Armas aika : intohimona joulu

Paavo Halonen & Antti Kauppinen: Armas aika : intohimona joulu 
Kuvat: Ulla Kokki
Schildts & Söderströms, 2015

9789515236760Voi joulua, voi perinteitä, voiko ihanampaa ollakaan?! Ei, ei ainakaan nyt, kun päivästä toiseen vaellamme aamun pimeydestä päivän harmauden kautta iltapäivän pimeyteen ja miltei unohdamme auringon olemassaolon. Niin; joulu juhlista kirkkain, tule ja valaise meitä tunnelmallasi ihanimmista ihanimmalla!

Tämän kirjan läpiluettuani uskallan väittää, että kanssani samaa mieltä ovat sen tekijät Paavo Halonen, Antti Kauppi sekä Ulla Kokki, niin suurta jouluihastusta, nimensä mukaisesti intohimoa, tämä kirja huokuu. Matka, jonka sen sivuilla pääsemme kokemaan alkaen marraskuisesta valmistautumisesta, jatkuen puurojen, leipien, salaattien, kasvis-, kala ja liharuokien kautta makeuksiin päätyen rääppiäisiin ja siitä aina kohti seuraavaa joulua, on ainutlaatuisen kaunis ja ehdottomasti tavanomaisen joulukirjan vastaavaa monipuolisempi. Reseptejä on poimittu sieltä täältä, niin Suomesta kuin ulkomailtakin, eivätkä ne kaikki lukeudu ”virallisiin” jouluruokiin. Joka tapauksessa ne ovat joulumuistoja eli aivan oikeutetusti otsikkonsa alla. Jokainen joulu on erilainen, jokaisen joulu on erilainen.

Keittokirjoja läpikäydessäni minulla on tapana merkitä mielenkiintoni herättävät reseptit. En muista koska viimeksi olisin löytänyt yhdestä kirjasta näin monta huomionarvoista ja ehdottomasti tekemisen alle päätyvää reseptiikkaa; joitakin mainitakseni: naurispuuro, borssi, punainen tsatsiki, kanasatsivi, yrttisä joululammas, brasilialaiset köyhät ritarit sekä Ahvenanmaan pannukakku. Pakastimessa joulua odottaa jo valmiiksi leivottu ja maukkaaksi todettu joululimppu. Olenkin sitä mieltä, että tässä kirjassa riittää ihmeteltävää pitkälti koko vuodeksi – vaikka ei koko vuotta jouluun valmistautuisikaan.

Siis ehdoton suositus oikeastaan kaikille, jotka pitävät ruoasta ja ruoanlaitosta, kauneudesta ja tunnelmoinnista. Tästä kirjasta nauttii sekä sielu että ruumis.

Don’t Miss a Bite : makuja ja muistoja maailmalta

9510406430Vera Jordanova: Don’t Miss a Bite : makuja ja muistoja maailmalta
Kuvat: Vera Jordanova ja Federico Ruiz
WSOY, 2014

Kun kuulen nimen Vera Jordanova, minulle ei tule mieleen ruoka – tai ennen ei tullut, nykyään tulee – sangen maukas sellainen. Syy miksi Vera Jordanova, menestyneen kansainvälisen uran luonut suomalais-bulgarialainen malli ja näyttelijä on minulle nykyään yhtä kuin hyvä ruoka, on Don’t Miss a Bite -keittokirja, jonka sivuilla Jordanova kertoilee makumatkoistaan ympäri maailman. Ja valmistaa hyvää ruokaa.

Tuntuu vähän siltä, että yhtenä tämän hetken ruokatrendeistä voidaan pitää kauniita, kokkaavia naisia. Mallimaailma ja gourmet-ruoka ovat löytäneet toisensa. Tämä makupari olisi varmasti vielä joitakin aikoja sitten herättänyt kovastikin kummastusta, kertoohan Jordanovakin keränneensä runsaasti huomiota ja ”ah, malli joka syö!” -tyylisiä kommentteja maailmalla seikkaillessaan. Ja hyvä näin, suunta on ehdottomasti positiivinen. Hyvä ruoka, parempi (mallinkin) mieli.

