Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 20: Ravintola Sandro – toinen kerta toden sanoo

Windows Phone_20150913_018Kun suuntaamme ravintola Sandron paljon puhutulle sunnuntaibrunssille, ovat odotukseni kieltämättä korkealla; muutama vuosi sitten koettu lounas on jättänyt makumuistiini herkullisen merkinnän, enkä sen koommin muista kuulleeni paikasta poikkipuolista sanaa, kehuja kylläkin.

Sitten viime kokemani huippusuosittu, alkuvuodesta 2013 avautunut Sandro on laajentanut toimintaansa ja käsittää nykyään kaksi ravintolaa, kun Kallion keidas on saanut rinnalleen Eiran Tehtaankadulla sijaitsevan vastaavanlaisen. Windows Phone_20150913_013Tämänkertainen vierailumme kohdistuu viimeksimainittuun, jossa tunnelma tuntuisi olevan pitkälti esikoisen kaltainen: tiivis ja täyteläinen, värikäs aina sisustuksesta lautaselle päätyviin ”asioihin” asti. Johtuneeko sitten Eiran ja Kallion vai brunssin ja lounaan välisestä erosta, en osaa sanoa, mutta tällä kertaa yleisilmapiiri on huomattavasti lounashetkeämme rauhallisempi, vaikka tyhjiä paikkoja on taaskin turha etsiä. Ilman varausta ei tänne kannata pyrkiä, eikä myöskään mikäli tavoitteena on nauttia intiimistä, kahdenkeskisestä ravintolatuokiosta, sillä hajurakoa naapuriin ei täällä pahemmin tunneta. Ehkäpä muutaman pöydän vähennys toisi hieman lisämukavuutta näin asiakkaan näkökulmasta…

Ruoka, joka Sandrossa noudattelee lähinnä pohjoisafrikkalaista ja lähi-itämaista linjaa, täyttää odotukset tai oikeammin jopa ylittää ne, sillä lounaskokemuksen perusteella, en osannut odottaa näin kattavaa jälkiruokavalikoimaa, joka käsittää kahdenlaista juustokakkua, suklaakakkua, omenapiirakkaa, rahkaa sekä Rocky Road -tyyppistä herkkua, joiden lisäksi löytyy kattava valikoima juustoja sekä herkkuja erikoisruokailijoiden tarpeisiin.

Windows Phone_20150913_021Windows Phone_20150913_015Ennen jälkiruokia tulevat kuitenkin salaatit, tahnat, leivät ja kasvikset, joiden runsaus jo yksin riittäisi tekemään tästä brunssista käymisen arvoisen, puhumattakaan siitä, kun palettiin lisätään lämpimät ruoat. Pitkään haudutettu lammas on suussasulavaa, lohen kuorrutus maukkaampaakin maukkaampaa, kasvismunakas sekä linssit toimivat myös. Kun näiden lisäksi hintaan (26,50€) kuuluvat vielä kahvi, minttutee sekä lasi kuohuvaa alkaa paketti olla aika lailla täydellinen. Samalla ajatus Lähi-idän keittiöstä sinä maailman parhaana saa taas mielessäni vahvistusta. Tänne on tultava uudestaan!

Ainoana miinuksena mainittakoon paremmin juomaan kuin syömään paikalle saapunut naapuripariskuntamme, jota luonnollisesti ei voida laittaa ravintolan piikkiin, kuten ei myöskään sitä, että kotimatkan saa taittaa tuli-syötyä-hieman-liikaa -olotilassa. Tai voipas: tekevät liian hyvää ruokaa!

Suositus siis selkeä.

Ruoka: 5
Tunnelma: 3+
Palvelu: 4

Kokonaisuus: 4

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 4: Ravintola Fenkoli, talonpoika aatelisen vaatteissa

SAMSUNGSAMSUNGMyönnetään, me olemme tarjoushaukkoja. Missä maukkaalta vaikuttava diili-illallinen, siellä me. Vuosien saatossa lukematon määrä upeita illallisia, ei kuitenkaan ylettömän paljon – tai ainakaan liikaa – käytettyjä euroja. Toisaalta toiset tykkäävät tavaroista, me satsaamme elämyksiin. Jokainen ”tuhlatkoon” tavallaan.

