Avainsana: perinneruoka

Kasvisten ystävän Toad-in-the-Hole

Kirjoitettu by Kaisa

Vaikka lantussa sinänsä ei mitään vikaa olekaan, tuntuu ajoittain vähän vaikealta keksiä sille sopivia reseptejä. Niinpä päätin heti tilaisuuden tultua tarttua Lyhyenä hetkenä -blogista aiemmin huomioimaani Toad-in-the-Hole juureksilla reseptiin, jossa yksi brittiläisistä hassunimisistä perinneherkuista esittäytyi mielenkiintoisena kasvisversiona. Alkuperäisessä versiossa suolaisesta pannukakkutaikinasta kurkistavat lihat ja makkarat, tässä taas paahdetut ihanasti vaahterasiirapin maustamat juurekset. Täytyykin tässä kohtaa todeta, että jos pannukakkutouhu ei tällä kertaa kiinnosta, nappaa talteen ainakin uunijuuresten resepti. Niitä voi valmistaa ihan sellaisenaankin.

Ihan lihaton minun Toadin-the-Hole -versioni ei kuitenkaan ollut, sillä kuorrutin valmiin paistoksen pannulla rapsakaksi paistetulla lehtikaali-pekoniseoksella. Kasvisruokaa suosivien on toki helppo unohtaa pekoni ja valita tilalle esimerkiksi sieniä.

Toad-in-the-Hole ei tämän perusteella lihaa kaipaa. Tämä hauska ruokalaji tullaan varmasti tapaamaan meidän keittiössämme uudestaankin.

Toad-in-the-Hole juureksista sekä rapsakka lehtikaali-pekonipaistos

4 annosta

Taikina:
2 munaa
2 dl maitoa
1,5 rkl Dijonia
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa

Vuokaan:
3 rkl rypsiöljyä

Täyte:
600 g juureksia (esim. punajuurta, porkkanaa, lanttua, juuriselleriä)
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 tl rosmariinia tai timjamia
1,5 rkl tomaattipyreetä
1,5 rkl vaahterasiirappia
100 g kirsikkatomaatteja

Lehtikaali-pekonipaistos:
pekonia
valkosipulia
lehtikaalia
sokeria

Kuori juurekset ja paloittele ne reilun suupalan kokoisiksi. Laita juurekset kulhoon ja lisää joukkoon oliiviöljy, suola, pippuri, valitsemasi yrtti ja tomaattipyree. Sekoita hyvin ja levitä juurekset leivinpaperoidulle uunipellille.
Paahda juureksia 220-asteisessa uunissa noin 15 min. Sekoita sitten joukkoon vaahterasiirappi ja paahda juureksia vielä noin 15 min. tai kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin.
Vispaa juuresten paahtuessa kananmunat, maito ja sinappi sekaisin. Lisää jauhot sekä suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.
Kun juurekset ovat paahtuneet ja taikina turvonnut, ota noin 20×25 cm uunivuoka ja kaada sen pohjalle rypsiöljy. Laita vuoka 220-asteiseen uuniin 6 minuutiksi. Ota vuoka uunista ja kaada taikina sen pohjalle. Asettele taikinan pinnalle paahdetut juurekset ja kirsikkatomaatit.
Paista ensin 220-asteisessa uunissa 20 min. Laske sitten uunin lämpötila 200 asteeseen ja paista vielä noin 20 min. kunnes taikina on saanut kauniin värin.
Tee odotellessasi lehtikaali-pekonipaistos. Hienonna pekoni ja valkosipuli. Poista lehtikaalista kova lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi.
Paista pekonia pannulla, lisää joukkoon valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes pekoni on kauniin ruskeaa. Lisää joukkoon lehtikaali ja sopivasti sokeria.
Paista noin 10 min. ja tarjoile lämpimänä Toad-in-the-Hole -paistoksen seurana.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 4, kausi 6: hachapuri

Kirjoitettu by Kaisa

Muutaman viikon tauon jälkeen palasin jälleen Koko Suomi leipoo -haasteeni pariin leipomalla ohjelman neljännen jakson teknisessä tehtävässä vaadittuja hachapuri-piirakoita.

Georgiasta kotoisin oleva juustotäytteinen piirakka oli minulle siinä mielessä tuttu tuote, että olen pari kertaa päässyt maistamaan sitä ravintolassa. Itse en ollut sitä aiemmin valmistanut.

