Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 36: Ravintola Natura; pieniä annoksia, suuria makuja

Jälleen kerran takana mahtava ruokaretki täynnä uusia ja ihmeellisiä makuja. Jotakin täydellistä, jotakin erikoista, jotakin kyseenalaista ja paljon siitä väliltä. Makumuistoja, jotka jäävät elämään. Tätä kaikkea meille antoi ravintola Natura.

IMG_6950IMG_6938Helsingin keskustassa, Iso Roobertinkadulla, huhtikuun ensimmäisenä päivänä avautunut Natura perustuu omien sanojensa mukaan ajatukselle selkeistä ja puhtaista mauista, joita tuotetaan korkeatasoisia, ekologisia ja sesongin mukaisia raaka-aineita käyttäen. Espanjalaisista tapasbaareista tuttu asiakkaan läheisyydessä sijaitseva avokeittiö sekä etelä-eurooppalaiset tapas-, meze- ja pintxos-tyyliset annokset ovat merkittävä osa ravintolan konseptia, samoin tekniikat aina puuhiiligrillauksesta matalalämpökypsennykseen. Hienoja arvoja ja sangen viihtyisältä kuulostavaa tunnelmaa siis ainakin lupailevat. No, katsotaan.

Lauantai-iltana kuudelta Natura on jo puolillaan täynnä. Mainittakoon kuitenkin, että asiakaspaikkoja ravintolassa on laskelmieni mukaan vain noin kolmisenkymmentä. Joka tapauksessa seuraavien tuntien aikana paikka täyttyy kokonaisuudessaan, joten varaus lienee ainakin näin viikonloppuisin miltei vaatimus.

Vastaanotto on lämmin, eikä palvelun tasossa ole moittimista missään vaiheessa iltaa. Tarjoilijat ovat ystävällisiä ja asiantuntevia, eräs kokeistakin käy muutaman kerran pyörähtämässä pöydässämme ja tunnelma on alusta loppuun kiireetön ja miellyttävä. Puitteet ovat yksinkertaisen tyylikkäät, tämän hetken moderni, rentoa meininkiä huokuva fine dining -ilmapiiri on käsin kosketeltavaa.

IMG_6944Mutta pääasiaan, eli ruokaan. Valitsemalla ”Tradition & Innovation” -menun lähdemme keskipitkälle, seitsemästä yhdeksään ruokalajia käsittävälle vaellukselle (59,00€). Tarjolla olisi myös klassinen neljän ruokalajin (39,00€) tai kattava kaikki päivän annokset sisältävä menu (89,00€). Lisäksi Aleksi päätyy aterialle suunniteltuun viinipakettiin, tosin puolikkailla annoksilla (22,50€). Itse siivitän ateriaani sihisevällä seljankukkamehulla (6,50€). Juomista sanottakoon, että tällä kertaa Aleksi ei löydä yhteistä säveltä ravintolan sommelierin kanssa, mutta minä nostan mehuni yhdeksi tämän hetken suosikkijuomistani.

Ruokamatkalle lähdetään kokin viettelevällä tervehdyksellä, selleri-kevätsipulikeitolla sekä talon mahtavan makuisilla leivillä ja pekonirasvalla kruunatulla voilla. Aloituksesta ropisee paljon pisteitä.

Ensimmäinen ”virallinen” alkuruoka, sokeri-suolattua siikaa, piimää ynnä kyssäkaalia tarjoillaan ruokavaliostani johtuen vain Aleksille, minä sen sijaan aloitan ateriani paahdetulla avokadolla, greipillä ja savustetulla kotijuustolla. Itse tykkään todella paljon, Aleksi pitää annostaan mukiinmenevänä. Tällä kertaa täytyy myöntää, että en itsekään harmittele menettämääni kala-annosta. Sama ajatus pysyy yhä yllä, kun kohtaamme seuraavan annoskokonaisuuden, kolme alkupalatapasta. Saamme molemmat nauttia maittavin aiolein koristellusta keltajuurisalaatista sekä nokkoskeitosta paahdettujen porsaskuutioiden kera. Ensipuraisu nokkoskeittoa ei tuo kielelle välttämättä sitä kaikista miellyttävintä makuelämystä, mutta yhdistettynä porsaskuutioihin maku muuttuu huomattavasti paremmaksi. Kokonaisuutemme toisistaan erottavana komponenttina toimii osteri, jonka ”nautintaan” Aleksi saa yksinoikeuden. Itse saan onnekseni tyytyä hiillostettuun parsaan babypinaatin kera. Parsa-annos on melko tavallinen, osteri Aleksille suorastaan Fear Factor -osastoa. No, tuoksu ei viehätä minuakaan.

