosin oli melko suuri, kun vastassa olikin kirjaimellisesti kokonainen kani, silmineen kaikkineen. Vain korvat, karvat ja sisäelimet puuttuivat. No, muutaman opetusvideon avustuksella Aleksista kuoriutui oiva kaninleikkaaja.

Lihanleikkaaja ja leikattava.

IMG_2112

Mitäpä tästä ranskalaisesta ex-pomppijasta sitten tekisimme? Pataa, ehdottomasti. Siis Schlemmer-Topf tulille ja kokkaamaan! Mainion, sangen suositeltavan ja periranskalaisen reseptin löysimmekin Suolaa & hunajaa -blogista.

Kani oli hyvää, tottakin hieman kanamaista, mutta lihaisampaa. Kanipaistin kylkeen valmistimme jo aiemmin hyväksi todettuja maa-artisokka- sekä kukkakaali-omenagratiineja, jotka yhdessä muodostivat vallan maukkaan kokonaisuuden. Suosittelemme kokeilemaan!

Kania dijon-kermakastikkeella

4 annosta

1 kokonainen kani (noin 1,5 kg)
80 g voita
1 dl dijonsinappia
yhteensä reilu ruukullinen yrttejä, esim. persiljaa, timjamia ja rosmariinia
suolaa
mustapippuria
1 dl valkoviiniä, esim. Casillero del Diablo Chardonnay toimii tässä mainiosti
reilu 1 dl ruokakermaa

IMG_2116Paloittele kani. Mikäli patasi kestää kuumaan uuniin asettamisen, laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Meidän patamme käyttö edellyttää aloittamista kylmästä uunista.
Sekoita voi, yrtit ja dijonsinappi tasaiseksi tahnaksi. Hiero se kaninpalojen pintaan. Jos kaikki ei tartu, säästä loppu ja laita se pataan, sen jälkeen kun olet ruskistanut kanipalat.
Lorauta pannulle hiukan oliiviöljyä ja kuumenna. Ruskista palat kullanruskeiksi muutamassa erässä. Nosta ne pataan.
Kaada valkoviini pannulle, jotta saat kaikki maut irti ja kaada se sen jälkeen pataan kanien päälle. Tiputtele nokareina kanipalojen päälle loput voi-sinappi-yrttimarinadista. Heitä perään kourallinen yrttejä.
Tiivistä pata laittamalla kannen alle voipaperi. Nosta pata uuniin ja hauduta lohkeavan kypsäksi 1,5-2 tuntia.
Ota pata uunista. Nosta kaninpalat padasta ja asettele tarjoiluastiaan. Kaada paistoliemi kattilaan, lisää kerma ja keittele kastike kasaan. Lisää halutessasi yrttejä.

Ennen paistamista...
Ennen paistamista…

... ja paistamisen jälkeen.
… ja paistamisen jälkeen.