Mitä itse resepteihin tulee, tuntuvat vuodet maailmalla tehneen naisesta hyvän kokin. Tähän mennessä kokeilukeittiössämme tosin on valmistunut vasta Jordanovan ideoimaa vallan maukasta brunssiruokaa (pekonifrittata karamellisoidun sipulin kera, kananmunat pesässä timjamisen pekonihöysteen kera sekä kulhoissa paistetut kananmunat) mutta uskon vahvasti, että pääruoatkin lisäkkeineen täyttävät odotukset. Erityistä kiinnostusta herättivät luumuviinissä haudutettu porsaankylki sekä rosmariiniperunat, viimeistään pääsiäisenä taas testauksen kohteeksi on otettava paahdettu lampaan lapa erilaisten dippikastikkeiden kera.

Opus kätkee kansiensa väliin reseptejä maailman eri kolkilta sekä Veran sukulaisnaisilta sukupolvi toisensa jälkeen. Ruokia löytyy päivän jokaiseen hetkeen, vaihtoehtoja niin liha-, kala- kuin kasvismaailmassakin viihtyvän makumatkailijan tarpeisiin. Tässä vaiheessa en myöskään malta olla mainitsematta kirjan kauneutta, josta kiitos kuuluu sen ruoka- ja maisemavalokuvitukselle. Ah, osatapa kuvata ruokaa näin houkuttelevan valloittavasti!

Suosittelen; maukkaan ruoan ystäville, nojatuolimatkailijoille, kaikille jotka haluavat haukata palan maailmaa.

Amerikan keittokirja

Caroline Bretherton & Elena Rosemond-Hoerr: Amerikan keittokirja
amerikan_keittokirjaDocendo, 2014
Suom. Carla-Rose Häkkinen
The American Cookbook : A fresh take on classic recipes, Dorling Kindersley, 2014

Kun vielä joitakin aikoja sitten ajattelin amerikkalaista – ja nyt puhutaan Yhdysvalloista – ruokakulttuuria, en osannut luetteloida siihen lukeutuvia asioita kovinkaan laajasti. Lähinnä mieleen nousivat uppopaistaminen sekä grillaaminen, browniet ja donitsit, majoneesi ja maapähkinävoi sekä tietysti itse iso H, hampurilainen, ranskalaisia ja muita ”herkkuja” unohtamatta. Vaan eivätpä nouse enää, ainakaan pelkästään.

Jo ennen nyt käsillä olevaa teosta olen pikku hiljaa tutustunut Yhdysvaltojen keittiöön hieman syvällisemmin – ja löytänyt itseni mitä erilaisimmista makumaailmoista; hyvistä ja huonoista, yllättävistä ja ennalta-arvattavista. Joka tapauksessa niin makujen kuin raaka-aineiden ja valmistustapojenkin kirjo on laaja, tosin mitäpä muutakaan näin asukkailtaan monenkirjavalta maalta odottaisi.

Amerikan keittokirja esittelee maan makuja sangen monipuolisesti. Mannerta kierretään ilmansuunta ilmansuunnalta alueiden keskeisiä ruokia ja makuja läpikäyden. Reseptejä löytyy niin alkupaloille, keitoille kuin salaateillekin, aamiaisille ja välipaloille, pääruoille ja lisäkkeille, jälkiruokia, leivonnaisia, makeisia ja säilykkeitä poissulkematta. On klassikkoja ja uusia innovaatioita, vaihtoehtoisia toteutustapoja ja tietoiskuja sekä tarinoita makujen menneisyydestä.

Käytännön kokemuksesta: reseptit ovat helppotekoisia ja ainekset helposti saatavilla. Ensimmäisenä valmistuksen alle pääsi klassikkojen klassikko ”mac ’n’ cheese”, jonka teimme raikastettuna versiona kirjan vaihtoehtoisen tavan mukaan. Lopputulos oli vallan maukas, me tosin nautimme juustomakaronimme lisäkkeenä, ihan pääruoaksi emme kyseistä ruokalajia kokeneet. Toisella kerralla paistoimme perinteisiä jauhelihapihvejä, jotka mutustelimme muiden lisäkkeiden rinnalla, emme kirjan tapaan osana hampurilaisia. Toimivat hyvin sekä meidän tavallamme että varmasti myös purilaistyyliin. Tähän mennessä viimeisin kokeilu, suklainen leipävanukas, sitä vastoin kalpeni oman ikisuosikkimme, pappilan hätävaran, rinnalla.

Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen keittokirja. Toki sitä uppopaistamista ja maapähkinävoitakin näissä ohjeissa harrastetaan, mutta nuo ohjeet voi sivuuttaa, mikäli murkinan sukelluttaminen öljyastiaan tai maapähkinä makuelämyksenä eivät tunnu niiltä omimmista omimmilta. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.