Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 36: Ravintola Natura; pieniä annoksia, suuria makuja

Jälleen kerran takana mahtava ruokaretki täynnä uusia ja ihmeellisiä makuja. Jotakin täydellistä, jotakin erikoista, jotakin kyseenalaista ja paljon siitä väliltä. Makumuistoja, jotka jäävät elämään. Tätä kaikkea meille antoi ravintola Natura.

IMG_6950IMG_6938Helsingin keskustassa, Iso Roobertinkadulla, huhtikuun ensimmäisenä päivänä avautunut Natura perustuu omien sanojensa mukaan ajatukselle selkeistä ja puhtaista mauista, joita tuotetaan korkeatasoisia, ekologisia ja sesongin mukaisia raaka-aineita käyttäen. Espanjalaisista tapasbaareista tuttu asiakkaan läheisyydessä sijaitseva avokeittiö sekä etelä-eurooppalaiset tapas-, meze- ja pintxos-tyyliset annokset ovat merkittävä osa ravintolan konseptia, samoin tekniikat aina puuhiiligrillauksesta matalalämpökypsennykseen. Hienoja arvoja ja sangen viihtyisältä kuulostavaa tunnelmaa siis ainakin lupailevat. No, katsotaan.

Lauantai-iltana kuudelta Natura on jo puolillaan täynnä. Mainittakoon kuitenkin, että asiakaspaikkoja ravintolassa on laskelmieni mukaan vain noin kolmisenkymmentä. Joka tapauksessa seuraavien tuntien aikana paikka täyttyy kokonaisuudessaan, joten varaus lienee ainakin näin viikonloppuisin miltei vaatimus.

Vastaanotto on lämmin, eikä palvelun tasossa ole moittimista missään vaiheessa iltaa. Tarjoilijat ovat ystävällisiä ja asiantuntevia, eräs kokeistakin käy muutaman kerran pyörähtämässä pöydässämme ja tunnelma on alusta loppuun kiireetön ja miellyttävä. Puitteet ovat yksinkertaisen tyylikkäät, tämän hetken moderni, rentoa meininkiä huokuva fine dining -ilmapiiri on käsin kosketeltavaa.

IMG_6944Mutta pääasiaan, eli ruokaan. Valitsemalla ”Tradition & Innovation” -menun lähdemme keskipitkälle, seitsemästä yhdeksään ruokalajia käsittävälle vaellukselle (59,00€). Tarjolla olisi myös klassinen neljän ruokalajin (39,00€) tai kattava kaikki päivän annokset sisältävä menu (89,00€). Lisäksi Aleksi päätyy aterialle suunniteltuun viinipakettiin, tosin puolikkailla annoksilla (22,50€). Itse siivitän ateriaani sihisevällä seljankukkamehulla (6,50€). Juomista sanottakoon, että tällä kertaa Aleksi ei löydä yhteistä säveltä ravintolan sommelierin kanssa, mutta minä nostan mehuni yhdeksi tämän hetken suosikkijuomistani.

Ruokamatkalle lähdetään kokin viettelevällä tervehdyksellä, selleri-kevätsipulikeitolla sekä talon mahtavan makuisilla leivillä ja pekonirasvalla kruunatulla voilla. Aloituksesta ropisee paljon pisteitä.

Ensimmäinen ”virallinen” alkuruoka, sokeri-suolattua siikaa, piimää ynnä kyssäkaalia tarjoillaan ruokavaliostani johtuen vain Aleksille, minä sen sijaan aloitan ateriani paahdetulla avokadolla, greipillä ja savustetulla kotijuustolla. Itse tykkään todella paljon, Aleksi pitää annostaan mukiinmenevänä. Tällä kertaa täytyy myöntää, että en itsekään harmittele menettämääni kala-annosta. Sama ajatus pysyy yhä yllä, kun kohtaamme seuraavan annoskokonaisuuden, kolme alkupalatapasta. Saamme molemmat nauttia maittavin aiolein koristellusta keltajuurisalaatista sekä nokkoskeitosta paahdettujen porsaskuutioiden kera. Ensipuraisu nokkoskeittoa ei tuo kielelle välttämättä sitä kaikista miellyttävintä makuelämystä, mutta yhdistettynä porsaskuutioihin maku muuttuu huomattavasti paremmaksi. Kokonaisuutemme toisistaan erottavana komponenttina toimii osteri, jonka ”nautintaan” Aleksi saa yksinoikeuden. Itse saan onnekseni tyytyä hiillostettuun parsaan babypinaatin kera. Parsa-annos on melko tavallinen, osteri Aleksille suorastaan Fear Factor -osastoa. No, tuoksu ei viehätä minuakaan.

