Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi

Kaisa Sillanpää: Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi
Kuvat: Kaisa ja Jukka Sillanpää
Readme.fi, 2015

kaisa_sillanpaa_kirjankansiNyt kun syksyn mittaan olen useampaan otteeseen ehtinyt testailla Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjaa, on vihdoin aika arvioida sen toimivuutta. No, mitäs sitä kiertelemään; toimiihan tämä, ainakin mikäli suhteellisen helppo ja varmasti keskimääräistä ekologisempi ruoanlaitto kiinnostaa. Tarkoituksena on nimittäin hyödyntää tähteeksi jääneitä ruoanloppuja, toisin sanoen takoa tähteistä tähtiä.

Kyseessä on perheenäiti ja ruokablogisti Sillanpään, joka ainakin reseptikilpailuissa tunnetaan, toinen keittokirja. Hänen ensimmäisensä, Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa, ilmestyi viime vuonna. Siinä tämä yli 70 reseptikilpailussa menestynyt kotiruokainnovaattori esittelee muiden muassa voitokkaita ideoitaan. Varsin suositeltava kirja tuokin.

Ja innovoinnin teemalla ratsastetaan jälleen. Mikäpä olisikaan parempaa mielikuvitustyötä, kuin haastaa itsensä loihtimaan uusia ruokia edellisten keitosten tai muuten vaan ylijääneiden raaka-aineiden puitteissa. Ihan loistavaa, tästä minä todella tykkään, voin todeta jo pitkään tämän tyyppistä toimintaa itsekin suosineena. Se määrä, jonka jokainen suomalainen keskimäärin heittää vuodessa syömäkelvottomaksi päästettyä ruokaa roskakoriin, 24 kiloa, ei nimittäin mieltä ylennä. Itse olenkin pyrkinyt minimoimaan tuon jätteen määrän ja tiedän, että luku ei kohdallani ole lähelläkään tuota edellä mainittua.

Tämän kirjan resepteissä Reseptikuningatar on pyrkinyt käyttämään juuri ruoka-aineita, joita kotiemme kaappeihin kaikkein helpoiten jää: päiväysvanhoja maitotuotteita, kuivahtanutta leipää tai pullaa, nahistuneita kasviksia ja hedelmiä, keitettyä riisiä, pastaa, perunaa ja puuroa sekä paljon, paljon muuta. Reseptejä löytyy niin salaatteihin, keittoihin, liha-, kala- ja kasvisruokiin, leipiin ja muihin leivonnaisiin, kuten myös herkutteluun sekä säilykkeisiin. Siis sangen kattavan kattauksen tähderuokaa Sillanpää meille tarjoilee.

Mitä käytännön kokemukseeni tulee, olen tähän mennessä viipynyt kirjan parissa jo melko pitkään ja testannut ainakin seuraavat reseptit: tomaatti-sipulileipä, mehevä riisikakku, voileipäkuppikakut, tomaattisämpylät ja pappilan hätävara. Maukkaita ja helppoja valmistaa ihan jokainen. Leipomusten parissa siis tähän asti, mutta moniin muihinkin mielenkiintoisuuksiin olen jo ehtinyt tutustua ja tämän kirjan kanssa tulee varmasti vielä useaan otteeseen tehtyä tähteistä tähtiä.

Suosittelen kaikille, jotka kokevat, että kaupasta on joskus vaikea ostaa tai ruokaa valmistaa juuri sitä oikeaa määrää tai että vaikka kuinka taistelisi sitä vastaan, kaappien syövereihin tuppaa aina hautautumaan tuote jos toinenkin, jota ei sitten tulekaan käytettyä. Siis suositus meille kaikille, uskaltaisin väittää.

P.S. Reseptikuningatar kokkailee myös ruokablogien maailmassa, josta hänet löytää resepteineen Tuulikummun keittiöstä.

