Uusia jouluperinteitä metsästämässä: maa-artisokkalaatikko

Tänä jouluna olen ruokalehtiä ja muita alan julkaisuja tutkiessani ollut huomaavinani trendin muuttaa perinteikästä joulupöytää eri tavoin modernimmaksi. Itse en koe tätä tarpeelliseksi; miksi jotakin niin hyvää pitäisi mennä muuttamaan? Minulle joulu tarkoittaa perinteitä, niin ruokapöydässä kuin muutenkin. Se, että haluan pitää kiinni perinteistä ei kuitenkaan tarkoita, että en haluaisi kokeilla myös uusia joulututtavuuksia. Vanhojen ystävien rinnalle on aina mukava ujuttaa jokunen uusi ja mikäli tähdet ovat yritelmälle suotuisat, tehdä siitä mahdollinen pysyvä jouluvieras.

Tänä vuonna uutena tulokkaana joulupöytäämme valmistui maa-artisokkalaatikko. Myönnettäköön, että kun lopulta sain laatikon jotenkuten kuvattua, unohdin maistaa sitä ennen pakastusta. No, maku paljastuu sitten h-hetkellä, mutta uskoisin että tätä uskaltaa kuitenkin suositella kokeilemaan. Ainakin jos maa-artisokasta pitää.

Maa-artisokkalaatikko

6-8 annosta

IMG_2196-11 kg maa-artisokkaa
2 dl kermaa tai kermamaitoa
1 kananmuna
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl siirappia
1 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää

Pinnalle:
korppujauhoja
voilastuja

Pese, kuori, keitä ja soseuta maa-artisokat.
Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin.
Levitä halutessasi laatikon päälle korppujauhoja ja voilastuja.
Paista voidellussa uunivuoassa 175 asteessa 1-1,5 tuntia.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 3: Pikku hiiren joulu

Näinä päivinä, kun lastenkirjoja tulee sattuneista syistä huomioitua vielä entistäkin suuremmin silmin, ovat hyvälle lastenkirjalle asettamani kriteerit luonnollisesti tiukentuneet. Tähän sen kummemmin tässä kohtaa pureutumatta haluan seuraavaksi esitellä yhden viimeaikaisista kotimaisista suosikeistani lastenkirjamaailmassa, Pikku hiiren eli Hiirun. Kun aiheena on tällä kertaa vielä joulu, sopii teos vallan mainiosti aloittamaan myös Tunnelmallisten joulunodotuksen.

9789513193898_frontcover_final_mediumRiikka Jäntti: Pikku hiiren joulu
Tammi, 2017

Hiiru, eli Pikku hiiri -kirjojen tuittupäinen keskushenkilö, on hauska hahmo. Monessa kohtaa pahimman luokan uhmaikäinen, mutta silti niin ihana, innostuva ja aito, sellainen kuin nuo lapset nyt ovat – hiirilapset niin ikään.

Tällä kertaa Hiiru valmistautuu äitinsä kanssa jouluun. Mutta miten pitkä odotus onkaan: ”Joko nyt on joulu? – – Joko nyt? – – Onko nyt?” Hiiru kyselee ja äidin vastaus on aina harmillisen samankaltainen, kunnes lopulta koittaa joulukuu. Tullessaan tuo maaginen kuukausi tuo joulukalenterin ja jälleen Hiirun hermoja koetellaan. ”Mutta minä haluan avata ne kaikki nyt!” Hiiru ilmoittaa, kun äiti kertoo, kuinka luukkuja avataan. Tästäkin kuitenkin selvitään ja lopulta koittaa tuo odotettu hetki, jouluaatto. Päivä on iloista puuhaa pullollaan ja myöhemmin juhlimaan saapuvat myös mummi- ja ukkihiiri, joiden kanssa Hiiru ja äiti viettävät mukavan jouluaaton.

Riikka Jäntin Pikku hiiri -kirjasarja on mielestäni todella oivallinen, täynnä pienen lapsen elämää osuvasti kuvailevia hetkiä. Ja on se osuva muutenkin: ”Kun Hiiru lähti aamuisin tarhaan, oli pimeää. Kun Hiiru palasi tarhasta kotiin, oli pimeää.” kuvataan Hiirun pitkää odotusta. Myös sarjan edellinen osa, Pikku hiiri saa vieraan, joka kuvaili yhtä tavallista päivää Hiirun elämässä, upposi minuun. Kun vielä kirjan kuvituskin miellyttää silmää, on tässä taas yksi sangen suositeltava lastenkirjasarja. Yksivuotiasta tämä ei vielä tunnu sytyttävän, mutta uskoisin, että vuoden päästä meilläkin jo luetaan ahkerasti Hiirulaisia. Nämä taidan haluta hyllyyn kaikki.

