Tunnelmallinen lukutoukka osa 2: Rajasta etelään, auringosta länteen

Tammen Keltainen kirjasto, se on se minun kirjallinen lähteeni, sieltä minä ammennan sanojen voimaa, siellä ne minun rakkaimmat kirjailijani pitävät majaansa. Näinpä olikin vähintään nolostuttavaa, että yli vuoteen en ollut saanut yhtäkään Keltaista luettua. No, sitten Pikku-Kokin syntymän heinäkuulla 2016 olen lukenut kolme ”oikeaa” kirjaa, joista kaksi valvoessani yöt läpeensä juuri syntynyt nyytti rinnallani. Tämä oli siis ensimmäinen romaanini reiluun vuoteen – ja palautti kyllä haluni lukulampun kajoon ryminällä. Kyllä minusta taas kirjallinen toukka kuoriutuu…

9789513196233_frontcover_final_originalHaruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen
Tammi, Keltainen kirjasto 2017
Suom. Juha Mylläri
Kokkyō no minami, taiyō no nishi, 国境の南、太陽の西
Kodansha, 1992

Haruki Murakami on yksi niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa odotan aina innolla. Lisäjännitystä hänen kohdallaan asiaan tuo se, että oikein koskaan ei voi tietää, mitä tuleman pitää – mutta jotakin kutkuttavaa kuitenkin. Tähän mennessä ei ole tarvinnut pettyä.

Rajasta etelään, auringosta länteen on hieman alle nelikymppisen Hajimen tarina. Hajimen, joka on perheensä ainoa lapsi ja tuollaisena mahdottoman harvinainen. Ensimmäisen tässä mielessä kaltaisensa hän tapaa alakoulun viidennellä luokalla – ja pikkuisen rakastuu. Sielunkumppanuutta, kevyttä klassista musiikkia ja teetä, sellainen on Hajimen ja tytön, Shimamoton, tarina. Lukioiässä Hajime saa ensimmäisen ”virallisen” tyttöystävänsä, Izumin. Tuolloin ainokaisuuden kahleet eivät enää kurista Hajimea. Tuolloin hän myös loukkaa, haavoittaa syvältä. Sitten on useita ohimeneviä vuosia, kunnes Hajime kolmikymppisenä avioituu.

Kirjan tapahtumahetkellä Hajimella on tuo vaimo, Yukiko, kaksi tytärtä ja menestyvä yritys. Sekä muistoissaan Shimamoto ja hieman Izumikin. Entisten naispuolisten ystävien varjot leijuvat Hajimen yllä. Sitten tapahtuu jotakin, muutamia merkitseviä asioita, ja vanhat kahleet kuristuvat Hajimen kaulan ympärille yhä tiukemmin. Lopun haluan teidän selvittävän lukemalla.

IMG_5537Rajasta etelään, auringosta länteen on ihan hyvä kirja. Sanon ihan, koska se on Murakamin käsialaa. Jonkun toisen kohdalla tämä olisi luultavasti tuntunut paremmalta, mutta nyt odotukset olivat korkeammalla. Vaikka teoksessa on paljonkin murakamimaista jo ihan alkuasetelmasta lähtien, jää se mielestäni hiukan vaillinaiseksi. Naiset Hajimen menneisyydestä sopivat niin ikään muottiin, johon Murakami ”naisensa” monesti valaa: jotakin mystistä ja sisäänpäinkääntynyttä, tällä tavoin sangen kiinnostavaa. Ja kyllähän tästä ihan kiinnostava tarina kasvaakin, mutta silti, en voi kieltää, että en olisi sen loputtua ajatellut odottaneeni jotakin suurempaa. Heti kirjan suljettuani minussa syntyi ajatus, että tiivistämällä Murakami olisi saanut tästä loistavan novellin, sellaisen täyteläisen.

Kaikesta huolimatta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, jota haluan kyllä suosittaa. Mutta jos tämä on ensimmäinen Murakamisi, lue joka tapauksessa vielä toinen, ainakin toinen.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 39: Momotoko; keltanokka kurkistaa japanilaiseen keittiöön

Vielä joitakin vuosia sitten vietimme kissanpäiviä mitä ravintolailtoihin tulee. Testasimme muiden muassa Chez Dominiquen ja Luomon, A21 Diningin ikimuistoista cocktailien siivittämää ruokaretkeä unohtamatta. Vähintään muutaman kerran kuukaudessa saimme kokea eritasoisia ja erityyppisiä illallisia, löysimme monia uusia ravintolasuosikkeja – ja toisaalta saimme tietää, mitä paikkoja vältellä. Kaikki tämä useimmiten puoleen hintaan, tai kaksi yhden hinnalla, kuten se diileissä tavattiin ilmaista. Niin, nämä olivat kultaisia diiliaikoja, ja me varmasti yksi uskollisimpia ruokadiilien suurkuluttajia. Mutta sitten ne loppuivat; kaikesta piti taas maksaa täysi hinta. Mikä takaisku. No, emme me kuitenkaan ravintolaharrastuksestamme luopuneet, vähän vain vähensimme.

Mitä ravintoladiileihin tulee, huomasin jokunen kuukausi sitten jälleen jonkinlaista valoa tunnelin päässä. Muutama uusi yritys näytti diilirintamalla syntyneen, joten heitin verkot heti vesille. No, tähän mennessä saalis on jäänyt vielä melko laihaksi, mutta kaksi ravintoladiiliä on kuitenkin jo niin sanotusti plakkarissa. Yksi käytettynä, toinen vielä käyttämättä. Ja tämä on tarina siitä käytetystä yksilöstä.