Omasta mielestäni onnistuin ihan hyvin, joskin piirakat jäivät ehkä aavistuksen kuiviksi. Ainakin verrattuna niihin superjuustoisiin ja valuviin yksilöihin, joita aiemmin olin päässyt maistelemaan. Tämä saattoi tosin ainakin osin johtua siitä, että paistoajan valitseminen jäi leipojan omalle vastuulle. Lisäsin pinnan kananmunat hieman liian myöhään, joten jouduin pitämään piirakoita uunissa himpun verran liian kauan, jotta ne ehtivät hyytyä. Joka tapauksessa olen tyytyväinen lopputulokseen ja piirakoiden ulkonäkökin oli mielestäni melko hyvä. Viiriäisen munia en akuutissa leipomisinnostuksessani ehtinyt hankkimaan, mutta mainitut kananmunat ajoivat asian ihan hyvin niin ikään. Valkuainen tosin piirakan pienuudesta johtuen valui liki täysin uunipellille, joten ehkäpä näin pienille piirakoille olisi järkevämpää lisätä pelkkä keltuainen. Tai sitten käyttää reseptissä suositeltuja viiriäisen munia.

Kaiken kaikkiaan tehtävä oli mukava ja suhteellisen helppo. Uskoisin, että tulen leipomaan hachapuria vielä uudestaankin.

Mikäli kiinnostuit Koko Suomi leipoo -haasteestani, edellisiä aiheeseen liittyviä artikkeleitani voit käydä katselemassa täällä.

Hachapuri

Olen lisännyt reseptiin sulkuihin omia tarkentavia huomioitani.
6 kpl

325 g vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 keltuainen
5 g kuivahiivaa
1,5 dl kermaviiliä
ripaus merisuolaa

Täyte:
150 g fetajuustoa
150 g mozzarellaraastetta
6 kpl (viiriäisen) munia
20 g parmesaania

Voiteluun:
1 kananmuna (Minä voitelin ylijääneellä valkuaisella, joka oli mielestäni ihan riittävästi.)

Valmista taikina sekoittamalla vehnäjauhot, kananmunat, hiiva, kermaviili ja suola keskenään. (Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi lisää hiiva ja suola, sitten jauhot ja loppuvaiheessa kananmunat.) Vaivaa, kunnes taikina on elastinen ja tasainen.
Anna taikinan levätä liinan alla noin 20 min.
(Sekoita täytteen fetajuusto ja mozzarellaraaste keskenään tasaiseksi massaksi.)
Kauli taikinasta kuusi soikean muotoista palaa ja aseta juustot keskelle. Ala rullata taikinaa joka reunasta tasaisesti, kunnes saat veneen muodon. Voitele reunat kananmunalla. (Tai ylijääneellä valkuaisella.)
Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeaksi. Riko viiriäisen muna keskelle leipää ja paista vielä muutama minuutti. (Piirakat kypsyvät yllättävän nopeasti. Itse pidin niitä uunissa 15 min. ennen kananmunien lisäämistä, joka oli mielestäni hiukan liikaa, sillä ne olivat tässä vaiheessa jo miltei kypsiä. Munat kannattaa näin ollen lisätä jo noin 10 min. paistamisen jälkeen.)
Viimeistele parmesaanilla.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 10: kalakukkoset

Kirjoitettu by Kaisa

Se taisi sitten olla siinä – hetkeksi aikaa. Tänä aamuna nimittäin toteutin juuri loppuneen Koko Suomi leipoo -kauden viimeisen teknisen tehtävän, kun leivoin kalakukkosia. Hmm, ei niin mieleinen tehtävä oikeastaan missään mielessä. Kalakukkoa olen toki popsinut ja pidänkin siitä, mutta toisten leipomana, torilta ostettuna. Tämäntyyppinen leivonta ei vain ole omaa sydäntä lähellä. Mutta tulipa tehtyä ja haaste suoritettua.

Nyt olen valmistanut kaikki kymmenen tämän kauden teknisissä tehtävissä kilpailijoilta vaadittua tuotetta. Viidennen jakson porkkanakakkua lukuun ottamatta olen myös laatinut tekeleistäni artikkelit, joita voit selailla täällä. Ja koska tämä oli niin hauskaa, jatkan jo lähipäivinä siirtyen toteuttamaan edellisen kauden tehtäviä. Eipähän tarvitse miettiä, mitä sitä vieraille tarjoilisi, kun pakastin pullistelee erilaisia herkkuja…

Vielä kalakukkosista sananen. Mielestäni ne onnistuivat melko hyvin, vaikka siitä, oliko täytettä ihan tarpeeksi, en ole täysin varma. Sen verran fuskasin kilpailijoihin nähden, että ostin kalan valmiina fileinä ja kurkistin paistolämpötilan toisesta reseptiikasta. Taisin kuitenkin valita ainakin meidän uunillemme hiukkasen epäsopivan lämmön, sillä kuoret ehtivät tummua melko paljon ennen täytteen kypsymistä. Samoin huomasin, että kalaa olisi saanut maustaa reilulla kädellä; mielestäni täytteeni jäi hiukan vaisun makuiseksi. Osasta tein lanttukukkosia, joihin sujautin kalan tilalta lanttua.

