Avainsana: keittokirjat

Isoäidin parhaat leivonnaiset : rakkaimmat reseptit

Kirjoitettu by Kaisa

Juliane Steinbrecher (toim.): Isoäidin parhaat leivonnaiset : Rakkaimmat isoaidin_parhaat_leivonnaiset-22089096-3031154171-frntreseptit
Gummerus, 2013
Suom. Aatos Nieminen
Parragon Books, 2013

Tässäpä vasta herttainen matka menneisyyteen, isoäidin keittiöön, sinne pitsiliinan peittämän kahvipöydän äärelle. Sinne jonnekin melko kauas, aikaan kiiltokuvien, aikaan pienten, tasseilla alustettujen kahvikuppien, aikaan kuivakakkujen.

Isoäidin parhaat leivonnaiset perustuu samantyyliseen ideaan kuin viime vuonna ilmestynyt ja ihastuttanut Italialainen keittokirja : mamman parhaat herkut. Tällä kertaa reseptit on loihtinut jo edesmennyt isoäiti, jolta perimänsä herkkukimaran hänen lapsenlapsensa teoksen sivuilla esittelee. Esille pääsevät niin vuokaleivonnaiset, täytekakut, leivät kuin pikkuleivätkin, joululeivonnaisia unohtamatta. Yli sata enemmän ja vähemmän klassista reseptiä, varmasti miltei jokaiselle jotakin.

Kuten italialaisen mamman, myös isoäidin kuvitteellinen maailma on luotu onnistuneesti, autenttisesti. Kiiltokuvin koristetut sivut kukkineen ja kissoineen ovat juuri niin kauniita kuin niiden pitääkin olla – isoäitien mielestä. Samaa henkeä sykkivät nostalgiset valokuvat ja sivujen kokonaisvaltainen pitsitaustoitus. Onkin todettava, että jos mamma resepteineen sekä ihastutti olemuksellaan että sai veden nousemaan kielelle, niin isoäiti onnistuu ainoastaan tuomaan mieleen mummolan, jonkin omia mummoloitani vanhemman, antiikkisemman.

Kirja on eittämättä hyvä perusteos kaikille, jotka kaipaavat ohjeistusta perinteisten leivonnaisten loihtimiseen. Omenastruudeli, porkkanakakku, rahkapullat ja saksalainen joulupitko onnistuvat sen ohjeilla varmasti hyvin, mutta itse en ole tämän lajin sokerileipuri, joten en kuulu teoksen pääkohderyhmään.

Kaikesta huolimatta kokeilunhaluni heräsivät myös tämän kirjan reseptien äärellä ja kuten isoäiti neuvoo ”tie niin miehen kuin naisen sydämeen kulkee vatsan kautta, ja suklaa saa muidenkin kuin lasten suut messingille”. Tästä viisastuneena päätin ilahduttaa kihlattuani, rommin ystävää, ja valmistin hänelle isoäidin suklaa-rommikakkua. Hyväähän siitä tuli, pisteet isoäidille, rommin maku tosin puuttui. No, kihlattuni tykkäsi silti. Täytyy näin ollen valmistaa isoäidin herkkuja vastaisuudessakin.

Suositukseni perinteisten leivonnaisten ystäville. Ja nostalgiannälkäisille.

Joogaruokaa

Kirjoitettu by Kaisa

Anna Gidgård ja Cecilia Davidsson: Joogaruokaa

Schildts & Söderströms, 2013joogaruokaa-davidsson_cecilia-22313050-826649214-frnt
Suom. Jenna Yli-Knuuttila
Yogamat, Ica Bokförlag, 2012

Joogaruokaa on kiinnostava keittokirja. Sen avulla on mahdollista valmistaa ruokaa, joka sekä maistuu hyvältä että tekee hyvää. Kuten arvata saattaa nämä joogaruoat ovat lihattomia ja kalattomia, jonka lisäksi kirjan reseptiikoissa jalostetut tuotteet, kuten valkoiset jauhot ja sokeri kuuluvat niin sanotulle emme-käytä -osastolle. Myös maitotuotteita pyritään välttämään hyväbakteerista jogurttia lukuun ottamatta. Näin ollen monet resepteistä soveltuvat myös keliakiasta tai laktoosi-intoleranssista kärsiville.

Käytettävien kasvisten kimara on runsas, lisäksi teoksessa esitellään monipuolisesti hyvää tekeviä ainesosia, jotka ainakin minulle olivat monet ennestään tuntemattomia. Myös tuttujen raaka-aineiden, kuten inkiväärin ja mustikan, terveyttä sekä hyvinvointia edistävistä vaikutuksista kerrotaan melko laajasti.