IMG_6964Pääruoaksi on 72 tuntia haudutettua Herefordin härkää, uusien perunoiden, grillatun varhaiskaalin, karamellisoidun päärynän ja salsa verden kera. Kokonaisuus on todella toimiva, on mielenkiintoista huomata, kuinka paljon aistikkaimmiksi suupalaset muuttuvat, kun komponentit yhdistetään toisiinsa.

IMG_6975Seuraavaksi siirrymme kolmen tapaksen välijälkiruokakokonaisuuteen, joka herättää meissä kahtalaisia tunteita. Aleksin minulta kielletty syötävä keittiön sangria sekä oma sorbettini ovat kohtalaisia. Ihastuttavan caramel-kreemin sisäänsä kätkevä tuulihattu ei kuoren kuivakkuudesta johtuen kerää raadiltamme pisteitä, mutta ”hollantilainen aamiaisleipä” suklaalla kuorrutettuna on mainio. Paras on kuitenkin ehdottomasti edessä…

IMG_6979Kun olemme päässeet käsiksi ruokaretkemme viimeiseen viralliseen osuuteen, minulle tulee tunne, että olen varmasti yhden elämäni parhaimman jälkiruoka-annoksen kimpussa. Kyseessä on nimeä ”Frozen Yogurt” kantava kokonaisuus, jonka lumikinosmainen ulkonäkö saa veden nousemaan kielelle. Päällimmäinen kerros, raikas jogurttisorbee, kätkee sisäänsä taivaallisen makuisen hunajamoussen, jonka kruunaavat makeat hunajakennon palaset sekä orvokkihillo. Annos on suuri, mutta kepeydessään juuri sopivan kokoinen, täydellinen päätös erinomaiselle vaelluksellemme. Mitä maistelumenuihin tulee, melko harvoin jälkiruoka korjaa sitä suurinta pottia, mutta tällä kertaa asiasta ei ole epävarmuutta. No, näytelmän loppukohtauksessa tarjoilijan tiedustellessa annossuosikkiamme selviää, että emme suinkaan ole mielipiteemme kanssa yksin; ”Frozen Yogurt” on noussut talon vielä lyhyen historian ykkössuosikiksi.

IMG_6982Lopuksi saamme vielä pienet, erittäin hyvän maun suuhun jättävät tummaa rommia, vaniljaa ja mehiläisvahaa sisältävät canelles-leivokset, joiden jälkeen poistumme ravintolasta sangen tyytyväisin mielin. Pienen TableOnline -alennuksen jälkeen hintaa kolmituntisellemme kertyy 137,00€, jota emme pidä lainkaan liioiteltuna. Ravintola Natura tuo mallikkaan lisänsä Helsingin fine dining -tarjontaan ja olisin ehdottoman valmis suosittelemaan sitä kaikille ruokanautiskelijoille. Toivotan uutukaiselle onnea ja menestystä!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 4+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 9: Ravintola Ani, Punavuoren turkkilaisklassikko

Kaksi (kulttuurin)nälkäistä rouvaa liikkeellä jälleen. Mieliteko – yllättäen – lähi-itämainen, valinta tällä kertaa turkkilainen, helsinkiläisittäin sanottuna klassikkopaikka, jo vuodesta 1982 toiminut Telakkakadun ravintola Ani.

