Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 55: Il Gabbiano; Italiaa ilmeessä, miksei makumaailmassakin

Kun lauantaina ruoka-aika on jo pitkälti todellisuutta, emmekä vieläkään ole tehneet elettäkään ruoanlaiton eteen, alkaa uhkaavasti vaikuttaa siltä, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää ulkoruokinta. Mitäpä siis? Koska haluamme pysytellä kotikonnuilla ja nauttia jotakin helpohkoa, tarkoittaa tämä näin espoolaisnäkökulmasta katsottuna ajelua johonkin ympäröivistä kauppakeskuksista. Pikaisesti pähkäiltyämme suuntaamme Selloon ja hampurilaisten kuvat silmissämme valikoimme kohteeksemme ravintola Retron. Koska paikka kuitenkin on harvinaisen täynnä ja jonoakin keittiössä riittää, päätämme jatkaa matkaa päätyen naapurissa sijaitsevaan italialaisravintola Il Gabbianoon.

IMG_1415IMG_1414 - Versio 2Puna-valkoruudulliset pöytäliinat, seinällä komeileva Aatamin luominen sekä saapasmaan kuuluisimpia kohteita kuvaavat valokuvat toivottavat vieraat tervetulleeksi sellaisella Italia-buustilla, että ravintolan kohdekeittiöstä ei voi erehtyä. Tuntuu, että tasoltaan ravintola sijoittuu jonnekin La Famiglian ja Mamma Rosan välimaastoon. No, katsotaan.

Koska tarkoituksena on nauttia ainoastaan suhteellisen yksinkertainen päivällinen, jätämme alkupalalistan tällä kertaa huomiotta ja hyppäämme suoraan pääruokien pariin. Minä valikoin listalta kana-pinaattisalaatin, jossa grillattu kanafilee saa seurakseen salaattipedille herkkusieniä, avokadoa, paprikaa, kurkkua, pinaattia, sekä hunajakastiketta (16,50€). Sieniä olisi saanut olla enemmän ja luvatut leipäkuutiot puuttuvat kokonaan, mutta muuten annos on kelpo, mielestäni täysin hintansa väärti ja sellainen mukava salaattiannos, jonka jälkeen tuntuukin siltä, että on syönyt salaattia. Niin ikään Aleksin kana-pestorisotto chilillä ja paprikalla maustettuna (16,50€) on hyvää ja jättää jälkeensä sopivan pikku poltteen.

Näin. Pääruoat saavat osakseen positiivista palautetta ja toisiin pöytiin purjehtivat pasta-annokset sekä pizzat näyttävät maukkailta niin ikään. Luulen, että paluu lienee tulevaisuudessa paikallaan. Kun jälkiruoaksi nautittu yksi pallo italialaista suklaajäätelöä lisänään kinuskikastiketta (4,50€) osoittautuu kokonaiseksi kulholliseksi, päättyy ateria tyytyväiseen olotilaan.

Kauppakeskusravintolaksi Il Gabbiano on hyvin miellyttävä ja hinta-laatusuhde on kohdallaan. Voin suosittaa!

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 32: Chico’s Sello, rehellistä kauppakeskusmuonaa lampaasta lampaaseen liidettäessä

Koska pitkäperjantai hurahti pitkälti patojen ja kattiloiden ääressä ja sunnuntaina pääsimme nauttimaan vanhempieni pääsiäispöydän antimista, päätimme viettää lankalauantaita maallisissa merkeissä, siis kauppakeskuksessa maleksien, murkinoiden ja liikkuvia kuvia katsellen. Päivän saldo oli mukava ja maukas; kotimainen uutuus, Onnenonkija, viihdytti toivotulla tavalla ja ravintola Chico’s tarjoili niin ikään tunnelmaan passelin päivällisen.

Chico’sissa olemme toki vierailleet ennenkin, mutta päätin kuitenkin, että tämäkin vielä noteeraamatta jäänyt ketju ansaitsee paikkansa ravintolakokemuksiamme esittelevien postausten jonossa, ovathan siellä jo ravintolat Base ja Retrokin, molemmat Sellosta tuttuja ”ravitsemusliikkeitä”.

Lauantai-iltapäivänä kauppakeskus vilisee innokkaita, rahoistaan eroon pyrkiviä ihmisiä. Myös alueen ravintoloissa asiakkaita riittää mukavasti, mutta vapaita pöytiä ainakin Chico’sista löytyy odottamatta. Palvelu on alusta loppuun erittäin ystävällistä, omien sanojensa mukaan vastikään aloittaneelle tarjoilijattarelle on annettava tästä tyylipisteet.