Ajatusta arkiruokaan! : Herkkuja rippeistä

AJATUSTA ARKIRUOKAANUlla Liukkonen, Helena Lylyharju & Kari Martiala: Ajatusta arkiruokaan! : Herkkuja rippeistä
Valokuvat: Kari Martiala
Karisto, 2015

24 kiloa ruokaa; se on keskimäärin kuusi prosenttia yhden suomalaisen vuosittaisista ruokaostoksista. Tämän lisäksi se on kilomäärä, jolla jokainen suomalainen ruokkii roskakoriaan vuosittain. Se on paljon, se on liikaa. Tätä mieltä ovat keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Helena Lylyharju sekä ruokatoimittaja Kari Martiala, kolmikko tämän teoksen takana. Ja tätä mieltä olen myös minä.

Ajatusta arkiruokaan! on opus, joka jokaisen kannattaisi lukea, tai ainakin selailla läpi. On nimittäin enemmän kuin pöyristyttävää, kuinka mitättömin perustein ruokahävikkiä kotitalouksissamme syntyy: nälkäinen kantaa kauppareissultaan kotiin kahmalokaupalla ylimääräisiä ja suunnittelemattomia impulssiostoja, tarjoushaukka sortuu helposti ylisuuriin raaka-aine määriin, joku kokee vanhentuvan elintarvikkeen hetimiten hengenvaaralliseksi ja joku yksinkertaisesti unohtaa ostoksensa jää- tai kuivakaapin syövereihin. Näihin ongelmiin teos esittää  järkeviä ratkaisukeinoja, jotka ovat tiivistettävissä seuraavasti: osta oikein ja säilytä huolella. Toisin sanoen tee aina suunnitelma kauppareissua ja tulevaa ruoanvalmistusta varten kotona, älä sorru heräteostoksiin ja kiinnitä erityistä huomiota sekä raaka-aineiden että jo valmistettujen aterioiden säilytykseen kotona niin jää- kuin kuivakaapissakin, pakastinta unohtamatta.

Kirjan tarjoamat vinkit ruokahävikin minimoimiseen ovat mielestäni hyviä, mutta itse sain teoksesta suhteellisen vähän uutta tietoa. Jotain toki tarttui myös minun haaviini, kuten mielenkiintoinen ja ehdottomasti kokeilunhalun nostattanut neuvo lisätä ylijääneen kerman sekaan suolaa, ravistaa purkkia ja kohdata näin muodonmuutoksen seurauksena syntynyt annos hyvää voita. Toki muutakin hyödyllistä sain lukeakseni, tutustukoon kukin siis omista lähtökohdistaan käsin.

Edellä kuvatut hävikin torjuntavinkit ovat kuitenkin vain pieni osa teoksen sisällöstä. Valtaosa sen sivumäärästä on keskittynyt esittelemään reseptejä, joissa edellispäivän rippeistä tai käyttämättä jääneistä raaka-aineista loihditaan uusia aterioita helposti ja huokeasti. Mukaan mahtuvat niin keitot, salaatit kuin pääruoatkin, rinnallaan pikkulämpimät, jälkiruoat ja muut leivonnaiset sekä juomat.

Vaikka henkilökohtaisesti, jo mummon- ja äidinmaidossa järkevän sekä taloudellisen ruoanvalmistuksen opin saaneena, koinkin kirjan hieman vanhan tiedon toistoksi, uskon että siitä on vallan paljon hyötyä sangen monelle.

Jos minun ruokaa rippeistä -aikaansaannokseni kiinnostavat, muutamaa niistä voi vilkaista täältä, mutta erityisesti suosittelen kokeilemaan ikijälkiruokasuosikkiamme pappilan hätävaraa, jonka myös nyt käsitelty teos esittelee.

Ajatelkaa arkiasioita! Pienistä puroista kasvaa suuri meri.

P.S. Samainen tekijätrio löytyy myös Karjalainen keittiö -teoksen takaa, johon suosittelen tutustumaan, mikäli tämän tyyppinen ruokakulttuuri kiinnostaa.