Lisäksi annan itselleni miinusta tekeleitteni ulkonäöstä, mutta toisaalta, eivät nämä nyt niin kovin koreita ole muidenkaan leipomina, tuollaisia ryppyisiä nyyttejä.

IMG_0628

Tämä tästä kaudesta, palataan pian asiaan. Ja onnitteluni Riitta Wuorio-Bäck, olet kyllä tittelisi ehdottomasti ansainnut!

Kalakukkoset

12 kpl

Taikina:
180 g vettä
1 tl suolaa
230 g ruisjauhoa
50 g vehnäjauhoa

Täyte:
140 g pekonia
300 g kalaa
mausteita maun mukaan, minä käytin suolaa, valkopippuria, sitruunan kuorta raastettuna sekä kuivattua tilliä

Mahdollisiin lanttukukkosiin:
lanttua
kasvislientä
siirappia
(suolaa)
pekonia

Pinnalle:
voisulaa

Tee ensin taikina. Sekoita kylmään veteen suola, ruis- ja vehnäjauhot.
Kaulitse taikinasta soikioita.
Puolita pekoniviipaleet ja mausta kala haluamallasi tavalla.
Aseta pekoniviipaleet ja kalat taikinasoikioille.
(Jos teet lanttuversioita, kuori ja leikkaa lanttu ohuiksi viipaleiksi, keitä kasvisliemessä kypsäksi ja mausta siirapilla. Tarkista suola. Täytä kukot pekonilla ja lantulla.)
Sulje kukkoset.
Paista 250-asteisessa uunissa noin 20 min. Mahdollisesti parempi tapa olisi ollut valita hieman matalampi lämpötila ja pidempi paistoaika, esim. 225 astetta ja noin 30 min.
Voitele kypsät kukot runsaalla voisulalla.

Tunnelmallisia ikisuosikkeja osa 3: mustikkakukko

Kirjoitettu by Kaisa

Mitä leipomiseeni tulee haluan periaatteessa lähes poikkeuksetta kokeilla aina uutta. On kuitenkin muutama poikkeus, jokunen leivonnainen, joita tulee valmistettua säännöllisin väliajoin uudestaan ja uudestaan. Yksi näistä on mustikkakukko, karjalaisen keittiön lahja suomalaiselle ruokakulttuurille. Kun herkulliseen makuun yhdistetään tekemisen helppous sekä modifioinnin mahdollisuus, ovat koossa aika lailla mukavat raaka-aineet. Mustikkakukko on ehdoitta ansainnut paikkansa ikisuosikkien listalla.

IMG_1137

Mustikkakukot

4 pientä kukkoa (Jos haluat yhden ison, kaksinkertaista annos.)

IMG_1134Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
0,25 l mustikoita (tai muita marjoja)
1 dl (mustikka)marmeladia
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa uuninkestävät tarjoiluastiat taikinalla reunoille asti. Jätä kolmannes taikinasta kansia varten. Anna olla hetken kylmässä.
Sekoita kaikki täytteen ainekset ja jaa astioihin. Laita loput taikinasta kansiksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 min.
Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kera.

IMG_1144

Kuin Kreikassa konsanaan – moussakaa ja hellelukemia

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_8848Viimeisen viikon ajan hellineet supersäät saivat viikonloppuna minussa heräämään halun matkustaa ruokamatkalle Kreikkaan. No, ehkäpä myös jääkaapissa majailevilla munakoisolla ja jauhelihalla oli oma vaikutuksensa valintaani, mutta siitä viis, kreikkalaista perinneruokaa syntyi joka tapauksessa.

Oma viimeisin kosketukseni moussakaan sijoittuu Ateenaan, jossa sain syödäkseni täydellisen hyvää sellaista. Nyt esittelemäni versio ei ollut yhtä hyvää, mutta mielestäni hyvää kuitenkin. Se, että siitä puuttuvat niin valkokastike kuin pitkälti juustoraastekin, tekevät tästä moussakasta hyvin paljon perinteistä kepeämmän. Se ei mielestäni haittaa, päinvastoin. Kesällä on kiva syödä kevyesti – ja toisaalta kiva viettää sangen ei-kevyitä hetkiä esimerkiksi grillin äärellä.

No juu, kannattaa kokeilla tätä perinneherkun modifioitua versiota, mikäli ulkoa nyt ylipäätään malttaa lieden äärelle siirtyä. Plussana muuten vielä helppouskin, mikä varmasti kesäkokkia niin ikään miellyttää.