Lanttulaatikko, elämäni ensimmäinen sellainen

Hmm. Jos joululaatikot pitäisi laittaa järjestykseen, ei ensimmäisestä olisi epäilystäkään: imelletty perunalaatikko. Seuraavat sijat eivät sitten olisikaan niin helposti jaettavissa. Kaikista kuitenkin pidän, joten hassua on, että vasta nyt, kun puuhastelen jo viidettä kertaa joulua Kotikoloon, päätin ensimmäistä kertaa valmistaa lanttulaatikkoa. No, siitäpäs tuli hyvää eli jäänee varmasti jouluvakioihin.

Tip tap, enää neljä yötä!

Lanttulaatikko

8-10 annosta

img_0163img_0163-versio-21 kg lanttua
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl inkivääriä
0,25 tl maustepippuria
0,25 tl muskottipähkinää
0,75 dl siirappia

Pinnalle:
korppujauhoja
voita

Kypsennä kuoritut ja lohkotut lantut suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Vettä tarvitaan sen verran, että lantut juuri peittyvät. Kaada keitinvesi pois, mutta säästä noin 1 dl. Soseuta lantut.
Yhdistä kaikki aineet keskenään. Tarkista maku ja paksuus. Lisää mausteita ja keitinlientä tarvittaessa. Varo kuitenkaan maustamasta liikaa. Etenkin muskottipähkinän maku voimistuu kypsennyksen aikana.
Kaada voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle korppujauhoja sekä voinokareita.
Kypsennä 175 asteessa noin 2 h.

Koska joka joulu on kokeiltava jotakin uutta: bataattilaatikko (sekä entistä maukkaampi porkkanalaatikko)

Kuten yllä sanottu, haluan joka joulu tuoda juhlapöytäämme jotakin uutta. Toisinaan nuo kokeilut jäävät elämään, toisinaan yksi kerta riittää. Itse asiassa, kun joulupöydästä on kyse, vaaditaankin jatkopaikan saamiseen melkomoista erityislaatuisuutta, ei sinne millä tahansa keitoksella ole asiaa.

img_9893Viime vuonna kokeilin punajuurilaatikkoa, joka ei vakuuttanut. Lähtöpassi oli siis selvä. Tänä vuonna tulikokeeseen päätyi bataattilaatikko, joka ainakin ensipuraisulta vaikutti sangen maukkaalta tuttavuudelta. Taitaapa jopa olla, että bataattilaatikon kanssa tapaamme uudemmankin kerran. No, lopullinen päätös tehdään vasta virallisen jouluaterian jälkeen, kun selviää, miten bataatti istuu noiden perinteisempien laatikkoherkkujen seuraan. Joka tapauksessa uskallan jo suositella kokeilemaan. Samalla esittelen porkkanalaatikon, joka mielestäni tuotti aiempina vuosina käyttämääni ohjetta paremman lopputuloksen, vaikka erot reseptiikoissa hienon hienoja ovatkin.

Ou jee, enää kolme viikkoa jouluun!

Bataattilaatikko

8 annosta

img_98751 kg bataattia
2 dl kuohu- / ruokakermaa
0,5 dl korppujauhoja
0,5 siirappia
1 kananmuna
1 tl suolaa
0,5 tl inkivääriä
0,25 tl valkopippuria
0,25 tl muskottipähkinää

Pinnalle:
1 rkl korppujauhoja
2 rkl voita

Kuori ja lohko bataatit. Keitä tai höyrytä palat kypsiksi. Valuta vesi pois ja survo bataatit.
Lisää loput aineet ja vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi.
Kumoa seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja vuole päällimmäiseksi vielä voinokareita.
Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin tunti.