IMG_6964Pääruoaksi on 72 tuntia haudutettua Herefordin härkää, uusien perunoiden, grillatun varhaiskaalin, karamellisoidun päärynän ja salsa verden kera. Kokonaisuus on todella toimiva, on mielenkiintoista huomata, kuinka paljon aistikkaimmiksi suupalaset muuttuvat, kun komponentit yhdistetään toisiinsa.

IMG_6975Seuraavaksi siirrymme kolmen tapaksen välijälkiruokakokonaisuuteen, joka herättää meissä kahtalaisia tunteita. Aleksin minulta kielletty syötävä keittiön sangria sekä oma sorbettini ovat kohtalaisia. Ihastuttavan caramel-kreemin sisäänsä kätkevä tuulihattu ei kuoren kuivakkuudesta johtuen kerää raadiltamme pisteitä, mutta ”hollantilainen aamiaisleipä” suklaalla kuorrutettuna on mainio. Paras on kuitenkin ehdottomasti edessä…

IMG_6979Kun olemme päässeet käsiksi ruokaretkemme viimeiseen viralliseen osuuteen, minulle tulee tunne, että olen varmasti yhden elämäni parhaimman jälkiruoka-annoksen kimpussa. Kyseessä on nimeä ”Frozen Yogurt” kantava kokonaisuus, jonka lumikinosmainen ulkonäkö saa veden nousemaan kielelle. Päällimmäinen kerros, raikas jogurttisorbee, kätkee sisäänsä taivaallisen makuisen hunajamoussen, jonka kruunaavat makeat hunajakennon palaset sekä orvokkihillo. Annos on suuri, mutta kepeydessään juuri sopivan kokoinen, täydellinen päätös erinomaiselle vaelluksellemme. Mitä maistelumenuihin tulee, melko harvoin jälkiruoka korjaa sitä suurinta pottia, mutta tällä kertaa asiasta ei ole epävarmuutta. No, näytelmän loppukohtauksessa tarjoilijan tiedustellessa annossuosikkiamme selviää, että emme suinkaan ole mielipiteemme kanssa yksin; ”Frozen Yogurt” on noussut talon vielä lyhyen historian ykkössuosikiksi.

IMG_6982Lopuksi saamme vielä pienet, erittäin hyvän maun suuhun jättävät tummaa rommia, vaniljaa ja mehiläisvahaa sisältävät canelles-leivokset, joiden jälkeen poistumme ravintolasta sangen tyytyväisin mielin. Pienen TableOnline -alennuksen jälkeen hintaa kolmituntisellemme kertyy 137,00€, jota emme pidä lainkaan liioiteltuna. Ravintola Natura tuo mallikkaan lisänsä Helsingin fine dining -tarjontaan ja olisin ehdottoman valmis suosittelemaan sitä kaikille ruokanautiskelijoille. Toivotan uutukaiselle onnea ja menestystä!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 4+/5

Copas y Tapas : erilaisia tapoja

Jari Lahdenoja, Aleksi Lahdenoja & Miikka Väisänen: Copas y Tapas : erilaisia tapoja 
Valokuvat: Lasse Lecklin
Bazar, 2015

CopasyT_web72di_6864Yksi parhaista asioista elämässä on ehdottomasti hyvä ateria, täydellisen siitä tekee laadukas seura. Vähän arkisempikin murkina muuttuu hetkessä juhlavaksi, kun sytyttää kynttilän, kattaa pöydän kauniisti tai vaikka lorauttaa lasiin tilkkasen viiniä. Mutta tärkeintä ovat kuitenkin ihmiset; vuorovaikutus ja yhdessäolon synnyttämät kokemukset.