Moussaka

4 pienempää annosvuokaa / vuoallinen

IMG_88401 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 mieto punainen chili
250 g (lampaan) jauhelihaa
500 g paseerattua tomaattia
380 g valkoisia papuja (minä korvasin nämä pakasteherneillä, joka toimi myös hyvin)
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
0,75 tl suolaa
0,5 tl minttua
0,5 tl sokeria
ripaus mustapippuria
300 g munakoisoa (minä korvasin osan täysin moussakan perusperiaatteen vastaisesti kesäkurpitsalla, joka sopi kokonaisuuteen vallan hyvin)
IMG_8845250 g tomaattia
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl oreganoa
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
200 g turkkilaista jogurttia
0,75 dl parmesaania raastettuna

Lisäksi:
vaaleaa leipää

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Halkaise, poista siemenet ja hienonna chili.
Ruskista jauheliha paistokasarissa. Lisää kasariin sipuli, valkosipulit ja chili. Kuullota pari minuuttia. Sekoita joukkoon paseerattu tomaatti, valutetut ja huuhdotut pavut (tai herneet) sekä mausteet. Anna hautua kannen alla noin 5 min.
Leikkaa munakoiso vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi myös tomaatit. Levitä munakoiso- ja tomaattiviipaleet leivinpaperin päälle pellille. Sivele munakoisoviipaleet molemmin puolin öljyllä. Mausta oreganolla, suolalla ja pippurilla. Paista grillivastusten alla 225 asteessa noin 5 min. käännä munakoisoviipaleet (tomaatteja ei tarvitse kääntää) ja jatka grillaamista vielä noin 3 min. kunnes munakoisot ovat hieman pehmenneet.
Jaa jauhelihaseos annoskulhoihin tai kaada suurempaan uunivuokaan. Nosta päälle munakoisot ja tomaatit. Sekoita jogurtti ja parmesaani keskenään. Lusikoi seos pinnalle. Gratinoi grillivastusten alla 225 asteessa, kunnes pinta saa hiukan väriä ja munakoisot ovat sopivan kypsiä.
Tarjoile vaalean leivän kera.

Perinneruokaa prkl

Kirjoitettu by Kaisa

Mika Rampa: Perinneruokaa prkl
Tammi, 2017

perinneruokaaprklKun noteerasin Perinneruokaa prkl -keittokirjan olevan ilmestymässä, tiesin heti, että vaihtoehtoja ei olisi. Tuo kirja oli saatava. On nimittäin niin, että Perinneruokaa prkl on yksi niistä ruokablogeista, joista minä todella pidän. Pidän sen ideasta yhdistää perinteikästä trendikkääseen, luoda vanhasta jotakin ihan uutta. Pidän myös siitä, että vaikka blogin takaa löytyy ammattikokki, jonka resepteillä valmistuu todella maukkaita ja innovatiivisia ruokia, ne eivät yleensä onnistuakseen vaadi ammattitason ruoanlaittotaitoa. No, toki minä melko taidokas ruoanlaittaja olen, mutta uskallan kuitenkin väittää, että näitä reseptejä voi hyvillä mielin kokeilla, vaikka ei tuntisikaan itseään siksi oman elämänsä Hans Välimäeksi.

Niin, edellä oli puhe Perinneruokaa prkl -blogista, mutta samaa nimeä kantavan keittokirjan läpikäytyäni, voin todeta yllä olevien kommenttien koskevan yhtä lailla myös sitä. Tämä on hyvä keittokirja kaikentapaisille ja -tasoisille kotikokeille. Totta kai jos perinneruoka tökkii, voi olla, että se ei ole se paras mahdollinen valinta. Toisaalta suuri osa kirjan resepteistä harppaa niin kauas alkuperästään, että suosittelen kokeilemaan vaikka ei mikään perinneruoan harrastaja olisikaan. En minä itsekään ole.

Käytännön tasolla minulla on teoksesta vasta vähän kokemusta. Kuitenkin kaikki ne harvat reseptit, joita olen ehtinyt kokeilla, ovat olleet mainioita. Konvehtijuustokakkua olin ehtinyt kokeilla jo aiemmin blogin pohjalta, voileipäkakkupallerot ja perunapohjainen pizza tulivat tutuksi kirjan myötä. Näin ollen vaikka kokemukseni onkin vielä hataralla pohjalla, voin ehdoitta antaa kirjalle suosituksen. Ja blogille tottahan toki niin ikään. Taitanee olla tämän vuoden keittokirjasuosikkini.

 

Matkailu avartaa osa 3: Albania

Kirjoitettu by Kaisa

alKulinaarinen maailmanvalloitukseni etenee, hitaasti mutta varmasti. Eilen otin sen puitteissa kolmannen askeleeni ja pääsimme kokeilemaan, miltä tuntuisi istuutua albanialaiseen päivällispöytään.