Porkkanalaatikko

10 annosta

Riisipuuro:
2 dl vettä
1,5 dl puuroriisiä
5 dl maitoa

1 kg porkkanaa
5 dl vettä
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
2 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
0,25 tl valkopippuria
0,25 tl muskottipähkinää

Pinnalle:
1 rkl korppujauhoja
2 rkl voita

Aloita puuron keittämisestä. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää riisi. Keitä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta puuroa miedolla lämmöllä kannen alla noin 40 min.
Kuori
ja paloittele porkkanat. Keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja survo tai soseuta porkkanat.
Sekoita porkkanasose puuron joukkoon. Jäähdytä.
Lisää kananmunat ja mausteet. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

Joulun ensihenkäys: glögileipä

Niin se vain on, että sieltä se taas saapuu, joulu, Pikku-Kokin ensimmäinen   ❤

Mitäpä muutakaan joulunalusaika tällaisen keittiökeskeisen Pikku-Rouvan kohdalla merkitsisi, kuin jouluaiheisia keittiöpuuhia, niitä vanhoja tuttuja, hyväksi havaittuja. No, totta kai se merkitsee myös tunnelmointia: glögiä ja kynttilöitä, pikkujouluja ja jouluradiota, kaikkea lämmintä ja valoisaa. Ja joulukalenteria. (Ette usko, kuinka odotan jo sitä, että saan tehdä Pikku-Kokille oman kalenterin…)

img_9546Vaikka laatikot, rosollit ja muut klassikot aionkin valmistaa viime vuosien tapaan, haluan aina kokeilla myös jotakin uutta. Tänä vuonna aloitin leivästä leipomalla pakastimeen muutaman glögileivän. Ensipuraisut osoittivat, että hyvän äärellä ollaan. Tämä Kotilieden reseptiikka kannattaakin ehdottomasti huomioida, mikäli etsiskelee joululeivälleen ohjeistusta. Ja jos glögi ja puolukat eivät jostain syystä innosta, voi harkita myös viime vuonna valmistamani hieman perinteisemmän joululimpun leipomista. Hyvää oli nimittäin tuokin.

Eipä sitten muuta kuin marraskuun jatkoja. Taitanee olla, että Tunnelmallisissakin perehdytään vielä ihan muihin juttuihin, ennen kuin aletaan virallisesti tunnelmoida joulua. Mutta aloitinpa aikaisessa, nappaan sen mehevimmän madon…

Glögileipä

3 leipää

img_95475 dl valmista glögijuomaa (tai glögitiivistettä)
3 dl maltaita
5 dl valmista glögijuomaa (tai vettä)
50 g hiivaa
1 dl siirappia
1 rkl piparkakkumaustetta
1 rkl suolaa
5 dl puolukoita (tai taatelisilppua)
6 dl ruisjauhoja
1 dl voisulaa
12 dl hiivaleipäjauhoja (minä käytin vehnäjauhoja, jotka toimivat myös hyvin)

Pinnalle:
1 dl siirappia
0,5 dl vettä

Mittaa 5 dl valmista glögijuomaa tai glögitiivistettä kulhoon. Lisää joukkoon maltaat ja anna turvota muutaman tunnin ajan tai yön yli.
Kuumenna toiset 5 dl glögijuomaa, tai mikäli käytit ensin glögitiivistettä, niin 5 dl vettä ja lisää maltaiden joukkoon. Murenna hiiva seokseen ja sekoita, kunnes hiiva liukenee. Lisää siirappi, mausteet, puolukat tai taatelisilppu ja ruisjauhot sekä voisula. Alusta joukkoon hiivaleipäjauhot ja anna taikinan kohota puolisen tuntia vedottomassa paikassa kuten mikrossa, liinalla peitettynä.
Vaivaa taikinasta ilmakuplat.
Jaa taikina kolmeen voideltuun leipävuokaan ja anna leipien kohota noin 30 min.
Paista 175-asteisen uunin alaosassa noin 1,5 h.
Sivele valmiit leivät siirappivedellä.

Luumu-kanelisen karpaloista joulua – tai joulun muistelua

Koska jouluna syöminen omalta osaltani keskittyy ”virallisen” jouluruoan ympärille, jäävät jälkiruoat useimmiten varjoon. Jotakin juhla-aterian päättävää on kuitenkin mukava valmistaa, ja ainahan on tilaa pikkuruiselle kakkupalaselle…

Tällä kertaa löysin mielenkiintoisen reseptin karpaloiseen kakkuun, joka osoittautui vallan sopivaksi ajateltuun tarkoitukseensa sekä raikkautensa että luumu-kaneliutensa takia. Mikäli kakusta haluaa vieläkin jouluisemman, kannattaa testata myös itse esittelemäni pohjan sijaan Valion alkuperäisessä reseptiikassa käytettyä piparkakkupohjaa.

Ja maistuu tämä varmasti näin joulun jälkeenkin, vaikka Uutta vuotta vastaanotettaessa. Siis kuplivaisuuksia itse kullekin jo toivotellen, taidan palata asiaan vasta ensi vuoden puolella!

