Punajuuri-jauhelihakeitto, pieni jäähyväinen Tampereelle ja Haitula

Oli kerran Haitula,
joka oli pienempi kuin pieni,
joka oli pikkuruinen tylleryinen,
aivan mahdottoman pieni. – –

Jo kevään ensimmäisellä Tampereen valloituksellamme teimme Pikku-Kokin kanssa retken Tiitiäisen satupuistoon. Sen jälkeen olemme vierailleet puistossa useita kertoja ja joka ikinen kerta olen kiinnittänyt huomiota sen varmasti pienimpään yksityiskohtaan, pikkuruiseen kivellä sijaitsevaan patsaaseen. Aina aiemmin alkava ajatus selvittää henkilöhahmon tarina on karannut mielestäni, mutta nyt kun sain Pikku-Kokinkin kiinnostumaan pienokaisesta, nappasin siitä valokuvan. Ja tuohan onkin Haitula, ”pienempi kuin pieni”.

Patsas herätti minussa halun tehdä kaksi asiaa: lukea lapsilleni enemmän Kirsi Kunnasta ja etsiä loputkin puistoon piilotetut Olli Larjon tekemät Haitula-patsaat. Niitä on kuulemma kahdeksan. Aivan mahtavaa. No, tuo olkoon kevään asia, nyt heitämme hetkeksi hyvästit Tampereelle ja keskitymme kotoiluun – ja pian alkaviin jouluvalmisteluihin – rakkaassa Kotikolossa.

Loppuun vielä ruoka-asiaa, keittoresepti. Seuraava jauheliha-punajuurikeitto toi hiukan mieleen borssin, vaikka olikin melko lailla mutkat suoriksi -versio. Joka tapauksessa, kun tätä nauttii smetanan kera, uskon, että melko monelle mieleen hiipii ainakin ajatus tuosta itäeurooppalaisesta keittoklassikosta. Jännän säväyksen keittoon toi tilli, jonka lisäämistä aluksi hieman arastelin. Mutta ei, maku oli mainio.

IMG_1905

Siis suosittelen; sekä keittoa että Haituloiden metsästystä.

Punajuuri-jauhelihakeitto

4 annosta

2 punajuurta
3 porkkanaa (tai vastaavasti 1 porkkana ja pala punakaalia)
1 sipuli
4 rkl öljyä
400 g jauhelihaa
1 lihaliemikuutio
2 rkl tomaattipyreetä
1 l kiehuvaa vettä
0,5 ruukkua tilliä
0,5-1 tl suolaa

Tarjoiluun:
smetanaa

Kuori ja raasta punajuuret ja porkkanat. Kuori ja hienonna sipuli ja suikaloi mahdollinen kaali.
Kuumenna öljy kattilassa. Ruskista siinä jauhelihaa 3–5 min. Murenna liemikuutio joukkoon, lisää juuresraasteet, kaali ja sipuli. Paista 2 min. Lisää tomaattipyree ja kiehuva vesi. Keitä 15 min.
Hienonna tilli ja sekoita keittoon. Maista ja mausta suolalla.
Tarjoa smetanan kera.

Taaperon kanssa Tamperetta valloittamassa osa 1

IMG_8927Elämämme on kääntynyt nyt joksikin aikaa sellaiseen asentoon, että vietämme paljon aikaa Tampereella. Syynä kuvioon on Aleksin uusi työpaikka ja siitä, kuinka usein tai kuinka pitkälle aikajanalle nämä ”Tamperekomennukset” tulevat jatkumaan ei meillä toistaiseksi ole tietoa. Joka tapauksessa olen päättänyt ottaa käsillä olevista päivistä kaiken irti ja viettää Pikku-Kokin kanssa mahdollisimman rentouttavaa äiti-poika -laatuaikaa; tutkia väliaikaista kotikaupunkiamme taaperon silmin, unohtaa oikeutetusti kotityöt ja vain nautiskella elämän pienistä iloista – kuten kivestä, joka voi hetken olla se suurista suurin aarre, mutta jonka tiputtaminen katukaivoon onkin pian jotakin vielä paljon mahtavampaa. Suurenmoiset nämä pienen ihmisen silmälasit.