Viitisen vuotta sitten Anissa muutaman kerran vierailleena minulla oli odotuksia, tai ehkä pikemminkin mielikuvia. Muistoissani ruoka oli hyvää ja buffetpöytä runsaan monipuolinen. Myös paikan miellyttävä tunnelma oli jäänyt mieleen. Ja aivan näin, Ani onnistui lunastamaan muistojeni muotoiset lupaukset tarjoten meille maukkaan matkan turkkilaisten makujen maailmaan.

Parhaiten paikkaa voisi suositella kaltaisillemme meze- eli alkupala-ihmisille, jotka tykkäävät koostaa ateriansa pienistä herkkupaloista; hummus ja jogurttikastike pullavan leivän kera, viininlehtikääryleet ja erilaiset salaatit muutamia mainitakseni. Kuitenkin myös pöydän lämmin ruoka, turkkilaiset lihapullat vihannesten kera sekä kebabliha tomaattikastikkeella täydennettynä on maukasta, mikä ei suinkaan aina ole niinkään itsestään selvää, kun buffetruokailusta puhutaan.

Vaikka jokaista lajia ei maistaisikaan – itseäni ainakaan eivät esimerkiksi makaronisalaatti, hapankaali tai lähinnä einesosaston antimilta vaikuttava punajuurisalaatti houkutelleet laisinkaan – löytää pöydästä helposti muutaman lautasellisen verran mieleistään popsittavaa. Kun buffet arkena kustantaa 9,90€, on hinta-laatusuhde vallankin kunnossa. Enkä valittaisi viikonlopunkaan hinnoittelusta, 12,50€. Myös paikka on makumaailmalleen uskollinen, sisustettu sopivaan tyyliin.

Mikäli toiveissa on siis makustella maukasta mutta tavallista – ei mitään gurmeeta – turkkilaista ruokaa, suosittelen Anin buffetpöytää. Miten paikka onnistuu à la carte -listan annoksissaan, sitä en tiedä, mutta valikoima vaikuttaisi suhteellisen kattavalta. Ehkäpä kokeilu olisi paikallaan…

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 2: Fafa’s

SAMSUNGVaikka minä ehdottomasti pidänkin lihasta, enkä ole koskaan harkinnut siitä luopumista, hyvin valmistetut kasvis- ja kalaruoat ovat kuitenkin ehkä parhautta. Olen myös sitä mieltä, että omat ruoanlaittotaitoni kaipaavat eniten harjoitusta mitä kokonaisvaltaisiin ja maistuviin kasvisaterioihin tulee, joten jo tämänkin takia arvostukseni niitä kohtaan on korkea.

Tämän kertainen ravintolakurkistus on ehkä pikaruokamainen, mutta ehdottomasti kaiken käymisen arvoinen, sellainen tämän-tulen-varmasti-tekemään-uudestaan -kokemus. Päätymisestä tähän ”falafelin kehtoon” kiitos kuuluu rakkaalle teatteri- ja elokuvaseuralaiselleni, kahden hengen kulttuuripiirimme toiselle puoliskolle, äidilleni, jonka tarkat silmät olivat löytäneet paikan jostakin lehtiartikkelista.

Vuonna 2011 päivänvalon nähnyt ja nyt jo viitisen ravintolaa käsittäväksi ketjuksi kasvanut Fafa’s on erikoistunut laadukkaaseen, tuoreista raaka-aineista valmistettuun falafeliin sekä muuhun Lähi-idän pikaruokaan. Myös uunituore pita-leipä kuuluu konseptiin. Israelista vuonna 2002 Suomeen muuttanut ravintoloitsija Doron Karavani onnistui siinä mitä lähti toteuttamaan, tuomaan parempaa falafelia meille suomalaisille, jotka vielä tuolloin saimme nauttia kyseistä herkkua lähinnä pakastetun version muodossa. Nyt Fafa’s tarjoili annoksen, joka oli nam – ja maiskis.