IMG_5766P.S. Valion maustettu luumu-kanelirahka tuntuisi makeutensa tähden toimivan vallan mainiosti myös pappilan hätävarassa jäätelön tai kermavaahdon korvikkeena, jota tulin kokeilleeksi yhdeksi jouluiseksi jälkiruoaksi. Resepti perinteiseen, ilman uunia valmistuvaan hätävaraan löytyy täältä, kuva vieressä esittelee tämänkertaisen aikaansaannokseni.

Karpaloinen kerroskakku

14 annosta

IMG_5753Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,75 tl kanelia

Huom! Yllämainitun pohjan voit korvata 250 g piparkakkutaikinaa, joka kaulitaan levyksi ja painellaan vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
400 g turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
400 g Valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
0,5 tl kardemummaa
200 g pakastekarpaloita
1,5 rkl perunajauhoja

(Koristeluun:
piparkakkuja)

Tee ensin pohja. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle.
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja noin 4 cm reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin.
Tee sitten täyte. Sekoita jogurtti, kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri tasaiseksi seokseksi. Ota 2,5 dl seosta sivuun. Yhdistä loppuun jogurttiseokseen rahka ja kardemumma.
Sekoita jäiset karpalot ja 1 rkl perunajauhoa kulhossa. Ripottele loppu (0,5 rkl) perunajauho taikinapohjan päälle. Kaada rahkaseos kakkuvuokaan. Ripottele päälle karpalot. Valuta päälle jogurttiseos.
Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 1 h 5 min. tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä.
Irrota kakun reunat ohuella lastalla tai veitsellä ennen irtoreunan avaamista. Nosta jääkaappiin. Anna kakun vetäytyä pari tuntia ennen tarjoilua.
(Koristele halutessasi piparkakuilla.)

Armas aika : intohimona joulu

Paavo Halonen & Antti Kauppinen: Armas aika : intohimona joulu 
Kuvat: Ulla Kokki
Schildts & Söderströms, 2015

9789515236760Voi joulua, voi perinteitä, voiko ihanampaa ollakaan?! Ei, ei ainakaan nyt, kun päivästä toiseen vaellamme aamun pimeydestä päivän harmauden kautta iltapäivän pimeyteen ja miltei unohdamme auringon olemassaolon. Niin; joulu juhlista kirkkain, tule ja valaise meitä tunnelmallasi ihanimmista ihanimmalla!

Tämän kirjan läpiluettuani uskallan väittää, että kanssani samaa mieltä ovat sen tekijät Paavo Halonen, Antti Kauppi sekä Ulla Kokki, niin suurta jouluihastusta, nimensä mukaisesti intohimoa, tämä kirja huokuu. Matka, jonka sen sivuilla pääsemme kokemaan alkaen marraskuisesta valmistautumisesta, jatkuen puurojen, leipien, salaattien, kasvis-, kala ja liharuokien kautta makeuksiin päätyen rääppiäisiin ja siitä aina kohti seuraavaa joulua, on ainutlaatuisen kaunis ja ehdottomasti tavanomaisen joulukirjan vastaavaa monipuolisempi. Reseptejä on poimittu sieltä täältä, niin Suomesta kuin ulkomailtakin, eivätkä ne kaikki lukeudu ”virallisiin” jouluruokiin. Joka tapauksessa ne ovat joulumuistoja eli aivan oikeutetusti otsikkonsa alla. Jokainen joulu on erilainen, jokaisen joulu on erilainen.

Keittokirjoja läpikäydessäni minulla on tapana merkitä mielenkiintoni herättävät reseptit. En muista koska viimeksi olisin löytänyt yhdestä kirjasta näin monta huomionarvoista ja ehdottomasti tekemisen alle päätyvää reseptiikkaa; joitakin mainitakseni: naurispuuro, borssi, punainen tsatsiki, kanasatsivi, yrttisä joululammas, brasilialaiset köyhät ritarit sekä Ahvenanmaan pannukakku. Pakastimessa joulua odottaa jo valmiiksi leivottu ja maukkaaksi todettu joululimppu. Olenkin sitä mieltä, että tässä kirjassa riittää ihmeteltävää pitkälti koko vuodeksi – vaikka ei koko vuotta jouluun valmistautuisikaan.

Siis ehdoton suositus oikeastaan kaikille, jotka pitävät ruoasta ja ruoanlaitosta, kauneudesta ja tunnelmoinnista. Tästä kirjasta nauttii sekä sielu että ruumis.