Kun Tampere-viikoistamme ensimmäinen on takana, ajattelin jakaa kanssanne hieman sen satoa. Kyseessä on kaupunki, josta eivät näkemisen ja kokemisen kohteet ihan heti tule loppumaan. Vietimme vallan täyteliäitä päiviä, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä sangen paljon odotettavaa.

Heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme Tampere-talossa sijaitsevaan maailman ainoaan Muumimuseoon. Olin etukäteen pohtinut, että museovierailu alle kaksivuotiaan kanssa saattaisi osoittautua melko hankalaksi tapaukseksi, mutta turhaan. Pikku-Kokki tuntui nauttivan jopa minua enemmän ja jaksoi hienosti kiertää koko museon. Mahtavaa, tästä sain kimmokkeen lähteä tutustumaan hänen kanssaan museoihin enemmänkin.

Iltapäivällä teimme vielä retken Näsinpuistoon, jossa pääasiallisena tavoitteenamme oli löytää Tiitiäisen satupuisto. Löytyihän tuo, ja ihan kivakin se oli, joskin tuntui hieman tylsältä nähdä sen sotkettu ja monin paikoin rikottu ulkomuoto. Takaisin kävelimme Finlaysonin palatsin piha-alueen halki, jonka ehdottomaksi kohokohdaksi nousi pieni suihkulähde, oivallinen piste hankkiutua eroon puistosta asti käsissä puristetuista pikkuaarteista.

Toisen päivän aamu kului Pikku Kakkosen puistossa, jonne tulemme varmasti tekemään paluun jos toisenkin. Huippupuisto. Iltapäivällä kävelimme kivenheiton päähän Särkänniemeen, jossa Pikku-Kokki pääsi elämänsä ensimmäiselle Possujuna-ajelulle. Sanat eivät riitä kuvailemaan hänen ilmettään; ensi viikolla täytynee vierailla tällä niemellä uudelleen. Särkänniemeltä löytyy kolme laitetta, joissa nämä kaikkein pienimmät hurvittelijat saavat nautiskella aivan omin päineen, vanhempien mieliksi vieläpä ilmaiseksi.

Kolmantena päivänä teimme aamukävelyn Tammerkosken rannalle, jossa pauhaava koski riitti mainiosti pitämään mielenkiinnon yllä. Tämän jälkeen pujahdimme Keskustorin laidalla sijaitsevaan entiseen Vanhaan kirjastotaloon avattuun Kulttuuritalo Laikkuun, tarkemmin sanottuna sen Lastenkulttuurikeskus Rullaan. Sekä elämystila että Unikudelmia-näyttely vakuuttivat meistä molemmat. Tämäkin todella suositeltava kohde, mikäli lasten kanssa Tampereella seikkailee.

Loppuun vielä muutama kehu ja kuva Piazza Foodfactory -ravintolasta, jossa nautimme ensimmäisen komennuksemme viimeisen illallisen. Itse pidin lohitoast-annoksestani todella paljon, samoin Aleksi omasta burgeristaan kuten myös Pikku-Kokki lihapullistaan perunamuusin, puolukkahillon ja kirsikkatomaattien sekä maitolasillisen kera. Koko perhe oli siis tyytyväinen ja leikkipaikka toi oman bonuksensa viihtyvyyteen. Kun tähän lisätään ravintolan muutenkin miellyttävä ilmapiiri, voin suositella sitä moneen makuun, niin lapsellisille kuin muillekin seurueille.

Näin. Varsin antoisa ensiviikko, joka saakin jatkoa jo tulevalla. Odotan innolla!
Kiva, jos jaksoit kanssani tänne asti. Alla vielä kertauksena lista artikkelissa esille tulleista suositeltavista taaperokohteista Tampereella. Palataan asiaan.

1. Tampere-talon Muumimuseo
2. Tiitiäisen satupuisto sekä Näsinpuisto kokonaisuudessaan
3. Pikku Kakkosen puisto
4. Särkänniemi
5. Lastenkulttuurikeskus Rulla
6. Piazza Foodfactory