Valitsimme kohteeksemme Iso Roobertinkadulla sijaitsevan toimipisteen. Saapuessamme ravintolaan iltapäivällä neljän aikoihin se on kutakuinkin täynnä. No, sinänsä tuo ei ole ihme, istumapaikkoja on vain alle kymmenen. Hyvällä tuurilla saamme kuitenkin napattua itsellemme ravintolan paraatipaikan, ikkunanäkymällä varustetun sellaisen. Kiireestä huolimatta paikan tunnelma ei ole levoton, ainoastaan aukinaisesta ovesta sisään virtaava kylmä kevätilma heikentää viihtyvyyttä olennaisesti. Palvelu on sellaista pikaruokapaikan palvelua, sellaista mikä tällaiseen paikkaan nyt oikeastaan kuuluukin. Valmiit annokset huudellaan hauskasti tiskiltä etunimillä noudettavaksi.

SAMSUNGValitsimme molemmat ruokalistalta falafel meze -vegesalaatin, joka sisälsi viisi falafelia, salaattisekoitusta, tabulea, hummusta, tzatzikia, matbuhaa, paistettua munakoisoa, tahinia ja pitaleipää, tarjottua chiliä emme lautasillemme huolineet. Annos on runsas vieden mukanaan suurenkin nälän tuomatta kuitenkaan tilalle aina niin inhottavaa ähkyn tunnetta. Makumaailma on monipuolinen ja annos muutenkin kaikin puolin loistosijoitus. Hinta-laatusuhde on erittäin kunnossa, kun kaikki edellä lueteltu marssitetaan lautasillemme hintaan 9,90€.

Kahden naisen kulttuuripiiri siis todella suosittelee, niin kasvissyöjille kuin kaikille muillekin. Listalta löytyy myös ainakin kanaa, mikäli pelkän kasvisruoan syöminen jota kuta pyrkii epäilyttämään. Itse ainakin aion tehdä paluun, paikan pita-annoksia on ehdottomasti päästävä testaamaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 1: Ravintola Primula

IMG_0216Koska olennaisen osan ruokatunnelmointiamme ruoan valmistamisen ja sen kotioloissa nauttimisen ohella muodostaa seikkailu ravintolamaailmassa, olen päättynyt ryhtyä jakamaan näitä kokemuksia myös tässä ympäristössä.

Tämän myötä sulkeutuu samalla jo kolmisen vuotta ahkerasti ylläpidetty paperinen ravintolapäiväkirjamme Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa, jonka kannet kätkevät sisälleen kymmenittäin ihastuttavia ja ikimuistoisia hetkiä ja makuja, pettymyksiäkään peittelemättä. Hieman haikeaa, mutta aika aikaansa kutakin; tänään alkaa uusi luku. Ja ehkäpä joku teistäkin, rakkaista lukijoista, hyötyy kokemuksistamme näin enemmän. Katsotaan.

550765_10151066318576914_1198156704_n IMG_0212 IMG_0065

Malttamaton kun olen, haluan idean saatuani aloittaa heti. En vasta viikonloppuna, jolloin tiedossa on luullakseni aivan erityislaatuinen ravintolakokemus, kun sukellamme illalliselle pimeään. Mutta siitä myöhemmin lisää… Joka tapauksessa siitä johtuen, että kirjoitan tämän artikkelin ravintolasta, jossa vierailimme jo ennen kuin päätin lähettää paperipäiväkirjamme eläkkeelle, eivät tarinan päähenkilöt, eli ruoat, ole päässeet parrasvaloihin. No, jostakin pitää aloittaa. Ja niin, eivät ne ruoat välttämättä aina ole se paras tai mieleenpainuvin juttu. Joskus hyvä tarjoilija pelastaa kokin heikommankin esityksen, joskus yksin ravintolan tunnelma. Toisaalta joskus voi käydä päin vastoin, huono palvelu tai tunnelmaton tila saa hyvänkin ruoan maistumaan lattealta tai viinin vetiseltä. Se on se kokonaisuus, joka ratkaisee.