Joka tapauksessa lauantai-iltana makumatkailimme Eirassa, Tehtaankadulla ravintola Fenkolissa. Vaikka ravintola oli meille ennestään tuntematon, odotukset olivat korkealla syystä, että tismalleen samassa tilassa nautimme ihastuttavan illallisen Brasserie Eiran tarjoilemana muutama vuosi sitten.

Ravintola olikin säilyttänyt pitkälti tunnelmallisuutensa tiiliseinineen kaikkineen. Entäpä ruoka sitten? Kupongillamme maistelimme viiden ruokalajin Isännän menun kaksi yhden hinnalla. Aleksi tarttui myös lisäksi tarjottuun neljän viinin pakettiin.

Kokonaisuutena ateria oli tasoltaan vaihteleva. Ruokalajeista ensimmäinen, kuuden palasen lajitelma kylmiä lihoja ja kaloja, ei tehnyt vaikutusta meistä kumpaankaan. Graavilohirulla cremetäytteellä tosin oli erittäin maukas. Kaksi erilaista silakkaa, sinapinsiemenillä kuorrutettu lihahyytelö ja maksapatee sen sijaan tulivat syödyiksi, mutta siinäpä se. Cremetäytteinen leikkelerulla maistui hyvältä. Siis kaksi kuudesta puhuttelivat meitä. Melko heikko aloitus.

SAMSUNGSeuraavaksi eteemme tuotiin teekupillinen häränhäntälientä vierellään hauska kasvisnyytti. Todella maukasta, niin liemi kuin kumppaninsakin. Illan heikoin lenkki oli lientä seurannut välisalaatti, joka olisi ehkä kannattanut jopa jättää tarjoilematta. Todella hyvää puolukkakastiketta väsyneille salaatinlehdille annosteltuna seuranaan appelsiinia ja viinirypäleitä. Muihin raaka-aineisiin sopimaton kastike heitettiin näin täysin hukkaan. Palanen vaikkapa vuohenjuustoa tämän kera ja se olisi ollut siinä, maukas välipala.

SAMSUNG

Possuinen kala-annos.

Pääruoan kohdalla tiemme erkanivat minun valitessa kalaa, Aleksin lihaa. Oma hieman erikoinen pekoni-kuhani oli hyvää ja pekonilla luotu kalan toinen nahka maustoi annosta mukavasti. Pekonisiipaleet tosin jäivät lautasen reunalle. Myös kalan korvasienipeti maistui, samoin sopivasti makeat lisukekasvikset. Lumiperuna sen sijaan oli täysin mautonta. Lihalautasen keskipiste, ylikypsä rypsiporsaanpaisti pippurisella juusto-oliivitäytteellä, oli Aleksin mielestä hyvää, joskin suolaista. Lisukeperunat eivät tehneet vallan suurta vaikutusta ja rakuunaporkkanat olivat mauttomia. Hmm.

SAMSUNGAterian päättänyt Gran Marnier Parfait oli makea mutta raikas, jaffakeksimäinen pohja erityisesti Aleksin mieleen. Suuhun jäi siis hyvä maku, jälkiruoka nousi yhdeksi illan kohokohdista.

Kaiken kaikkiaan siis sangen vaihteleva kokemus. Mitään pahaa meille ei tarjoiltu mutta myös huippusuoritukset jäivät hyvin kauas. Siis pienoinen pettymys näihin puitteisiin nähden, josta juontaa myös otsikossa mainittu ajatukseni talonpojasta aatelisen vaatteisiin puettuna. Mitä hinta-laatusuhteeseen tulee täyden hinnan (à 72,00€) maksaminen menusta olisi kismittänyt, mutta diili-hinta ei ollenkaan. Joka tapauksessa vietimme mukavan illan ihan hyvän ruoan parissa.

Vielä palvelusta muutaman sanan sanoakseni, se oli toimivaa ja perusystävällistä, mutta ei millään muotoa mieleenpainuvaa, vaikka ravintola olikin lauantai-iltaan nähden asiakasmäärältään sangenkin niukkalukuinen. Aikaa kyllä olisi ollut.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5