Ruokalaji, jota valmistin kantaa nimeä ”tave kosi”, siis suoraan käännettynä ”vuokajogurtti”. Mielestäni tämä oli hyvä valinta maan ruokakulttuuria kuvaamaan, sillä siinä kohtaavat hyvin sen eri tyypillisyydet. Historiansa aikana suurten voimien puristuksessa oleillut pieni maa on saanut vaikutteita niin antiikin kreikkalaisilta ja roomalaisilta kuin ottomaaneilta ja monilta muilta sitä ympäröiviltä supervaltioilta.

img_9771Tave kosin puitteissa pääsimme käsiksi kreikkalaiseen jogurttiin ja roomalaisille tyypilliseen tapaan käyttää tuoreita yrttejä. Ottomaanien islamilainen vaikutus sen sijaan näkyisi, mikäli olisin valmistanut ruoan alusta loppuun reseptiä noudattaen, siis lampaasta. No, tave kosi sinällään on joka tapauksessa historiansa puolesta kovinkin ottomaaninen ruokalaji, nousihan se eräänlaiseksi epäviralliseksi Albanian kansallisruoaksi, kun Mehmet II 1400-luvulla nautti sitä valloitustensa aikana. Muistettava kuitenkin on, että vaikka Albaniasta eräänlaisena kulttuurien sulatusuunina puhutaankin, näkyy sen ruokalajeissa joka tapauksessa aina oma silauksensa – kuulemma; kokemustahan minulla ei tästä ole.

img_9763Tave kosi oli hyvää. Valmistukseltaan helppo, raaka-aineistukseltaan simppeli ja makumaailmaltaan mieto ja helposti lähestyttävä, sellainen melko arkinen mutta maukas kokonaisuus. Veikkaukseni on, että kun puhutaan näinkin laajalti tunnetusta ruokalajista, on sillä tekotapoja moneen junaan. Käyttämäni ohjeistus sisälsi joitakin modernisointeja, jotka ainakin minusta tuntuivat toimivilta. Itse muokkasin reseptiä vaihtamalla lampaan kanaan, joka toimi sekin. Rinnalle kehotan kuitenkin valmistamaan raikasta salaattia, muuten annos voi jäädä hiukan yksitoikkoiseksi. Lisäksi totesimme ainakin tämän kanaversion saavan paljon puhtia paholaisen hillokkeesta.

Siis suosittelen, kyllä minä ainakin tällä perusteella osallistuisin mielelläni albanialaiseen ruokahetkeen.

Värikkäämpiä päiviä odotellen. No, ainakin punaista ja kynttilän valoa meillä tiedossa, kun tänään pääsemme viettämään Kotikolossa pikkuista joulua   ❤

P.S. Tarkempia kuvia itse ruoasta löytyy yllä linkkaamastani alkuperäisohjeesta. Oma esitykseni – tai kuvaustaitoni – eivät tällä kertaa riittäneet kovinkaan kummoisten kuvien aikaansaamiseen.

Tave kosi: albanialainen kana-jogurttivuoka

4 annosta

img_9767700 g lammasta (esim. lapaa) tai kanaa
suolaa ja mustapippuria
4,5 rkl voita
0,6 dl (risotto)riisiä
4 valkosipulinkynttä
0,6 dl tuoretta oreganoa
2 rkl vehnäjauhoja
7-9 dl kreikkalaista jogurttia paistoastian koon mukaan (astian tulisi tulla täyteen)
4 kananmunaa

Koristeluun:
0,6 dl tuoretta minttua / muutamia timjaminoksia

Lihan ja riisin esivalmistelu:
Pilko siistitty liha muutaman sentin kokoisiksi palasiksi.
Laita 1 rkl voita pienehköön paistoastiaan. Aseta paloiteltu liha samaiseen astiaan ja mausta hyvin suolalla ja pippurilla. Esipaista lihoja 275-asteisessa uunissa noin 45 min. Jos käytät kanaa paistoaikaa voi hiukan lyhentää.
Lihan paistuessa laita pieneen kattilaan 1,2 dl vettä, kiehauta se ja lisää riisit. Esikeitä riisiä 7-8 min. kunnes vesi on miltei haihtunut. Nosta riisit sivuun odottamaan myöhempää käyttöä.
Ota lihat uunista ja säästä paistoastiaan kertynyt neste.

Kastikepohjan tekeminen:
Kuori ja silppua valkosipulinkynnet ja oregano.
Sulata kattilassa 3 rkl voita. Lisää valkosipuli- sekä oreganosilput ja keittele noin minuutti.
Kun valkosipuli alkaa ruskettua, lisää tilkka vettä ja 1 rkl vehnäjauhoja.
Kun kastikepohja on paksuuntunut, lisää lihan paistamisen yhteydessä syntynyt neste hyvin vispaten. Lisää toinen rkl jauhoja, jotta kastikepohja paksuuntuu entisestään. Vispaa hyvin, ota kattila liedeltä ja anna kastikepohjan viilentyä noin 5 min.

Jogurttikastikkeen tekeminen:
Vispaa kananmunat.
Kun kastikepohja on viilentynyt huoneenlämpöiseksi, lisää sinne kreikkalainen jogurtti ja kananmunat. Sekoita, kunnes muodostuu tasaista, kellertävää kastiketta.