54bf927900477b93241cbb10-iosMutta se Primula. Kyseessä on ravintola, jonka pistimme merkille ensi kertaa jo muutama vuosi sitten, kun erään sangen maukkaan ravintolaillan jälkeen etsimme paikkaa pienelle digestiivin digestiiville. Tuolloin emme kuitenkaan Primulaa valinneet, halusimme mennä sinne mieluummin syömispuuhiin. Näiden parin vuoden aikana olemme puhuneet paikasta useasti, mutta vasta nyt, viime sunnuntaina, veimme hankkeemme loppuun asti ja astelimme sisään tuohon Viiskulmassa sijaitsevaan kortteliravintolaan.

SAMSUNGPaikka oli odotetunlainen, rento ja tunnelmallinen. Puoli viideltä asiakkaita oli melko vähän, sellainen perinteinen sunnuntai-iltapäivän lunkius leijui senkin osalta ravintolan yllä. Myös palvelu noudatteli pitkälti samaa linjaa ollen perusystävällistä ja huoletonta. Pääruokaa tosin odottelimme tilanteeseen nähden melko kauan.

Ruoaksi valitsimme hampurilaiset, kumpikin omalla tyylillämme, tällaisia gourmetburger-ihmisiä kun olemme. Aleksi tilasi Black Angus -version, minä kasviksen tosin vaihtaen vuohenjuuston halloumiin. Ranskalaisten tilalle me molemmat toivoimme salaatin.

Annokset olivat hyviä mutta eivät kuitenkaan erityisiä. Näinä päivinä kun lähes jokainen ravintola miltei tasostaan ja tyylistään huolimatta jonkinlaisia burgereita tarjoilee, on kilpailu kovaa ja itsekin paljon näitä kokeilleena, en enää ihan helposti pidä esitystä kunniamaininnan arvoisena. Itse kasvispihvi, porkkanapohjainen, oli hiukan ihmeellisen makuinen, mutta kiitosta ehdottomasti annoksen monipuolisuudesta. Burgerleivän välistä löytyi porkkanapihvien ohella halloumijuustoa, paistettua munakoisoa ja kesäkurpitsaa, tomaattia, guacamolea, punasipulihilloketta, salaattia, suolakurkkua ja majoneesia, jotka yhdessä muodostivat mainion combon. Lisäkesalaatti oli mielestäni hiukan tylsä, Aleksi tosin oli asiasta vähän toista mieltä. Black Angus Burger oli jonkin verran yksinkertaisempi sisältäen jauhelihapihvin, cheddarjuustoa, salaattia, tomaattia, suolakurkkua ja majoneesia.

Jos hinta-laatusuhde pääruokien kohdalla oli menettelevä, kasvisburger kustansi 17,60€, Black Angus 18,90€, olivat jälkiruoat sen sijaan ylihinnoiteltuja. Itse söin pallon lakritsiluomumaitojäätelöä suklaakastikkeen kera (5,00€) ja Aleksi palan lämmintä suklaakakkua mustaherukkamelban ja talon sorbetin kera (9,00€). Kakut nyt yleisesti ottaenkin maksavat tätä luokkaa, mutta koska kakku oli selvästi viettänyt uunissa jokusen hetken liian pitkään – toisin sanoen palanut – se tuntui erityisen kalliilta. Sisältä onneksi löytyi hieman sitä, mihin varmasti oli pyritty, fondantmaista kuohkeutta. Jäätelö sitä vastoin ei ollut erikoista ja kastiketta oli vallan niukasti, joten 5,00€ tuntui sangen suolaiselta hinnalta.

Loppukaneettina siis seuraavaa: Ravintola oli mukava ja ehdottomasti käymisen arvoinen leppoisa sunnuntaipäivällispaikka, miksei hienompaankin illanviettoon sopiva. Pääruoka oli makoisaa, burgereita nyt vaan on saanut NIIN hyviä, että tämän taso ei aivan riittänyt parhaaseen. Jälkiruoista miinus. Suosittelemme joka tapauksessa!

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5