Tätä mieltä ovat myös Copas y Tapas -ravintolan ydinporukka, jotka perustivat helsinkiläisravintolansa viitisen vuotta sitten. Jo alkutaipaleestaan lähtien he ovat pitäneet pääpainonsa palvelussa, jonka keskiössä on asiakkaan viihtyvyys ja hyvinvointi, välineinään ”ajatuksella ja sydämellä tehty ruoka, laadukkaat viinit ja isännöinti”. Suuria sanoja, tämähän täytyy päästä kokemaan.

Tällä kertaa huomioni kohdistuu kuitenkin keittokirjaan, opukseen joka kantaa nimeä Copas y Tapas : erilaisia tapoja ja nimensä mukaisesti esittelee reseptein ravintolan tapas-suosikkeja vuosien varrelta. Teoksen ideana on tuoda nämä herkkupalat kotikeittiöihin, antaa ihmisten yrittää, onnistua ja epäonnistuakin, etsiä ja löytää. Ei siis ole tarkoitus toteuttaa välttämättä juuri kirjassa esitettyjä kokonaisuuksia vaan yhdistellä komponentteja eri tavoin, saada onnistumisista se löytämisen ilo, johon tekijät itse ravintolansa aamuhämärän aikoihin ihastuivat. Aina ei synny harmoniaa, mutta aina kannattaa yrittää. Paikoitellen reseptiikkoja on myös helpotettu hiukan, jotta kynnys kokeilla ei olisi liian suuri. Samoin kokit muistuttavat, että annoskokojen soveltaminen väli- ja pääruoiksi on hyvinkin suotavaa. Lisäksi on hyvä muistaa omassakin ruoanlaitossa, että lähes mikä tahansa ruoka-annos miniatyyrikoossa voi olla tapa, raaka-aineista välittämättä. Ei tarvita Espanjaa, ei mitään punajuurta tai muikkua ihmeellisempää. Aidoimmillaan tapakset ovat paikallisista aineksista valmistettuja, parhaimmillaan hyvässä seurassa nautittuja.

Kirja tarjoilee monipuolisen valikoiman kala-, kasvis- ja lihatapaksia, pääruokia unohtamatta. Oma osionsa on myös jälkiruoille sekä muutamille leipäohjeille. Viinin ystävät ilahtuvat varmasti annosten yhteyteen kirjatuista viinisuosituksista. Lisäksi esitellään reilu tusina ravintolan suosimia villiyrttejä keruu- ja käyttöohjeineen. Voisin kuvitella, että teoksen laajasta valikoimasta löytyy lähes jokaiselle jotakin.

Itse olen ensipuraisulta teokseen valtavan viehättynyt. Nopeasti vilkaistuna se saattaa vaikuttaa tavallisiin kotikeittiöihin jopa pelottavan haastavalta, mutta kun ohjeita katsoo tarkemmin, ovat niistä monet suhteellisen helpostikin, melko tavanomaisin aineksin toteutettavissa. Toki malttia ja innostusta panostaa ruoanlaittoon vaaditaan, ei tämä mikään kiireisen kokin arki-iltojen keittiöapu ole.

Mitä käytännön kokemukseen tulee, olemme omassa koekeittiössämme valmistaneet tähän mennessä kirjan pohjalta porkkana-sahramikeittoa, sipulipyreetä sekä paahdettuja maa-artisokkia, jotka onnistuivat kaikki ja sopivat kokonaisuuteen, jonka kirjan ohjeistuksen mukaan loimme poimien palan sieltä, palan täältä. Ensimmäisellä kerralla siis tavoitimme harmonian, saa nähdä kuinka käy seuraavalla yrittämällä. Tästä kirjasta nimittäin löytyy aineksia vielä pitkälle tulevaisuuteen.