Täydellisen ”jooginen” ollakseen ihmisen tulisi päivittäin syödä jotakin makeaa, hapanta, suolaista, pistävää, karvasta ja kutistavaa välttäen alkoholia ja sokeria. Tupakka ja kofeiini olisi hylättävä kokonaan. Itse en tunne vetoa tällaiseen elämäntapaan mutta tämän kirjan avulla on mahdollista maistaa joogin elämää vaikka vain pieni pala kerrallaan. Mikäli näin kuitenkin haluaa teoksen sivut ohjeineen avaavat varmasti portin syvälliseenkin joogaruokailuun.

Joka tapauksessa teos on oivallinen lisä kasviskeittokirjoista kiinnostuneille ja sen erilaiset osiot alkaen aamiaisherkuista päätyen brunssin, buffetin ja päivällisen kautta aina makeannälän sammuttamiseen tarjoavat jokaiselle jotakin – enemmän tai vähemmän joogista.

Ensimmäinen oma kokeiluni onnistui mainiosti. Kesäkurpitsaletut – epäjoogimaisesti broilerin kera tarjoiltuina – olivat erittäin maukkaita ja aion varmasti valmistaa kirjan ohjeita noudattaen paljon muutakin. Kokeilulistani kärkipäähän sijoittuvat ainakin hirssinäkkileipä, inkiväärieliksiiri, vihreät falafelit ja tuore tomaattikastike sekä hedelmächutney.

Tälle kirjalle suositukseni ja erityisesti mikäli hiukan erilainen ja ehkä astetta ajatuksellisempi ruoanlaitto kiinnostaa.

Ensimmäinen ruokakirja

Kirjoitettu by Kaisa

Katja Bäcksbacka: Ensimmäinen ruokakirja
Helsingin Sanomat, 2011ensimmainen_keittokirja-backsbacka_katja-14513135-frnt

Kun ruoanlaitosta haluaa tehdä helppoa mutta päämääränä on kuitenkin saatella lautaselle maukas, laadukas ja kaunis lopputulos, on oiva valinta tarttua tähän teokseen. Ruokatoimittaja Katja Bäcksbacka on koonnut opukseensa reseptejä, jotka sopivat niin nuorille ensimmäisessä omassa keittiössä kokeiltaviksi kuin jo erittäinkin kokeneille kotikokeille.

Itse koen kuuluvani kuta kuinkin edellä mainitsemieni välimaastoon ja ainakin minulle kirja antoi – ja antaa toki yhä – paljon. Siitä että kirja sisältää runsaasti äidillisiä Tiesitkö? -ohjeita ei taiturikokin kannata hämääntyä; nekin sisältävät paljon hyödyllistä pikkutietoa ja helpottavat yllättävästi ruoanlaittoa. Reseptien oheen ripotellut vinkit taas piristävät aterioita mukavasti ja hyvinkin arkiateriallisiksi mielletyt ruokalajit kokevat hetkessä muodonmuutoksen. Toisaalta vinkit opastavat myös taloudelliseen ja ekologiseen keittiökäyttäytymiseen. Muutaman esimerkin mainitakseni kirja esittelee muun muassa yhdeksän tapaa maustaa perunasose ja lukuisia keinoja hyödyntää tähteeksi jääneitä ruoka-aineita.

Kirjan sisältö jakautuu reiluun kymmeneen osioon alkaen keittiön perusvälineistön esittelystä ja päätyen erilaisiin juomaohjeisiin. Väliin mahtuu kattavasti ohjeita aamupaloista iltasuolaisiin, kevyistä keittoaterioista sangen lihaisiin kokonaisuuksiin, jälkiruokia unohtamatta. Nämä lähes 300 Helsingin Sanomien ruokasivuilla julkaistua reseptiä jättävät tuskin ketään nälkäiseksi.

Henkilökohtaisesti olen tähän mennessä testannut reseptien toimivuutta käytännössä vasta kerran. Alkuruoaksi valmistin tuolloin tomaatti-papukeittoa ja jälkiruoaksi uuniomenoita. Molemmat ruokalajit olivat sangen maukkaita ja erittäin helppoja toteuttaa, teen varmasti niitä vielä uudelleenkin.

Bonuksena kaiken muun lisäksi kirja on mielestäni erittäin miellyttävän näköinen siitäkin huolimatta, että sivut ovat minun makuuni hieman liian täyteenahdetun tuntuisia. Joka tapauksessa kauniit ja herkullisen houkuttelevat valokuvat, sekä kirjan värikylläisyys korjaavat tämänkin miinuspuolen. Kuvaajat Timo Viljakainen ja Teppo Johansson ovatkin erikoistuneet ruokaan. Ja sen kyllä aistii.

Tätä kirjaa sietää siis suositella, lähes keittiöön kuin keittiöön.