Uuden diilikauden avaajana saa kunnian toimia ravintola Momotoko, viime syksynä Yliopistonkadulla Helsingissä ovensa aukaissut japanilainen ramen-ravintola. Kyseessä on lahjakortti, joka oikeuttaa kaksi henkilöä nauttimaan alku-, pää- ja jälkiruoat hintaan 26,00€. Ei paha.

IMG_7365Koska Aleksi ei tämäntyyppisestä aterioinnista yleensä tapaa innostua, lähden ensimmäiselle ramen-matkalleni ystäväni seurassa. Mitä japanilaiseen ruokaan tulee, olen itse sushia lukuun ottamatta keltanokka. Japanilaisessa ravintolassa en ole käynyt koskaan – paitsi niissä sushi-paikoissa – vaikka kiinnostusta olisi kovastikin. No, tällainen katuruokavaihtoehto lienee ihan hyvä näin alkajaisiksi, vaikka jos ihan tarkkoja ollaan taitavat ramenin juuret oikeastaan löytyä Kiinasta. Joka tapauksessa ramen, nuudeliruoka, on Japanissa suosittua pikaruokaa, jolle löytyvät omat variaationsa niin alueittain kuin raaka-aineittainkin.

IMG_7379IMG_7382Saavumme Momotokoon viiden tienoilla keskiviikkoiltapäivänä. Pienessä ravintolassa on runsaasti tilaa, mutta seuraa meillä kuitenkin on alusta loppuun, asiakasvirta tuntuisi olevan tasainen. Keskeisestä sijainnistaan huolimatta minulta huomaamatta jäänyt paikka antaa itsestään heti positiivisen vaikutelman. Sisustus on yksinkertaisen siisti, tyyliin sopiva ja viihtyisä. Pikaruokatunnelmaa ei mielestäni ole, siitä kielivät vain palvelun nopeus ja suhteellisen tiiviisti vaihtuva asiakaskunta, muut tuntuvat syövän lähinnä pelkän pääruoan.

IMG_7367Alkuruoaksi valitsemme molemmat gyozan, siis paistettuja kana-vihannesnyyttejä japanilaisen seesamikastikkeen kera. Nyytit ovat todella hyviä, kiinalaisessa ravintolassa usein vastaan tuleva friteeraus ja uppopaistaminen ovat tästä kaukana, ja erittäin hyvä niin.

Momotokossa pääruoat on jaettu ramen-nuudeleihin sekä donburi-riiseihin. Ramen-ravintolassa kun ollaan, päädyn tottahan toki ramen-IMG_7371annokseen, pienen pohdinnan jälkeen kasvis sellaiseen. Annokseni miso vegetable sisältää nuudelien lisäksi rucolaa, kaalia, makeaa maissia, tofua, soijamarinoidun kananmunan ja paistettua valkosipulia. Merilevän joudun tällä kertaa poistattamaan annoksestani. Pidän keitostani paljon; sen liemi on maukasta ja muutkin raaka-aineet niin tuoreita kuin hyvänmakuisiakin. Annos on myös täyttävä, mutta samanaikaisesti kevyt, sen syötyään jää mukava olo. Rinnalla tarjoiltu kimchi-annos ei sen sijaan anna ainakaan minun kohdallani kokonaisuudelle lisäarvoa; kiinankaali ynnä liiallinen chili ovat muutenkin asioita, jotka minun puolestani voitaisiin heittää romukoppaan. Myös ystäväni pitää äyriäisiä, kalatofua ja kasviksia sisältävästä ramen-annoksestaan, joka kuulemma voittaa hänen toisessa helsinkiläisessä ramen-ravintolassa syömänsä samantyyppisen aterian mennen tullen.

IMG_7377Mitä jälkiruokaan tulee, se on hyvin yksinkertainen, pallo vihreä tee -jäätelöä. Jos totta puhutaan, tietämättä tästä olisi melko haasteellista tunnistaa vihreää teetä. Se maistuu lähinnä hiukan mauttomalta vaniljajäätelöltä, jonka vihreä väri paljastaa sen toki joksikin muuksi. No, mitä japanilaiseen, kiinalaiseen, intialaiseen, nepalilaiseen tai thaimaalaiseen jälkiruokakulttuuriin tulee, olen todennut, että ne eivät oikeammin sovi minun makumaailmaani. Minä olen eurooppalaisten ja amerikkalaisten herkkujen ystävä, joten tämä jäätelöpallo taitaa kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto. Eipä Momotoko muita jälkiruokia näytä tarjoilevankaan.

Momotoko tarjoili kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävän kokonaisuuden. Jos unohdetaan hetkeksi se, että me ruokailimme erikoishintaan, kohtaavat hinta ja laatu muutenkin minusta kiitettävästi – jälkiruokaa lukuun ottamatta. Alkuruoasta 5,50€ ei minusta olisi ollut liikaa ja pääruoastani 14,50€ ei varsinkaan. Pienestä jäätelöpallosta tosin 4,50€ ei ole ollenkaan linjassa ravintolan muun hinnoittelun kanssa.

Tämä ei varmasti tule jäämään viimeiseksi kerrakseni Momotokossa ja lähtiessä silmään osunut pulled pork -riisiannos sai minut kiinnostumaan myös paikan riisiruoista. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3+/5