Aseta lihat suureen paistoastiaan. Ripottele riisi lihan päälle ja väleihin. Kaada jogurttikastike lihan ja riisin päälle niin, että paistoastia täyttyy.
Pilko 0,5 rkl voita pieniksi palasiksi ja tiputtele palat jogurttikastikkeen päälle.
Paista 275-asteisessa uunissa noin 45 min. Minulla tämä paistoaika ei tosin riittänyt, vaan pidin vuokaa uunissa noin tunnin. Ruoka on valmista, kun pinta muuttuu kullankeltaiseksi.
Anna vetäytyä hetken ja koristele tuoreella mintulla tai timjamilla.

Matkailu avartaa osa 2: Alankomaat

Kirjoitettu by Kaisa

alankomaidenHitaasti mutta varmasti etenevä kulinaarinen maailmanvalloitustaipaleeni eteni vihdoin toiseen etappiinsa, kun eilen valmistui arki-illallinen alankomaiseen tyyliin. Nimenomaan arki-illallinen. Kyseiseen keittiöön päällisin puolin tutustuessani sain nimittäin sellaisen käsityksen, että mitä tuohon tulppaanien ja tuulimyllyjen maahan tulee, ruoka on nimenomaan arkista ja yksinkertaista, ruokailu välttämättömyys ilman sen kummempaa ylellisyyden tavoittelua. Päivällisvieraita kutsutaan niukasti ja yleisemmin harjoitettu kahvittelu hoituu yhden keksin voimin. Tylsää, sanon minä!

Arkisia tai ei, reseptejä alankomaisiin aterioihin oli kuitenkin jonkin verran tarjolla – huomattavasti runsaammin kuin afgaaniruokiin, joita viimeksi metsästin. Kuten sanottua puukenkäkansa annostelee lautasilleen tavanomaista murkinaa; erilaisia kasvismuhennoksia ja -patoja erilaisten lihojen ja makkaroiden kera, hernekeittoa ja suolaisia sekä makeita ohukaisia noin joitakin mainitakseni.

img_8955Minä valitsin valmistettavakseni todellista perinneruokaa, hutspot-nimistä porkkana-sipuli-perunamuhennosta, joka on ollut 440 vuoden ajan vapauden symbolina Leidenin kaupungin asukkaille. Tässä versiossa hutspot tarjoiltiin naudanlihan kera. Hutspotista vielä sen verran, että se on stamppot-ruokalajin alalaji ja stamppotilla taas tarkoitetaan mitä tahansa sattumia sisältävää kasvismuhennosta.

Mutta minun versiooni, joka löytämäni artikkelin mukaan oli perinteinen ”perhe resepti”. Muhennosta valmistaessani tuntui lähinnä siltä, että mikäli lopputulos olisi edes menettelevä, olisin tyytyväinen. Mutta toisin kävi; valmistamani ruoka oli hyvää. Siskoni sekä hänen miehensä, jotka pääsivät kanssamme alankomaiselle illalliselleni tykkäsivät niin ikään ja annos katosi padastaan kerta heitolla. Mitä lihaan tulee, sen kohdalla kuitenkin poikkesin alankomaisesta tavasta tarjota se sellaisenaan padasta noston jälkeen ja muokkasin sen kermaiseksi kastikkeeksi suomalaiseen Valio-tyyliin. Mikäli kurkistatte alkuperäistä reseptiikkaa, voitte toki toimia haluamallanne tavalla ja valmistaa kermakastikkeen sijaan vaikkapa siellä esitellyn ruskeankastikkeen. Minusta liha kuitenkin tuntui liian kuivalta tuolla tavalla nautittavaksi.

No niin, eipä siis muuta kuin puukengät jalkaan, tulppaanit pöydälle ja Heineken kouraan. Tätä arkimuonaa voi suositella testattavaksi. Ja tuo Heineken sopi kumppaniksi muuten vallan mainiosti.

Hutspot-muhennosta ja naudanlihaa

4 annosta

img_8944img_8937voita tai öljyä paistamiseen
2 sipulia
5 porkkanaa
6 perunaa
1 litra kanalientä
500 g naudanlihaa (minulla oli sisäpaistia)
3 katajanmarjaa
2 laakerinlehteä
rakeista sinappia (reseptissä puhuttiin Zaanse-sinapista, minä käytin Dijonia)
suolaa ja pippuria