Safkaa : parempaa arkiruokaa

Kirjoitettu by Kaisa

Alexander ja Hanna Gullichsen: Safkaa : Parempaa arkiruokaa
Otava, 2012images

Kun keittokirja synnyttää tämän luokan kuhinan ympärilleen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin testata sen toimivuutta käytännössä. Kun yksi siitä esiinnostettu resepti tuntuu olevan kaikkien huulilla, on miltei pakko valmistaa tuota maagista murkinaa – avokadopastaa, jota tämän keittokirjan reseptien takaa löytyvä kokki ja ravintoloitsija Alexander Gullichsen valmisti ensimmäisenä ruokalajina vaimolleen, joka ”meinasi itkeä sitä syödessään – oli kuulemma niin hyvää”. No, olihan se hyvää, itku tosin ei ollut lähelläkään.

Mitään tajunnanräjäyttävää siis ei ole tiedossa, vaan nimensä mukaisesti kirja saattelee käyttäjänsä arkiruuan, hieman fiinimmän sellaisen lähteille. Juuri tämä tekee kirjasta helposti lähestyttävän ja se onkin oiva yksilö erilaisten ruoanlaittajien keittokirjahyllyihin. Sen avulla voi nimittäin loihtia pitkän kaavan gourmet-illallisen alku-, pää- ja jälkiruokineen tai yksinkertaisesti kokata kiireisen – mutta silti maistuvan – arkiaterian.

Lisäplussaa annan kirjalle sen luonnollisen kauniista ulkonäöstä, joka henkii suomalaista, tavallisen onnellista elämää. Ruoat on kuvattu kauniisti, yksinkertaisuutta kunnioittaen, ehdottomalla pieteetillä ruokaa ja sen synnyttämiä mielikuvia kohtaan.
Kirjan tekijöitä lainatakseni ”rakkaimmat muistomme rakentuvat vahvasti ruokaelämysten ympärille”. Näinhän se usein on, ja juuri siitä syystä suosittelen tätä kirjaa lämmöllä kaikille oman elämänsä kotikokeille. Miksi emme tekisi arjestakin juhlaa – vaikka joka päivä.

Italialainen keittokirja : Mamman parhaat herkut

Kirjoitettu by Kaisa

Dominic Utton: Italialainen keittokirja : Mamman parhaat herkut

Gummerus, 2012
Suom. Aatos Nieminen
Mama’s Italian Cookbook, Parragon, 2009

Brittiläisen freelance-toimittaja Dominic Uttonin luoma keittokirja on mielestäni ihastuttava teos. Se ei ole ainoastaan tavanomainen reseptien kokoelma, se on myös kurkistus erään italialaisen mamman maailmaan.

Tuo maailma sijoittuu pikkuiseen, todelliseen kylään Apuliassa, Etelä-Italiassa. Mamma sen sijaan on kokonaan Uttonin mielikuvituksen tuotetta, elämänohjeineen jopa yltiöpäisen kliseinen henkilöhahmo.

”Älä suotta pyri täydellisyyteen. Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä, ja kun se viimein rakennettiin, siitä ei tullut täydellistä. – – ”Keittiö ilman tuoreita leivonnaisia on kuin koti ilman naurua.”

Joitakin mamman neuvot ja toteamukset ehkä saattavat ärsyttää, mutta olen vakuuttunut, että maistettuaan mamman resepteillä valmistettua murkinaa, tuo ärsytys on pian tipotiessään. Ainakin tähän mennessä testaamani Ricotta-mozzarellalasagne sekä omatekoinen jäätelö – jonka reseptiikka suosi kerrankin meitä koneettomia jäätelönystäviä – olivat verrattoman maukkaita. Tätä kirjoittaessani haaveilen jo italialaisesta illasta, jonka olemme kotona kirjan innoittamina päättäneet toteuttaa. (Ja nyt jo toteuttaneet – onnistuneesti.)

Kirjan reseptit on jaettu viiteen kategoriaan, ”Mamman juhlaruoat” ja ”Mamma tekee eväät”, muutamia mainitakseni. Se, miten itse suhtaudun mielestäni niin kovin amerikkalaishenkiseen ajatukseen ”Mamman lohturuuista” jääköön tarkemmin analysoimatta, todettakoon tällä kertaa ainoastaan, että Panettonevanukas tai Tiramisu sekä kuulostavat että näyttävät houkuttelevilta – mieluummin kuitenkin siipi ilmassa kuin maassa nautittuna.

Mitä itse asiaan, eli reseptiikkaan tulee, se tuntuu ensikosketukselta olevan kunnossa. Ohjeet tuntuvat vaadittavan taitotason ja ajankäytön suhteen monipuolisilta. Toisinaan ne sisältävät ruoka-aineita, joiden löytäminen lähikaupasta saattaa osoittautua hankalaksi, mutta jo pieni tutustuminen – toisin sanoen googlaaminen – oudompaan ainesosaan auttaa varmasti löytämään sille yksinkertaisemman korvikkeen. Mitä enemmän onnistuu löytämään, sitä autenttisempi lopputulos.

Tätä kirjaa suosittelen suurella sydämellä niin enemmän kuin vähemmänkin ruuanlaittoa harrastaneille. ”Una buona mamma vale cento maestre.” – ”Kunnon mamma on hyvinkin sadan opettajan väärti.”