Koska hampurilaishammasta kolottaa (yllättäen), päädymme molemmat valikoimaan jotakin menun kattavasta burgeriosiosta. Vaihtoehtoja listalla on tarjolla kymmenkunta, joiden lisäksi on mahdollista kokeilla ravintolan pääsiäisekstraa, lammasburgeria. No, näin lammasruokailun välipäivänä tämä jää maistamatta. Itse päädyn Guacamole Chicken Burgeriin (17,00€), jossa Roslundin jauhettu broileripihvi on puettu guacamole-, sitruuna-aioli- sekä tuoretomaattisalsaviittoihin rinnallaan salaattia mangosalsalla kruunattuna sekä paahdettuja kasviksia. Oikein maukasta ja mehevää, sanoisin. Myös Aleksi on tyytyväinen valintaansa, Smokey Pork Burgeriin (17,00€), ylikypsää savuporsasta kolmella kastikkeella käsittävään esitykseen, vaikka miedommat omena- ja pekonimajoneesi kuulemma jäävätkin pitkälti BBQ-kastikkeen jalkoihin. Lisäkkeeksi sopivat mainiosti tarjoilijan suosittelemat bataattiranskalaiset Chico’s-majoneesilla, joiden maku on huomattavasti kuivan koppuraista ulkonäköä parempi.

Jälkiruokaosiosta valitsen kestosuosikkiani jäätelöä, josta tämän ravintolan kohdalla voi todeta, että se kattaa niin jäätelön-, suklaan- kuin ylipäätään makeanhimonkin mennen tullen. Pallo vadelma-chilisalmiakkijäätelöä (nam!) saapuu popsittavassa suklaakuoressa vaahtokarkkien, muiden suklaakomponenttien, kermavaahdon ja toffeekaramellikastikkeen kera (6,00€). Ehkä jonkun mielestä hieman yltiömakeaakin… No, makeanmieli taittuu varmasti Aleksillakin, kun pöytään saapuu niin ikään kermavaahdon, toffeekaramellikastikkeen ja suklaaherkkujen kanssa tarjoiltava Rockslide Brownie (7,00€), joka on koristeltu kauniisti ruusun terälehdillä ja ruiskukilla.

Poistumme ravintolasta kaikin puolin tyytyväisinä, kuta kuinkin 50,00€ tästä ateriasta kahdelta henkilöltä tuntuu suhteellisen sopivalta sijoitukselta. Uskallan siis suositella, mikäli ajatus ”Amerikasta lautasella” tuntuu kiehtovalta vaihtoehdolta. Sen täällä nimittäin maistaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5

 

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 7: Base, astetta fiinimpää ruokailua espoolaisella markkinapaikalla

Edellisen päivän kauppakeskusruokailu sai oivallista jatkoa, kun ”nopea, valmiiksi suunniteltu” kierros eräässä huonekalujättiläisessä muuttuikin kokopäiväiseksi projektiksi. Kieltämättä tuloksekas reissu; nyt Aleksilla on talo täynnä isojen poikien legoja ja tavaratkin saavat pian nauttia uusista kodeistaan.

Maanantai-iltapäivänä ravintola Base, kauppakeskus Sellon hieman fiinimpää ravintolakulttuuria edustava kaksi erilaista puolta käsittävä kokonaisuus on hiljainen. Baari on kerännyt pöytiinsä pienen joukon ihmisiä, ViiniBase on tyhjillään. Valitsemme silti jälkimmäisen, suuri ruutu jääkiekko-otteluineen ei tunnu houkuttelevalta ruokaseuralaiselta. Emme me kuitenkaan koko parituntistamme kaksin vietä, pieniä seurueita kertyy muutamia ympärillemme. Ravintolan tunnelma on mukava, pienillä parannuksilla siitä saisi jo vallankin viehättävän.

Mutta ruokaan: Se on hyvää, oma scampi-caesarini suorastaan loistoa. Myös Aleksi arvostaa tuplajuusto-pekoniburgerinsa melko korkealle. Lisäkesalaatti sen sijaan on tylsä, sen suunnitteluun ei aikaa ole tuhlattu, jäävuorisalaatti ”kruunattu” punasipulein, kurkuin ja tomaatein. Retro – ja moni muu – tekee sen paremmin.

Jälkiruoka, kun sitä vihdoin saamme, on hyvää myös. Aleksille suklaafondant kera vaniljajäätelön, itselleni pallo suklaajäätelöä kinuskikastikkeella kuorrutettuna. Tätä kokonaisuutta saamme tosin odotella reilut puoli tuntia varoitetun vartin sijaan johtuen kokin liian hanakasta uunisormesta, jonka seurauksena ensimmäinen fondant saa kuulemma liian tumman kuoren. No, hyvityksenä jäätelö ja kahvi jätetään veloittamatta. Huomaavainen ele.

Kokonaisuutena kokemus on positiivinen. Voisin tulla uudestaankin ja pidän myös hinta-laatusuhdetta käypänä hamppariannoksen kustantaessa 17,90€ ja salaatin 15,00€. Fondantistakin maksaa tällä kertaa mieluummin, kun se ainakin vaikuttaisi olevan itsetehty – tai ainakin paistettu. Jäätelö olisi maksanut 4,50€.

Tämän kokemuksen perusteella kelpo kauppakeskuskauraa saa täältäkin. En ehkä suosittelisi sen kaikkein tärkeimmän juhlapäivän viettoon, mutta voisi tänne illallakin tulla ja kokeilla vaikka, kuinka onnistuvat ViiniBasessa viinivalinnoissaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5