img_8954Kuori ja viipaloi sipulit, kuullota niitä miedolla lämmöllä voissa tai öljyssä padassa tai suuressa kattilassa. Nosta sipulit pois padasta odottamaan myöhempää käyttöä.
Lämmitä kanaliemi padassa. Lisää liha, katajanmarjat ja laakerinlehdet ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin tunnin, välillä lihaa käännellen.
Kuori ja paloittele porkkanat ja perunat.
Lisää tunnin kuluttua porkkanat ja tästä 15 min. kuluttua perunat. Keitä miedolla lämmöllä 35 min. lisäten lientä vain tarpeen mukaan.
Kun kasvikset ovat kypsiä, nosta liha padasta leikkuulaudalle.
Kaada liemi erilliseen astiaan.
Poista padasta katajanmarjat ja laakerinlehdet ja nosta kuullotetut sipulit porkkanoiden ja perunoiden seuraksi.
Mittaa pataan takaisin muutama desi lientä ja survo kasvikset sauvasekoittimella epätasaiseksi muhennokseksi. Hutspotin ei ole tarkoitus olla sileää; on itse asiassa suotavaa, että muhennoksesta löytyy sattumia ja purutuntumaa.
Mausta hutspot sinapilla ja tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla.
Viipaloi liha ja tarjoile hutspotin kanssa sellaisenaan ruskeankastikkeen kera tai jatka kanssani pippurisen lihakastikkeen valmistukseen.

Pippurinen lihakastike

4 annosta

img_8962500 g kypsää naudanpaistia
1 sipuli
voita tai öljyä kuullottamiseen
0,5 tl suolaa
1,5 dl Mustapekka-ruokakermaa
0,5 tlk (35 g) tomaattipyreetä
2-3 dl hutspotin keittolientä

Kuutioi hutspotin seurana valmistunut liha.
Kuori ja hienonna sipuli, kuullota pannulla miedolla lämmöllä.
Lisää lihat pannulle, mausta suolalla. Lisää tomaattipyree ja keittoliemi.
Anna kiehua hiljalleen kannen alla hetken aikaa ja lisää lopuksi ruokakerma.

Armas aika : intohimona joulu

Kirjoitettu by Kaisa

Paavo Halonen & Antti Kauppinen: Armas aika : intohimona joulu 
Kuvat: Ulla Kokki
Schildts & Söderströms, 2015

9789515236760Voi joulua, voi perinteitä, voiko ihanampaa ollakaan?! Ei, ei ainakaan nyt, kun päivästä toiseen vaellamme aamun pimeydestä päivän harmauden kautta iltapäivän pimeyteen ja miltei unohdamme auringon olemassaolon. Niin; joulu juhlista kirkkain, tule ja valaise meitä tunnelmallasi ihanimmista ihanimmalla!

Tämän kirjan läpiluettuani uskallan väittää, että kanssani samaa mieltä ovat sen tekijät Paavo Halonen, Antti Kauppi sekä Ulla Kokki, niin suurta jouluihastusta, nimensä mukaisesti intohimoa, tämä kirja huokuu. Matka, jonka sen sivuilla pääsemme kokemaan alkaen marraskuisesta valmistautumisesta, jatkuen puurojen, leipien, salaattien, kasvis-, kala ja liharuokien kautta makeuksiin päätyen rääppiäisiin ja siitä aina kohti seuraavaa joulua, on ainutlaatuisen kaunis ja ehdottomasti tavanomaisen joulukirjan vastaavaa monipuolisempi. Reseptejä on poimittu sieltä täältä, niin Suomesta kuin ulkomailtakin, eivätkä ne kaikki lukeudu ”virallisiin” jouluruokiin. Joka tapauksessa ne ovat joulumuistoja eli aivan oikeutetusti otsikkonsa alla. Jokainen joulu on erilainen, jokaisen joulu on erilainen.

Keittokirjoja läpikäydessäni minulla on tapana merkitä mielenkiintoni herättävät reseptit. En muista koska viimeksi olisin löytänyt yhdestä kirjasta näin monta huomionarvoista ja ehdottomasti tekemisen alle päätyvää reseptiikkaa; joitakin mainitakseni: naurispuuro, borssi, punainen tsatsiki, kanasatsivi, yrttisä joululammas, brasilialaiset köyhät ritarit sekä Ahvenanmaan pannukakku. Pakastimessa joulua odottaa jo valmiiksi leivottu ja maukkaaksi todettu joululimppu. Olenkin sitä mieltä, että tässä kirjassa riittää ihmeteltävää pitkälti koko vuodeksi – vaikka ei koko vuotta jouluun valmistautuisikaan.

Siis ehdoton suositus oikeastaan kaikille, jotka pitävät ruoasta ja ruoanlaitosta, kauneudesta ja tunnelmoinnista. Tästä kirjasta nauttii sekä sielu että ruumis.

Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle

Kirjoitettu by Kaisa

Verna Kaunisto-Feodorow: Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle
indexKuvat: Lasse Lecklin
Gummerus, 2014

Ruoka tarkoittaa aineita, joita ihminen syö ja käyttää ravinnoksi. Syöminen on toimenpide, jossa ihminen tai eläin ottaa suuhunsa ruokaa, muokkaa sitä suussaan ja nielee sen. Ravinnolla taas tarkoitetaan ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä ja rakennusmateriaalinaan. Totta; tässä kohtaa on Wikipedian asiasta esittämää tiedonantoa tuskin kiistäminen, ruoka on ihmiskoneiston polttoainetta. Mutta se on NIIN paljon muutakin – onneksi.

Mitä henkilökohtaiseen ruokafilosofiaani tulee, välttelen pitkälti ajatusta ”syödä elääkseen (mausta välittämättä)” pyrkien pikemminkin mahdollisuuksien mukaan viljelemään ajatusta ”syödä kokeakseen ja nauttiakseen, muistaakseen”. Sillä niinhän se on: ruoka on elämyksiä, ruoka on kulttuuria, ja erityisesti: ruoka on muistoja. Siitä tämä teos on oivallinen esimerkki.

Reseptien aarteet -kirjan kannet sulkevat sisälleen erään suvun tarinan, ruokamuistojen kautta kuvattuna. Nuo erilaiset ruokaretket kuljettavat lukijaa pitkältä menneisyydestä aina tähän päivään esitellen reseptejä niin tekijän itsensä kuin hänen äitinsä, isoäitinsä ja esiäitinsä arkistoista. Toki myös suvun miesjäsenet pääsevät muutamaan otteeseen nauttimaan parrasvaloista. Jokainen resepti on kiedottu pieneen tarinaan, muistoon menneisyydestä. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, nämä tuntemattomat muistot tuovat mieleen omia. Näin ollen kirjaa lukiessa on vähän väliä poikettava myös oman äidin sekä isoäitien ruokapöytien äärellä.

Mitä resepteihin tulee ne ovat maukkaita, aivan kuten aarteilta sopiikin odottaa. Ensimmäisinä kokeiluuni pääsivät lihapullat tomaattikastikkeessa sekä lusikkaleivät, jotka maistuivat sekä allekirjoittaneen että testiruokailijan mielestä. Yksinkertaisesti hyvää. Tämän jälkeen olen ehtinyt vierailla Vernan aarrearkulla vielä muutamaan otteeseen, hyvin tuloksin. Mustikkakeikauskakusta (ohje ohessa) tuli makoisa vappukakku, makaroonilaatikko (ohje ohessa) oli parasta koskaan itse valmistamaani ja uunibroileri sekä uuniomenamurupaistos piristivät mukavasti erästä räntäsateen sumuttamaa toukokuista alkuiltaa. Toistaiseksi ei vielä ainoatakaan hutia, joten tätä kirjaa suosittelen ilolla.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että näissä resepteissä ei voita säästellä, sillä rakastetaan. Mutta ei mummojen niin kuulukaan tehdä! Jos kuitenkin tekee mieli hiukan keventää, sekin onnistuu helposti, eivätkä keitokset tästä kärsi.

Nyt vaan omia ruokamuistoja kertailemaan ja Vernan valmiiksi ylöskirjoittamia testailemaan. Jokainen valmistettu ateria on tekijälleen pieni testi; niin parhaat ohjeet kuin ruokailuhetketkin jäävät elämään ja kulkemaan – sukupolvelta toiselle.

IMG_2389 IMG_2388IMG_2386

Mustikkakeikauskakku

IMG_23653 kananmunaa
2 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
5-7 dl mustikoita + 2-3 rkl sokeria
75 g sulatettua voita

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Siivilöi jauhot muna-sokeriseokseen varovasti käännellen.
Kaada mustikat voidellun kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle pari ruokalusikallista sokeria. Kaada taikina marjojen päälle tasaisesti. Kaada sitten sula rasva tasaisesti taikinan päälle.
Paista 180-asteisen uunin keskiosassa noin 25 min. tai niin pitkään, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa, kun sillä kokeilee kakun keskiosaa. Peitä kakku tarvittaessa foliolla, ettei pinta pääse kärähtämään.
Anna jäähtyä haaleaksi ennen kumoamista tarjoilulautaselle. Tarjoa haaleana tai kylmänä. Rinnalle sopii mainiosti esimerkiksi vaniljajäätelö.

Aune-mummun makaroonilaatikko

IMG_2367200 g makaroneja
0,5 rkl suolaa
1,5 rkl sokeria
0,25 tl muskottipähkinää
0,5 l kermamaitoa
2 kananmunaa
20-30 g voita

Keitä makaronit pehmeiksi, pane ne voideltuun vuokaan ja ripottele väliin mausteita.
Vatkaa munat yhdessä maidon kera ja kaada makaronien päälle.
Palastele voi nokareiksi laatikon pinnalle.
Paista 180-asteisessa uunissa, kunnes pinta on kauniin ruskea ja munamaito on kokonaan hyytynyt.